Tilkunviilaaja

Koska tekemieni tilkkulaukkujen innoittaja katsoo minun loukanneen hänen tekijänoikeuksiaan, olen poistanut kirjoittamani tilkkulaukkuohjeen blogistani. Ohje kyllä perustui omiin kokemuksiini enkä kopionut kenenkään ennen kirjoittamaa ohjetta. Laukun malliin löysin innoituksen hänen luomuksestaan, mutta mitoitin laukun kokonaan itse. Mitenhän erilainen laukusta pitää tehdä, ettei syytetä kopioinnista?

Kissat-työnimellä kulkeva tilkkulaukku etenee loistavasti. Leikkasin tietysti laukkukappalepalat ensiksi ja testailin, näkyykö yläreunan kissoista tarpeeksi. Sitten ompelin palat yhteen. Tässä etu- tai takakappaleen pinta valmiiksi koottuna: Koltsarikankaan (tai siis college-trikoon) kokosin jälleen useammasta palasta ja tällä kertaa käytin myös kahta eri väriä. Löysin useamman pienehkön palan ja halusin käyttää ne ennen kuin lähtisin leikkaamaan paloja isosta kankaasta. No, ompelin paloja kiinni toisiinsa hyvin suurpiirteisesti. Liian suurpiirteisesti: keskelle kangasta jäi pieni aukko, johon mikään pala ei ulottunut. Ajattelin ensin, että jätän aukon siihen (se oli pieni), mutta päätin kuitenkin siksakata siihen paikkapalan. Vähän noloa. Löysin laukkuun sopivan vuori- ja sankakankaan sekä yläreunan huolittelukaitaleen hyvin lyhyellä etsimisellä. Joskus käteen osuu heti hyvät kankaat, ja toisinaan saa käydä läpi kaikki mitä suinkin löytyy! Mutta hei, kankaitten käsitteleminen on kivaa

Töistä kotiuduttuani eilen olin niin pirtsakka, ettei tukikankaiden silittäminen sankakappaleiden taustalle tuntunut missään! Huis vain, ja sangat olivat ompelua vailla valmiit. Silitin samalla yhden tyynyliinankin. Hyvä, minä! Laukkuhan oli melkein valmis, kun sain sangat ommelluiksi. No, yläreunan huolittelukaitale piti pysähtyä leikkaamaan. Olen lopulta todennut, että 3cm leveä kaitale on sopivin, kun teen ompeleen tavallisen paininjalan leveyden etäisyydelle reunasta. (Olen leikannut varmaan kaikenlaisia leveyksiä 2,5 sentistä 4,5 senttiin.) Kiinnitin kaitaleen vuoriin käsin ommellen. Samalla katsoin rästiin jääneitä tv-sarjatallenteita. Sinänsä hoopoa, kun ulkona olisi ollut kesäisehköä ja kaunista. Ompeleminen vain nyt on vielä paljon kesäsäästä nauttimista ihanampaa! Ta-daa! Jälleen valmis laukku. Tämän yksilön nimi on täten Kaffetta-tilkkulaukku. Sopivan napin sain kahdesta napista yhdistelemällä: Seuraava tilkkulaukku? Kaffetta-tilkkulaukkua viimeistellessäni alkoi jo mieles

Koskapa kesäinen Ilona-tilkkulaukku on valmis, taiteellisen tilkkulaukun aihio pääsi taas ompelupöydälle eilen. Laukun päällinen on koottuna ja muotoiltuna: Löysin myös vuori- ja sankakankaan: Vuorikankaana käytän samaa pallollisehtavaa kangasta, jota käytin "Näen violettia" -seinävaatteen taustakankaana. Sangoiksi ajattelin ensin jotain laukun kappaleissa käyttämääni kangasta, mutta päädyin sitten toisenlaiseen, vielä värikkäämpään vaihtoehtoon. Laukku jäi tähän vaiheeseen, koska seuraava vaihe olisi ollut tukikankaiden silittäminen sankakappaleiden taustalle. Tuntui liian vaativalta. Vihreäpohjainen tilkkukukkakuponki Olen jo päättänyt, että vihreäpohjaisesta tilkkukukkakupongista tulee lopulta tyynynpäällinen. Siksi halusin tällä kertaa tehdä koristetikkaukset niin, että tikkausvanun lisäksi mukana on vielä taustakangaskin. Valitsin taustalle hyvin ohuen kankaan, jonka entinen elämä on vietetty pussilakanana. Koristetikkauksia on vain yhdet suunnilleen kukan ympäri: Täs

Viimeisin tilkkulaukkuni valmistui ennätyksellisen nopeasti. Sisko ilmaisi perjantaisessa sähköpostissaan kiinnostusta tietyn värisiin tilkkulaukkuihin, ja innostuin heti töistä kotiuduttuani etsimään häntä kenties miellyttävät kankaat esiin. Olin tapaamassa Siskoa seuraavana päivänä, joten siirsin taiteellisen tilkkulaukun syrjään ja ryhdyin kiireesti kokoamaan laukkua hänelle tyrkytettäväksi. Vietin oikein mainion tuokion käyden läpi musta-valkoisia ja punaisia (ja myönnän: aika lailla muunkin värisiä) kankaitani. Lopulta päädyin tulkitsemaan musta-valko-punaista värimaailmaa hyvin kesäisesti: Sain kappaleet leikatuiksi puoli kuuteen mennessä. Seurasi ankaraa ompelua, silitystä ja tikkaamista (menin taas suorin ja suorahkoin ompelein). Vaakapalaan tuli tällä kertaa kolme vaakatikkausta tasaisin välimatkoin. Käytin ihanaa, hyvin lievästi vaihtuvaväristä, oranssin pinkkiä lankaa. Leikkasin samana perjantai-iltana myös vuorin, huolittelukaitaleen ja sangat: Lauantaiaamuna laukku oli k

Kovin ovat pieninä murusina ompelutovini. Eilisillan tulokseksi jäi muutama siksak-ommel tilkkukukkaan. Pienet terälehdet ja yksi keskikokoisista terälehdistä on kiinnitetty siksakilla. Kuvasta näkyy muuten hyvin, että taustakangas on tällä kertaa paitsi aika naftin kokoinen, myös epäsäännöllisen kokoinen – vasemmalta reunaltaan selvästi matalampi kuin oikealta. Siksakkasin vaihtuvavärisellä langalla, jottei vaaleasävyinen kukka olisi liian pliisu. Ja koska alalanka sattui olemaan aika tummaa sävyä, kun ompelin terälehtien ääriviivat. Olisin varmaan valinnut vaaleamman alalangan, jos olisin asian muistanut tarkistaa. Joten nyt näin. Lähikuvassa näkyy selvästi, että säästän aikaa, vaivaa ja lankaa ja tikkaan vain näkyviin jäävät reunat tiheällä siksakilla. Näkymättömiin jäävät reunat siksakkaan paljon harvemmalla tikillä. Taas on illalla mukavaa ei-ompelu-ohjelmaa luvassa. Sinänsä kiva, mutta ompelutyöt eivät edisty! Voih sentään.

Taiteelliseksi nimeämäni tilkkulaukku eteni hieman. Huokaisten otin esiin liian matalaksi leikkaamani koltsarikankaan ja lisäsin reunaan mittaa. Kokeilin tällä kertaa, miten käyttäytyy laukku, jonka kerrokset ovatkin: tilkkupinta, vanu, koltsarikangas (tähän saakka olen käyttänyt järjestystä tilkkupinta, koltsarikangas, vanu). Tikkaaminen ei ainakaan ollut yhtään sen hankalampaa. Tein taas erittäin yksinkertaiset tikkaukset. En raaskinut peittää upeita kuviokankaita tikkauksin, vaan käytin pelkkää suoraa ommelta. Tilkkukukka odottaa applikointia Suunnittelen tarjoavani applikoidun tilkkukukan ompeluohjetta FinnQuiltin Tilkkulehteen, ja ompelin siksi tilkkukukan mallia eilen, kuvitukseksi ohjeeseen. Kokosin terälehdet hyvin vaaleista kankaista: Valitsin maastonvihertävän, aika pienen taustakankaan. Olisi se voinut isompikin olla! Ja kiinnitin kukalle varren samalla kun seurailin televisiosta Pohjois-Korea-Brasilia-ottelua vailla kovinkaan kummoista mielenkiintoa. Kuvassa näkyy paperima