Tilkunviilaaja

Toisinaan tilkkupussukka valmistuu suunnilleen saman tien kuin aloitan sille tilkkupinnan. Olen onnistunut joskus ompelemaan koko pussukan valmiiksi, tikkaukset ja kaikki, yhdessä illassa. Useimmiten projektini kestävät kyllä kauan. Tässä yksi esimerkki: Ompelin kolmio-neliöistä kuviopinnan muutama kuukausi sitten ja tähtikoristeisella pinnallakin on ikää pari kuukautta. Tämä pari lepäilee nyt ompelupöydälläni syrjässä ja odottaa kärsivällisesti, että projekti taas liikahtaisi. Hohhoijaa!

Uusin tilkkupussukka on taas eri muotoinen kuin aiemmat teokseni. Siitä nyt vain tuli tällainen korkeampi ja kapeampi. Tilkkupintansa ja muotonsa takia se sai nimekseen Kuutio. Tiedän hyvin, ettei tämä ole mitoiltaan lähelläkään kuutiota, mutta kun nimi putkahtaa mieleen, se on annettava. Ensin ajattelin kyllä nimeä ”Sinisammakko,” koska tämän puolen kukka on rajautunut näkyviin jotenkin sammakkoa muistuttavasti. Nimi ei kuitenkaan olisi ollut linjassa punaoranssi-vihreän värityksen kanssa. Toteutin jäännöspaloista kokoamiini tilkkupintoihin kaikenlaisia tikkauksia – myös muurahaisenpolkua vapaalla konetikkauksella. Enimmäkseen tikkaukset olivat erilaisia ja merkillisiä kaaria. Kuutio -vetoketjupussukan toisella puolella on kirkkaat punaoranssit neliöt, toisella puolella väritys on vihreä. Käytin vihreälle puolelle pienempiä jäännöstilkkuneliöitä, joten jouduin jatkamaan palaa. Siksi vinoneliöni ei ole aivan keskellä tätä toista puolta. Olisin tietysti voinut pie

Osa jäännöstilkuistani on vanhoja, mutta on tässä paria uudempaakin kangasta – Finn Quiltin tämänvuotista logokangasta ja Elizabeth Hartmanin oranssia Paintbox-kangasta, jota jäi tähteeksi Fancy Forest –tilkkutyöprojektistani: Näistä jäännöspalaneliöistä tulee tilkkupussukka, kunhan vain saan tikatuksi tilkkupinnat jotenkin. Uusia kankaita on taas uinut varastoihini. Kävin viikonloppuna Tuurin kyläkaupassa ja ihmeekseni siellä oli ihan kangasosasto. Löysin sieltä tilkkutyöpuuvilloja ja tietysti jotain tarttui mukaan. Päällimmäistä kukkakuviokangasta ostin pakan lopun ja aion käyttää sen ”jalokivimäisen” tilkkutyöni taustakappaleessa. Tietenkään kangasta ei ole yksinään tarpeeksi, vaan saan taas yhdistellä taustakappaleen jos sun millaisista paloista ja kuoseista.

Kerroin aiemmassa kirjoituksessani, että pidin tilkkukilta Syyringille pussukkademon ja esittelin valmiin Avoin-mallistoa olevan Viheriö-pussukan. Tässä on toinen demotuista pussukoista, joka valmistuttuaan sai nimen ”Kevätaurinko”. Kevätaurinko-pussukan yläreunassa on uusimman väristä Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n nimikkokangasta. Hallituslaiset saivat pienen määrän kangasta, josta meidän toivottiin ompelevan esimerkkitöitä Tilkkupäivien myyntipöydälle. Ehdin viimeistellä ”Matkalla Kemiin” –pussukan, mutta eipä sekään päässyt myyntipöydälle asti, koska tilkkumatkani katkesi heti alkuunsa. Tämän pussukan toteutin minulle tutuimmalla tavalla. Mitoitan tilkkupinnat aina vetoketjun mukaisesti – tässä tapauksessa kangaslipareilla päätellyn vetoketjun mukaisesti. En koskaan edes mittaa vetoketjua, vaan mittaan vetoketjulla. Kevätaurinko-pussukasta tuli sen verran iso, että siihen oli melkein pakko ommella sisätasku. Kokoan sisätaskut yleensä useammasta palasta, ja niin tein ny

Lupauduin kauden alussa pitämään pussukkademon tilkkukilta Syyringin kiltaillassa. Demoiluilta oli reilu viikko sitten ja valmistin sitä varten kaksi pussukka-aihiota. Ompelin tilkkupinnat, tikkasin ne ja kiinnitin vetoketjunkin. Siitä vaiheesta on helppo nähdä, miten pussukka ommellaan. (Toivottavasti.) Tein kaksi hieman erilaista toteutusta. Pienempään tilkkupintaan valikoin Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin menetelmän. Kun vetoketjun kiinnittää tällä tavalla, pussukan saa avatuksi ihan auki. Näin toteutettuja vetoketjupussukoita kutsun itse Avoin-mallistolaisiksi. (Noudatan tutoriaalia vain vetoketjun kiinnittämisen osalta. Mitoitan pussukat vain summittaisesti.) Demoilun jälkeen ompelin pussukat valmiiksi. Tässä ensimmäinen, joka sai nimekseen Viheriö: Viheriö-pussukan tilkut valikoituivat normiperiaatteella, eli yhtä väriä ja sellaisia tilkkuja, jotka ovat käden ulottuvilla. Toiselle puolelle vetäisin pari pätkää koristeommelta. Ompelukoneessani on

Jouduin pika-pikaa pussukantekohommiin kesken kaikkien keskeneräisten töitteni. Taas on takana yksi lukukausi tanskanopiskelua ja oppilaat valmistelevat yhteistä lahjaa kivalle opettajallemme. Viime kerralla jokainen toi jotain tanskalaista syötävää, jotka pakattiin ompelemaani København-kassiin. Tällä kerralla lahjat ovat punavalkoisia. Meidän perheen punavalkoiset muistamiset – mitä ne sitten ovatkaan, ehkä nameja – piilotetaan tänään valmistuneeseen punavalkoiseen vetoketjupussukkaan, jolle annoin nimeksi Dannebrog. Tanskalaisethan kutsuvat lippuaan Dannebrogiksi. En edes yrittänyt tehdä oikean lipun näköisiä blokkeja, vaan päädyin neliöihin. Minulla oli noin 11 cm x 11cm palasia, vähän sinne päin leikattuja. Leikkuroin ne ensin melko keskeltä halki ja ompelin siihen valkoisen kaitaleen. Silitin raitapalat siisteiksi, leikkuroin ne toiseen suuntaan halki ja ompelin siihen toisen kaitaleen. Koska leikkasin palat vähän eri kohdista, valmiissa pinnassa ristit ovat myös

Vuoden 2017 Tilkkupäivät eli Lumitilkku pidetään Kemissä - enkä minä ole mukana. Uskomatonta, miten mahdottomaksi Kemin-matkani osoittautui! Ensin jouduin setvimään matkaani lentolakon takia, koska viime vuoden marraskuussa varaamani lento peruuntui. Vaihtoehtoisia, sopivia lentoja ei ollut, joten päätin turvautua junakyytiin menomatkalla. Miten kävi? No kelvottomasti kävi. Saavuin hyvissä ajoin Pasilan asemalle ja katsoin yhdeltä näyttötaululta ensin lähtöraiteen ja sitten raiteen omasta näyttötaulusta vaununi pysähtymiskohdan. Vaikuttaako kuvan perusteella siltä, että lähtöraide olisi vaihtumassa? Minulle ei tullut mieleen epäillä. Menin merkitylle alueelle odottamaan. Sinne ei näkynyt yksikään näyttötaulu, ja viereisen raiteen toisella puolella olevalta rakennustyömaalta kuului sellainen meteli, etteivät myöskään kuulutukset kuuluneet. Niinpä minulta (ja parilta muultakin junaan mielineeltä) jäi huomaamatta, että lähtöraide oli vaihtunut. Minä jäin junastani. Ehkä minun

Puna-oranssi-keltainen kaitalerullani sisältää myös vihreitä ja keltaisia kaitaleita. Kun yhdistelen niitä neutraaleihin kankaisiin, lopputulos on minulle aika oudon oloinen. Nämä eivät ole lainkaan minun värisiäni! Rupesin jo miettimään, olenko koskaan tehnyt mitään vastaavalla väripaletilla. No olen! Sain kerran tilkkuystävältäni Eijalta reilun kokoisia paloja, joista yhden kuosiin Tytär ihastui. Ompelin hänelle vetoketjupussukan tyyppiä ”dumpling”. Tällaisista lähti liikkeelle minun vetoketjupussukkaharrastukseni. Ompelin tällaisiin pussukoihin vetoketjut aina käsin. Kuvittelin nimittäin, että vetoketjun ompeleminen koneella olisi supervaikeaa. No muistelin vaateompeluaikojani, ja totisesti vetoketju oli yleensä kurjuuksien kurjuus! Mutta huom! En ommellutkaan vaatteita puuvillasta, vaan paljon löprömmistä kankaista – tai paksummista. En olisi muistanut tätä, mutta sain juuri tänään Tyttäreltä juuri tätä pussukkaa esittävän kuvan, jossa se oleskelee tukholmalaishote

Ompelin yhteen ruskea- ja vihreäsävyisiä kangastilkkuja ja kokosin niistä tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Hurmaa. Hurmaa -nimi lähti kehittymään kirjavan hevosen kuvasta pussukan toisella puolella. Ilmiselvästi hevosen kuvasta tulee mieleen ”Hummani hei”. Olisin nimennyt pussukkani niin, jos olisin varma, etten ole jo kertaalleen käyttänyt tuota nimeä. En ole itseäni omaperäisempi koko ajan. Sana ”humma” toi seuraavaksi mieleen sanan ”hurma”. Se ei tuntunut aluksi sopivalta, mutta sitten katseeni osui harmaasävyiseen tilkkuun ja yhdistin sanat ”hurma” ja ”harmaa”. Hurmaa -tilkkupussukan mitat ovat seuraavat: Leveys ylhäältä noin 26 cm Korkeus noin 19 cm Pohjan leveys noin 7 cm. Pussukassa on kummassakin sivussa lyhyeheköt sivulenksut. Kiinnitin vetoketjun Open Wide Zippered Pouch -ohjeen mukaisesti, joten Hurmaa -pussukka on Avoin-malliston uusin edustaja. Tilkkupinnan alla on tikkausvanu- ja collegejerseykerros. Vuori on vaaleaa kuin kahvijäätelö.

Punainen vetoaa ihmissilmään, ainakin jos Instagramissa julkaisemieni kuvien suosittuudesta voi vetää johtopäätöksiä. Julkaisemani kuvat punaisista tilkkujutuista saavat aina enemmän tykkäyksiä kuin muut. Nyt seuraa siis silmään vetoava tilkkupussukka, jonka nimikin on punasävyinen eli Punatulkku. Punatulkku -nimi tuntuu hieman hoopolta, kun pussukan kyljestä kurkistaa ilmiselviä possuja, mutta asiaa ei voi auttaa. Nimi putkahti mieleen eikä muuta nimeä voi enää ajatellakaan. Punatulkku -tilkkupussukan (onpa hauska sanayhdistelmä) värit ovat tosiaan mehevät! Hyvä, että tajusin tehdä tällaisenkin. Soile antoi jokin aika sitten minulle muutaman jäännospalansa. Ne olivat aika isoja, mutta hassusti kaarevareunaisia. Ylitin odotukseni ja osasin yhdistää kummalliset muodot järkevästi niin, että sain pussukan vuorikappaleen kokoiset suorakaiteet. Niistä tein tähän vuorikappaleet. Raaskin käyttää ihanan tilkun Tula Pinkin hehkeänpunaista kangasta sisätaskuksi. Punatulkku-

Valmistin tekemistäni tilkkupinnoista myös sinisävyisen vetoketjupussukan, jolle annoin nimeksi Hei, hirsimökki. Pussukan toisella puolella on keskeisessä roolissa hirsimökkiblokki, jonka sain vuosia sitten joltain Syyringin tilkkuystävistäni. Olisin voinut käyttää tilkkublokin myös johonkin muuhun projektiin, mutta oli helpompaa jatkaa sitä pussukan kokoon ja valmistaa siitä tuote kuin olisi ollut ommella vaikka 199 blokkia lisää ja ommellakin tilkkupeitto. Otin pussukan yhtenä päivänä mukaan töihin ja pistäydyin keskipäivällä sen kanssa ulkona. Se suostui mielellään malliksi, kun oli aurinkoistakin. Hei, hirsimökki -tilkkupussukassa on yksinkertainen sisusta. En ommellut tähän edes sisätaskua, vaan pelkän vuorin. Vuorikangas on sintsiä, joka löytyi lähes sokkona ostamastamme 30 kilon kangaserästä viime vuoden huhtikuussa. Paketoin Soilen kanssa kankaista pienempiä myyntipaketteja, mutta otin siitä myös itselleni pari juttua. Tämä kangas oli yksi niistä. Tällä p