Tekstit

vähän erinäköinen pussukka.

Kuva
Joskus saan sellaisen tilaustyön, että ihan innostun! Niin kuin nyt. Kaveri kysyi aika varovasti, miten mahtaisi voida korjata sellaiset kivat vetoketjupussukat, joista vetoketjut ovat menneet rikki – ja taitaa niissä olla vähän jotain muutakin vikaa. Niissä vain olisi pinnassa niin kivat kuvat. Vastasin yhtä lailla varovasti, että hänen kannattaisi tuoda pussukat näytille, jotta voisin katsoa, onko mitään tehtävissä. Sanoin myös, että toimitusaikani ovat aivan kamalat. Ei kuulemma haitannut. Nyt ihmettelen, että alle kahdessa kuukaudessa sain toimeksi jotain. Purin nimittäin yhden pussukoista osiinsa, pesin toisen kuvapinnan nähdäkseni, kestäisikö se pesua (kesti) ja rakensin sitten sen ympärille loput tilkkupussukasta. Tässä se on valmiina: Annie-vetoketjupussukka: Valitsin koirankuvaa täydentävät kankaat huolellisesti niin, etteivät koiraosuuden värit näyttäisi sameilta. Siksi pussukan väritys on aika erilainen kuin monessa muussa (lue: missään muussa) tilkkupussukassani.

mikä on kivointa?

Kuva
En haluaisi valittaa, mutta juuri nyt tuntuu siltä kuin pakollista tekemistä olisi vähän liikaa. Tykkäisin paljon enemmän sellaisesta, että tekisin kaikkea vain huvikseni! Vetelehtisin ja lorvisin ja ompelisin niitä näitä. Ensin ”jouduin” valmistamaan työn ehdolle EQA:n juhlanäyttelyyn. Tietenkin tavallaan halusin osallistua, mutta silti tekeminen tuntui vähän pakotetulta. Onneksi Käytä sydäntäsi -tilkkutyö on nyt valmis, ja pääsen ehdottamaan sitä juhlanäyttelyn osaksi. Sitten tajusin, että ”joudun” ompelemaan työn myös Tilkkuyhdistyksen hallituksen näyttelyyn. Kyseessä on haaste, joka esitettiin ajat sitten. Olisin voinut ommella haastetyön koska tahansa, mutta vätkyttelin aloittamista, ja nyt olen pakkoraossa, koska näyttely pystytetään kuukauden päästä Kankaanpään tilkkupäiville. Raidallisen hirsimökkityönkin pitäisi olla maaliskuussa valmis. Sentään sain ommelluksi sille vihdoin taustakappaleen (vain puoli vuotta sen jälkeen kun tilkkupinta oli valmis), joten saatoin viedä

pieniä ja vielä pienempiä neliöitä.

Kuva
Pienten kangasneliöiden leikkaamisessa ja sen jälkeen sommittelemisessa vaalea+tumma-pareiksi on jotain koukuttavaa. En viitsi edes ruveta arvioimaan, miten pitkiä aikoja olen saanut kulumaan niissä puuhissa. Teen neljän pikkuneliön four-patch-blokeista kymmenen kappaleen pinoja, jotka asettelen karkkilaatikon kannelle odottamaan, että pinoja on kymmenen. Sen jälkeen siirrän blokit pakastepussiin. Välillä sommittelen blokeista isompia kokonaisuuksia, joista otan kuvan ja jaan Instagramissä tai näytän teille, blogin lukijat. Sommitelmistani saa helposti käsityksen, että kokoaisin tilkkupinnan pelkistä neljän neliön blokeista. Oikeasti peittoon tulee vuorotellen vaaleita neliöitä ja blokkeja. Valmistan neljän neliön blokit suunnilleen tällaisissa erissä. Valitsen aina kaksi vaaleaa ja kaksi tummaa neliötä yhteen blokkiin. Asetan vaalean neliön tumman päälle ja panen ne ompelupöydälle. Sitten asetan tumman neliön vaalean päälle jalasken äskeisen parin päälle vähän limittäin. T

ahkerana ja onnekkaana.

Kuva
Blogin päivittämisessä en ole ollut ahkera, mutta muuten olen puuhannut ja puurtanut. Tilkkupalapelini eli ”Käytä sydäntäsi” -tilkkuseinävaatteen tultua valmiiksi halusin paneutua projektiin, missä ei tarvitsisi miettiä. Helppo valinta! Nostin taas esiin loppumattomilta tuntuvat jäännöspalakassini ja leikkasin tilkuista pieniä 4 cm x 4 cm neliöitä. Kun leikkaaminen alkoi kyllästyttää, tehtailin niistä neljän neliön blokkeja, jotka sitten erä kerrallaan silitin ja trimmasin 2,5-tuumaisiksi neliöiksi. Kuvatessani kokoan pikkublokeista asetelmia, mutta mielessäni olevaan malliin tulee kyllä joka four-patch-neliön väliin vaalea/valkoinen neliö. Neliöissäni näkyvät kuosit ovat suunnilleen mitä tahansa. Neljän neliön blokkiin valitsen kuitenkin aina tumma-vaalea-yhdistelmät. Lasken trimmaamani neliöt ja asettelen ne kymmenen kappaleen pinoihin karkkirasian kannelle. Kun pinoja on koossa kymmenen, siirrän kaikki pinot pakastepussiin. Pysyn kärryillä siitä, montako neliötä o

valmiiksi tikattu tilkkupalapeli.

Kuva
Tikkasin tätä 80 cm x 120 cm kokoista tilkkutyötäni päiväkausia, mutta nyt se on valmis. Vuoden ensimmäinen valmistunut tilkkutyöni on ”Käytä sydäntäsi” / ”Have a Heart” -tilkkuseinävaate:   Käytin tilkkupintaan tehokkaan määrän jäännöspaloja ja useita aiemmin valmistamiani tilkkupaloja. Muutama kuva tikkauksen eri vaiheista – tässä ensimmäiset tikkaukset nurjalta katsottuina. Taiteilin niitä tietenkin tilkkutyön oikealta puolelta ja minusta tuntui epätoivoiselta. Nurjalta katsottuna kiemurat alkoivat vaikuttaa mukiinmeneviltä ja jaksoin jatkaa. Tilkkutyön alareunassa on sinistä. Tikkasin siihen vesimäisiä kuvioita. Tummimpaan alareunaan tikkasin pyöreitä kiviä. Koska tiesin tikkausta aloittaessani tilkkutyön nimen, tikkasin moneen kohtaan sydämiä. Kirjoitin tilkkupintaan myös työn nimen. Kokeilin myös, osaisinko tehdä spiraalimaisia kuvioita vapaalla kädellä. Spiraaleista ei tullut yhtä siistejä, mutta kelvollisia kuitenkin. Koska keltainen tilkku on työn yläre

tilkkupalapeli.

Kuva
Aloitin tilkkuvuoden 2019 rakentamalla tilkkupalapelin. Eurooppalaisen tilkkuyhdistyksen EQA:n juhlanäyttelyyn osallistumiseen saatiin jatkoaikaa ja siihen voi edelleen ehdottaa työtään, kunhan lähettää ehdotuksesta kuvan viimeistään 10. toukokuuta. Ajattelin, että ehtisin sentään siihen junaan mukaan. Näyttelyn teemana on ”Lankoja ilman rajoja,” joka ei synnyttänyt minussa varsinaista ideaa. Siksi lähdin tekemään työtä niin kuin teen tilkkupussukkani, eli ompelemalla yhteen satunnaisen kokoisia ja melkein satunnaisen värisiäkin jäännöspaloja. Aloitin punaisella. Kävin läpi jäännöspalalaatikoitani ja löysin myös muutamia teemaan jotenkin sopivia, valmiita tilkkuyhdistelmiä. Ja koska punaiset tilkut kävivät siitä laatikosta vähiin, ajattelin siirtyä punaisesta violetin kautta siniseen väriin. Tässä vaiheessa totesin, että kyseessä on palapeli, johon ompelen palaset itse! Siirtymä punaisesta siniseen näytti onnistuvan, joten rupesin miettimään tilkkutyön ”alareunaa”. Totes

karkkivärejä.

Kuva
En ole karkkilakossa: johan sen näkee tilkkutyöstänikin! Tässä on niin paljon kirkkaita ja vilkkaita värejä, että melkein hampaisiin sattuu. Hammaskivun haamusta huolimatta tykkään tästä: Asetin blokit suunnittelulattialle aivan satunnaiseen järjestykseen, paitsi joka toisessa oli tummat, joka toisessa vaaleat kulmat. Kuvasin yhtä aluetta hieman lähempää: Seuraavaksi keräsin blokit lattialta (Mies ei niin tykkää, että jalkapohjaan tarttuu tilkkublokki, ja hän kuitenkin silloin tällöin joutuu vähän kävelemään makkarissakin) ja tekaisin kuusi blokkia lisää: Näissä käytin kahta aivan ikivanhaa kangasta! Vasemman yläkulman keskikangas ja alemman rivin keskimmäisen blokin keskikangas ovat kumpikin päätyneet varastoihini joskus 1990-luvun puolessa välissä. Kun olin ommellut muutaman blokin lisää, järjestelin kaikki blokit väreittäin pinoihin, tumma- ja vaaleakulmaiset erikseen. Ladoin ne sitten lattialle vähän enemmän värijärjestykseen kuin edellisellä kerralla. Mel