Tilkunviilaaja

Mistä näitä vetoketjupussukoita oikein tulee? Taas löytyi ompelupöydältä yksi – tai olihan se ensin alkutekijöissään tilkkuina, mutta nyt se on valmis. Kas tässä: Iltasella-pussukka. Varmaan heti huomaattekin, että innoituin kivasta kettukankaasta! Ostin sitä ja saman sarjan pesukarhukangasta joskus, jotta minulla olisi tarvittaessa taustakappale myös lastenpeittoon, jos sellaisen sattuisin tekemään. Yllättäen innostuinkin ompelemaan  pienen tilkkupeiton ”Yli järven,”   jossa oli kaikkea muuta kuin hempeät värit. Sen taustakappale oli kettukangasta, ja tasoitusvaiheessa siitä jäi pitkiä, kapeita reunasuikaleita tähteeksi. Kylläpä Yli järven -tilkkupeitossa olikin muuten hauska tikkauskuvio! Tasoituksesta yli jääneissä suikaleissa oli kokonaisia kettukuvioita, joita päätin käyttää tilkkupintaan. Otin mukaan myös oranssi- ja ruskeasävyisiä tilkkuja ja tietenkin Soilen antamasta ihanasta tilkkupussista tekemiäni löytöjä: Muistelin, että tykkäsin tietynlaisen turkoosin ja rus

Uusin tilkkupussukkani on niin iloisen värinen, että mieleen tuli kutsumatta hedelmäsalaatti. Salaatti ei jotenkin sopinut pussukan nimeksi, joten jatkoin ajatusta ja keksin sitten nimen Hedelmäpeli. Kävin maanantaina viemässä kukkablokeista rakentamani tilkkupinnan Töölön Tilkkupajaan mestaritikkaaja Soile Kivisen käsittelyyn. Tällaisen: Olin tehnyt keskiosan kukkien ympärille ensin piparkakkureunan tilkkublokeista, jotka ompelin kukkien ylijäämäkappaleista ja sen jälkeen leikannut ja kiinnittänyt vielä reunakaitaleen koko työn ympäri (uloin reunakaitale puuttuu vielä kuvastani). Olin niin kyllästynyt ompelemaan pitkiä saumoja ja taistelemaan ison kangasmäärän kanssa, että päätin teettää takakankaan Soilella. Töölön Tilkkupajassa sitten - iik! Vaikka koetan tilkkutyöbingossani (jollain konstilla) tyhjentää yhden lukuisista jäännöstilkkusäilyttimistä, huomasin ilahtuvani suunnattomasti, kun sain Soilelta pussillisen hänen tilkkujaan. Toisen tilkut ovat NIIN paljon mielenk

Muistin hoopon tilkkutyöbingoni yhden ruudun ”Ompelen pussukan pelkistä kauniista tilkuista” ja päätin kokeilla, onnistuisiko minulta sellainen. Selailin ehtymättömiä jäännöspalavarastojani ja poimin sieltä kaikki käteen osuneet tilkut, joista voisin rehellisesti sanoa todella pitäväni. Se sai nyt riittää kauneuden määritelmäksi. Lopputuloksena Erilaisuus-tilkkupussukka pelkistä kauniista tilkuista: Tilkkujen kauneutta voi olla helpompi teidän lukijoidenkin arvioida tästä keskeneräisyys-vaiheen kuvasta: Erilaisuus-nimensä pussukka sai, koska sen toinen puoli on puna- ja toinen sinisävyinen: Pussukan pohjaankin osui kauniita tilkkuja. Ommellessani teen parhaani, ettei pohjaksi taittuvassa tilkkupinnan osassa olisi kaikkein korvaamattomimman söpöjä tilkkuja, mutta nyt kun kaikkien tilkkujen piti olla kauniita, osa söpöyksistä jäi vääjäämättä pohjalle. Valitsin Erilaisuus-pussukkaan violetin vetoketjun, joka ei ollut kovin pitkä. Sitä ei siis voinut kiinnittää puss

Lämpimänä alkaneeseen tammikuuhun sopii uusimman pussukkani nimi, Lauhkea. Tämän puolen kissalla ainakin on peräti lauhkea ilme! Kuten lukija voi arvata, tilkkupinnat syntyivät harmaista, mustanpuhuvista ja vaalean harmahtavista tilkuista, jotka noukin ehtymättömältä tuntuvista jäännöspalasäilyttimistäni. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja valitsin pussukan välikerrokseen tummia kankaita. Jos katsoo tarkasti, ne kuultavat hieman kaikkein vaaleimpien tilkkujen läpi, mutta en katso niin tarkasti. Älkää tekään katsoko! Valitsin pintaan risteävät kaaritikkaukset ja vaaleanhramaan langan. Toinen puoli näyttää valmiissa Lauhkea-pussukassa tällaiselta: Löysin vuoriksi kaikkea muuta kuin lauhkeaa kuosia. Maltillinen ulkomuoto kätkee sisäänsä villin yllätyksen: Myös Lauhkea-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa. Sen mitat ovat seuraavanlaiset: Leveys ylhäältä noin 21,5 cm Korkeus noin 15 cm Pohjan leveys noin 7 cm.  Koska muut kuvat ovat niin monokromaattiset vihreää

Esittelen seuraavaksi kaksi uutta tilkkupussukkaa. Uusin, Myötätuuli-niminen pussukka pääsi kuusen oksalle poseeraamaan valmistujaiskuvassaan. Se ei ole kuusen latvassa, oksien alla niin kuin pesä pienoinen on oravalla, vaan asettelin sen yhdelle matalimmista oksista. Pysyttelin väriteemassa ja ompelin Myötätuuli-tilkkupussukan sinisävyisistä tilkuista. Tuumasin alkuun, että rakentaisin sen vaihteeksi kolmiomaisista paloista, vaikkakaan en kolmio-neliöistä. Sommittelinkin pari kierrosta kaitaleita alkupalaksi noukkimani kolmion ympärille. Ei onnistunut minulta. Kyllästyin siihen, että jokainen kaitale oli joko liian lyhyt tai liian leveä. Niinpä käytin paria isohkoa tilkkua ja täydensin kolmiot suorakaiteiksi. Jatkoin tilkkupinnan rakentamista tavalliseen tapaan, pieniä ja vähän isompia suorakulmaisia tilkkuja käyttäen. Tikkausvaiheessa hyödynsin kolmiomaisia muotoja. Aloitin tikkaukset sisimmän kolmion reunoista ja kiersin ommelta kolmion ympäri, kunnes koko pinta

Sirius-pussukkaa varten noukkimiani, violettisävyisiä jäännöspaloja oli koko joukko pöydällä, kun vaaditut mitat tulivat täyteen. Vielä kun käteen osui kaksi kissakuvioista, violettiin sopivaa tilkkua, päätin koota saman tien toisetkin pussukkakappaleet. Violeteista tilkuista ja kissankuvista syntyi bonuspussukka nimeltä Siistit kohdilleen: Nimensä Siistit kohdilleen -tilkkupussukka sai kissankuvien aiheesta – toinen kissoista kun oleskelee jossain pesukoneen lähettyvillä, niin kuin kuvasta näkyy. Toinen kissa nukkuu normisti vasussa: Koetin ottaa kuvaa pilvisen päivän sivuvalossa, jotta saisin tikkaukset erottumaan. Päivänvalostudiossani (uudella kuistilla) vain ei oikein saa kohteita kuvauksellisesti esille. ”Ikkunalautakin” on tuolla tavoin kahdessa tasossa: Seuraavana päivänä aurinko tuli esiin. Onhan tällainen kuva paljon mielenkiintoisempi, ja pussukka näyttää valoisammalta: Siistit kohdilleen -pussukka on Siriusta pienempi eli seuraavanlainen: Leveys