Tilkunviilaaja

Ennen kuin pääsen itse asiaan eli torveuteni kuvaamiseen, yksi ei-torveuden osoitus. Olen sentään saanut väsätyksi kaksi settiä tilkkulasinalusia ”odottaa tikkaamista” –vaiheeseen. No sitten, seuraa kuvaus torveudestani. Tilkkukuusi tyynynpäälliseen lähti oikein mukavasti liikkeelle. Leikkasin vaaleita ja tummia kolmioita kaavan mukaan ja muistin merkitä, kumpi puoli on ylöspäin. Sain asetelluksi palat kuusimaiseen muotoon ja ompelin. Tein näitä samalla kerralla neljä. Kuusista tuli kuin tulikin suunnilleen kolmion muotoisia: Otin tyynynpäällisen taustakangaskaavat esiin ja leikkasin isoja kolmioita sekä kapeita kaitaleita kuusen alapuolelle. Sitten rupesin ompelemaan päällisestä yhteensä neliskanttisen muotoista. Mitä vikaa on tässä kuvassa? Oikein. Kappale olisi tietysti pitänyt ommella leveä pää ylöspäin. Tässä kävi nimittäin näin: Ei ole ihan neliskanttinen tämä pala, ei. No ei auttanut kuin tarttua ratkomasaksiin, purkaa ommel ja ommella kappale uudelleen kiinni kuusen ulkore

Muotopuolista muffinssilasinalusista tuli eilen illalla symmetriset, ja löysin niihin kohtuullisen sopivan taustakankaankin. Kohta pääsen käsityövaiheeseen, eli kääntämään aluset takaisin oikein päin niin, että etu- ja takakappaleen väliin tulee tikkausvanu. Jipii! Näiden lasinalusten värityksestä ja kuvioinnista minulle kommentoitiin, että näiden päältä pitää tietysti nauttia lasillinen vadelmamehua. Vihreä-kultasävyiset tilkkulasinaluset tosiaan vaivaavat laskupäätäni. Ei mitään vakavaa, mutta leikkasin puuttuvia kimaltavia palasia (muita vihreitä neliöitä minulla kyllä oli), joita piti leikata kahteen lisäneliöblokkiin. Blokkiin tarvitaan näitä kaksi, joten leikkasin tietysti ensin vain kaksi neliötä. Eihän niistä olisi tullut keskineliö kuin yhteen aluseen lisää. Onneksi tajusin tämän ennen kuin olin taas siivonnut kankaan kaappiin. Reunakaitaleeksi olisi ehkä sopinut oikein tumma sammaleenvihreä parhaiten, mutta kaapissani ei ollut sellaista kangasta. Tyydyin raidalliseen,

Taisin mainita jo, että minulla oli tekeillä paitsi vihreä-kultasävyiset, myös muffinssikuvioiset tilkkulasinaluset? Näitä ommellessani törmäsin ärsyttävään puutteeseen: olin kuin olinkin leikannut hieman liian vähän reunakaitaletta. Joudun etsimään kaitalekankaan ja leikkaamaan vielä yhden suikaleen, ennen kuin voin valmistaa näiden etupuolet. Noin ne odottavat, toistaiseksi muotopuolina. Sillä Tilkunviilaaja toimi tyypillisellä, lyhytjännitteisellä tyylillään ja jatkoi toisen projektin parissa sen sijaan, että olisi sinnikkäästi viimeistellyt edellisen. Vihreä-kultasävyiset lasinaluset olivat ensin neliöitä, sitten neliöpareja: Ja päivän päätteeksi nelikenttiä: Projektissani on vain yksi puute: minun piti tehdä näitä kahdeksan kappaletta. (Tällä laskutaidolla voisi luulla, etten ole vielä läpäissyt edes kansakoulun laskentokoetta.) Ajatus karkaa kesään –tilkkupeitto ahkerassa käytössä Kissa ahkeroi eilen oikein toden teolla ja leikki pitkän aikaa tilkkupeiton pä

Pyydetyt vihreä-kultasävyiset tilkkulasinaluset ovat melkein valmiit: olen jo aloittanut palojen leikkaamisen. :-) Teen kahdeksan alusta, joissa on neljän tilkun neliö keskellä ja kaitaleet ympärillä. Keskineliössä on kaksi samaa kangasta kaikissa alusissa, muut kankaat vaihtelevat. Tässä se kangas, jota on jokaisessa alusessa: No on tässä muutakin väriä kuin vihreää, mutta täytyyhän näistä löytyä vähän kontrastia. Kulta on kankaassa omasta takaa! Siivoilin ompelupöydälle (mystisesti) ilmestynyttä kangaskasaa ja kas, siellä oli kissakuponkikangasta, josta en vielä ole tehnytkään lasinalusia. Kupongit ovat erittäin eri sävyisiä, joten yhteisen reunakankaan löytäminen oli haaste. Lopulta päädyin sellaisiin ruskeisiin kankaisiin, jotka eivät ole tylsiä eivätkä arkisia. Viidakon jalokivi –tilkkulaukkua viimeistellessäni ajattelin tietysti seuraavia toisintoja samasta perusideasta. Ilmeisin vaihtoehtoinen väritys on mielestäni musta-valko-harmaan sävyinen. Kaivoin toiveikkaasti e

No niin, koristetikkausten langanpäät on päätelty ja Söpöset-lasinaluset ovat valmiit. Niissä on siis kahta eri kaitalekangasta kissakuponkien ympärillä. Toinen kaitalekangas on samaa kuosia, jota esiintyy yhdessä kissakupongeista. Takana on vaaleaa ”mitä mahdoin ajatella ostaessani tätä” –kangasta. Tikkaukset kultalangalla ihan reunassa ja kupongin ympärillä. Söpöset-nimi on Tyttären tarjoama. Sanoin, että halusin –set-päätteisen nimen (koska näitä on aina kuuden kappaleen setti) ja että olin ajatellut ehkä Kissamaiset-nimeä. Hän päätyi kuitenkin Söpöset-nimeen, joka on kyllä kuvaavampi. Olen jo työkaverilta kuullut toiveen, että tekisin lisää lasinalusia. Glögikausi on alkamaisillaan! Vihreä-kulta olisi kuuleman mukaan toiveen värisävy ja sellaisia voisin tehdä kaksikin settiä. Näitä on niin kiva tehdä, että tällainen toive on tosi kiva kuulla!

Muistin tikata lasinaluset äksän muotoisesti. Tässä tikkaustavassa oli kyllä harmillista se, etten pystynyt tikkaamaan ulkoreunoja ja äksää yhdellä ompeleella, vaan joudun tekemään kolme eri ommelta jokaiseen. Kauhea langanpäiden päätteleminen! Seuraavat lasinaluset Tykkäsin tehdä lasinalusia, ja muistelin, millaisia kuponkikankaita minulla mahtaisi olla. Tykkäsin kesäisen näköisistä kissakupongeista, joten pyysin Tytärtä etsimään niihin sopivan reunakaitalekankaan. Hän löysi kaapista sopivan tosi nopeasti. Sitten satuin katsomaan yhtä kuponkikuvaa tarkasti ja muistin, että minulla oli kuvassa esiintyvää kalakuosia kankaana! En ollut koskaan ennen huomannut, että ne kaksi kangasta kuuluvat samaan sarjaan – olen ostanutkin ne ihan eri kerroilla. Kuvasta saa käsityksen kuosien samanlaisuudesta, vaikka lasinaluset ovat tässä nurja puoli ulospäin: Taustakankaaksi Tytär kehotti ottamaan ”jonkun vaalean”. Valitsin kankaan, jonka olen ostanut aika hiljattain mutta josta nykyään mietin, mink

Viimeiset työvaiheet PC-laukun valmistamisessa ovat vihdoin takana. Eli ompelin vuorin ja päällisen kiinni toisiinsa pienillä pistoilla joka kulmasta (8kpl yhteensä); päällystin pohjavanerikappaleen ja asensin sen laukun sisälle; ompelin vielä yhdet vahvistustikkaukset sankojen kiinnityskohtaan. Et voilá! Tässä Vuh!-PC-laukku: Toinen puoli: Tässä näkyy vetoketju ja sitä reunustava kaitale. Halusin, että laukun lisäosien väritys poikkeaa edellisen samasta kankaasta ompelemani PC-laukun värityksestä, jotta kaikki laukut olisivat uniikkeja. Sisätasku on melkein liian syvä sijaintiinsa nähden, siis ulottuu melkein pohjan puolelle. Mutta ei ihan. Muistan, että pienenä minua ällötti väriyhdistelmä vihreä ja oranssi. Se oli kamalin, mitä saatoin kuvitella. En silloin olisi uskonut, että jonain päivänä tekisin samalla yhdistelmällä vapaaehtoisesti jotain ja pitäisin sitä vielä onnistuneena! Niin se mieli muuttuu. (Samoihin aikoihin tykkäsin eniten vaaleanvioletista ja vaaleanvihreästä vär