Tilkunviilaaja

Tilkkutyö tuo minulle onnellisuutta monella tavalla. Blokkien värien sommittelu on tosi kivaa, ja blokkien sommitteleminen joko suunnitteluseinälle tai -lattialle sykähdyttää joka kerta. Kangaskaupoilla lumoudun, koska suunnittelijat ovat taas keksineet houkuttelevia kuoseja. Ja sitten minut tekee onnelliseksi se, että tilkkuilijat ovat niin ystävällisiä, kannustavia ja ihania. Niin kuin viimeksi tilkkuystäväni Marja, joka oli koonnut minulle kaksi laatikollista tilkkuja. Ihan tuosta vain tarjosi, että haluaisinko. Kävin noutamassa tilkkuaarteen kotiin pari päivää sitten, ja selailin päällimmäisiä tilkkuja vähän. Avatut laatikot näyttivät tältä: Taas minulla oli onnenhetki. Toisen ihmisen tilkut ovat innostavia! Jaan teille näitä innostuneita ajatuksiani vähän, jos kiinnostaa. (Totta kai teitä kiinnostaa!) Maatilakuvioisesta kankaasta oli leikattu yksi kuvio irti. Jäi vähän askarruttamaan, mikä kuvio se mahtoi olla, ja mihin Marja oli sen käyttänyt. Sitten laatikosta nousi melkein va...

Koska Säe-tilkkupussukka osoittautui epäilyksistäni huolimatta niin hellyttäväksi, päätin tehdä seuraavastakin lähes saman muotoisen. Lopputulos, Runo-tilkkupussukka näyttää toiselta puolelta tältä: Toinen puoli Runo-pussukasta on sinisävyisempi. Käytin jälleen Open Wide Zippered Pouch -tutoriaalista jo ulkoa oppimaani ohjetta, joten tämäkin on Avoin-mallistoa. Koska pohja on suhteellisen leveä, pussukka avautuu todellakin anteliaasti: Runo-vetoketjupussukan strategiset mitat ovat seuraavat:  Leveys ylhäältä noin 17 cm  Korkeus noin 11 cm  Pohjan leveys noin 7,5 cm.  Tähänkin riitti 20-senttinen vetoketju, ja jälleen turvauduin kuusikulmioiden muotoon ommellessani vetoketjun pään siistivän lipareen. Sattumalta siinä on samat kankaat kuin Säe-pussukan kuusikulmiossakin. Ne vain näyttivät sopivimmilta! Tässä vielä yksi kuva, jossa Runo-pussukan sinisävyisempi puoli näkyy ehkä vähän paremmin. (Ja taustalla näkyy vielä Säe-pussukkakin, mutta taiteellisen epäter...

Värssy tai säe oli innoittaja nimetessäni uutta tilkkupussukkaani. Se sai nimekseen Säe. Sen valmistumispäivän tietämillä koettiin sellainenkin ihme, että päivä oli aurinkoinen. Niinpä se pääsi paistattelemaan kirkkaaseen talviaurinkoon: Ompelin Säe-pussukan yhdistelemällä paloja, joita leikkasin aikoessani ommella Noususuhdanne-tilkkupeittoon tilkkukehyksen. Olin leikannut jonkinlaisen pinon, kun pysähdyin miettimään, montako palaa todellakin tarvitsisin. Lopetin siihen, koska urakka tuntui niin loputtomalta. Olin ommellut tilkkupinnan ja tikannutkin sen, kun pysähdyin miettimään, tulisiko pussukasta sittenkin liian pieni. No, siinä vaiheessa ei ollut enää mitään järkevää tehtävissä, joten pysähdys jäi lyhyeksi. Kun sitten lopulta olin ommellut Säe-pussukalle muodon, asetin sen seisomaan pöydälle ja arvioin sitä. Hyvänen aika, miten hellyttävältä se näytti avoinna! Kuvasta sen hellyttävyys ei välity. Sen strategiset mitat ovat joka tapauksessa nämä: Leveys ylhäältä noin 16 cm...

Syöksähdin saman tien uuden projektin pariin, kun olin saanut tilkkusilppuriviblokit pinnaksi asti. Huomasin nimittäin pitäväni kovasti keikkuvan näköisistä blokeista, joita ompelin Kylä lähtee -seinätekstiiliin, ja päätin ommella niitä jossain vaiheessa lisää,. Nyt oli se vaihe! Valmistin ensin koko joukon raikkaan värisiä tilkkuneliöitä ompelemalla pienen keskipalan ympärille kierroksen resurssikaitaleita ja tasoittamalla silitetyn palan sitten kolmen tuuman neliöksi. Sitten keräsin pinon tummanpuhuvimpia kankaitani ja leikkasin niistä kahden ja puolen tuuman levyisiä kaitaleita. Ompelin tilkkuneliön ympärille tummanpuhuvat kaitaleet, silitin ja leikkasin palasta viiden tuuman neliön vinoon – puolet toiseen suuntaan ja puolet toiseen suuntaan vinoon. Neliöt näyttävät keikahtelevan puolelta toiselle. Paitsi tuo yksi, joka kulkee viereisen neliön kanssa samaan tahtiin! Nyt vasta kuvasta huomasin! No sitten mietin, että tuleeko pinnasta sittenkin liian synkkä, jos tausta on pelkkää ...