Tilkunviilaaja

Liityin viime syksynä Tiinatein ystävällisesti järjestämään nimipäiväsankareiden kangasvaihtorinkiin, ja pari päivää sitten oli minun vuoroni nauttia kangaspaketeista! Viis siitä, vaikka Mies ja Tytär päivittelivät ja totesivat jotain tyyliin ”bensaa liekkeihin” ja ”kuin viinalahja alkoholistille”. Kangaspaketit olivat IHANA lisä nimipäivänviettoon! Mieluistani eli värikästä: (Korttikin vannoo värikkyyden nimiin.) Tyylikäs fat quarter –pala, jonka väriä oranssi kaveri korosti. Tätä nyyttiä en raaskinut purkaa, vaan ihailen toistaiseksi vain päältä. Niin, ja koirankuva! Kaunis fat quarter ja varmaan itse tehty hieno kortti: Hieno kamerakangas! Tämän paketin kortissa aprikoitiin, olisiko jo liikaa kissoja. No ei ollut liikaa! Miten voisi olla?! Voi miten ihana nimipäivä! Kiitos kaikille kangasvaihtolaisille!

Palasin vastikään kesälomamatkalta Baijerista. Meitä hellinyt helle sai kaupunkipainotteisen matkamme tuntumaan etelänlomalta. Seurueestamme vain minä olin kiinnostunut kankaista, joten en ollut ajatellut pääseväni kangasostoksille. Satuin kuitenkin sellaiseen kaupunkiin, missä myytiin kangasnyyttejä ja pitkiäkin puuvillakankaita jopa kahdessa eri kaupassa. Toinen näistä oli erikoistunut tilkkutyökankaisiin ja -tarvikkeisiin! Heidän sävymaailmansa poikkesi omastani, mutta ostin silti kolme valmista fat quarter -nyyttiä: Oikeanpuoleistem kankaiden kuviointi perustuu saksalaisiin satuihin. Koko Rothenburgin kaupunki - missä Patchwork-Engelin myymälä oli - on kuin sadusta. Minulla on kaupungista vain tornista ottamani kuva. Tein Rothenburgissa toisenkin kangaslöydön: Silmälasikuvioisen nyyttösen löysin edelleen sattumalta Munchenistä. Onneksi osasin ajastaa blogiviestejä ilmestymään poissaollessani, ettette joutuneet ihmettelemään, missä olen!

Käyn ties monennettako kertaa läpi jäännöspalalaatikkoani ja etsin  projektiini tilkkuja, joista voin leikata 6cm x 6cm neliöitä ja/tai 6cm x 11cm suorakaiteita. Perkasin melkein koko (yhden) laatikon ja tein keltaisen, punaisen, vihreän ja violetin pinon. Nostin erikseen isommat mustat, harmaat ja ruskeat palat sekä tein erillisen kasan tosi pienistä kaikenvärisistä tilkuista: Nostin pikkutilkkukasasta pienen pinon ompelupöydälle ja ompelin aina pari tilkkua yhteen siinä vaiheessa, kun piti saada tilkkublokin osia irti koneesta lankaa katkaisematta. Tuota pikaa minulla oli taas tilkkupaloja, joista voi ommella vaikka pussukan tai tilkkulaukun tai melkein mitä vain. Periaatteessa tämä on ihan järkevää, totta kai! Jäännöspalat on hyvä käyttää hyödyksi! Mutta onko järkevää tehdä aina vain samasta ja kerta kerralta (kumma kyllä vain vähän) köyhtyvästä jäännöspalakasasta ja pyöritellä ties monennettako kertaa samoja kankaita, kun yksi (ei ainoa) kangaskaappi näyttää tällaisel

Juhlin merkkipäivääni jo kohta kuukausi sitten, mutta kaukaisen ystäväni lahjapaketti tavoitti minut vasta eilen. Oi, sitä sentään kannatti odottaa! Yllätys! 16 kpl fat quartereita! (Sain myös pehmeän fleecetakin.) Olen onnesta soikea enkä malttaisi edes avata näitä! Ehkä pidän ne pinossa hetken ja ihailen siinä. Ihailemisen lisäksi hämmästelen, sillä minulla ei ole ennestään yhtään näistä kankaista.

Helsingin tilkkukilta Syyringin  iskuryhmä teki kevätretken Tallinnaan viikko sitten lauantaina 18.4.2015. Hyödynsimme yhden kiltalaisen kotikenttäetua – tilkkuystävämme Elle asuu Tallinnassa – ja pääsimme tutustumaan tilkkutaiteilija Marja Matiisenin kotiin, ateljeehen ja tilkkutöihin. Marja oli kattanut meille iltapäiväkahvit ja nautimme niistä samalla kun hän kertoi hengästyttävän määrän tarinoita lukuisista tilkkutöistään. Ylempänä kuvassa hänellä on sylissään tilkkutyömatto, joka on niin muistojen kankaita täynnä, ettei sitä ollenkaan voi käyttää mattona. Yksi kankaista oli Marjan pikkuveljen talvitakista. Marja kertoi ihmetelleensä, miten häntä kuusi vuotta nuorempi veli oli talvisin niin mahdoton. Veljen kanssa ei voinut pitää lainkaan hauskaa, koska hän vain ”vinkui ja virisi”. Vasta kun hän ompeli tätä työtä, hän ymmärsi, miksi veli oli ollut sellainen. Talvitakki paljastui jäykäksi ja karheaksi, ja siinä oli aivan liian leveät ja paksut saumanvarat. Se oli silminnähde

Olen päättänyt, etten pyytele anteeksi kangashankintojani enkä luokittele ostoksiani tuhlaamiseksi, vaan pidän tätä sijoitustoimintana. Siis sijoitan kankaisiin! Kartutan kangasvarallisuuttani. Eilen oli oivallinen tilaisuus tehdä järkeviä sijoituksia, sillä matkustimme Helsingin tilkkukilta Syyringin iskuryhmän kanssa Tallinnaan, missä ensimmäinen pysähdyksemme oli Karnaluksin tukkumyymälä. Kävin Karnaluksissa ensimmäisen kerran vasta viime kesänä ja kerroin kokemuksistani ja sijoituksistani tässä blogipostauksessa. Eilen siellä oli vielä enemmän kivoja kankaita kuin viimeksi. Olisikohan niin, että kangasvalikoima on johdonmukaisesti laajenemassa siellä? Oli miten oli, jouduin jättämään suuren osan ihastelemistani kankaista sinne, vaikka mukaankin sain toki hyvän määrän materiaalia/kangasvarallisuutta. Mitäänhän en varsinaisesti tarvinnut – paitsi tilkkupeittoihin sopivia taustakankaita. Niitä ostin viisi. Kaksi ylärivin keskimmäistä kangasta maksoivat vain 3,60 eur/m. Ke

Töölön Tilkkupajassa on tästä päivästä (14. huhtikuuta 2015) alkaen myynnissä Helsingin tilkkukilta Syyringin järjestämät erikoistarjouskankaat. Soile ja minä paketoimme eilen 30 kilon tilkkukangaserän houkutteleviksi ja ennen kaikkea huokeiksi nyyteiksi, jollaisia saa vain rajoitetun ajan Töölön Tilkkupajasta, Vänrikki Stoolin katu 10:stä. Kankaat ovat uusia siinä mielessä, että ne ovat suoraan pakalta, mutta niistä on ostamisen jälkeen tullut lähes vintagea – suurin osa on varmaan 1990-luvulta. Valitsimme joka kankaalle sitä hyvin komppaavat kaverit ja teimme kaveruksista nyytin. Erityisesti murrettujen ja maanläheisten sävyjen ystävät löytävät nyyteistä varmasti mieluisia. Huokeimmat nyytit maksavat vain viisi euroa. Muutama erityisen upea setti löytyy 15 euron hintaan ja loput ovat hinnaltaan sillä välillä. Tuotto menee lyhentämättömänä Helsingin tilkkukilta Syyringin hyväksi. Tämä tarjous kannattaa tulla katsastamaan! Voit tehdä elämäsi löydön! Soile ja minä p

Vähiin käy ennen kuin loppuu, mutta valmistumassa kuitenkin on tämä palapelikuvioinen, punainen tilkkutyöni. Huomaan aloittaneeni sen vuonna 2013 ja yhdessäkin blogipostauksessa kirjoittaneeni tämän olevan ”slow quilt”. Hidasta minulla on tämän kanssa ollutkin. Kuvassa ovat joka tapauksessa vihoviimeiset työhön tarvittavat nirkkokappaleet: Nyttemmin olen saanut kaikki ommelluksi paperipalaansa, joten ne ovat vain kiinnittämistä vailla valmiit. Hohhoijaa, seuraavaksi saankin taas etsiskellä sopivia taustakappaleita! Ompelin aika monta pitkää suoraa ”saumaa” tänään: Siis siksakkasin verkkokauppa PeeKaasta ostamani kankaat vihdoinkin, jotta ne ovat valmiit pestäviksi ennen käyttöä. (Kuvassa ne odottavat, että nakkaan ne seuraavaksi pesukoneeseen.) Vähän kuin olisin tehnyt oikein ompelutyötä pitkästä aikaa. Käsinompelu ei tunnu ihan samanlaiselta tilkkutyöltä kuin jos ompelen koneella. Eilen ja tänään vietetään Raumalla Tilkkupäiviä. Olen kovin laiska lähtemään kotoa, jo

Toisen roska voi olla toisen aarre, niinpä! Minulta ei tietysti jää roskia, koskapa en pysty heittämään oikein mitään pois, mutta pystyn sujuvasti ihastelemaan toisten roskia. Töölön Tilkkupajan Soile ei esimerkiksi tarvitse pieniä vanupaloja, ja mihin hän niitä tarvitsisikaan, kun hän ei pysty tekemään pienempää tilkkupintaa kuin 2,5 m x 2,5 m tai niillä main! Satuin onnekseni olemaan paikalla, kun hän setvi hyllyään ja hänelle epäkäytännöllisen kokoiset vanupalat ovat minulle perin sopivia, kun rakentelen Tilkunviilaaja-pussukoita. Sain vielä kankaankin kaupan päälle! Jos joudun tekemään lisää violettisävyisiä tilkkublokkeja, leikkaan takuulla tästä ensimmäiset palat!  Äkkiseltään arvioin, että näistä vanuista saan topakkuudet ainakin viiteen tilkkupussukkaan. Ehkä useampaankin. Mikä säästö minulle! Jotenkin tuntuu myös järkevämmältä leikata tilkkupussukan vanut pienehköistä paloista eikä pakkakokoisesta vanupalasta. Roskien kierrättäminen hienoiksi lopputuloksiksi on

Olen puolittain ylpeä itsestäni, kun pystyin olemaan ostamatta kankaita tammikuun ajan ja vähän matkaa helmikuunkin puolelle. (Olisin kokonaankin ylpeä, jos kuuri olisi tuntunut helpommalta.) Viime perjantaina kuitenkin retkahdin päätin, että laihdutuskuuri saisi päättyä ja tilasin PeeKaa-verkkopuodista muutamat kankaat. Sain ne jo tänään postilaatikkoon! Ostin monta erilaista pilkkukangasta. Olen huomannut, että pilkkukankaat ovat käytännöllisiä. Järkiostokset! Täydensin ostoskoriani muutamalla kuviokankaalla: Punainen kukallinen oli tarjouksessa. Vaaleansininen ja oikeasti aika mintunvihreä ovat hyviä vaaleita kankaita, joita minulla on vain vähän. Ja tummansininen, hopealla silattu kuviokangas vain oli niin upea, ettei sitä voinut ohittaa. Järkiostokset nämäkin! Kuuri päättyi, mutta onneksi pysyin järkevänä. Tikkasin sinisistä jäännöspalojen jäännöspaloista kokoamani tilkkupinnan suosikeillani eli suorilla ommelviivoilla: Näette ehkä, että vanu on aika muh

Tein tehokkaan tuotantolinjamaisesti useamman tilkkublokin niin, että katsoin koko ajan mallia valmiista neljän blokin yhdistelmäblokista. Blokkeja oli valmistumassa tarpeeksi neljään yhdistelmäblokkiin. Mitä tapahtui? Ei tullut takkia neljää yhdistelmäblokkia, tulikin vain liivit kaksi yhdistelmäblokkia. Kunnostauduin taas alisuorittamaan. Tein yhden blokin väärin, silitin ja kaikkea. Tein sitten toisenkin blokin väärin. Silitin ja kaikkea. No, ei tässä tarvitse kuin tehdä kaksi blokkia uudelleen. Vialliset voi taas käyttää tilkkupeiton taustakappaleessa. Onneksi ompelin hauskimmasta kankaasta oikeanlaiset blokit! Siitä tulikin mieleeni. Hieno muotipiirrosaiheinen kangas on epätasainen laadultaan! Kangas on tasalaatuista, ei siinä mitään, mutta kuvat ovat yhtäällä tyylikkäitä – kuten tämä iltapukuinen nainen tässä: Tai tämä Dior-henkisesti pukeutunut neitokainen tässä: Toisaalla piirrokset ovat hiukan tökeröitä, kuten näiden neitosten kasvot. Heidän

Sain jouluksi oikean superyllätyksen, nimittäin paketin Uudesta-Seelannista. Tutustuin jo viime vuonna Shush... I’m Quilting –blogin Liziin blogosfäärissä ja lähetin tänäkin vuonna hänelle pienen joululahjan. Sain kuitenkin häneltä paljon hienomman lahjan! I was super surprised on Christmas, by a package from New Zealand. I got to know Liz from the Shush... I’m Quilting blog in the blogosphere and like last year, I sent her a small Christmas present. This year, she sent me something way finer and better than she got from me! Hän lähetti minulle tekemänsä Sew Together Bag –vetoketjupussukan!! Se on aivan ihana! She sent me a Sew Together Bag that she’d made. It is fabulously lovely! Joulupäivänä meitä siunattiin aurinkoisella pakkassäällä ja tuulikaapin ikkunaan muodostui kauniita jääkukkia. Halusin kuvata pussukan tilanteessa, joka on varmasti aivan toisenlainen kuin Uudessa-Seelannissa juuri nyt. Siellähän on kesä! Vastavalossa pussukka ei ole parhaimmillaan, mutta kuva o

Plus-kuvioisista tilkkublokeista kokoamani tilkkupinta on jo ehtinyt odotella, että leikkaisin ja ompelisin siihen jatkopaloja, joiden avulla pinnasta tulee sängynpeiton kokoinen. Tänään sain homman valmiiksi. Ehkä tilkkupinta näyttää kuvassani vajaamittaiselta, mutta en levittänyt sitä sängyn päälle kunnolla. Kunhan sen verran levitin, että sain pari kuvaa otetuksi. Tästä kuvasta näkee ehkä, miten tilkkupinnan toinen pää on rytyssä. Kehyskaitaleiden tai muuten tilkkupintaan ommeltavien lisäreunojen tekeminen ei ole minulle mieluisinta tilkkutyötä! Olen aivan uupunut, vaikka ompelin vain neljä pitkää saumaa (ja muutamia lyhyitä kootessani pätkistä tarpeeksi pitkiä kaitaleita). Olen tänään myös pessyt eilen ihanasta Menitan Outlet-myymälästä ostamiani kankaita, joita en ole teille esitellytkään. Jotenkin tuntui tärkeämmältä näyttää, miten hauskat kangaspakkavalikoimat liikkeessä oli! Otin seuraavaksi suurin odotuksin esiin tähän työhön aikomani taustakappalekankaan. Mi