Tilkunviilaaja

Ommellessani valtavan määrän lentävät hanhet –tilkkublokkia kävin jäännöspalalaatikkoni läpi useaan kertaan ja tartuin myös pitkiin kankaisiin. Lopulta hanhia oli niin monta, että arvelin pystyväni kokoamaan niistä tilkkupeiton kokoisen pinnan. Hanhien sommitteleminen yksi kerrallaan isoksi pinnaksi vaatii useammanlaista kestävyyttä. Koska sommittelen lattialla, minun on oltava valmis kyykkimään pitkiä aikoja. Palan siirtäminen alareunasta yläreunaan vaatii kyykkyasennosta ponnahtamista ja myös loikkimista ja kurottamista. Eniten se yksi kerrallaan sommitteleminen kuitenkin vaati kärsivällisyyttä, jota huomasin itseltäni puuttuvan ainakin tällaisessa asiassa. Eikä Mies oikein tykännyt, kun makuuhuoneessa kävellessä sukanpohjaan tarttui aina hanhiblokki tai pari. Minäkään en tykännyt siitä. Keksin sitten ommella aina neljä hanhiblokkia yhteen tällaiseksi M-kirjaimeksi. Tein eri värisiä. Näidenkään sommitteleminen ei ollut maailman nopeinta, mutta joka tapauksessa olenn

Valmiit lentävä hanhi -blokkini ovat kooltaan noin 15cm x 8cm, joten niitä täytyy valmistaa aikamoinen määrä, jos niistä haluaa koota torkkupeiton kokoisen tilkkupinnan. Olen puurtanut jäännöspalojeni parissa, leikannut niitä noin 8 cm levyisiksi kaitaleiksi ja täydentänyt kaitalevalikomaani myös pitkistä, uusista kankaista. Leikkaan kahdenlaisia paloja: 15cm x 8cm suorakaiteita ja yhtä suorakaidetta kohti aina kaksi 8-senttistä nelöitä. Saatan leikata kerralla aikamoisen määrän näitä, mutta en totisesti leikannut yhdellä kertaa palasia kaikkiin noin 250 tilkkublokkiin! Valitsen leikkaamistani suorakaiteista ja neliöistä parit, jotka toisinaan sointuvat väreiltään, mutta jotka ovat aina tumma-vaalea-parit. Merkitsen neliöihin ommelviivat. Nämä ovat sen verran isompia paloja, etten ompele silmämääräisesti enkä käytä taiteviivaa. Piirrän lyijykynällä. Pari kertaa olen epähuomiossa piirtänyt lyijykynäviivan neliön oikealle puolelle, en nurjalle. Silloin olen joutunut joko

Jos innostuit ompelemaan lentävä hanhi –tilkkublokkeja ohjeeni mukaisesti tai jollain muulla ohjeella, sinulla on ehkä piankin kokonainen parvi hanhia. Tai massoittain hanhia. Niistä voi koota vaikka tällaista tilkkupintaa: Kannattaa tietysti tehdä paljon isompi tilkkupinta, ainakin jos hanhia tosiaan on massoittain. Sommittelulattiani ei toimi yhtä hyvin kuin sommitteluseinä toimisi, erityisesti kun blokit ovat aika pieniä. Jos sommittelen yhtään isommalle alueelle, näiden päältä aletaan väistämättä kävellä ja blokit kulkeutuvat vääriin paikkoihin tai taittuvat ikävästi. En ole vielä ratkaissut sitä, miten saan koko tilkkupintani sommitelluksi sitten lopulta! Hanhipalojen leikkelemisen jälkeen jää käteen jokusia jäännöspalojakin. Niistä tehdään tietysti uutta tilkkupintaa ja lopulta pussukkaa. Vasemmanpuoleisessa violettisävyisessä tilkkupinnassa on monta 8 cm leveää jäännöspalaa juuri hanhista. Tilkkupinta kasvaa toisaalta nopeasti, mutta toisaalta siitä ei tule yhtä

Ompelen uusimpaan tilkkupintaani lentävä hanhi –tilkkublokkeja. Kerroin, että käyttämäni menetelmä tuottaa lisäksi kaksi ylimääräistä kolmio-neliötä, kunhan ompelen kaksi saumaa lisää. Kokoan tilkkublokin yhdestä suorakaiteesta (15 cm x 8 cm) ja kahdesta neliöstä (8 cm x 8 cm). Tilkkublokissa suorakaide on tumma/vaalea ja neliöt vastaavasti vaaleat/tummat. Mitat eivät mene aivan tasan näillä senttimitoilla. Tee rumista kankaista pari koeblokkia ja kokeile, miten neliöt kannattaa asettaa, jotta hanhesta tulee oikean näköinen. (Kolmion kärjen yläpuolelle pitää jäädä saumanvaran verran varaa: muuten kärki katkeaa tai sauman ja kärjen väliin jää toista kangasta näkyviin.) Olen itse piirtänyt neliöiden nurjalle puolelle viivan, mutta taitavimmat ohjaavat silmämääräisesti ja siltä väliltä olevat tekevät piirrosviivan sijaan taitoksen. Asetan neliötilkun kohdalleen (tiedän ompelemistani koekappaleista, mihin kohtaan se kannattaa asetella) ja ompelen viivaa pitkin sauman

Rupesin taas kokoamaan tilkkublokkeja tilkkupeittoa varten. Päässä pyörineistä ideoista suodattui toteutukseen tällä kertaa lentävistä hanhista koottava siksak-kuvioinen tilkkupinta. Värisuunnitelmana on tällainen: Paljon iloisia värejä, mutta ei vihreää eikä ruskeaa Hanhissa on selvä kontrasti vaalean ja tumman välillä, mutta vaalea ja tumma eivät välttämättä ole samaa väriä. Yleensä olen aika huonosti pitäytynyt värisuunnitelmissani. Ehkä nytkin huomaan jossain vaiheessa, että herranen aika, pinta on täynnä vihreää ja ruskeaa. Toistaiseksi värit ovat vielä punavoittoisia. Saattaa johtua siitä, että minulla oli ensimmäisenä käsillä punaisia jäännöspaloja. Tilkkupinnassa on tietenkin ideana, että saisin kulutettua tähän taas joitain jäännöspalatilkkujani. Valmistan lentävä hanhi –blokin kiinnittämällä suorakaiteen lyhyisiin reunoihin neliöt kulmittaisilla ompeleilla. Tykkäsin tuosta tavasta tehdessäni Aamuvirkku-tilkkupeittoon hanhiosuuksia. Teen kyllä hanhista

Pohdiskelin loka-marraskuussa, saisinko syntymään tilkkupeiton kokoisen pinnan Scrappy Mountain Majesties –blokeista, joita olin ihaillut jo pari vuotta. Bonnie K Hunter on tehnyt mainion tutoriaalin tästä blokista ja kokeilinkin sitä jo aikaisemmin, vain pienemmässä koossa. Keräilin kokoon hyvin vaaleita ja melko tummia kankaita ja niistä alkoi pian syntyä blokki poikineen: Ensimmäisten tilkkublokkien jälkeen lavensin vaalea-tumma-palettiani ja tilkkupinnasta oli syntymässä hirvittävän kirjava. Tiedän kyllä, että harrastan värikkyyttä, mutta pientä rajaa! Voi apua! Järjestelin ompelemani blokit huolellisemmin värijärjestykseen, ja tilkkupinta alkoi taas näyttää siedettävältä. Kuten tavallista, jouduin sommittelemaan blokkini lattialla. Kissa ehdotteli erilaista blokkijärjestystä, mutta pidin omista ideoistani enemmän. Erimielisyyksistä selvittyäni ompelin tilkkublokit pötköiksi: Sitten kokosin vuoristomaisen tilkkupinnan. Tilkkupinta oli lopulta ai

Elokuun alussa löysin blogiystäväni Lizin ( Shush I’m Quilting ) kautta upean ”bubble quilt” –mallin, johon Coopcrafts oli ystävällisesti kirjoittanut ohjeen. Vaikka varastoissani ei ole yksivärisiä kangasta, saati sitten tummuuksien koko kirjoa vaaleimmasta tummanpuhuvaan, löysin sen verran neutraaleita, että pääsin kokeilemaan ihanaa mallia. Kerron vielä, että poikkesin Coopcraftsin ohjeesta seuraavilla tavoilla: Leikkasin blokkipalani senttimitoilla, 11 cm x 15 cm Tein blokit suorakaiteita, en neliöitä. Näin peitostakaan ei tule neliötä. Asettelin ympyrät lähemmäs blokin yläreunaa, koska se näytti minusta suorakaiteessa paremmalta. Valmistin ympyrät Sarah Fielken mainiolla menetelmällä eli käyttämällä pahvimallinetta, alumiinifoliota ja kuumalla silitystä. Kiinnitin ympyrät ompelukoneen pykäpistolla, en suoralla ompeleella. Sain eilen viimeisen blokin valmiiksi ja kokeilin ensimmäistä kertaa, miltä peiton keskiosa mahdollisesti näyttäisi. Tällaiselta: Toteutin ta

Leikkaan, käärin, silitän, asemoin, applikoin. Leikkaan, käärin, silitän, asemoin, applikoin. Ja sama vielä kymmenen kertaa. Sitten olisin valmis tekemään jotain muutakin kuin tätä ympyräapplikaatiotyötäni, jos vain jaksaisin tai päivää/iltaa riittäisi. En valita, mutta teitä lukijoita käy hieman sääliksi. Mitään kovin uuden näköistä ei tahdo syntyä, vaikka näissäkin on monta uutta ympyrää. Sain toissapäivänä leikatuksi kaikki suorakaiteet. Ympyröitä leikkelen sitä mukaa. Olen käynyt yhden jäännöspalalaatikon läpi ja leikannut jokaisesta riittävän isosta tilkusta yhden ympyrän. Leikkasin myös paloja parista pitkästä kankaasta ja olen saanut näin syntymään taas lisää jäännöspalaa. Aurinko on paistanut joinakin päivinä risukasaan blokkipinoihin. Koristelemattomia suorakaiteita on aikamoinen pino, mutta valmiiksi applikoitujakin alkaa olla messevä määrä. Näistä kankaista tulee myös kuplia ympyröitä suorakaiteilleni – jokaisesta tai melkein jokaisesta yksi. Kun näkee

Ajattelen tänään, että voih, ihanat kesäkuukaudet ovat virallisesti takana ja edessä on monta kuukautta, ennen kuin päivät alkavat taas pidetä. Toisaalta sisätilaharrastukset tuntuvat sopivammilta, kun ulkona ei ole niin lämmin eikä aurinko paista. Kesä- ja heinäkuussa oli tietysti myös sellaista keliä. Ajattelen myös, että haluaisin aloittaa taas uuden tilkkupeiton ja tällä kertaa kokeilla Delectable Mountains –mallia Bonnie Hunterin mukaan. Muistan, että sama tai ainakin samantapainen malli oli suosikkini jossain tilkkukirjassa, jota luin yli kymmenen vuotta sitten. Olisin kovasti halunnut tehdä sellaisen, mutta ohje vaati liikaa kangasta ja epäilin myös, riittäisikö kärsivällisyyteni. Olen kokeillut pikatekniikan toimivuutta minikoossa. Taidan olla valmis tekemään isompia blokkeja värikkäistä kankaista! Seuraavaksi ajatuksia elokuun viimeisiltä päiviltä blogivuosieni varrelta - Viisi vuotta sitten tehtailin kivoja tilkkulaukkuja ja elokuun lopussa vuonna 2010 oli va