Tilkunviilaaja

Koskapa kesäinen Ilona-tilkkulaukku on valmis, taiteellisen tilkkulaukun aihio pääsi taas ompelupöydälle eilen. Laukun päällinen on koottuna ja muotoiltuna: Löysin myös vuori- ja sankakankaan: Vuorikankaana käytän samaa pallollisehtavaa kangasta, jota käytin "Näen violettia" -seinävaatteen taustakankaana. Sangoiksi ajattelin ensin jotain laukun kappaleissa käyttämääni kangasta, mutta päädyin sitten toisenlaiseen, vielä värikkäämpään vaihtoehtoon. Laukku jäi tähän vaiheeseen, koska seuraava vaihe olisi ollut tukikankaiden silittäminen sankakappaleiden taustalle. Tuntui liian vaativalta. Vihreäpohjainen tilkkukukkakuponki Olen jo päättänyt, että vihreäpohjaisesta tilkkukukkakupongista tulee lopulta tyynynpäällinen. Siksi halusin tällä kertaa tehdä koristetikkaukset niin, että tikkausvanun lisäksi mukana on vielä taustakangaskin. Valitsin taustalle hyvin ohuen kankaan, jonka entinen elämä on vietetty pussilakanana. Koristetikkauksia on vain yhdet suunnilleen kukan ympäri: Täs

Viimeisin tilkkulaukkuni valmistui ennätyksellisen nopeasti. Sisko ilmaisi perjantaisessa sähköpostissaan kiinnostusta tietyn värisiin tilkkulaukkuihin, ja innostuin heti töistä kotiuduttuani etsimään häntä kenties miellyttävät kankaat esiin. Olin tapaamassa Siskoa seuraavana päivänä, joten siirsin taiteellisen tilkkulaukun syrjään ja ryhdyin kiireesti kokoamaan laukkua hänelle tyrkytettäväksi. Vietin oikein mainion tuokion käyden läpi musta-valkoisia ja punaisia (ja myönnän: aika lailla muunkin värisiä) kankaitani. Lopulta päädyin tulkitsemaan musta-valko-punaista värimaailmaa hyvin kesäisesti: Sain kappaleet leikatuiksi puoli kuuteen mennessä. Seurasi ankaraa ompelua, silitystä ja tikkaamista (menin taas suorin ja suorahkoin ompelein). Vaakapalaan tuli tällä kertaa kolme vaakatikkausta tasaisin välimatkoin. Käytin ihanaa, hyvin lievästi vaihtuvaväristä, oranssin pinkkiä lankaa. Leikkasin samana perjantai-iltana myös vuorin, huolittelukaitaleen ja sangat: Lauantaiaamuna laukku oli k

Kovin ovat pieninä murusina ompelutovini. Eilisillan tulokseksi jäi muutama siksak-ommel tilkkukukkaan. Pienet terälehdet ja yksi keskikokoisista terälehdistä on kiinnitetty siksakilla. Kuvasta näkyy muuten hyvin, että taustakangas on tällä kertaa paitsi aika naftin kokoinen, myös epäsäännöllisen kokoinen – vasemmalta reunaltaan selvästi matalampi kuin oikealta. Siksakkasin vaihtuvavärisellä langalla, jottei vaaleasävyinen kukka olisi liian pliisu. Ja koska alalanka sattui olemaan aika tummaa sävyä, kun ompelin terälehtien ääriviivat. Olisin varmaan valinnut vaaleamman alalangan, jos olisin asian muistanut tarkistaa. Joten nyt näin. Lähikuvassa näkyy selvästi, että säästän aikaa, vaivaa ja lankaa ja tikkaan vain näkyviin jäävät reunat tiheällä siksakilla. Näkymättömiin jäävät reunat siksakkaan paljon harvemmalla tikillä. Taas on illalla mukavaa ei-ompelu-ohjelmaa luvassa. Sinänsä kiva, mutta ompelutyöt eivät edisty! Voih sentään.

Taiteelliseksi nimeämäni tilkkulaukku eteni hieman. Huokaisten otin esiin liian matalaksi leikkaamani koltsarikankaan ja lisäsin reunaan mittaa. Kokeilin tällä kertaa, miten käyttäytyy laukku, jonka kerrokset ovatkin: tilkkupinta, vanu, koltsarikangas (tähän saakka olen käyttänyt järjestystä tilkkupinta, koltsarikangas, vanu). Tikkaaminen ei ainakaan ollut yhtään sen hankalampaa. Tein taas erittäin yksinkertaiset tikkaukset. En raaskinut peittää upeita kuviokankaita tikkauksin, vaan käytin pelkkää suoraa ommelta. Tilkkukukka odottaa applikointia Suunnittelen tarjoavani applikoidun tilkkukukan ompeluohjetta FinnQuiltin Tilkkulehteen, ja ompelin siksi tilkkukukan mallia eilen, kuvitukseksi ohjeeseen. Kokosin terälehdet hyvin vaaleista kankaista: Valitsin maastonvihertävän, aika pienen taustakankaan. Olisi se voinut isompikin olla! Ja kiinnitin kukalle varren samalla kun seurailin televisiosta Pohjois-Korea-Brasilia-ottelua vailla kovinkaan kummoista mielenkiintoa. Kuvassa näkyy paperima

Lauantai, sunnuntai ja maanantai (eilinen siis) kuluivat muussa askareessa kuin ompelemisessa. Viikonlopun jäljiltä eilen kuitenkin kutkutti niin, että riistäydyin viideksi minuutiksi työtilaani, eli makkarin lattialle, aikeenani edistää taiteelliseksi nimeämääni tilkkulaukkua. Sunnuntaina olin ennättänyt ihan silittää laukun etukapaleen pystysaumat. "Leikkaanpa kappaleille koltsarikankaasta tukikerroksen," ajattelin, "ja ehkä ehdin leikata vanukerroksen myös." Otin esiin koltsarikangasta ja ajattelin vielä tyytyväisenä, että kerrankin on käyttämätöntä kangasta, ja sellainen pala, jota ei ole tarvinnut koota kuin palapeliä. Asettelin tilkkupinnan kankaalle, leikkasin, ja leikkasin vielä toisenkin kappaleen. Juuri tässä vaiheessa minun piti lähteä muualle. En siis ennättänyt leikata vanukerrosta. Mikä osoittautuikin sitten hyväksi asiaksi. Minulla kun oli kädessäni vajaa tilkkupinta, eli vain etu- ja takakappaleen pystypalat, ilman vaakapalaa. Koltsarikangaspalasta t

Vaaleista ja tummista kankaista kokoamani tilkkuneliöt ovat toki päässeet tilkkupinnaksi, mutta ne eivät ole lähelläkään valmistumista tyynynpäälliseksi. Sen sijaan inspiroiduin Oh, Fransson -blogissa näkemistäni tyynynpäällisistä ja tekaisin keväänvihreän tilkkupinnan samanlaisehkolla idealla. Tiedän: tämä ei näytä ollenkaan samalta eikä yhtä hienolta, mutta tämä syntyi aika nopeasti ja helposti. Leikkasin vaaleanvihreästä kankaasta neljä aika pitkää kaitaletta, 6cm leveitä. Leikkasin muista vihreistä tai vihreäsävyisistä kankaista muutamia, 6cm leveitä kaitaleita. Eri pituisia. Otin kaksi muu-kangas-kaitaletta ja kaksi vaaleanvihreää kaitaletta, ompelin niiden lyhyet päät yhteen oikeat puolet vastakkain. Sitten ompelin toiset kaksi vaaleanvihreää kaitaletta yhteen muu-kangas-kaitaleitten toiseen päähän. Käsissä oli kaksi tosi pitkää kaitaletta, joiden keskivaiheilla oli muuta kangasta. Asettelin kaitaleen leikkuualustalle niin, että sen keskikohta oli suunnilleen 22cm viivan kohda

Laukun sangat odottavat tikkaamista. Ompele tikkaus lähelle pyykkinarua ja toinen lähelle ulointa reunaa. Valmis sanka on toiselta reunaltaan kovan pyöreä, toiselta reunaltaan lituska. Koska sisällä oleva pyykkinarun pätkä on sankaa lyhyempi, sangan päät jäävät litteiksi, jolloin sanka on helppo kiinnittää laukun yläreunaan. Laukku on valmis!