Tilkunviilaaja

Juopon polku-blokkien ompelemisen lomassa sain niin paljon aikaiseksi, että menin siistiin vinttiimme (se on siisti, kiitos Tyttären ja hänen Ystävänsä, jotka järjestivät sen oivalliseen ja käytännölliseen järjestykseen jo melkein vuosi sitten)  otin esiin paksun tikkausvanun ja  leikkasin vanusta vetoketjua hieman leveämmät ja vetoketjun korkuiset palat.  Ja miksi tein tämän kaiken? No, on vihdoinkin aika ommella taas pussukka. Vetoketjun mittojen mukaan leikkaamani vanun alle leikkasin tukikankaan tapaisen. Käytin vanhaa pussilakanakangasta, joka on paikoitellen niin ohutta, ettei sitä voi käyttää tilkkutöissä. Juuri näitä ohuita osuuksia voi käyttää välikerroksina. Tilkkutyöt alkoivat seuraavaksi. Asetin kuviokankaan vanun päälle ja aloin ommella tilkkuja sen ympärille. Tässä tilkkupinta tikkautuu sitä mukaa kuin se kasvaa. Seuraava pala pannaan aina edellisen päälle oikea puoli oikeaa vasten, ommellaan sauma ja käännetään pala oikein päin. Kuvassa mittailen, riittä

Ompelin valmiiksi vetoketjulaukun tilkuista. Tämän laukun tilkkupintaan olen käyttänyt enimmäkseen jäännöspaloja. Ta-daa! "Elämänilo" -vetoketjulaukku! Elämänilo-vetoketjulaukun toinen puoli: Laukun vuori on kahdeksankymmenlukulaisesta, monivärisestä ja roiskekuvioisesta kankaasta. Ison sisätaskun ompelin 70-luvun kankaasta, jota sain palan tilkkuystävältäni Raijalta. Muistin kuin muistinkin kiinnittää taskuun Tilkunviilaaja-kangasmerkin. Laukku on noin 38cm leveä, 29cm korkea ja sen pohjan leveys on 9,5cm. Laukun kovikkeena on kiinni silitettävä tukihuopa. Vetoketju on 45cm pitkä, eli laukun saa ammolleen, jos on tarvis. Sangat ovat nyt valmiina noin 60cm pitkät. Laukkua voi siis mukavasti kantaa olalla, mutta sitä voi myös kantaa sangoista kädessä ilman että laukun pohja raahaa maata. Vetoketjun toisessa päässä on yhdestä laukun tilkkukankaasta tehty huolittelupala. Ihanaa, kun pitkästä aikaa a) sain tilkkulaukun valmiiksi ja b) pääsin