Tilkunviilaaja

Olen kirjoittanut suomenkielisen ohjeen spiraalitikkausta varten. Nyt näytän, miten tikkaan useamman spiraalin muodostaman kuvion. Here’s how I stitch a pattern of spirals. Valitsen tilkkupinnasta ensimmäisen spiraalin aloituskohdan. Piirrän siihen lankarullaa mallina käyttäen ympyrän, jonka sisälle piirrän spiraalin aloitusviivat malliksi. Käytän tietysti häviävää tussia. I pick a place to start the first spiral. I take a disappearing marker pen and draw a circle using a spool of thread as a template, then draw the very beginning of the spiral free hand. Valitsen aloituskohdaksi muun kuin keskikohdan tai lähes keskikohdan. Jos kuvio on liian lähellä keskikohtaa, mutta ei ihan osu siihen, valmis tuote saattaa näyttää hivenen epäonnistuneelta. Pidän enemmän siitä, että tuote näyttää tarkoitukselliselta. I don’t like to start in the center of the piece, but a little to the side. This is because if the spiral starts very close to the center but not quite, the finished produc

Käytänpä hyväkseni aiempia päivityksiäni – niitähän on jo seitsemän vuoden ajalta – joten tässä on yhteenveto vähäisistä puuhistani heinäkuun alkupuolella eri vuosina. Vuonna 2010 olin ommellut omenankukkakuvioisen pikkulaukun melkein valmiiksi.   Kuvassa valmis laukku - ei siis se muka-sangoin varustettu versio. Olin yllättäen myös suostunut tilkkutaiteilijalle epämieluisampaan puuhaan eli lyhensin työtoverini hameen. Olinpa ollut suopealla mielellä! Samaan tapaan kuin heinäkuun alussa 2010, myös heinäkuun alkupuolella 2011 valittelin hellettä. Ei ole koettu helteitä tänä vuonna vielä lainkaan, ainakaan minun olinpaikoissani! Postauksessani kerroin olevani lähdössä kesämökkeilemään, ja blogissa olikin näköjään parin viikon postaustauko. Esittelin ristipistotöitä, joiden parissa viihtyisin mökillä. Ja iik! Tiedättekö mitä?! Nalle Puh –aiheinen ristipistotyö ei edelleenkään ole valmis! Eiiih! Minulta jäi hahmojen silmiksi tulevat solmupistot pistelemättä ja niin on työ v

Sain tilkkukavereilta kirjotun tilkun ja haasteen rakentaa tilkun ympärille tietyn kokoinen tilkkuseinävaate. Määräpäiväkin annettiin ja se tuntui tuolloin olevan kaukana tulevaisuudessa. Sitten määräpäivä alkoi lähetä ja minua jo hieman ahdisti. Luulin myös hetken, että olin kadottanut koko tilkun (laadin mielessäni jo vuolaita anteeksipyyntöjä, kun haastetyö olisi tilkun kadottua jäänyt mahdottomaksi toteuttaa). Tilkku löytyi sitten kirjaimellisesti nenäni edestä. Olin kiinnittänyt sen nuppineulalla ilmoitustauluun, joka on seinällä ompelupöytäni edessä. Kirjottu tilkku on tämän näköinen (ja kuva on myöhemmästä tilkkutyön vaiheesta): Katselin tilkkuani ja mietin, miten se puhuttelee minua. Löysin siitä turkoosin värin ja kas, ompelupöydältä löytyi ihanasta kaitalerullastani jääneitä turkooseja paloja. Koska samaisesta rullasta oli jäänyt myös punaisia paloja, ompelin tilkun ympärille tällaista: Tässä kohtaa lakkasin kuuntelemasta tilkkua ja askartelin ainoastaan kaitale

Värkkäilin jokin aika sitten melko satunnaisen värisen tilkkupinnan lasagne-menetelmällä. Käytin 3 cm leveitä kaitaleita muutamasta jäännöspalasta, jotka otin ensimmäiseksi esiin jäännöspalapussista. Löysin sopivan värisen ruskean vetoketjun, jatkoin lasagnekappaleita muutamalla muulla jäännöspalalla ja hiukkasen aherrettuani minulla oli käsissä taas uusi vetoketjupussukka. Kas tässä hän on: Aaltoileva-tilkkupussukka, joka on pitkähköine sivulenksuineen Street-mallistoa. Nimensä Aaltoileva-pussukka sai tietenkin mutkaisina toistuvista tikkausviivoistani. Vielä täytyy tarkentaa hieman: pussukka ei ole aivan viimeistä silausta myöten valmis, ja näistä kahdesta kuvasta selviää siihen kaksikin syytä: Siis: mitä vikaa kuvissa? Yksi aloittelijan virhe, jota minun ei enää luulisi tekevän. Ei Tilkunviilaaja-nimilappua vuorikappaleessa! ! ! ! Toinen puute on vähäisempi: vetoketjun vetimestä puuttuu jatkopala. Minä sujutan vetimeen yleensä kapeaksi taittelemani ja ompele

Minun pitäisi ommella taustakappaletta hienoon January-tilkkutyöhöni (voin hyvällä omallatunnolla sanoa sitä hienoksi, sillä en ole keksinyt blokkia itse), mutta pussukoiden tekeminen on paljon kivampaa. Käyttelin lentävien hanhien oheistuotteena syntyneitä kolmio-neliöitä ensin tilkkutyön taustakappaleeseen ja sitten ompelin sinisävyisistä kolmio-neliöistä vetoketjupussukan. Tämä valmistui melkein vahingossa. Uusimman pussukkani nimi on Merenneito. Ensin minulla oli vain kolmio-neliöpinnat. Löysin tosi nopsaan sopivaa tikkausvanua niiden taustalle. Ihmeellistä viitseliäisyyttä osoittaen jaksoin tikata vapaata konetikkausta – muurahaisenpolkua vain, mutta silti! Sitten olikin aika tasoittaa pinnat ja leikata/ommella vuorikappaleet sekä kiinnittää vetoketju. Ompelin vuorikappaleet useammasta palasta. Tällaisista: Ja tällaisista: Näitä sattui löytymään ompelupöydältä. Siinä on muuten sommitteluperiaatteeni lyhykäisyydessään: mitä ompelupöydältä sattuu osumaan käteen

Tuleeko tästä pöllöin koristellusta vetoketjupussukasta uuden omistajansa lempipussukka? Ehkä, mutta varmistin osaltani asian nimeämällä tämän sopivasti. Uusin tilkkupussukka on siis nimeltään Lempi. Täydensin pöllön ympäri meneviä sekä suoria tikkauksiani sydämen ympäri kiertyvillä tikkausviivoilla. Pussukan väritys on hempeä, joten näistä juolahti mieleen nimi Lempi. Lempi-pussukan toisella puolella on erivärinen pöllö: Tälle puolelle tein kulmikkaat tikkaukset. Pöllöllä on jotenkin tuima ilme. Ovatkohan lempiväiset riidelleet ja siksi ovat eri puolilla pussukkaa? Ainakin tämän puolen pöllö vaikuttaa suivaantuneelta. Toisen puolen pöllö on ehkä kirjoittamassa rakkauskirjettä ja piirtelee siihen sydänkuviota. Vaikka leikkasin tilkkupintaani paloja pitkistä kankaista, käytin myös pikkuisia jäännöspaloja. Siksi lopputulos on mieleiseni: Minä vain tykkään tilkuista! Olette ehkä huomanneet. Otin nämä tekovaiheen kuvat, jotta voisin näyttää, että lisäsin kummankin

Ompelin eilen valmiiksi tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Rusakko. Tilkkupussukka valmistui päiväsaikaan, joten sain näpätyksi siitä melko kivat valmistujaiskuvat. Ensiksi esittelen pussukan sammaloituneilla kalliorapuilla: Kuvasin Rusakko-pussukkaa myös kulahtaneella puutarhapenkillämme: Käytin melko pienistä ja tosi pienistä jäännöstilkuista kokoamani pinnat tähän ja täydensin ne pussukan kokoisiksi lisäämällä rinkulakuvioista kangasta sivulle ja pohjaan. Tikkausvaiheessa tilkkupinnat näyttivät aika urpoilta, mutta valmiissa pussukassa rinkulakangasta ei näytä olevan yletöntä määrää. Paitsi pohjakappaleessa: Mutta sehän jää pussukan alle yleensä näkymättömiin. Hienot tilkut ja värkkäillyt tilkkupinnat menevät pohjakappaleessa vähän kuin hukkaan. Tikkasin tilkkupinnat ohueen tikkausvanuun, jonka alle otin vielä hipunutta lakanakangasta. Tikattu pinta jäi ohuemmaksi kuin silloin, kun käytän lisäkerroksena collegejerseytä. Pussukka seisoo silti ongelmitta itsekse

Spiraalein tikkaamani tilkkupinnat ovat jo melkein pussukkana – olen ommellut niiden väliin vetoketjun. Tähän vaiheeseen oli pakko lopettaa, sillä minulla ei ollut valmista kantolenkkiä. Mutta ei hätää: jäännöspalalaatikosta löytyi melkein heti sopiva kaitale, jonka olen jo silittänyt valmiiksi (mutta en ommellut). Tästä jatkan kohta. Toinen pussukka sai pintaansa kahdeksikon muotoisen tikkauksen. En ole tikannut tällaista kuviota ennen. Valitsin rullalla erittäin kirjavalta näyttäneen vaihtuvavärisen tikkauslangan. Sen sijaan toiselle puolelle muodostui taas D-kirjain. (D niin kuin Diana-vetoketjupussukassa. ) Mitä muutakaan olisin voinut tikata noin ilmiselvän deen ympärille? Tasoitinkin tikkaamani pinnat jo. Ei ole tämäkään pussukka kovin paljon vaiheessa enää. Silti nämä ovat kesken ja tämän päivän tehtäviin kuuluukin ehdottomasti ainakin toisen valmistaminen ja nimeäminen sekä jos pussukka valmistuu valoisaan aikaan, valmistujaiskuvien näppäileminen.

Leikin kankailla ja ompelin siis jäännöspaloista muutaman tilkkupinnan, joista ensimmäinen valmistui pussukaksi eilen. Tytär auttoi nimen keksimisessä ja tästä tilkkupussukasta tuli sitten Syyssatoa. Syyssatoa-pussukan toinen puoli on hyvin eri värimaailmaa, mutta kummallakin puolella on samanlaisia täytepaloja. Tilkkupinnat näyttivät ennen pussukaksi ompelemista vähän epäsuhtaisilta. Niissä tuntui olevan liikaa täytepalaa. Mutta ompelun jälkeen täytepalat ovat kadonneet näkyvistä pussukan pohjaan ja sivusaumojen lähistölle. Valitsin vuorikankaan sillä perusteella, että palat sattuivat osumaan aika nopeasti käteen. Tämä sini-ruskea Vera Bradley –kuosi on minusta tosi kaunista. Harkitsin tovin, ennen kuin raaskin käyttää ehkä viimeisen ison tilkun tähän. Pussukassa ei ole sisätaskua. Siinä on sen sijaan pitkä kantolenksu eli se on Street-mallistoa.  Syyssatoa-vetoketjupussukan mitat ovat: Leveys ylhäältä noin 28 cm Korkeus noin 18 cm Pohjan leveys noin 9 cm. K