Tilkunviilaaja

Miksi sitä aina vain jaksaa tilkkuilla? Esitin kysymyksen Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n puolesta Facebookissa – kysyin, mikä motivoi jatkamaan tilkkuharrastuksen parissa vuodesta (ja vuosikymmenestä) toiseen. Kysely oli suosittu ja siihen tuli yli kolmekymmentä kommenttia – osa pitkiä ja analyyttisiä. Seuraava keittiöpsykologin pika-analyysi on julkaistu myös Tilkkuyhdistyksen jäsenlehdessä, Tilkkulehdessä.  Analyysin perusteella yleisimmät motivaation lähteet ovat: Uudet mallit ja ideat. Tilkkuharrastaja saa vaikutteita kaikkialta – toisilta harrastajilta, netistä, kirjoista ja jopa jääkiekko-ottelusta. Lopputulos. Vaikka tekemisen ilo on yksi tärkeistä motivaattoreista, harrastaja haluaa myös tehdä valmista. Monet mainitsivat tärkeäksi saada lopputulokseksi jotain käytännöllistä. Materiaali. Ihanat kankaat, värit ja muodot mainittiin monesti. Luovuus. Tilkkuharrastaja toteuttaa luovuuttaan intohimolla ja saa palkaksi tekemisen ilon! Yksi kommentoijista muotoili tilkk

Olen jo muutamana uudenvuodenaattona esittänyt toiveita tulevalle tilkkuvuodelle. Vuoden 2017 viimeisenä päivänä suuntasin ensin katseen taaksepäin ja sen jälkeen esitin toiveet. Nyt vuosi 2018 on puolessa välissä ja on välitilinpäätöksen aika. Ensimmäiseksi toivoin, että tilkkuharrastajat pysyisivät yhtä kannustavina kuin tähänkin asti. Hyvältä näyttää! Olen saanut paljon kivoja kommentteja erityisesti Instagramissa mutta myös henkilökohtaisina viesteinä ja kasvokkain! Kiitokset siitä! Ooh! Toinen toiveeni on jo toteutunut! Toivoin, että valmistaisin ruskeasävyisen, pinkkinurkkatähtisen tilkkupeittoni. Vihdoinkin. Tuulenpesät-tilkkutyö on ollut valmiina jo kuukauden verran! Hyvä, minä! Tässä siitä ennennäkemätön muotokuva, ja sen valmistujaistarinan voit lukea tästä äskettäisestä kirjoituksestani. Mitähän minulla oli seuraavana… ”Aloitan jouluvalmistelut ajoissa, jotta minulle jää joulukuussakin aikaa tilkkuharrastukseeni”. En ole kuulkaa VIELÄ aloittanut jouluvalm

Toisella tilkkukanavallani eli Instagramissa saan usein kommentteja, ja toisinaan ne yllättävät. Vain vähän aikaa sitten yhdessä kommentissa kysyttiin, ”teetkö mitään huonosti”. Jo vain! Lukuisia kertoja olen joutunut hämmästelemään, mitä oikein ajattelin. Olen kehittänyt merkillisiä väriyhdistelmiä, kummallisia kuvioita, epäonnistuneita sommitelmia. Ja kaikkein kamalin on ollut tämä laukuntekele. (Se oli pakko kuvata kauniiden pionien vieressä, jotta sitä sietäisi yhtään katsoa.) Kauhean laukun tekeminen ei edes sujunut, kuten kerron tässä kirjoituksessani. Pääsin lopulta melko pitkälle, mutta en koskaan nimittänyt laukkua valmiiksi. Laukku on edelleen viimeistelemättömänä ja käyttökelvottomana kaapissani, katseilta piilossa. Se on nolo. Minun pitäisi kyllä purkaa sitä sen verran, että voisin uusiokäyttää sen kelvolliset osat (onko siinä mitään kelvollista, kysyn vain!) hyödyllisesti ja paremmassa muodossa!

Oletko suunnitellut tai haaveillut ompelevasi tilkkupeiton? Ompele ihmeessä, mutta älä tee niin kuin minä tein! Ompelin ensimmäisen oikean tilkkupeittoni noin vuonna 1995 ja tein kolme valtavaa virhettä. Ole viisas ja opi minun tekemisistäni! Virhe 1. Leikkasin saksilla. Minä lähdin soitellen sotaan eli leikkasin parisängyn peittooni kaitaleet ja myöhemmin blokit saksipelillä. Mittasin senttimitalla kankaan leveydeltä kaitaleet, piirsin lyijykynän ja viivoittimen avulla leikkuuviivat ja leikkasin. Oi elämän kevät! Tärväsin varmasti 20-kertaisen ajan yhden kaitaleen leikkaamiseen verrattuna leikkuroimiseen. Kerron tässä blogikirjoituksessani koko onnettoman tarinan. Älä sinä tyydy saksiin! Tietenkin jos leikkaat peittoosi vain 20-30 isoa neliötä, saksetkin toimivat. Jos kuitenkin olet aikeissa ommella tilkkublokkeja, hanki kunnon välineet, eli leikkuri, viivain ja alusta. Ellet halua ostaa sellaisia itse, sinulla on pari vaihtoehtoa lainata välineet. Tilkkutyökurssi. Ell

Ompelin vihdoinkin valmiiksi tyynynpäällisen valmiiksi tikatusta tilkkupinnasta, jonka sain uusiseelantilaiselta tilkkuystävältäni Liziltä vuoden 2015 jouluna. Tässä siis Hys! -tyynynpäällinen. At last I brought myself to sew a pillow cover from the lovely quilted surface that I got from my quilting friend Liz from New Zealand for Christmas 2015. Introducing the Hys! pillow case (”hys” is ”shush” in Finnish, and her blog is/was called Shush! I’m quilting ). Keskeneräinen, tai siis kokonaan aloittamaton projektini on vaivannut minua jo pitkään, sillä muistan hyvin tähän liittyvän lupaukseni. Tai siis eihän se ollut edes lupaus, vaan peräti vannoin ompelevani hänen tilkkupinnastaan upean tyynyn. No, tyynystä tulikin upea, kiitos hänen käsityölleen, ja myös on upeaa, että sain projektin vihdoinkin päätökseen! The work in progress, or rather, the work never started has bothered me a long time because I do remember the promise I made related to this. Actually, it was not even

Jos olet yhtään seurannut blogiani, olet varmasti huomannut, että taustakappaleet tuottavat minulle päänvaivaa. Yleensä joudun kokoamaan taustakappaleet monen monituisesta palasta! Monesta taustakappaleesta on ehkä siksi tullut lähinnä mielenkiintoinen. Osa on kyhätyn näköisiä, mutta tosi moni on ollut toki kivakin! Paljastan tässä viisi suosikkiani. Siis viisi suosikkitaustakappaletta vanhimmasta uusimpaan! Ruoho on vihreämpää –tilkkupeitto vuodelta 2012. Valtaosa taustakappaleesta on 1990-lukulaista keittiön verhoa, mutta maltoin ommella koristeeksi rivin tilkkuneliöitä. Se on tämän takakappaleen juttu! Kirjoitin taustakappaleen ompelemisesta muutaman sanan tähän blogikirjoitukseeni. Ruoho on vihreämpää -tilkkupeiton paraatipuoli: Valmista tilkkupeittoani esittelen kirjoituksessa "valmis sinisävyinen tilkkupeitto," ja blokkeja ommellessani ihmettelin, mikä tekee rumasta väriyhdistelmästä yhtäkkiä kauniin. Tuulen viemää –tilkkupeitto vuodelta 2013. Kun k

Kulmikkaiden tilkkublokkien oikean nimen löydyttyä (opin Instagramissä, että blokin nimi on Boy’s Nonsense) pystyin googlettamaan sen ja löysin monta sommitteluideaa. Yksi niistä perustui toisaalta vaalea- toisaalta tummanurkkaisiin blokkeihin. Halusin tietenkin kokeilla, paranisiko projektini yleisilme, jos ompelisin myös tummanurkkaisia blokkeja. Tekaisin kaksi koeblokkia, mutta taisin valita niihin aika merkilliset (lue: epäonnistuneet) värit. Huomasin, että minun oli ollut vaikea löytää juuri oikeat tummuusasteet ja silti pitäytyä karkkiväri-ideassani. En ollut varma, viitsisinkö panostaa tähän. Kiva havainto oli, että kissakuponkikangas (oikean alakulman blokissa) oli sattumoisin tismalleen sopivan kokoinen kulmikkaan blokin keskineliöksi! Olin tehtaillut lukuisia vaaleanurkkaisia blokkeja, joten ei kuitenkaan tehnyt mieli luovuttaa ihan helpolla. Kävin kankaat läpi vielä kerran ja etsin sopivan tummia/vaaleita, silti karkkivärisiä kankaita. Kuviointi alkoi sentä