Tilkunviilaaja

Olin ajatellut ompelevani kaikki tarvitsemani solmiokangasblokit ensin valmiiksi ja tasoittavani ne vasta sitten, mutta en malttanut! Tasoitin ensin yhden ja sitten vielä kaksi lisää. Sain lopetetuksi tasoitteluni siihen. Huomasin ommelleeni hiukan turhan isoja blokkeja ja jouduin leikkelemään neliöitä aika tavalla pienemmiksi. Opin tästä kuitenkin sen, että leikkasin seuraavat vanuneliöt vain vähän tarvitsemaani neliötä suuremmiksi. Pohdin tässä myös, pitäisikö minun ommella neliöiden väliin kaitaleet vai yhdistääkö neliöt suoraan toisiinsa. Tätä jään miettimään.

Neljä pientä hanhiaiheista tilkkutyötä marssi näin: Kuvassa ensimmäinen valmistunut hanhitaulu, Hanhivaara. Koko 43cm x 35cm. Nurja puoli näyttää tällaiselta: Taustakankaaksi käytin hylkäämääni silityslaudan suojuskangasta. Kankaassa oli jotenkin kiinnitettynä ohuen ohut superloni ja se meni ryttyyn alta aikayksikön, joten poistin suojuksen käytöstä. Kiva kangas kuitenkin! Toinen pieni hanhi marssii näin: Sinisen hanhitaulun nimi on Hannu Hanhi, koko 44xcm x 35cm. Nurjalla tikkaukset kulkevat näin: Silityslaudan suojuskangasta riitti tähänkin työhön, mutta enempään ei. Kolmas hanhi ei varsinaisesti marssi, vaan seisoskelee. Ehkä se miettii marssille lähtöä: Hanhiemon tarinoita –tilkkutaulun koko on 35cm x 44cm. Nurjalla puolella on tällaiset tikkaukset: Viimeiseksi valmistunut hanhitaulu on nimeltään Kultamunia muniva hanhi ja sen koko on 35cm x 46cm. Olin miettinyt hanhitauluilleni nimet jo kauan sitten, ja tämän viimeisen nimi innoitti keks

Raidalliselta näyttävällä taustalla leijuvat jäännöspalaneliöt koristavat tätä tilkkupeittoa, jonka nimi on ”Sisäinen villapaita”. Katsoin aiemmin ottamiani kuvia tikatusta mutta vielä kanttaamattomasta peitosta ja minulle tuli mieleen kirjoneule. Peitto on tulossa esille Helsingin tilkkukilta Syyringin ”Tilkut piknikillä” –näyttelyyn, ja piknikillä on joskus niin kylmä, että sisäinen villapaita on tarpeen. Siitä peiton nimi. Suurin osa peitosta on koottu jäännöspaloista. Vain neliöiden taustalla olevat musta ja harmaa kangas ovat luonnollisesti isompia eriä. Kokosin jopa peiton reunakantin jäännöskangaspaloista. Reunakantissa on kaikkia sateenkaaren värejä ja järjestelin palat niin, että värit liukuvat toisesta toiseen melko sulavasti. Tilkkumoka: Tässä välissä kerron kaitaletta ommellessani tekemästäni mokasta. Olin vahingossa yhdistänyt kaksi sinistä kaitaletta nurjan oikeaa vasten. Seuraavaa kaitaletta ommellessani ompelin taas oikean oikeaa vasten, joten sau

Pistelin muutama vuosi sitten Äidille joululahjaksi hortensiakuvioisen ristipistotyön. Pingotin työn vanulla pehmustamalleni pahville ja kiinnitin koko komeuden väriin sopivalle kangastilkulle. Kaiken tämän sulloin kehykseen lasin alle. Äiti ei ole vasara-ja-naula-tyyppisesti kätevä käsistään, joten taulu on jäänyt ripustamatta seinälle. Se on kyllä ihan näkyvillä kirjoituspöydällä ja nojaa seinään. Näppäsin ristipistotaulusta kuvan viime vierailullani. Valitan ikkunasta tulvivaa valoa, joka tekee heijastusta lasin pinnalle!

Olin viime viikolla lähdössä matkalle työkaverin kanssa ja huomasin ilokseni hänen ottaneen käyttöönsä minulta joululahjaksi saamansa matkalaukun nimilapun: Tällä kertaa laukku kulki työkaverini käsimatkatavarana, mutta onhan näyttävä lappu silti hyödyllinen. Jos vaikka toisella matkustajalla sattuu olemaan samanlainen laukku, nimilapun perusteella erottaa omansa (ja vieraan) yhdellä silmäyksellä. Olen kirjoittanut matkalaukun nimilapun ompelemiseen ohjeenkin. Postauksen otsikossa kehotetaan ompelemaan tällaisia joululahjaksi, mutta voi näitä ommella muutenkin!

Mielikuvitukseni on vilkas muuten, mutta kun pitäisi keksiä tikkauskuvio, jäädyn. Ei tule mitään mieleen! Pari iltaa sitten tein poikkeuksen eli keksin uudenlaisen tikkauksen hanhi-tilkkutyöhöni, sen lentävät hanhet –osuuteen. Sen sijaan, että olisin tikannut vaikka suoraa viivaa tai hanhien ääriviivojen mukaisesti kolmiot, räväytin pintaan kaarevat tikkaukset! Käytin kekseliääseen tikkaukseeni kaiken lisäksi metallinhohtolankaa. Olinpa räväkkä! Nyt olen ollut sen verran luova, että voin ainakin puoli vuotta vetää taas suoria tikkauksia ja ehkä toisinaan muurahaisenpolkua.

Minulla oli yksitoista solmiokankaista ommeltua tilkkublokkia jo kasassa, kun tajusin, että niistä jokaisessa oli tumma uloin kierros! Eihän sellainen kävisi päinsä! Tiedän kokemuksesta, että moniväriset kaitaleista kierretyt neliöt muotoutuvat kivaksi tilkkupinnaksi helpoiten niin, että joka toisessa on tumma ja joka toisessa vaalea reuna. Minun tilkkupeitostani oli tulossa vaikea sommiteltava. Ei auttanut muu kuin keskittyä ompelemaan tietynlaisia blokkeja, mikä on tietysti paljon improvisoimista vaikeampaa. (Näyttävätkö tuon uloimman kankaan kuviot teistäkin jotenkin iilimadoilta? ) Vaaleita solmiokaitaleita löytyi, mutta ei koko kierrokseen. Yhdistin kahta erilaista (ja jouduin jatkamaan toista myös leveyssuunnassa). Tästä blokista tuli jotenkin juhlallisen näköinen: Valtaosa solmioista on tummia tai korkeintaan keskivärisiä, joten vaaleuden saaminen uloimmaksi vaatii taiteilua. Onneksi minulla on käytössäni kymmenittäin solmioita! Niistä riittää sentään vaaleahk