Tilkunviilaaja

Ankarasti ahkeroituani olen edistänyt koirakankaisen PC-laukun valmistumista. Kaikkein vaikein päätös eli tikkauskuvion valinta tuli tehdyksi, huhhuh! Otin säädeltävän kaarevamittani, taivuttelin sitä vähän ja piirsin etukappaleelle pari kaariviivaa haihtuvavärisellä tussilla. Sitten tikkasin viivoja pitkin vaihtuvavärisellä tikkauslangalla. (Haihtuvavärinen ja vaihtuvavärinen! Hihii.) Sen jälkeen tikkasin kaariviivoja mukaillen vähän sinne sun tänne. Tikkaus on hyvin erilainen kuin aiemmassa, samasta kankaasta tekemässäni PC-laukussa, mikä oli tarkoituskin. Toisella kappaleella on vähän erilainen sarja kaarevia tikkauksia. Kuvissa näkyy myös seuraavan vaiheen saavutus eli vetoketjun reunakaitaleen ompeleminen. Tällä kertaa muistin juuri ja juuri ajoissa, että sangat täytyy kiinnittää samalla kuin kaitale. Vetoketjuvarastostani vedinkin sitten lähes vesiperän. PC-laukku vaatii 70- tai 75-senttisen vetoketjun, joita minulla oli enää vain yksi musta, keskeltä avautuva. Tarkastelin sama

Koska tässä hempeämpikankaisessa PC-laukussa on jotain Laura Ashley –tyyppistä, nimesin laukun Lauraksi. Tässä hän poseeraa valmiina: Kissa halusi välttämättä kuvaan. (Oikeasti se liikuskeli portailla varmaan sen takia, että muisteli jättäneensä pyydystämänsä pieneläimen johonkin siihen. Olin siirtänyt saaliin muualle juuri hetkeä ennen kuvan ottamista.) Kas tässä katsahdus sisään: Laukku näyttää ehkä löperöltä, ei jämäkältä? Käytössä se on kuitenkin aivan hyvä, olen siitä varma. Osa leprusta ulkonäöstä johtuu tietysti siitä, että unohdin sulkea laukun vetoketjun ennen kuvan ottamista. Laukussa oli oma läppärini sisällä. Ai niin, ja sangat roikkuvat sen takia, että tein niistä pidemmät. Minulle ehdotettiin, että pidemmistä sangoista laukkua voisi kantaa myös olalla, niin ei tarvitsisi erillistä olkahihnaa ja toisaalta ei tarvitsisi koko ajan kantaa laukkua pelkästään kädessä. Tämä on sitä tyyppiä kokeilu. Saa nähdä, mitä tuleva omistaja on mieltä. (Uudesta omistajasta ei ole vielä tie

Ensimmäiseksi täytyy tunnustaa taas yksi moka. Ompelin niin innoissani hempeää PC-laukkua, että unohdin kiinnittää siihen sangat samalla kun kiinnitin yläreunan vetoketjureunakaitaleet. Sangat eivät olleet edes muotoon ommeltuina, kun huomasin niiden puuttuvan. Ei auttanut muu kuin viimeistellä sangat ja purkaa laukkuaihiosta kiinnitysommelta sen verran, että sain tyrkättyä sangat päällikappaleen ja kaitaleen väliin, näin: Vähänks noloo. Lauantai (jolloin tämä nolous tapahtui) oli toisaalta aika ihana päivä, kävin nimittäin perheen kanssa kaupungissa tutustumassa myymälöiden tarjontaan. Minulla oli hyvä tekosyy käydä kangaskaupassa, sillä Sisko lähetti pyynnön surahuttaa hänelle PC-laukku, sävyinä musta, valkoinen ja piristeenä punaista. Aivan mahtavaa päästä kangaskauppaan näin epäitsekkäin perustein! Yllätyksen pilaamisen uhallakin paljastan lauantain hankinnat Eurokankaasta. Musta-valko-harmaat valinnat: Värikkäämpi tukeva puuvilla, kuvittelisin tästäkin tulevan oikein hauskan PC-l

Hempeämmässä PC-laukussa on nyt vetoketjua odottavat kanttaukset. Huomasin vasta surauteltuani puolet ensimmäisestä kaitaleesta kiinni laukkuun, että olisin voinut toki tarkistaa kuvion suunnan myös. Melkein keskeytin ompelemisen, mutta sitten päätin mennä sattumanvaraperiaatteella. Kantit sattuivat menemään reunoille näin päin ja sillä hyvä. Koirakangaspussukan kaitaleilla ei ollut määrättyä suuntaa, joten mikä tahansa valinta oli yhtä hyvä. Onneksi. Kun kaitaleet oli ommeltu koneella, siirryin television ja käsinompelun ääreen. Olen varmasti jo kertonut, etten pyri valmistamaan töitäni mahdollisimman nopeasti ja virtaviivaisesti, vaan joissain kohdissa ompelen mieluiten stressittömästi käsin. Näissä kaitaleissa kiinnitän taitetun reunan koneompeleeseen käsin, melko pitkillä pistoilla ommellen. Jaksoin ommella hempeän PC-laukun kaitaleet ja toisen koirakangaspussukan kaitaleista, ja sitten teki mieli lähteä iltatoimiin. Koirakangaspussukassa on siis vain toinen kaitaleista kokonaan k

Kävi kuten arvelin: hempeämmän PC-laukun raitakangasosuuteen ilmestyi muurahaisenpolkutikkausta. En käyttänyt tikkauskehää apuna, vaan ohjailin kangasta käsin. Reunoja lähestyessä aina hirvitti ja yritin olla hyvin varovainen, ettei kävisi niin kuin kerran tilkkutyötä tikatessa kävi: vanhanaikaisesti. Eli neula läpi sormen. Mutta ei käynyt eilen illalla niin. Onnellisesti sain kiemurat ulottumaan melkein reunaan ilman vahingoittuneita ruumiinosia. Koirakangaspussukan tyhjä taulu täyttyi aaltomaisella tikkauskuviolla. Käytin vaihtuvaväristä lankaa ja samaa tikkaussapluunaa kuin tikatessani ”Omenavarkaissa”-työtäni, joka tunnetaan myös nimellä "Talviomenoita". Ihan ookoolta näyttää. Palan halusta päästä ompelemaan näitä pidemmälle! On aina hauska, kun saa työhön oikean muodon. Litteinä kuten tässä ne ovat vielä kuin arvoitus.

Ompelin eilen illalla viimeiset pistot vetoketjupussukkaan, jonka nimesin ”Kummaksi”. Siitä tulikin aika pieni – se on vain noin 15cm leveä – eli se ei ehkä ole ihanteellisen kokoinen meikkipussukaksi. Paitsi jos meikkejä on noin kaksi kappaletta. Pussukan kankaat ovat sieltä täältä. Valkoinen, mustapilkkuinen kangas on muistaakseni tilkkuilijaystävältäni Lealta. Isokuvioinen musta-valkokangas on Sanna Annukka –kuvioinen kaitale Hämeenlinnan Marimekko-myymälästä. Oikeassa reunassa näkyy Liekki-PC-laukun kangasta, jonka Stefan Lindfors on suunnitellut. Vetoketjun reunakaitaleessa on suikale Laura Ashleyn kangasta, jonka sain tilkkuilijaystävältäni Vapulta jokin aika sitten. Toistaiseksi pussukalla ei ole tiedossa omistajaa, mutta eiköhän sekin vielä jonain päivänä löydä kodin. PC-laukkujen tuotantolinja Vaateompelun sijaan intouduin työstämään lisää PC-laukkuja. Teen kahta erilaista yhtaikaa. Löysin aika ison palan koirakangasta, josta tein PC-laukun jo aikaisemmin. Koska haluan laukk

Eilen illalla puursin laukun viimeistelyn parissa, kunnes laukku oli kokonaan valmis. Vuorin ja päällikankaan kiinnitin pienin pistoin kahdeksasta kohdasta (ylä- ja alakulmista). Päällystin pohjaa jäykistävän vanerinpalan kankaalla ja asensin laukkuun. Se sopi sinne juuri ja juuri. Kirkkaanvihreät osat korostuvat, kun laukkua katsoo ylhäältä päin. Mielestäni aika herkkuvärit. Vuori sointuu jotenkin päällikankaaseen, vaikka on niin kasarimaista vaaleaa turkoosia / mintunvihreää. Kuvassa väri ei näytä ihan niin kasarilta (80-lukulaiselta). Taisin silloin 80-luvulla saada mintunvihreästä väristä yliannostuksen, kun jotenkin se ei yhtään innosta nykyisin. Ompelin Tyttären kaverille myös vetoketjupussukkaa. Vetoketjun kiinnittäminen on seuraavana vuorossa. Tosin Tytär tuomitsi valitsemani kangasyhdistelmän rumaksi. Voi olla, että teen vielä uuden ennen kuin kelpaa Tyttären vaativaan makuun. Mitä seuraavaksi? Nyt kun ilmat ovat viilenemässä, pitäisi kai tarttua talvisempiin kankaisiin, esi

Eilisistä epäilyistäni huolimatta sain ommelluksi PC-laukun vuorin sopivan kokoiseksi. (Tämänhän olisi pitänyt olla itsestään selvää, kun leikkasin vuoripalat päällipalojen mukaan, mutta minulla on ällistyttävä kyky valmistaa väärän kokoisia osia. Olen huomannut.) Ompelin siis kokoamani vuorin (käsin) kiinni päällikappaleeseen. Laukku näyttää valmiilta, mutta kaksi asiaa puuttuu vielä: - Laukun sisään tuleva vanerinen, kangaspäällysteinen pohjakappale - Vuorin ja päällikappaleen kiinnittäminen toisiinsa strategisista kohdista (lähinnä kulmista) pienillä, huomaamattomilla pistoilla. Teen kaikille laukuilleni näin, ettei vuori menisi väärään asentoon tai pullahtaisi ulos, kun laukusta otetaan jotain. Olisin ehkä saanut eilen illalla ommelluksi vaneriselle pohjakappaleelle kangaspäällisen, jos vain olisin löytänyt pohjakappalevarastoni jostain! Katoamisten sarja näytti jatkuvan: vanerinpaloja ei ollut missään. Muistin selvästi, että säilytin niitä usean kuukauden ajan ”väliaikaisesti” m

Eilen illalla töistä kotiuduttuani ryntäsin melkein heti yläkertaan ja ompelin yhden sauman saman tien. Oli into niin päällä. Kaikkiaan siellä ompelukoneen ääressä vierähti tovi, ja käsinkin ompelin tällä kertaa jo tässä vaiheessa. Kiinnitin nimittäin vetoketjun viereen tulevan kaitaleen ensin käsin ommellen nurjalle. Vasta sen jälkeen ompelin vetoketjun paikalleen. Muistin merkitä laukun ja vetoketjun keskikohdat liidulla ennen kuin ompelin: avatun vetoketjun kohdistaminen oli helpompaa ja laukun sangat päätyivät aika tarkkaan samoille kohdille. Kun katsoin oikein tarkkaan tuota vetoketjun kiinnittävää ommelta vihreässä kaitaleessa, näin, ettei se ollut ihan täydellisen suora ja täydellisen samalla etäisyydellä reunasta koko ajan. Mutta sitä tuskin katsotaan kovin usein kovin tarkkaan. Niin että näin kun kuvasta katsoo, niin ihan ok:lta näyttää. Sitten paljastuksia laukun sisäosista. Minulla oli jonkinmoinen kaava, jolla olin jo ommellutkin PC-laukkuja, mutta leikkasin kankaat tällä

Ompelin eilen napin laskostettuun tilkkulaukkuun, jonka nimesin Lilannaksi. Laukku on siis valmis! Perheeni ilmoitti pitävänsä tästä mallista enemmän kuin aikaisemmasta, laatikkomaisesta laukkumallista. Kuten jo aiemmassa postauksessani vähän kerroin, en itse ole aivan varma tämän mallin onnistuneisuudesta. Mutta siis jotain kohdeyleisöä tämä malli viehättää aiempaa mallia enemmän. Tässä kuvassa laukun värit näkyvät vähän paremmin, vaikka sanka ei näy lainkaan: Kuva myös ruusukuvioisesta vuorista ja Tilkunviilaaja-merkistä. Lilanna on ensimmäinen laukku tai yleensä mikään työ, mihin olen kiinnittänyt oman merkkini. Tein laukkuun vain yhden sangan, joka on tavallista standardi-sanganmittaa pidempi. Muistaakseni 40cm sen tavanomaisen 34cm sijaan. PC-laukku Tuntui aika vaikealta aloittaa, kun en ollut tehnyt tätä mallia pitkään aikaan, eikä minulla ollut muistiinpanoja lisäosien mitoista. Viisastuin tästä ja kirjoitin tällä kertaa muistiin, millaisia valintoja nyt tein. Tässä kuvassa

Tänään oli peräti ahkera päivä, vaikka eilen illalla vannoin, että laiskottelisin ankarasti. Ensiksi sain leikatuksi ja ommelluksi laskoslaukkun vuorin. Kokosin laukun päälliosan. Leikkasin laukkuun yhden sangan, tukikangastin sen ja ompelin sen sisään pyykkinarun. Muistin ommella vuoriin Tilkunviilaaja-nauhan. Leikkasin ja ompelin laukkuun nappilenksun. Leikkasin yläreunan huolittelukaitaleen, ompelin sen kiinni, taitoin sisäänpäin ja kiinnitin sen vuorikankaaseen käsin ommellen. Ehdin iltasella vielä ommella laukun yläreunaan litistävän ompeleen. Tytär auttoi valitsemaan napin, mutta sitä en ole vielä kiinnittänyt eli laukku ei ole ihan valmis. Olen katsellut laukkua melkein valmiina ja tiedän, miten sitä parantaisin. Laskos taitaa olla vähän turhan syvä: laukun suu on hiukan kapeanpuoleinen. Ja jos hallitsisin kaavoitusta yhtään, pystyisin ehkä ratkaisemaan sen, miten laukku sojottaa kummallisen avonaisena kun nappi ei ole kiinni. Kivat kankaat laukussa kyllä on. Saattaisin tehdä

Enpä olekaan vielä jakanut kuvaa laskostetusta laskoslaukusta. Ja vuorikankaankin olen jo valinnut, vaikkakaan en leikannut. Vuorikangas on taka-alalla, ruusuja tummanruskealla taustalla. Etualalla tikattu etukappale, johon on jo ommeltu laskos. Ostokset Sain Kona-puuvillani päiviä sitten, mutten ole päässyt tutkimaan sen ominaisuuksia lähemmin. Eilen minua valistettiin, että Kona-puuvilla olisi peräisin Havaijilta. Pari päivää sitten posti toi kudottuja kangasmerkkejä, joissa lukee "Tilkunviilaaja". Minua on jo ajat sitten kehotettu hankkimaan sellaisia, että pystyn merkitsemään työni. Viimeksi elokuun kiltaillassa syyrinkiläisystäväni ihmetteli, eikö minulla sellaisia ole. Nyt on! Kuvassa siis merkit ja hiekanvärinen Kona-puuvilla. Ei puutu enää kuin valmiit työt, joihin ommella merkit kiinni. Olen nimittäin ommellut niin kovin vähän, että tunnen itseni melkein sairaaksi. On ollut kaikenlaista muuta, esimerkiksi viikonloppumatka viime viikonloppuna ja sen jälkeen erittäin k