Saturday, 12 June 2010

tyynynpäällinen tilkuista. taiteellinen tilkkulaukku.

Vaaleista ja tummista kankaista kokoamani tilkkuneliöt ovat toki päässeet tilkkupinnaksi, mutta ne eivät ole lähelläkään valmistumista tyynynpäälliseksi.

Sen sijaan inspiroiduin Oh, Fransson -blogissa näkemistäni tyynynpäällisistä ja tekaisin keväänvihreän tilkkupinnan samanlaisehkolla idealla.


Tiedän: tämä ei näytä ollenkaan samalta eikä yhtä hienolta, mutta tämä syntyi aika nopeasti ja helposti.

Leikkasin vaaleanvihreästä kankaasta neljä aika pitkää kaitaletta, 6cm leveitä.
Leikkasin muista vihreistä tai vihreäsävyisistä kankaista muutamia, 6cm leveitä kaitaleita. Eri pituisia.

Otin kaksi muu-kangas-kaitaletta ja kaksi vaaleanvihreää kaitaletta, ompelin niiden lyhyet päät yhteen oikeat puolet vastakkain. Sitten ompelin toiset kaksi vaaleanvihreää kaitaletta yhteen muu-kangas-kaitaleitten toiseen päähän. Käsissä oli kaksi tosi pitkää kaitaletta, joiden keskivaiheilla oli muuta kangasta.

Asettelin kaitaleen leikkuualustalle niin, että sen keskikohta oli suunnilleen 22cm viivan kohdalla. Leikkasin kohdasta nolla ja kohdasta 44cm, suunnilleen. Toiselle kaitaleelle samoin.

Toistin tätä, kunnes valmiita 44cm pitkiä kaitaleita oli 8 kpl. (Sitten tein vielä yhden kaitaleen.)

Sitten ompelin kaitaleet yhteen niin, että keskikohdat olivat aina kohdakkain.

Tarkoitus on seuraavaksi konetikata pinta hauskasti (ohut vanu ja vuorikangas mukana) ja sitten tasoittaa pala 42cm x 42cm kokoon. Sitten vain takakappale kehiin ja tyynynpäällinen on valmis.

Taiteelliset kankaat siirtyvät tilkkulaukkuun

Olen nyt ihan rehellinen ja myönnän, että tyynynpäällisen tekeminen ei ole puoleksikaan yhtä palkitsevaa henkisesti kuin tilkkulaukun valmistaminen. Laukussa on jotain vetoavaa! Edes tilkkupeitto, puhumattakaan seinävaatteesta, ei vedä vertoja laukun tai kassin tekemiselle.

Joten panin keväänvihreän tilkkupinnan syrjään heti kun hyvällä omallatunnolla saatoin ja otin esiin seuraavan tilkkulaukkukangaspinon, tällä kertaa "taiteelliseksi" nimeämäni.


Lisäsin reunoihin vielä eri pilkkukankaan. Luonnossa se näyttää vielä sopivammalta.
Kun olin leikannut reunimmaisesta kuviokankaasta kaitaleet, huomasin, että olisinhan voinut sovittaa kaitaleen myös niin, että kuviona olevat kukkamaljakot olisivat näkyneet kaitaleen keskellä eivätkä reunoissa! Mutta tehty mikä tehty, näin ne nyt tulivat. Kuvio näyttää abstraktimmalta näin.

Jätin kappaleet pinoon, missä ne odottivat minua kutsuvina lauantaiaamuna. Täysin tavoistani poiketen menin suoraan ompelupöydän ääreen heti aamulla noustuani ja ompelin pystykaitaleet yhteen. Perheeni pitää minua kummallisena.

Minua ajoi lievä sisäinen pakko. Olen lähdössä kavereiden mökille vielä tänään (lauantaina) ja palaan vasta huomisiltana, tai aikaisintaan myöhään iltapäivällä, eikä siellä voi eikä ehdi (eikä varmaan haluaisikaan) ommella.

1 comment:

Tintin said...

Mun on pakko saada mun ompelukoneeni esille tuolta tavarapinon alta, että pääsen kokeilemaan hyvää laukun ohjettasi.
Minäkin tykkään tehdä laukkuja enemmän kuin muita tilkkujuttuja.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails