valmis vetoketjupussukka.

Ompelin vetoketjupussukan ja annoin sille nimeksi Tilkkugeometriaa. Tässä valmistujaiskuva:

Vihdoinkin jotain valmista! Kaupan päälle tulee muutama kuva pussukan tekovaiheista. Vaiheikasta oli.

Käytin kivan tilkkutyöni ompelussa ylimääräisenä syntyviä kolmioneliöitä. Ompelin niistä neliömäiset blokit ja lentäviä hanhia. Päätin käyttää kolmioneliöiden lisäksi mustaa, silmäkuvioista kangasta ja löysin sen silmäkuvioihin sopivan neon-oranssin vetoketjun.

Musta ja kolmioneliöt näyttivät räikeän oranssin vieressä aroilta, joten terästin tilkkupintaa kirpeällä vaaleanvihreällä kankaalla.

Päätin heti tikata pinnat suorin tikkauksin, jotenkin neliöitä ja kolmioita mukaillen. Eikö näytäkin aika mukiinmenevältä tässä?

Mikä tilkkumoka: Onneksi katsahdin työn nurjalle puolelle.

Nahkea vanu oli viistänyt ompelupöydältä mukaansa kivaan tilkkutyöhön leikkaamani tumman neliötilkun, ja olin pahaa-aavistamatta tikkaillut sen työhön kiinni. Köh.

Irrottelin tilkun tikkauksista ja jatkoin työtä. Olisi oikeastaan pitänyt käyttää myös vapaata konetikkausta, mutta en viitsinyt vaihtaa tikkauspaininjalkaa. Kun tikkauksia oli säädyllinen määrä, lopetin:

Mikä tilkkumoka: Tähän mennessä olin tehnyt aika minimaalisen mokan, ihan vahingossa, mutta pussukkaa kootessani ryhdistäydyin ja mokasin oikein näkyvästi. Ompelin toisen vuorikappaleen nurin päin:

EN lähtenyt purkamaan ompeleita, vaan annoin olla. Leikitään, että olen koonnut vuorin kahdesta eri kankaasta.

Tässä Tilkkugeometriaa-vetoketjupussukka toiselta puolelta.

Kuvasta näkee heti, ettei minulla ole erityisen vehreä peukalo, koska rikkaruohoja on näkyvissä niin paljon. Lemmikit sentään pilkistelevät pussukan takaa.

Voikukkiakin, aih sentään. (Tosin myönnän, että oikeastaan tykkään voikukista. En viitsi kitkeä niitä ruohikosta, joistain kukkapenkeistä vain.)

Ihan kuin pussukka olisi laiturilla!

Se on kyllä ikivanhoilla terassilaudoillamme, missä ilta-aurinko osui siihen messevästi. Tarkkasilmäisimmät huomaavat kuvan oikeassa yläkulmassa jotain ylimääräiseltä näyttävää – se on Miehen Reino-tohveli. Ankarassa valossa ei pysty tekemään täydellistä kuvarajausta.

Vielä yksi nolostuttava kuva "ruohikolta" – tällainen on pussukan pohja:

Pussukan strategiset mitat ovat tyypilliset:

• leveys ylhäältä noin 26cm
• korkeus noin 19cm
• pohjan leveys noin 10cm.

Mielestäni vetoketjupussukoita ei voi olla liikaa! Tai no, itselläni niitä on liikaa, koska valmistan niitä tarkoituksella yli oman tarpeen, mutta noin yleisesti ottaen, kaikkiin pussukoihin tuntuu jossain vaiheessa löytyvän sopiva sisältö. Siksi minusta oli melkein järkyttävä kuulla Syyringin kiltaillassa kahdesta kanssakiltalaisesta, joiden lähipiirissä suhtauduttiin pussukoihin nurjamielisesti.

Yksi tilkkuystävistäni oli antanut ystävälleen itse tekemänsä pussukan kiitoslahjaksi, johon tämä oli vastannut "mitä mä tällä teen". Toinen kertoi saajan pyytäneen saada palauttaa pussukka, koska ei keksinyt sille käyttöä. Merkillistä!

Toisaalta tunnettiin myös (normaaleja) ihmisiä, joilla on vaikka kuinka monta pussukkaa ja aina uusi kelpaa.

Valmistaudun

Valmistaudun kokoamaan vihreäsävyiselle mod op –tilkkupinnalle taustakappaleen, jotta voin viedä sen Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi tai vähintään harsittavaksi.

Kuvan etualalla kaksi viimeisintä kangashankintaa, kumpikin Eurokankaan palalaarista. Taustakankaaksi! Yksiväriseltä näyttävässä kankaassa on oikeasti pientä kuviota joko harmaalla tai harmahtavalla vihreällä.

Olin ajatellut, että ehkä tikkaisin pinnan itse, mutta en sittenkään taida viitsiä! Minusta on paljon hauskempaa ommella kuin tikata.