Tilkunviilaaja

Mies on valistanut minua, että jotkut nokkelat kutsuvat liituraitapukua bisnespyjamaksi. Niinpä annoimme yksissä tuumin uusimmalle pussukalle nimeksi Bisnespyjama, kun sen tikkaukset toivat hänelle mieleen liituraidat. Tällä puolella liituraitoja ei oikein huomaa: Tällä mustemmalla puolella ohuet raidat ovat sen sijaan selvästi näkyvissä: Ompelu-urakkani ei sujunut kommelluksitta. Ompelin tomerana Tilkunviilaaja-merkin pussukan vuoriin huomatakseni lopuksi, että olin ommellut sen kappaleen alareunaan, en yläreunaan. En lähtenyt purkamaan merkkiä vuorista, vaan ompelin toiseen vuorikappaleeseen uuden – nyt yläreunaan. Niinpä valmiissa pussukassa näkyy kaksi merkkiä, jos sinne kurkkaa sisään: Ehkä kuvasta voi aavistella Bisnespyjama -pussukan avautuvan ammolleen. Kyseessä onkin Avoin-malliston pussukka. Siinä on lisäksi pitkä kantolenksu, joten se on myös Street-mallistoa. Olen vihdoin oppinut mitoittamaan ja melko sujuvasti ompelemaan vetoketjun pään huolittele

Lahjaksi saamani kissakuviotilkut saivat lisää tilkkuja ympärilleen. Lisäsin ja lisäsin paloja, kunnes koossa oli tilkkupinta pienehköön vetoketjupussukkaan. Tämä pussukka sai nimen Kaustinen - kissalla kun on kuvassa kaverina lintu. Ensin minulla oli valmiina oudompi nimi ja vähän tarinaakin. Ajattelin antaa tälle nimen ”Maistuu kissalle”. Nimi olisi ollut perusteltavissa, koska toisessa kuviotilkussa kissa näyttää olevan tyytyväisen näköisenä ruokakuppinsa ääressä. Lisäksi ajattelin kertoa huomanneeni, että nykyisin maistumiseen liittyvä ilmaisu on yleisimmin ”maistuu hyvälle,” ei ”maistuu hyvältä,” kuten olen itse tottunut sanomaan. Kumpikin ilmaisu taitaa olla kieliopillisesti hyväksyttävä. Toisaalta suomessa on myös ilmaisu ”maistuu minulle” tai siis myös ”maistuu kissalle,” jolla ei yleensä tarkoiteta, että jokin syötävä maistuisi samalta kuin minä maistun tai kissa maistuisi. Onnistuin silti tuomaan asian esiin, vaikka annoin pussukalle nimimäisemmän nimen. Ka

Vilske jatkuu tilkkuvarastolla! Ompelin valmiiksi toisenkin vetoketjupussukan jäännöspaloistani. Kaikenlaisia syksyisiä teemoja tuli mieleen pohtiessani sille nimitystä, mutta jokainen keksimäni vaikutti jo käyttämältäni. Syksyisin haravoidaan, joten tuumailin jo nimeä ”Harava,” mikä osoittaa, kuinka tiukille nimen keksiminen otti. Haravoinnista tuli kuitenkin seuraavaksi mieleen viheliäisin haravoitava eli vaahteranlehdet, ja siitä vihdoin löytyi nimikin: Alla vaahterapuun. Alla vaahterapuun –pussukan värimaailma on oikeastaan minulle aika vieras. Pidän enemmän viileistä väreistä! Sen sijaan, että pussukka oleilisi vaahterapuun alla, kuvasin sitä omenapuun alla. En silti antanut sille nimeksi ”Alla omenapuun”. Sen sijaan Alla vaahterapuun –vetoketjupussukassa on erittäin pitkä kantolenksu, joten se on Street-mallistoa. Pussukka voisi korvata käsilaukun, ellei mukaan tarvitse ottaa valtavaa määrää tavaraa. Alla vaahterapuun –tilkkupussukka on nimittäin koolt

Tilkkulaatikolla, tai oikeastaan tilkkuja täynnä olevilla paperikasseilla on käynyt kova vilske. Vilskeen tuloksena minulla on jälleen esiteltävänä vetoketjupussukka, jolle annoin nimen Kaksijakoinen. Kaksinaamainenkin kävi terminä mielessä, sillä pussukkani toinen puoli on tällainen: Puoliskot eivät siis ole juuri ollenkaan veljet keskenään. Näitä yhdistää ainoastaan ympyräkuvioinen kangas, jota on kummallakin puolella. Vaaleamman puolen papukaijakangas on lahjoituspala, jota olen säästellyt monta vuotta. Nyt se pääsi tositoimiin! Huolehdin tikatessani vielä siitäkin, etteivät tikkausviivat kulkisi papukaijojen silmien poikki. Haravoimaton nurmikko saattaa näyttää epäsiistiltä noin yleensä, mutta valokuviin se tuo kiehtovan lisäelementin! Tummemman pussukkapuolen keskellä on tilkku Tyttären vauvalakanaa, jonka ympärille ompelin kaitaleet hirsimökkityyliin. Tällä kertaa tilkku asettui pohjan ompelemisen jälkeenkin kivalle kohdalle pussukkaa eikä rojahtanut liian alas

Selittämätöntä on, miksi uusin vetoketjupussukka toi mieleen japanilaisuuden. Näin kuitenkin kävi ja siksi annoin pussukalle nimeksi Kimono. Kimono -pussukassa on jäännöspaloja Kun saapuu syys –tilkkupeitosta. Siitä jäi pikkukolmio poikineen, ja ensin luulin, ettei niitä voisi käyttää mihinkään järkevään. Onneksi keksin ommella kolmioita pienten tilkkuneliöiden ympärille. Värikkäiden kolmioiden jälkeen tajusin käyttää myös niitä ensi silmäyksellä tylsempiä kolmioita eli tummia ja harmaita. Pari sellaista ja yksi värikäs, niin syntyikin yllättävän hauska, pieni tilkkupala. Tuleeko teille tästä mieleen joku karkki? Vai olenko vain niin perso nameille, että ajatus kääntyy aina siihen suuntaan? Onnistuin sijoittamaan mielenkiintoiset tilkkualueet sopivaan kohtaan pussukkaa. Nyt ne eivät rojahtaneet pussukan alareunaan, mistä olen hiukan ylpeä. Tottahan sellaiseen pitäisi tottuneen pussukanompelijan pystyä ilman muuta! Silti yllätyn melkein joka kerta siitä, miten paljon p

Ompelin melkein heti toisenkin pussukan valmiiksi. Tällä kertaa en ottanut valmistujaiskuvia vain melkein valmiista! Tällä puolella värit ovat jotenkin niin kirkkaat, että melkein hampaita vihloo. Värit (ja ehkä hampaiden vihlontakin) toivat minulle mieleen entisaikain Hedelmäkarkkiaskin. Siitä pussukan nimi: Karkkipussi. Eihän pussukka mikään aski voi olla! Toisen puolen väritys ei ole ihan yhtä räväkkä: Karkkipussi -pussukka saattaa kuvassa näyttää oikein topakalta, mutta se on todellisuudessa aika taipuisa ja pehmeä. Tikkasin tilkkupinnat kiinni vain ohueeseen polyester-tikkausvanuun. Ai niin, ja tikkauskuviot olivat taas mitä mielikuvituksettomimmat, loivasti ja orgaanisesti aaltoilevat normitikkaukset. Vetoketju avautuu erinomaisen laajalle – tässä on siis taas uusi Avoin-malliston tilkkupussukka. Taaskaan en ommellut sisätaskua! Kyllä olen laiska tyyppi. (Oikeasti ajattelin, ettei näin pienessä pussissa mitään sisätaskuja tarvita.) Karkkipussi -pussuk

Esittelen uusimman tilkkupussukan hiukan etuajassa. Pussukka ei ollut loppuun asti viimeistelty, kun otin siitä valmistujaiskuvat – siitä puuttui vielä vetoketjun hännän siistivä lipare ja vetoketjun vetimestä pieni lenksu. Siitä huolmatta, tässä uusin (melkein) valmis tilkkupussukka, jolle annoin nimen Alakulma. Nimi johtuu ainoastaan siitä, että varsinainen kuvio rojahti pussukan alareunaan. Ehkä minun pitäisi oppia ottamaan huomioon pussukan pohjan ompelemisen vaikutus, ettei tällaisia rojahduksia enää sattuisi. Huomasin tilkkukuvion alapainotteisuuden heti kun olin saanut pussukan käännetyksi oikein päin. Oi voi! Mieleen tuli pari muutakin sanaa: esimerkiksi alakulo, tai alakantti… tai jopa ala-arvoinen. Mutta ei! Pussukka on molemmin puolin kauniin värinen ja ilahduttava. Alamitat sun muut eivät sovi sen nimeen! Alakulma siis. Kuvio on alhaalla ja siinä on kulmia. Tämä on Avoin-mallistoa, ja vetoketju avautuu kunnolla auki. Alakulma-pussukassa ei ole sisätaskua

Ruskeapohjaisten nurkkatähtiblokkien ompeleminen alkoi tuntua työltä – no, tilkkuTYÖTÄhän se onkin. Nostin siis vaihteeksi esiin jäännöspalatilkkuja sisältävän paperikassin ja päätin ommella tilkkuja toisiinsa kiinni suunnilleen siinä järjestyksessä kuin käteen osuu. Paperikassissa näytti olevan jäännöspaloja Fancy Forest –tilkkutyöstä, johon maltoin käyttää Elizabeth Hartmanin söpöjä kankaita. Seassa oli muutama muukin sävyihin sopiva kangas ja pari sävyihin sopimatonta. Seuraavassa kerroksessa oli kolmioita, jotka jäivät yli ommellessani Kun saapuu syys –tilkkupeiton blokkeja. Kolmiot olivat aika pieniä, joten ompelin ne vielä pienempien neliöiden ympärille, jolloin niistä muodostui vähän isompia neliöitä. Valmiit neliöt näyttivät niin hauskoilta, että päätin rakentaa niistä pelkkää jäännöspalapintaa tyylikkäämmät pinnat. Siksi otin esiin neutraalia harmaata kangasta, jolla täydensin tilkut pussukkapinnaksi. Olin myös ommellut toisen kaitalepakettiprojektini aikana