Tilkunviilaaja

Tämä tilkkutehtailija on viime aikoina saanut harvinaisen vähän mitään todellista aikaiseksi, sillä tilkkutähtiblokkien ompeleminen on hyvin hidasta. Kokoan ensin pikkutilkuista tähden keskipalan. Pitää olla tarkkana, etten vahingossa tee liian isoa palaa, sillä silloin palan tasoitusleikkaaminen tuntuu haljulta. Palan täytyy olla mieluummin juuri sopiva, niin että tasoituksessa leikkautuvat osuudet ovat vähäiset. Sitten tähdelle pitää ommella kahdeksan sakaraa. Olen käynyt jäännöspalakassit jo monta monituista kertaa läpi ja poiminut sieltä pikkuisia paloja tähtien keskustoihin ja isompia paloja sakaroihin. Innostus alkaa taas uhkaavasti hyytyä. Viimeisimmät valmiit ja silitetyt tähtiblokit näyttivät tällaisilta: Tutkailin tähtiblokkipinoa, ja ehkä voisin vähitellen ruveta sommittelemaan blokeista tilkkupintaa. Blokit ovat vaihtelevan kokoisia, joten sommitteleminen on haastavaa. Tähtiblokkien välissä olen ommellut muutamia neljän neliön miniblokkeja, joihin minulla

Ei uskoisi, että minullakin oli koulussa joskus kymppi matikassa, koska tunnun laskevan (ja mittaavan) niin pieleen. Olin nimittäin aivan varma, että minulla oli koossa noin 80 Two by Four -blokkia, mutta eipä niitä ollutkaan kuin 69 kappaletta! Huomasin laskuvirheeni vasta kun olin latonut blokit suunnittelulattialleni: Olin jakanut valmiit blokit neljään eri kasaan: tummimmat; aika tummat; vaaleammat ja vaaleimmat. Silmällä katsoin enkä piitannut blokkien värityksestä jakoa tehdessäni. Otin tummimman kasan ensin esiin ja jaoin blokit uusiin kasoihin värin perusteella: siniset; vihreät; violetit; punaiset. Lähdin latomaan blokkeja niin, että tummimmat tulivat alareunaan. Siniset ensin ja sitten vihreät ja violetit; lopuksi punaiset. Seuraavaksi otin käteen aika tummien kasan, josta ladoin satunnaisessa järjestyksessä olleet blokit melko summittaisesti lattialle. Jatkoin vaaleammilla ja lopuksi ladoin tilkkupinnan yläreunaan kaikkein vaaleimmat blokit. Kuvista huomaa

Aloitan otsikosta huolimatta sieltä kauempaa. Vuoden 2009 heinäkuussa en vielä kirjoitellut blogiin, joten vuosikymmenen takaisia juttuja en nyt voi tarkasti toistaa. Mutta yhdeksän vuotta sitten heinäkuussa lomailin niin antaumuksella, että olin unohtanut tietokoneeni salasanan. Koska kirjoittelin tuolloin työkoneella, en pystynyt kirjoittamaan yhtäkään postausta ennen kuin olin palannut lomalta. Olin toki kesä-heinäkuun vaihteessa saanut valmiiksi ”pienen tilkkulaukun” ompeluohjeen eli kolmen postauksen sarjan: 1 - Tarvikkeet, laukku ja vuori ; 2 - Sangat ja huolittelukaitale ; 3 – Viimeistely. No sitten, vuonna 2011 – hyvänen aika! Siivosin heinäkuussa ompelupöytäni. En ollut tuntea sitä kuvasta! Miten tuollainen on ollut edes mahdollista?! Toinen postaus on puolestaan nimeltään ”pitkästä aikaa: valmis vetoketjupussukka!” Tuollaista huudahdusta minun ei ole tarvinnut päästää aikoihin, sillä pussukoita syntyy nopeaan tahtiin. Huomaan, että tikkasin tuolloin pussukkani

Löysin taas pari melkein valmiin kokoiseksi ompelemaani tilkkupintaa jäännöspalojeni joukosta. Inspiroiduin sen verran, että tikkasin ne kiinni vanuun ja palaan hipunutta pussilakanaa. Löysin väreihin sopivan vetoketjunkin, joten kun minulla oli tovi aikaa, ompelin pussukan valmiiksi. Annoin uusimmalle teokselleni nimeksi Keltti. Nimi juontuu tutkimuksesta, jota tein Wikipediassa. Nimi-ideoiden keksimistä jouduttaakseni tein haun termillä ”green and blue together” ja opin, ettei kaikissa kielissä ole eri sanaa siniselle ja vihreälle. Walesin kielessä on sinistä tarkoittava sana, mutta samaa sanaa on silti voitu käyttää kuvattaessa meren, ruohon tai hopean väriä. Walesin kieli on kelttiläinen kieli; pussukassa on sininen ja vihreä puoli (tai no, toisella puolella ON vihreää); Keltti sopii siis pussukan nimeksi. Pitäydyin Saimi-pussukan tikkaustyylissä eli kulmikkaissa spiraaleissa. Vinoon kulkevat tikkaukset pukevat erityisesti tätä vihreää (vihreämpää) puolta: Löysin p

Ompelin tilkkupeiton käyttäen Scrap Crazy -mallinetta, kahta valmiiksi sommiteltua kangaspinoa sekä vaatimatonta määrää oman varastoni kankaita. Ensimmäinen blokki valmistui syyskuussa 2018 ja tilkkupinta oli valmis joulukuun lopulla 2018. Tilkkupinta joutui odottamaan taustakappaletta pitkään, mutta valmistuihan sekin lopulta. Töölön Tilkkupajan Soile toteutti tilkkupinnalle kauniit tikkaukset, minä viimeistelin peiton kirjavalla kanttauksella ja nyt se on tässä: Sallittu ajosuunta. Mietin nimeä tovin. Kuvassa tilkkupinnan kuviointi tuo mieleen sirpaleet, mutta en halunnut nimen viittaavan rikkinäisyyteen. Mieleen tulivat myös nuolenkärjet ja se, että palat tuntuvat osoittavan mikä mihinkin suuntaan. Suunta-sanasta keksin sitten sallitun ajosuunnan. Sellaista liikennemerkkiä ei tietenkään ole! Kaikki sallimiset – jos niitä ikinä on edes ollut – on muutettu pakollisuuksiksi. Koska salliminen on myönteistä (ja pakollinen ei niin kovin myönteistä), nimi tuntui oivalliselta. M

Haluaisitko ommella vetoketjupussukan, mutta vetoketjun kiinnittäminen tuntuu pelottavalta? Ehkä olet kokeillut vetoketjun ompelemista housuihin tai takkiin ja todennut sen vaikeaksi? Kannattaa rohkaistua! Pussukkaan tai laukkuun on paljon helpompi ommella vetoketju siististi, koska kappaleet ovat suorat ja kankaaksi voit valita joustamattoman puuvillan. Löysin aikoinaan erinomaisesti kuvitetun pussukan ompeluohjeen, jonka avulla opin tekemään vetoketjupussukan. Olin varmaankin tavallista pöljempi ompelija, koska minulle oli ylitsepääsemättömän vaikeaa tajuta, miten simppelisti tällainen vetoketju kiinnittyi! Valaistuin aikoinaan netistä löytämäni ohjeen ansiosta, mutta huomasin nyt katsoessani, että blogi on täynnä ärsyttävää mainontaa ja ennen niin hyvää tutoriaalia on vaikea katsoa. Päätin siis päivittää suositun blogikirjoitukseni, jonka julkaisin jo 1.9.2010. Muinoin löytämässäni ohjeessa oli erityisen hyvää se, ettei siinä lähdetty liikkeelle tietyn mittaisesta vetoket

Pikkutilkkuja hyödyntävät tähtiblokit palautuivat mieleeni pari päivää sitten. Katsoin läpi usean kuukauden blogikirjoitukset viime vuodelta, mutta en löytänyt mainintaa tähtiblokeistani toukokuun 2018 jälkeen. Nauratti lukea kirjoitukseni viimeinen lause: ”Taidan ommella niin monta tähteä kuin kankaastani tulee.” (Viittasin taustalle valitsemaani tummansiniseen kankaaseen.) Tummansinistä batiikkikangasta oli yhä jäljellä ja löysin sekalaisista pinoistani myös muutaman sakarakappaleen. Jatkoin parhaani mukaan, ja kohta minulla oli kaksi uutta tähtiblokkia. Yli vuoden tauon jälkeen! Tein kolmannenkin blokin: Muistin sitten, että pienet tähdet näyttivät oikein hauskoilta ja neljännestä blokista tuli muita pienempi: Viideskin blokki tulee samaan tapaan vähän pienempi. Koska tummansinistä kangasta kului tähtiin paljon arvioimaani enemmän, ostin (ehkä silloin vuosi sitten toukokuussa tai kohta sen jälkeen) toistakin sinistä kangasta tämä projekti mielessäni. Luulen, e

Epämukavuusalueella toteuttamani, Scrap Crazy -mallineella tekemiini blokkeihin perustuva tilkkupinta on nyt kauniisti tikattu, kiitos Töölön Tilkkupajan ja Soile Kivisen. Työllä ei ole vielä nimeä enkä ole ehtinyt kantata sitä, mutta levitin sen silti heti kotiin päästyäni pihaan ja räpsäisin pari kuvaa. Tilkkupinnassa on melko tummia ja maanläheisen värisiä kankaita, hämmentävän paljon yksivärisiä. En ehkä pitäisi pinnasta lainkaan, ellei mukana olisi niin paljon kellanvihreää. Se jotenkin valaisee työn. Toinen kiva juttu työssä ovat kolme Mikki Hiiri -kuvioista palaa. Ne ovat täysin eri värimaailmaa kuin kaikki muut tilkut, mutta ehkä ne näyttävät juuri siksi niin sopivilta. Soile suositteli tikkauskuvioksi neutraalia, ei-kukkakuvioista mallia. Itse halusin jotain, missä olisi sekä pyöreää että terävää. Kuvio erottuu taustakappaleella selvemmin kuin tilkkupinnassa. Seuraavaksi tasoitan tilkkupinnan. Se käykin helposti, sillä Töölön Tilkkupajan long-arm-koneen jä

Valmistin Käpylä-tilkkublokeista ja muutamasta yksisarvisia esittävistä kangasneliöistä tilkkupinnan, joka tuo mieleeni Käpylän puutalojen ikkunapuitteet. Tilkkutöitä tehdessäni minulla on periaatteena käyttää sitä, mitä minulla on, ja kahdella tavalla. 1 – Pyrin ompelemaan kaiken niistä kankaista, joita minulla on. 2 – Sommittelen tilkkupinnat juuri niistä blokeista, jotka olen ommellut. Ykköskohta osoittautui hieman haastavaksi tässä projektissa. Yleensä ei ole väliä, vaikka joku kangas loppuisi kesken, koska käytän paljon erilaisia kankaita. Nyt kuitenkin jouduin ompelemaan joka väliin valkoisia kaitaleita, ja valkoiset kankaani hupenivat tyystin. En siis voinut ommella tilkkupinnalle valkoisia kehyksiä, vaan jouduin tyytymään vaaleanharmaisiin. En ole aivan tyytyväinen lopputulokseen, mutta en rupea korjaamaankaan. Käytin sitä, mitä minulla oli! Kehitin Käpylä-tilkkublokin nimenomaan kaveriksi Tula Pinkin Pinkerville-sarjan yksisarviskankaan isoille kuvioille. B