Tilkunviilaaja

Ennen kuin pääsen itse asiaan eli torveuteni kuvaamiseen, yksi ei-torveuden osoitus. Olen sentään saanut väsätyksi kaksi settiä tilkkulasinalusia ”odottaa tikkaamista” –vaiheeseen. No sitten, seuraa kuvaus torveudestani. Tilkkukuusi tyynynpäälliseen lähti oikein mukavasti liikkeelle. Leikkasin vaaleita ja tummia kolmioita kaavan mukaan ja muistin merkitä, kumpi puoli on ylöspäin. Sain asetelluksi palat kuusimaiseen muotoon ja ompelin. Tein näitä samalla kerralla neljä. Kuusista tuli kuin tulikin suunnilleen kolmion muotoisia: Otin tyynynpäällisen taustakangaskaavat esiin ja leikkasin isoja kolmioita sekä kapeita kaitaleita kuusen alapuolelle. Sitten rupesin ompelemaan päällisestä yhteensä neliskanttisen muotoista. Mitä vikaa on tässä kuvassa? Oikein. Kappale olisi tietysti pitänyt ommella leveä pää ylöspäin. Tässä kävi nimittäin näin: Ei ole ihan neliskanttinen tämä pala, ei. No ei auttanut kuin tarttua ratkomasaksiin, purkaa ommel ja ommella kappale uudelleen kiinni kuusen ulkore

Muotopuolista muffinssilasinalusista tuli eilen illalla symmetriset, ja löysin niihin kohtuullisen sopivan taustakankaankin. Kohta pääsen käsityövaiheeseen, eli kääntämään aluset takaisin oikein päin niin, että etu- ja takakappaleen väliin tulee tikkausvanu. Jipii! Näiden lasinalusten värityksestä ja kuvioinnista minulle kommentoitiin, että näiden päältä pitää tietysti nauttia lasillinen vadelmamehua. Vihreä-kultasävyiset tilkkulasinaluset tosiaan vaivaavat laskupäätäni. Ei mitään vakavaa, mutta leikkasin puuttuvia kimaltavia palasia (muita vihreitä neliöitä minulla kyllä oli), joita piti leikata kahteen lisäneliöblokkiin. Blokkiin tarvitaan näitä kaksi, joten leikkasin tietysti ensin vain kaksi neliötä. Eihän niistä olisi tullut keskineliö kuin yhteen aluseen lisää. Onneksi tajusin tämän ennen kuin olin taas siivonnut kankaan kaappiin. Reunakaitaleeksi olisi ehkä sopinut oikein tumma sammaleenvihreä parhaiten, mutta kaapissani ei ollut sellaista kangasta. Tyydyin raidalliseen,

Taisin mainita jo, että minulla oli tekeillä paitsi vihreä-kultasävyiset, myös muffinssikuvioiset tilkkulasinaluset? Näitä ommellessani törmäsin ärsyttävään puutteeseen: olin kuin olinkin leikannut hieman liian vähän reunakaitaletta. Joudun etsimään kaitalekankaan ja leikkaamaan vielä yhden suikaleen, ennen kuin voin valmistaa näiden etupuolet. Noin ne odottavat, toistaiseksi muotopuolina. Sillä Tilkunviilaaja toimi tyypillisellä, lyhytjännitteisellä tyylillään ja jatkoi toisen projektin parissa sen sijaan, että olisi sinnikkäästi viimeistellyt edellisen. Vihreä-kultasävyiset lasinaluset olivat ensin neliöitä, sitten neliöpareja: Ja päivän päätteeksi nelikenttiä: Projektissani on vain yksi puute: minun piti tehdä näitä kahdeksan kappaletta. (Tällä laskutaidolla voisi luulla, etten ole vielä läpäissyt edes kansakoulun laskentokoetta.) Ajatus karkaa kesään –tilkkupeitto ahkerassa käytössä Kissa ahkeroi eilen oikein toden teolla ja leikki pitkän aikaa tilkkupeiton pä

Pyydetyt vihreä-kultasävyiset tilkkulasinaluset ovat melkein valmiit: olen jo aloittanut palojen leikkaamisen. :-) Teen kahdeksan alusta, joissa on neljän tilkun neliö keskellä ja kaitaleet ympärillä. Keskineliössä on kaksi samaa kangasta kaikissa alusissa, muut kankaat vaihtelevat. Tässä se kangas, jota on jokaisessa alusessa: No on tässä muutakin väriä kuin vihreää, mutta täytyyhän näistä löytyä vähän kontrastia. Kulta on kankaassa omasta takaa! Siivoilin ompelupöydälle (mystisesti) ilmestynyttä kangaskasaa ja kas, siellä oli kissakuponkikangasta, josta en vielä ole tehnytkään lasinalusia. Kupongit ovat erittäin eri sävyisiä, joten yhteisen reunakankaan löytäminen oli haaste. Lopulta päädyin sellaisiin ruskeisiin kankaisiin, jotka eivät ole tylsiä eivätkä arkisia. Viidakon jalokivi –tilkkulaukkua viimeistellessäni ajattelin tietysti seuraavia toisintoja samasta perusideasta. Ilmeisin vaihtoehtoinen väritys on mielestäni musta-valko-harmaan sävyinen. Kaivoin toiveikkaasti e

No niin, koristetikkausten langanpäät on päätelty ja Söpöset-lasinaluset ovat valmiit. Niissä on siis kahta eri kaitalekangasta kissakuponkien ympärillä. Toinen kaitalekangas on samaa kuosia, jota esiintyy yhdessä kissakupongeista. Takana on vaaleaa ”mitä mahdoin ajatella ostaessani tätä” –kangasta. Tikkaukset kultalangalla ihan reunassa ja kupongin ympärillä. Söpöset-nimi on Tyttären tarjoama. Sanoin, että halusin –set-päätteisen nimen (koska näitä on aina kuuden kappaleen setti) ja että olin ajatellut ehkä Kissamaiset-nimeä. Hän päätyi kuitenkin Söpöset-nimeen, joka on kyllä kuvaavampi. Olen jo työkaverilta kuullut toiveen, että tekisin lisää lasinalusia. Glögikausi on alkamaisillaan! Vihreä-kulta olisi kuuleman mukaan toiveen värisävy ja sellaisia voisin tehdä kaksikin settiä. Näitä on niin kiva tehdä, että tällainen toive on tosi kiva kuulla!

Muistin tikata lasinaluset äksän muotoisesti. Tässä tikkaustavassa oli kyllä harmillista se, etten pystynyt tikkaamaan ulkoreunoja ja äksää yhdellä ompeleella, vaan joudun tekemään kolme eri ommelta jokaiseen. Kauhea langanpäiden päätteleminen! Seuraavat lasinaluset Tykkäsin tehdä lasinalusia, ja muistelin, millaisia kuponkikankaita minulla mahtaisi olla. Tykkäsin kesäisen näköisistä kissakupongeista, joten pyysin Tytärtä etsimään niihin sopivan reunakaitalekankaan. Hän löysi kaapista sopivan tosi nopeasti. Sitten satuin katsomaan yhtä kuponkikuvaa tarkasti ja muistin, että minulla oli kuvassa esiintyvää kalakuosia kankaana! En ollut koskaan ennen huomannut, että ne kaksi kangasta kuuluvat samaan sarjaan – olen ostanutkin ne ihan eri kerroilla. Kuvasta saa käsityksen kuosien samanlaisuudesta, vaikka lasinaluset ovat tässä nurja puoli ulospäin: Taustakankaaksi Tytär kehotti ottamaan ”jonkun vaalean”. Valitsin kankaan, jonka olen ostanut aika hiljattain mutta josta nykyään mietin, mink

Viimeiset työvaiheet PC-laukun valmistamisessa ovat vihdoin takana. Eli ompelin vuorin ja päällisen kiinni toisiinsa pienillä pistoilla joka kulmasta (8kpl yhteensä); päällystin pohjavanerikappaleen ja asensin sen laukun sisälle; ompelin vielä yhdet vahvistustikkaukset sankojen kiinnityskohtaan. Et voilá! Tässä Vuh!-PC-laukku: Toinen puoli: Tässä näkyy vetoketju ja sitä reunustava kaitale. Halusin, että laukun lisäosien väritys poikkeaa edellisen samasta kankaasta ompelemani PC-laukun värityksestä, jotta kaikki laukut olisivat uniikkeja. Sisätasku on melkein liian syvä sijaintiinsa nähden, siis ulottuu melkein pohjan puolelle. Mutta ei ihan. Muistan, että pienenä minua ällötti väriyhdistelmä vihreä ja oranssi. Se oli kamalin, mitä saatoin kuvitella. En silloin olisi uskonut, että jonain päivänä tekisin samalla yhdistelmällä vapaaehtoisesti jotain ja pitäisin sitä vielä onnistuneena! Niin se mieli muuttuu. (Samoihin aikoihin tykkäsin eniten vaaleanvioletista ja vaaleanvihreästä vär

Uudet kankaat inspiroivat jostain syystä tuttuja, jo moneen kertaan nähtyjä kankaita paremmin. Niin nytkin. Katse osui sinisten pinossa uusimpaan, talviseen/jouluiseen kankaaseen ja syntyi idea tehdä kankaasta lisää tikattuja lasinalusia. Kaapista löytyi uudelle kankaalle kaveriksi jälleen yksi lahjoituksena saatu kangas, ehkäpä Milja on ystävällisesti antanut tämän minulle (en ole varma). Kiitos lahjoittajalle joka tapauksessa! Mielestäni näistä tulee hyvät, talvisemmat lasinaluset. Keskineliölle kaavailen 10cm x 10cm kokoa ja ympäröiville kaitaleille 4cm leveyttä. Tämän pidemmälle työ ei valitettavasti ole edennyt millään saralla. Koirakankainen PC-laukku on edelleen viimeisteleviä osuuksia vailla valmis ja seisoo olohuoneen tuolin vieressä. Näyttääköhän se syyttävältä? No ehkä ei sentään. Liskokankainen PC-laukkukaan ei ole sen pidemmällä kuin aiemmin, ellei ota lukuun sitä, että kiinnitin Tilkunviilaaja-merkkinauhan nuppineuloilla sisätaskukappaleeseen. Suuri saavutus!

Ankarasti ahkeroituani olen edistänyt koirakankaisen PC-laukun valmistumista. Kaikkein vaikein päätös eli tikkauskuvion valinta tuli tehdyksi, huhhuh! Otin säädeltävän kaarevamittani, taivuttelin sitä vähän ja piirsin etukappaleelle pari kaariviivaa haihtuvavärisellä tussilla. Sitten tikkasin viivoja pitkin vaihtuvavärisellä tikkauslangalla. (Haihtuvavärinen ja vaihtuvavärinen! Hihii.) Sen jälkeen tikkasin kaariviivoja mukaillen vähän sinne sun tänne. Tikkaus on hyvin erilainen kuin aiemmassa, samasta kankaasta tekemässäni PC-laukussa, mikä oli tarkoituskin. Toisella kappaleella on vähän erilainen sarja kaarevia tikkauksia. Kuvissa näkyy myös seuraavan vaiheen saavutus eli vetoketjun reunakaitaleen ompeleminen. Tällä kertaa muistin juuri ja juuri ajoissa, että sangat täytyy kiinnittää samalla kuin kaitale. Vetoketjuvarastostani vedinkin sitten lähes vesiperän. PC-laukku vaatii 70- tai 75-senttisen vetoketjun, joita minulla oli enää vain yksi musta, keskeltä avautuva. Tarkastelin sama

Koska tässä hempeämpikankaisessa PC-laukussa on jotain Laura Ashley –tyyppistä, nimesin laukun Lauraksi. Tässä hän poseeraa valmiina: Kissa halusi välttämättä kuvaan. (Oikeasti se liikuskeli portailla varmaan sen takia, että muisteli jättäneensä pyydystämänsä pieneläimen johonkin siihen. Olin siirtänyt saaliin muualle juuri hetkeä ennen kuvan ottamista.) Kas tässä katsahdus sisään: Laukku näyttää ehkä löperöltä, ei jämäkältä? Käytössä se on kuitenkin aivan hyvä, olen siitä varma. Osa leprusta ulkonäöstä johtuu tietysti siitä, että unohdin sulkea laukun vetoketjun ennen kuvan ottamista. Laukussa oli oma läppärini sisällä. Ai niin, ja sangat roikkuvat sen takia, että tein niistä pidemmät. Minulle ehdotettiin, että pidemmistä sangoista laukkua voisi kantaa myös olalla, niin ei tarvitsisi erillistä olkahihnaa ja toisaalta ei tarvitsisi koko ajan kantaa laukkua pelkästään kädessä. Tämä on sitä tyyppiä kokeilu. Saa nähdä, mitä tuleva omistaja on mieltä. (Uudesta omistajasta ei ole vielä tie