Tilkunviilaaja

Jouluvalmistelukiireiden lomassa olen saanut leikattua, ommeltua ja silitettyä paloja lilahtavaan torkkupeittoon. Palat ovat 5x5cm. Leikkaan ensin viisi senttiä leveän kaitaleen ja siitä edelleen neliöitä. Saatan panna 3-4 kaitaletta päällekkäin ja leikata useamman neliön kerrallaan. Tehdessäni 3x3-paloja asettelen neliöt valmiiksi työpöydälle muodostelmaan. Ompelen ensin ylemmän ja keskirivin neliöt kaksi kerrallaan ketjussa toisiinsa. Katkaisen langan ja ompelen alemman rivin neliöt keskirivin neliöihin, taas ketjussa. Aloitan seuraavan 3x3-palan katkaisematta lankaa välillä, mutta irrotan valmiin 3x3-aihion ommeltuani ensimmäiset neliöt yhteen. Näin 3x3-palojen osat pysyvät toisissaan kiinni, ja silittäminen on helpompaa. Rivit täytyy kuitenkin silittää (tai ei täydy mutta helpottaa ompelua, jos silittää) ennen kuin ne yhdistää toisiinsa. Sain eilen kokoon noin 70 pala-aihiota ja päätin tänään ruveta ompelemaan rivejä yhteen. Tässä ensimmäiset ennen niiden silittämistä. Ompelin vii

Uusimman tilkkutyön työnimenä on täten "lilahtava torkkupeitto". Ompelin eilen lukuisia 3x3-paloja puolivalmiiksi ja silitin ne myös. Nyt paloista näkee hieman, millaisia valmiit 3x3-palat ehkä ovat. Peittoon tulee hyvin tummia paloja: Kaikki palat eivät ole lilaa nähneetkään: Olen tehnyt jo aikaisemmin torkkupeiton tällä mallilla. Tästä tulee periaatteessa samanlainen, mutta kehyskankaan väri on aivan toinen. Minun piti eilen silittää myös uusi PC-laukkukangashankintani, jonka olen varmuuden vuoksi pessyt ennen käyttöä (vaikka hintatietolapussa luki "kutistettu"). 3x3-paloja oli kuitenkin niin monta, etten sen silitysrupeaman jälkeen enää malttanut silittää muuta. Tässä siis silittämätön PC-laukkukangas. Toivottavasti saan pian lisää mustia 70-senttisiä vetoketjuja, niin pääsen valmistamaan seuraavaa laukkua!

Joulunajan kunniaksi estotonta kehua Helsingin tilkkukilta Syyringistä. Kehuja voinee soveltaa lukuisiin muihinkin tilkkukiltoihin ja/tai yhteisöihin, jotka kokoontuvat tilkkuilun merkeissä. Olen kuulunut Syyrinkiin useamman vuoden. Halusin ensin kokea, mitä tapaamisissa tehdään, sillä en oikein osannut kuvitella niistä mitään. Jäin koukkuun heti ensimmäisessä kokouksessa. Parasta kiltailloissa on tietysti se, että kaikki ovat kiinnostuneita tilkkuilusta. Kaikki ymmärtävät, miten joku kangas on vain pakko ostaa (vaikka kaapit ovat ennestään täynnä). Ja jokainen haluaa aina nähdä kaiken, mitä joku muu on tehnyt – heitä ei tarvitse suostutella katsomaan. Sen lisäksi että itse saa kertoa, näyttää ja jakaa tuntojaan, kiltailloissa kuulee muiden tilkkutekemisistä ja näkee heidän luomuksiaan. Show and Tell -osuus on kiltailloissa yleensä parasta. Toisinaan kiltalaisilla on mukana kuvia näyttelyistä, joissa he ovat käyneet. Taas näkee lisää ja vielä erilaisempia tilkkutöitä. Olen pää

Hyvää joulun odotusta ja joulun aikaa kissamme Sokerin suloisuuden välityksellä! Taustalla uusi Joulupalloilua-tilkkutyöni. Nojatuolille on joulukaudeksi taiteltu amerikkalaisen ystäväni Janellin taiteilema torkkupeitto. Kissa suvaitsee maata tässä silloin tällöin, vaikka pelkälle nojatuolille olisi niin paljon helpompi jättää näkyvä jälki (tukku vaaleita kissankarvoja).

Jipii! Puna-oranssilla terästetty tilkkulaukku on valmis! Koko valmiina: 40cm leveä, noin 20cm korkea, syvyys enimmillään noin 10cm. Erityispiirteitä: Kohtuullisen tukeva rakenteeltaan, seisoo itsekseenkin. Sisätasku (en aina ajoissa muista tehdä taskua vuoriin). Tuhdit sangat: moninkertainen kangas ja pyykkinarupätkä sisällä. Magneettinappi kiinnitysläpässä. Yläreunaan lisätty pieni kangaslenkki, johon saa kiinni koristeen, heijastimen tai vaikka avainnippuun kiinnitetyn ketjun (avaimia säilytetään kassin sisällä).

Puna-oranssilla terästetty laukku on lähes valmis. Sain jo perjantaina osat tikkausvalmiuteen. Kerrokset: alinna ohuehko vanu. Seuraavana kerroksena collegeneulosta, johon oli silitetty kovikekangas. Päällimmäisenä tilkkupinta. Kiinnitin kerrokset toisiinsa hakaneuloin. Collegeneulos oli aiemmassa elämässään koltsaripaidan takakappale. Tämä nimenomainen paita tuli talouteemme erään laitteisto-oston yhteydessä. Mieheni osti jonkin musisointiin liittyvän laitteen, ja lähettäjä oli pehmustanut laitteen postitusta varten sangen luovasti vanhoilla vaatteilla (olivat kyllä puhtaita). Otin koltsarit omaan käyttööni, sillä olin juuri oppinut, että pannulappuihin paras lämmöneristys syntyy parista kerroksesta koltsarikangasta. Ahdistun joka kerta aloittaessani tikkausta. Kuviovaihtoehtoja on loputtomiin: minkä valitsen? Mihin kohtaan mitäkin? Minkä värisellä langalla? Turha sanoa, että kaikki käy. Entä jos teen väärän valinnan ja puolessa välissä alkaa kaduttaa? Tikkausta on hankala purkaa, var

Eilisen tilkkukillan pikkujoulukokouksen ehtoisa emäntä oli paitsi keittänyt kahvit ja teet, toteuttanut aktiviteetin. Jokainen sai nostaa hatusta arpanumeron, ja numeroiden osoittamassa järjestyksessä me voittajat - jokainen arpa tietenkin voitti - saimme valita ihanasta kangaspalapinosta mieleisen. Valitsin tämän palan. Pinossa oli jäljellä yksi erittäin viehättävä kuosi ja useampi tosi kiva, mutta päätin valita tilkun, jota en välttämättä itse tulisi ostaneeksi. Kaikenlaisia kankaita tarvitaan! Vertailun vuoksi pino kankaita, jotka ostin Käden taidot -messuilta marraskuussa. Rehellisyyden nimessä: mukaan tarttui paljon isompi pino kaiken kaikkiaan; tässä on vain osa saaliista.