Tilkunviilaaja

Hyvää naistenpäivää ja terveisiä etelämmästä! Tällaisessa paikassa olin viime viikolla: Nyt olen taas kotona! Käsityörintama on kärsinyt matkastani: jouduin siellä keskittymään aivan muihin puuhiin, ja ennen matkaa tein kaikenlaisia valmisteluja. Palattuani tein ensimmäiseksi edelleen jotain aivan muuta, vaikka sekin käsityötä. Lyhensin ystävälle hänen mekkonsa. Kuvaa varten ei todellakaan ole lavastettu, kuten ehkä huomaattekin. Mallinukke seisoo keskellä lattiaa – törs – ja takana on petivaatteiden vaihto meneillään. Halusin kuitenkin näyttää, että näin sitä taas ommellaan. Seuraavaksi olisin voinut tarttua tilkkutöihin, mutta voi voi, vielä oli matkavelvollisuuksia tekemättä:   Lesoilen vähän: onnistuin mahduttamaan tähän pieneen lentolaukkuun kolme paria kenkiä ja kolme eri vaatekertaa plus muutaman muun tarpeellisen tavaran. Tavarat täytyi kuitenkin purkaa, että laukun sai pois sommittelulattialta, jota tarvitaan seuraavaan palapelipeiton vaiheeseen. Palape

Toisen roska voi olla toisen aarre, niinpä! Minulta ei tietysti jää roskia, koskapa en pysty heittämään oikein mitään pois, mutta pystyn sujuvasti ihastelemaan toisten roskia. Töölön Tilkkupajan Soile ei esimerkiksi tarvitse pieniä vanupaloja, ja mihin hän niitä tarvitsisikaan, kun hän ei pysty tekemään pienempää tilkkupintaa kuin 2,5 m x 2,5 m tai niillä main! Satuin onnekseni olemaan paikalla, kun hän setvi hyllyään ja hänelle epäkäytännöllisen kokoiset vanupalat ovat minulle perin sopivia, kun rakentelen Tilkunviilaaja-pussukoita. Sain vielä kankaankin kaupan päälle! Jos joudun tekemään lisää violettisävyisiä tilkkublokkeja, leikkaan takuulla tästä ensimmäiset palat!  Äkkiseltään arvioin, että näistä vanuista saan topakkuudet ainakin viiteen tilkkupussukkaan. Ehkä useampaankin. Mikä säästö minulle! Jotenkin tuntuu myös järkevämmältä leikata tilkkupussukan vanut pienehköistä paloista eikä pakkakokoisesta vanupalasta. Roskien kierrättäminen hienoiksi lopputuloksiksi on

Mitä ompeluhuoneessa on tehty, kun keskeneräiset tilkkutyön osat löytyvät suunnittelulattialta tällaisessa järjestyksessä? Siis oikeina ryppymyttyinä?! Ihana lellik lemmikkimme Kissa oli leikkinyt tilkkutyöni myttyyn. Näin sen kelmin itse teossa, syöksähtämässä tassut ojossa kohti tilkkupintaa. Minulle se esitti, että ”tätä pahvinpalaa minä leikitän, katso nyt,” mutta en mennyt retkuun. Myttyäminen oli sen tavoitteena ja pahvinpalalelu oli tekosyy. Leikin päätyttyä asettelin keskeneräisyystyötäni suoremmaksi lattialle: Muistanette, että viimeksi edistin tätä tilkkutyötä kesällä mökkiloman aikana. Vielä puuttuu muutama palapelin nirkko – esimerkiksi yhdestä ”puuttuvasta palasesta” yksi nirkko. Miksikö otin työn esiin juuri nyt? Rupesin kyllä tekemään punaisia tilkkublokkeja jäännöspaloistani, mutta sitten tuli mieleen, että enhän vain ompele mitään palapelityön kangasta lopppuun! Oli pakko ottaa työ esille ja tarkistaa. Tilanne oli melko hyvä, mutta katsoin silt

Viisi vuotta sitten onnistuin kirjoittamaan helmikuussa vain seitsemän blogikirjoitusta. 25. päivän tienoilta lähin postaukseni oli maaliskuun ensimmäiseltä, ja myös mainitsen kirjoituksessani, että olen tuolloin elänyt bloggaamisen kannalta katastrofaalista aikaa. Kokosin yhä tilkkuseinävaatetta, jota tarjosin lopulta FinnQuiltille kansainväliseen näyttelyyn lähetettäväksi. Esittelin samassa postauksessani myös paria kangasostosta. Tukholmasta ostamastani kankaasta en osannut sanoa, oliko se hieno vai ruma. Päättäkää itse! Ja "jakkukangas" odottaa edelleen jakkuuntumista. Mahtaako kangasta enää edes olla tarpeeksi, sillä taivuin ompelemaan siitä hameen (jonka vuori on hivenen liian pitkä ja odottaa edelleen lyhentämistä, jotta hametta voisi käyttää). Vuonna 2011 en varmaan ollut saanut oikein mitään valmiiksi helmikuun lopulla. Näihin aikoihin esittelin matkustavaa Tilkkupantteri-vetoketjupussukkaa ja tätä edellinen postaukseni oli 20. päivältä. (Tuon kirjoi

Viime postauksen kommentissa anonyymi kysyjä tiedusteli minulta, lähdinkö tässä tilkkutyössäni toteuttamaan tiettyä visiota vai eteninkö ”mitähän näistä tulee” –periaatteella. Hyvä kysymys! No minulla EI ikinä ole tarkkaa etukäteisvisiota. En piirrä tulevan työni tavoitekuvaa tilkkutyömuistiinpanokirjaani. Jotkut ymmärtääkseni piirtävät, värit ja kaikki. On minulla yleensä kyllä joku suunnitelma. Toteutan usein hyödyllisintä värioppiani eli valitsen työhön korkeintaan kaksi väriä ja teen tilkkublokkini niihin rajoittuen. Ruoho on vihreämpää –tilkkupeitto on tästä hyvä esimerkki – kaikki blokit ovat sinisistä ja vihreistä tilkuista (plus neutraali vaalea). Ruususen päiväuni –tilkkupeitossa rajoituin peräti yhteen väriin eli hempeään punaiseen, plus neutraaleihin vaaleaan ja tummaan. Ensimmäistä tilkkublokkia ommellessani tai ensimmäisiä paloja leikatessani minulla ei todella ollut näkemystä, millainen valmiista peitosta tulisi. Tilkkuilussa onkin kiva nähdä tilkkupinnan kehi

Sinisten, jäännöspaloista ompelemieni tilkkublokkien ympäröiminen violeteilla tilkkublokeilla on alkanut: Ladoin siniset tilkkublokit lattialle tummuusjärjestyksessä: kuvan oikeassa reunassa näkyvät kaikkein tummimmat tummat ja vaaleat blokit. Vasempaa reunaa kohden yleisväritys vaalenee. (Uskokaa pois, näin siinä käy!) Käännän näkökulman toisin, niin jo erottuu paremmin: Ihan selvästi toisen reunan (tässä kuvassa siis oikean reunan) tilkkublokit ovat yleisvaaleampia kuin toisessa reunassa olevat. Violetit tilkkublokkini eivät vielä läheskään riitä ympäröimään sinistä tilkkupintaa, mutta asettelin ne silti mukaan. Keksin myös, että kunhan violetteja blokkeja on tarpeeksi, kokeilen asetella tummimmat vaaleamman siniseen päähän ja päinvastoin. Voi olla, ettei ideani toimi, mutta ainakin keksin sen ja voin kokeilla! Sinisiä tilkkublokkeja on tosiaan 61 kappaletta. Merkillinen lukumäärä! Miten olen pystynyt tekemään niin merkillisen määrän? Violetteja tilkkublokkeja on

Sunnuntaina syntyi valmiita kaksin ja kymmenin kappalein. Ompelin tilkkupussukan Marimekko-kankaista ja Tytär antoi sille nimen Vekkula: Perhe hämmästeli, miten vähistä paloista olin raaskinut tämän Vekkula-tilkkupussukan rakentaa. Tässä sen toinen puoli, jonka kuviot tuovat mieleeni ruusukimpun. Olisin antanut pussukalle nimen ”Ruusupensaan viisaat,” mutta Tytär toivoi kerrankin saavansa nimetä jonkun töistäni. Hän ehdottaa aika usein nimiä, mutta valitsen silti jonkun itse keksimäni (hänen mielestään paljon huonomman). Vekkula-tilkkupussukka on Street-mallistoa eli siinä on pitempi kantolenksu. Sen mitat ovat seuraavat: Yläreunan leveys noin 25cm  Korkeus noin 19cm  Pohjan leveys noin 9 cm. Toinen sunnuntaina valmistunut tilkkupussukka sai minulta nimen ”Sininen matriisi”. Tämä tilkkupussukka on paljon tyypillisempi Tilkunviilaaja-malli! Noin tsiljardi eri palaa ja suoria tikkauksia. Huoh, niin olen ennalta-arvattava. Vaihteeksi en ommellutkaan tästä S