Tilkunviilaaja

Batiikki- ja vaaleista kaitaleista ompelemani tilkkupeitto odotti viimeistelyä jonkin aikaa, mutta nyt se on valmis. Saanko esitellä: Kesäunet-tilkkupeitto! Kankaista tuli kesä mieleen lähinnä merilevänvihreiden kaitaleiden takia. Ajatus kulki kesästä aika nopeasti ja ehkä yllättävästi Grease-elokuvan kappaleeseen Summer Loving, jossa lauletaan kadonneista kesäunelmista (summer dreams). Tilkkupeittoon sopii kuitenkin paremmin uni-sana, joten tästä tuli Kesäunet / Summer Dreams. Batiikkikaitaleissa oli superherkulliset värit. Tässä violetissa kaitaleessa oli välillä vihreämpiä osuuksia: Vaalean violetti, turkoosikuvioinen – ihana! Turkoosi-vihreä – ihana! Syvän tummanvioletti – ihana! Kauniit tikkaukset toteutti mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta. Tasoittamani tilkkupeittoaihio tuntui tarvitsevan melkein huomaamattoman reunakantin. Löysin nopeasti varastoistani (no, makuuhuoneen tuolilta) harmaa-valkokuvioista kangasta, jota käytin ehkäpä kauneimpaan i

Olen ostanut yhden jos toisenkin kaitalepaketin Töölön Tilkkupajasta – Soile on osannut valita myyntiin niin herkullisia paketteja! Yhdestä batiikkikaitalepaketista ompelin pienehkön tilkkupinnan, jonka Soile tikkasi jo jokin aika sitten. Peitto virui aikansa odottaen viimeistelyä, mutta nyt olen tarttunut toimeen. Ensinnäkin, peitto on tasainen: Sillä on myös nimi (jota en vielä paljasta) ja nimilappu. Reunakanttauskankaankin olen valinnut ja leikannut kaitaleiksi. Peitto on siis tuota pikaa valmis. Ompelin taustakappaleen hauskasta Martha Negleyn suunnittelemasta vihanneskuvioisesta kankaasta. Keltaisen ei olisi luullut sopivan ihaniin turkoosi-violetin ja vihertävän sävyisiin batiikkeihini, mutta hei! Kankaat saa tosi hyvin sopimaan toisiinsa ompelemalla ne yhteen. Kiva tikkauskuvio näkyy tässä aika hyvin! Kaitalepakkauksesta ei jäänyt tilkkuakaan jäljelle, kun käytin viimeiset palat taustakappaleessa.

Kauan aikaa melkein valmiina virunut tilkkupeitto valmistui eilen! Annoin tälle nimeksi ”Värienergiaa”. Töölön Tilkkupajan Soile oli tikannut peiton jo ajat sitten, mutta en vain saanut aikaiseksi keksiä tälle nimeä, tasoittaa ja kantata tätä. Ennen kuin pari päivää sitten. Nimeä kehittäessäni ajatus kävi nopeasti värilaatikossa, mutta en halunnut nimen muistuttavan liikaa alkuperäisestä jelly-rollista (Paintbox Solids by Elizabeth Hartman). Seuraavaksi googletin sanalla väri ja opin, etteivät oppimani värifaktat välttämättä olekaan totta. Esimerkkeinä kiistanalaisista totuuksista ovat väriympyrä ja vastaväriajattelu. Levitin tikatun kokonaisuuden lattialle ja katselin sekä yksivärisiä osuuksia että tilkkulaatikkoni aarteita. Tulin heti iloiseksi. Värienergiaa! Tasoittaminen onnistuu ilman tilkkupeiton nimeäkin, mutta ompelen töihini aina nimilapun ja sen kiinnitän ennen kanttaamista. Siksi nimi oli keksittävä nopeasti ja nimilappu kirjoitettava ja ommeltava peittoon.

Kaitaleprojektini on edennyt niin pitkälle, että saatoin ruveta ompelemaan joitain vinosaumalla varustettuja kaitaleitani tilkkublokeiksi. Oikeastaan yksi vinosaumainen kaitalepari on jo tilkkublokki, mutta olen jo kauan aikaa sitten ymmärtänyt, että tosi pienten tilkkublokkien sommitteleminen lattialla on erittäin työlästä. On paljon helpompaa, jos pystyy kokoamaan tilkut isommiksi blokeiksi. Tässä olin jo ommellut aina kaksi vinosaumalla varustettua pätkää pareiksi. Hahmottelin, miten vinosaumojen rytmitys voisi kulkea. Noin yhdistettyinä värit olivat minun makuuni liian satunnaiset. Kokeilin, miltä toisenlainen yhdisteleminen näyttäisi: Tästä pidin paljon enemmän. Lopulta päätin sommitella kaitaleparit suunnilleen näin: En kuitenkaan ommellut näin isoa blokkia, vaan päätin yhdistellä blokin neljästä parista. Kokonaisuudesta tuli kooltaan noin 21 cm x 49 cm. Vihertävien parien jälkeen kokosin samanlaisia jättiblokkeja turkoosisävyisistä kaitalepareista. K

Tämän tilkkublokin kuviossa voi nähdä ketjun lenkkejä, mutta kutsun näitä vinoiksi o-kirjaimiksi. Etsin tilkkublokkimallin, jonka pystyisin ompelemaan 2,5 tuumaa leveistä kaitaleista ja päädyin tähän. Minulla oli sykähdyttävän puna-oranssi-vihreä-keltasävyinen kaitalerulla, jonka kaitaleista leikkasin kaksi pätkää ja kaksi kolmiota jokaiseen blokkiin. Lisäksi käytin neutraaleita (vaaleita, harmaita, tummanpuhuvia) kankaitani. Sain yhdestä rullan kaitaleesta palat kahteen blokkiin. Muutaman värisiä kaitaleita oli kaksi, ja kun vähän jatkoin kaitalepaloja, niistä sai vielä tällaisia negatiiviblokkeja: Olin lisäksi ommellut yhden testiblokin neutraaleista kankaistani, ja kun laskin kaikki yhteen, minulla oli 88 vino-o-kirjainblokkia. Yksi blokki oli valmiina noin 18 senttiä kanttiinsa, joten näistähän sai jo kivan kokoisen tilkkupeiton. Jaoin ensin blokit vaaleisiin, keskivärisiin ja tummiin sekä latelin ne suunnittelulattialle muuten satunnaisessa järjestyksessä ja asennoss

Tilkkutyöpinoon oli kertynyt useita valmiita tilkkupintoja ja niille myös taustakappaleet! Muutama viikko sitten vein kaksi tilkkupeittoaihiota mestaritikkaaja Soile Kiviselle Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi. Tikkauslangat on nykyisin aika helppo valita. Olen tikkauttanut Soilella toistakymmentä peittoa ja tiedän jo, että pidän vaaleasta langasta enemmän kuin tummasta. Tikkausmallin valitseminen kymmenistä vaihtoehdoista on sen sijaan paljon vaikeampaa. Ottaisinko kuvion, joka on samankaltainen kuin tilkkupinta – kuten vaikka  palapelipeittoni palapelikuvio – vai tilkkupinnan kuvion kanssa täysin erilaisen? Sitten on tikkauskuvioita, jotka sopivat melkein aina melkein mille tahansa tilkkupinnalle. Tämä aaltomainen kuvio on varmasti yksi sellainen: Tilkkupinta on niin kulmikas kuin yleensä voi olla. Aaltomaiset tikkaukset pehmentävät kulmikkuutta. Hieno kontrasti! Tilkkupeitto ei ole läheskään valmis vielä, joten näytän siitä vain maistiaispaloja. Ompelin tilkkupei

Kirjoitukseni lopussa on otsikon lupaama ryhmäkuva, mutta aloitan vähän kauempaa. Ensimmäisestä kuvasta voisi luulla, että aloitan alusta! Mutta tässä ovat mini-Fancy-Forest-tilkkutyön toisen pupublokin korvat. Vihreä pupuversio tuli valmiiksi, mutta eipä siitä ole erillistä kuvaa. On vain tämä melkein koko ryhmää esittävä kuva: Kaksi blokkia puuttuu: kettu ja tulikärpänen. Olin vältellyt seuraavan blokin eli tulikärpäsen ompelemista, koska edellisen tekemisessä oli mutkia matkassa – tai väärin ompelemiani saumoja. Päätin pitää varani ja keskityin huolellisesti! Niin huolellisesti, että ompelin yhden Frances Firefly –blokin osuuden täysin typerästi väärin. Vai mitä sanotte: Olin aika ymmälläni, miten olin saattanut ommella keltaisen tilkun noin eri väriseen tilkkuun kiinni! Ei siinä auttanut kuin leikata kolme uutta palaa ja ommella ne oikein yhteen. Tässä hän on valmiina: Enää ei puuttunut kuin yksi kettublokki! Siis miniversiostani. Jos olisin tekemässä isoa pei

Valmistettuani erittäin työlään pöllöblokin ajattelin olevani valmis tarttumaan siilin vaativiin piikkeihin, ja niin olinkin! Olin nähnyt tilkkuystäväni Annelin mini-Fancy-Forest-tilkkupeitossa siilin, jolla oli upeat piikit. Otin siitä mallia ja etsin esiin tiikeriraidallisen kankaani. Onko tämä leijona, tiikeri vai siili? Vastaus: tämä on hurja villisiili. Sen naama on valitettavan ryppyinen. Löysin joltain saamaani/ostamaani itse värjättyä kangasta, ja kangas on ilmeisesti pesussa rypistynyt noin. Mutta eiköhän tilkkupeiton tikkaus sitten viimeistään korjaa hänen ryppyisyytensä. (Siili saattaa tietysti olla vanhuuttaan ryppyinen.) Olin toteuttanut kaksi aika vaativaa tilkkublokkia ja halusin hieman huoahtaa. Ohjeista päätellen kettublokki olisi helppo toteutettava. Niin se olikin! Löysin varastoistani juuri ketun värisen tilkunkin! Olin jälleen valmis hieman vaativampaan tehtävään. Siilin piikit onnistuivat minulta ongelmitta, joten arvelin suoriutuvani ohdakeblokist