Tilkunviilaaja

Mielessä pyörii monta eri aihetta, jotka kaikki haluavat esiintyä blogissani. Torstaina olin Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltaillassa aiheeseen sopiva mekko ylläni. Olisi hienoa, jos olisin joskus tehnyt itselleni tilkkuaiheisen vaatekappaleen, mutta itse tehdyn puutteessa Desigualin palavaatteet sopivat tyyliin, esimerkiksi siis tämä mekko (kuva esitteestä – kuvan henkilö en todellakaan ole minä): Varmaan jokainen kiltalainen huomasi mekon ja kommentoi myönteisesti. Loistoyleisö! Huomattavasti innostuneempi mekostani kuin perhe oli. Tilkkulaukun sankaidea Kiltaillassa bongasin Soilen laukusta hyvän sankaidean, joka ei ollut edes juolahtanut mieleeni – palmikoidut kangaskaitaleet: Liian vaikea tilkkutyöohje Uusimmasta Suuri Käsityö –lehdestä on myös sanottavaa. Amy Butlerin kankaat esiintyvät lehdessä edukseen, ja melkein intouduin niin, että lähdin Eurokankaaseen ostoksille. Sain itseni kuitenkin hillityksi. Ensin täytyy ommella jotain merkittävän kokoista varastossa jo olevista

Eilen illalla ”Paluu 70-luvulle” –vetoketjupussukka valmistui lopullisesti, kun olin ommellut vuorin ja päällisen parilla pistolla kiinni toisiinsa, valmistanut ja kiinnittänyt kangaslenksun vetoketjun vetimeen ja lopuksi ommellut Tilkunviilaaja-kangasmerkin kiinni pussukan vuoriin. Pussukka on yläreunastaan aika löperö, mutta kokonaisuudessaan se on varmasti ihan käyttökelpoinen. Toisella puolella kuvio- ja farkkukangas ovat vierekkäin: Pussukka on ommeltu 15-senttisen vetoketjun mittojen perusteella. Tilkkutyöt valmiina lähtöön Tänä iltana on Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta, jipii. Keskitymme viimeistelemään tilkkutyönäyttelyn järjestelyjä. Vien näyttelyyn tarjolle tulevat työni kiltailtaan. Ajatus karkaa kesään –tilkkupeite on melko varmasti mukana näyttelyssä, mutta päällimmäinen ”Joku tykkää kissoista” –työ on vasta ehdolla. Työ on valmistunut vuonna 2005. Tein sen työväenopiston ”Muistojen tilkut” –kurssin aikana ja viimeistelin kiltalaisten vinkkien perusteella. Ty

Tämä on muuten kahdessadas postaukseni! Fanfaari sille! Tekaisin kuin tekaisinkin eilen illalla retro-henkisehkön vetoketjupussukan. Se on melkein valmis mutta ei aivan. Unohdin, että ohuemmasta kankaasta olevat osuudet olisi ollut hyvä jäykistää vaikka vanulla tai koltsarikankaalla, niin että pussukka pysyisi tukevammin seisaallaan. Toinen reuna on nyt jämäkkä ja toinen reuna lysympi. Unohdin myös ommella Tilkunviilaaja-kangasmerkin vuoriin kiinni. Pussukka oli valmiiksi ommeltu, kun vihdoin huomasin tämän. Täytynee ommella merkki vuoriin käsin. Höh. Viimeistelyyn kuuluu vielä ainakin kaksi juttua: ompelen kapean lenksun vetoketjun vetimeen ja samaten ompelen vuorin ja päällikappaleen kiinni toisiinsa pussukan alakulmista. Koska nämä viimeistelyt puuttuvat, en julista pussukkaa vielä valmiiksi, vaan teen sen myöhemmässä postauksessani. Ripustuskuja Eilisillan tylsin työ oli ylivoimaisesti ripustuskujan ompeleminen Ajatus karkaa kesään –tilkkupeittooni, joka on pääsemässä Syyringin t

Aah, olen kotiutunut ja toipunut matkan rasituksista niin, että pystyin jo eilen illalla tarttumaan ompelutoimiin. Paluulento oli lauantaina enkä viitsinyt tehdä juuri mitään hyödyllistä sen jälkeen ennen kuin maanantaina alkoivat taas rutiinityöt. Seinävaate kukkaneliöistä: Etsin työhön sopivaa reunakaitalekangasta pitkään. Yritin edelliseen postaukseeni tulleen Tintinin kommentin mukaisesti etsiä vaalean reunakankaan, mutta mikään kotoa löytyneistä ei tuntunut oikealta. Lopulta kaapista ilmiintyi Vera Bradleyn tummanpuhuva pallokangas. Tyttären mielestä tämä oli erittäin sopiva. Pysähdyin sitten miettimään, pitääkö tähtisakarat toteuttaa vai ei. En ole vielä päättänyt. Taisin löytää myös sopivan kanttauskankaan: Tilkkuiluun etäisesti liittyvä ostos Työmatkan aikana minulla oli harvinainen onni päästä vähäksi aikaa ostoksille paikallisiin kauppoihin. Kaupungista löytyi Desigualin myymälä, jossa oli alennusmyynti! Kokeilin vaikka kuinka monta vaatetta ja lopulta kaiken itsehillin

Täytyy kirjoittaa tänään, sillä bloggaamiseen tulee todennäköisesti viikon tauko. Lähden työmatkalle, jonka aikana ei taatusti synny käsitöitä. Jos ilmenee jotain aiheeseen liittyvää, voin tehdä päivityksen, mutta sekin on epätodennäköistä. Yleensä työmatkoilla kaikki aika menee työssä eikä kangaskauppoja ole lähimailla. Kukkaneliöihin voimakkaasti tukeutuva seinävaate on edistynyt tosi hyvin! Sain yhdistetyksi blokkeja toisiinsa ja pystyin kuvittelemaan, miltä neliöiden välissä olevat tähtikuviot näyttäisivät. Totesin tässä yhdistämisvaiheessa, että vaikka blokkien tekeminen oli ollut melko vapaata, jouduin lopulta sovittamaan neliöitä toisiinsa tosi tarkasti. Olin luullut, että tässä oli vasta-alkajalle sopiva kuvio, mutta ehkä ei sittenkään. (En kyllä laske itseäni vasta-alkajaksi.) Sain kuin sainkin blokit yhdistetyksi toisiinsa kunnialla. Jossain kohdissa saumat eivät aivan osu kohdakkain, mutta yleisvaikutelma on kyllä riittävän tarkka. Kuva on taas vähän mitä sattuu. Kännykkäka

Mutta vain vähän! Taas on muuta tekemistä niin paljon, etten ehdi ompelupöydän ääreen kuin hetkiseksi kerrallaan. Seinävaatteesta on nyt kaksi neliötä ympäröity tummilla kaitaleilla ja sakaratähdillä: Viimeaikaisten blogihavaintojeni mukaan tämä tilkkutyö näyttäisi kuuluvan kategoriaan ”improvisoidut tilkkutyöt” (eli Improv Quilts). Enpä ollut ajatellut, että työskentelytapani olisi oikein joku oma luomisprosessityyppinsä! Mutta hienoa! Havaintoni saa minut pitämään tapaani suuremmassa arvossa – aikaisemmin minua on vähän nolottanut, etten osaa suunnitella töitäni tämän kummemmin etukäteen. Alalanka loppui sopivasti kun olin saanut ruudun valmiiksi. Puolasin uuden puolallisen, kun varastossa ei näyttänyt olevan sopivaa valmista. Valitsin alalangaksi punaisen (aiempi tilkkutyössä käyttämäni alalanka oli vaaleanpunaista) jolloin sain ommelluksi myös jojoalustaksi tarkoittamaani tilkkulaukkuun sangat. Tältä ne suunnilleen tulevat näyttämään: (Kuvassa vain yksi sanka ja sekin vain mallai

Kukkaneliötilkuista koottu seinävaate alkoi eilen illalla muotoutua. Sain ommelluksi ensimmäiset välikaitaleet epäsäännöllisine sakaroineen. Aikamoinen homma! Ehdin myös yhdistää vaakakaitaleet kukkaneliöiden ala- ja yläreunoihin. Etsin, valitsin ja leikkasin myös risteyskohtiin tulevat kuvioneliöt: (Neljä neliötä puuttuu kuvasta.) Suunnittelen keskitähtien väritystä ompelun edetessä. Noukin esiin sopivan värisiä ja kuvioisia kankaita sitä mukaa kuin työ kokoontuu, eli työ ei edisty nopeimmalla mahdollisella tavalla. Sain vielä ommelluksi ensimmäiseen kukkaneliöön kulmaneliö-kaitaleyhdistelmät: Nyt pystyy näkemään, millaisilta ”keskineliötähdet” suunnilleen näyttävät. Olin eilen ommellut niin monta sakarakaitaletta, etten jaksanut ryhtyä ompelemaan niitä urakalla lisää, joten työ jäi tähän vaiheeseen kun panin pillit pussiin ja lähdin valmistamaan perheelle pizzaa.