tilkkublokkeja ja crazy-pintaa.
Moni tilkkuystävistäni haluaa viedä edellisen projektin päätökseen ennen uuden aloittamista. Minä olen päinvastainen tapaus. Aloitan kaikenlaista erityisesti silloin kun minun pitäisi tehdä viimeisiä silauksia valmiisiin töihini tai kun minun pitäisi viimeistellä jokin tietty vaihe.
Juuri nyt odottaa yksi tilkkupeitto tasoittelua ja reunan kanttaamista. Ei mikään valtava työ, enkä inhoa mitään näistä osuuksista. En vain saa aikaiseksi. Toinen tilkkupeitto taas odottaa vielä pintana, että ompelisin sille taustakappaleen.
Sen sijaan olen tehnyt kaikkea muuta. Esimerkiksi pohdiskelin, millaisen projektin aloittaisin seuraavaksi. Tein kaksi koeblokkiakin:
Ennen vanhaan en olisi ikimaailmassa ruvennut tekemään yhtään ensimmäistä koe-mitään. Suoraan asiaan vain! Ehkä en tekisi näitä edelleenkään, ellen tietäisi, että näille irtoblokeille löytyy joka tapauksessa jossain vaiheessa käyttökohde, vaikkeivät ne tulisi osaksi suunnittelemaani tilkkupintaa.
Esimerkiksi kokeilin muutama vuosi sitten, minkä kokoisia paloja minun olisi leikattava vinoraitablokkiin. Käytin varmaan kaikki koeblokkini (ja pari väärin mittaamaani ja ompelemaani varsinaista blokkia) valmiin tilkkupeiton (Tuulen viemää) taustakappaleessa, ja se onnistui mielestäni yli odotusten.
Äskeisistä koeblokeista isompi on jo aika iso ja vaatii siis kookkaita kangaspaloja. Säästelen mielelläni kankaita ja käyttelen jäännöspaloja. ( !!! ) Siksi iso blokki ei oikein napannut. Lisäksi siitä ei tullut ihan neliö. Jätin koeblokit hautumaan ja aloitin Syyringin matkalaukkunäyttelyyn tilkkutyötä.
Ompelin vihreitä, lähistöltä löytämiäni jäännöspaloja pieniksi crazy-tilkkupinnoiksi.
Pitkähkön ja sinnikkään puurtamisen ja mittailun jälkeen minulla oli suunnilleen sopivan kokoinen ja melko tasainen suorakaidepala, jolle seuraavaksi applikoin kuvion.
Nyt muuten huomaan, että ehkä asettelen tilkkupintani lopulliseen työhön toisin päin. Tässä oikea alanurkka on vaalein, ja minä pidän enemmän siitä, että vaaleimmat osat ovat ylänurkissa.
Applikointi hirvittää minua – se ei ole omin juttuni. Vielä kun joudun itse kehittämään applikaatiokuvion, niin voi kauhistus. Täytyisiköhän minun ensin koeapplikoida jotain?
Kauhistuttavuuksia vältellessäni pengoin tilkkulaatikkoni uudelleen läpi ja löysin sieltä runsaasti tarpeeksi isoja paloja neliö neliössä –tilkkublokkeihin. Koska olen viime aikoina harrastanut sinistä ja vihreää tilkkupalaa, otin esiin vaihteeksi myös punaisia ja myös muun värisiä tilkkuja. Olin melko nopeasti ommellut muutaman tilkkublokin:
Ja ennen kuin eilinen päivä painui mailleen, minulla oli vielä lisää neliö neliössä -tilkkublokkeja valmiina:
Tässä puuhassa on merkillepantavaa, että leikkaan palani tuumamitoilla. Muunsin löytämääni blokkiohjetta senteiksi, ja mitoista tuli aivan epäkäytännölliset. Olisin voinut laskea sopivammat senttimitat, mutta helpommalta tuntui sittenkin leikellä tuumamitoilla.
Löysin leikkuualustani kääntöpuolelta tuumaruudukon, käyttelin yhtä omistamaani tuumaviivainta ja suoristin tarvittaessa pidempiä reunoja senttiviivaintani käyttäen. Yllättävän hyvin tuo leikkuuhomma sujui tuumamitoillakin.
Juuri nyt ompelupöydällä on kymmenen seuraavaa blokkia vielä puolitekoisina. Ja lattia on täynnä kangaspaloja, jotka olen asetellut useaan pinoon. ”Isoja neliöitä varten”. ”Pieniä neliöitä varten”. ”Isoja paloja, jotka täytyy siirtää isojen jäännöspalojen laatikkoon”. ”Pieniä paloja siirrettäväksi tilkkusilppukassiin”. Puhun siis sommittelulattiastani, joten nyt en ainakaan voi tasoittaa yhtä tilkkupeittoa enkä ommella toiselle taustakappaletta. Harmi!
Juuri nyt odottaa yksi tilkkupeitto tasoittelua ja reunan kanttaamista. Ei mikään valtava työ, enkä inhoa mitään näistä osuuksista. En vain saa aikaiseksi. Toinen tilkkupeitto taas odottaa vielä pintana, että ompelisin sille taustakappaleen.
Sen sijaan olen tehnyt kaikkea muuta. Esimerkiksi pohdiskelin, millaisen projektin aloittaisin seuraavaksi. Tein kaksi koeblokkiakin:
Ennen vanhaan en olisi ikimaailmassa ruvennut tekemään yhtään ensimmäistä koe-mitään. Suoraan asiaan vain! Ehkä en tekisi näitä edelleenkään, ellen tietäisi, että näille irtoblokeille löytyy joka tapauksessa jossain vaiheessa käyttökohde, vaikkeivät ne tulisi osaksi suunnittelemaani tilkkupintaa.
Esimerkiksi kokeilin muutama vuosi sitten, minkä kokoisia paloja minun olisi leikattava vinoraitablokkiin. Käytin varmaan kaikki koeblokkini (ja pari väärin mittaamaani ja ompelemaani varsinaista blokkia) valmiin tilkkupeiton (Tuulen viemää) taustakappaleessa, ja se onnistui mielestäni yli odotusten.
Äskeisistä koeblokeista isompi on jo aika iso ja vaatii siis kookkaita kangaspaloja. Säästelen mielelläni kankaita ja käyttelen jäännöspaloja. ( !!! ) Siksi iso blokki ei oikein napannut. Lisäksi siitä ei tullut ihan neliö. Jätin koeblokit hautumaan ja aloitin Syyringin matkalaukkunäyttelyyn tilkkutyötä.
Ompelin vihreitä, lähistöltä löytämiäni jäännöspaloja pieniksi crazy-tilkkupinnoiksi.
Pitkähkön ja sinnikkään puurtamisen ja mittailun jälkeen minulla oli suunnilleen sopivan kokoinen ja melko tasainen suorakaidepala, jolle seuraavaksi applikoin kuvion.
Nyt muuten huomaan, että ehkä asettelen tilkkupintani lopulliseen työhön toisin päin. Tässä oikea alanurkka on vaalein, ja minä pidän enemmän siitä, että vaaleimmat osat ovat ylänurkissa.
Applikointi hirvittää minua – se ei ole omin juttuni. Vielä kun joudun itse kehittämään applikaatiokuvion, niin voi kauhistus. Täytyisiköhän minun ensin koeapplikoida jotain?
Kauhistuttavuuksia vältellessäni pengoin tilkkulaatikkoni uudelleen läpi ja löysin sieltä runsaasti tarpeeksi isoja paloja neliö neliössä –tilkkublokkeihin. Koska olen viime aikoina harrastanut sinistä ja vihreää tilkkupalaa, otin esiin vaihteeksi myös punaisia ja myös muun värisiä tilkkuja. Olin melko nopeasti ommellut muutaman tilkkublokin:
Ja ennen kuin eilinen päivä painui mailleen, minulla oli vielä lisää neliö neliössä -tilkkublokkeja valmiina:
Tässä puuhassa on merkillepantavaa, että leikkaan palani tuumamitoilla. Muunsin löytämääni blokkiohjetta senteiksi, ja mitoista tuli aivan epäkäytännölliset. Olisin voinut laskea sopivammat senttimitat, mutta helpommalta tuntui sittenkin leikellä tuumamitoilla.
Löysin leikkuualustani kääntöpuolelta tuumaruudukon, käyttelin yhtä omistamaani tuumaviivainta ja suoristin tarvittaessa pidempiä reunoja senttiviivaintani käyttäen. Yllättävän hyvin tuo leikkuuhomma sujui tuumamitoillakin.
Juuri nyt ompelupöydällä on kymmenen seuraavaa blokkia vielä puolitekoisina. Ja lattia on täynnä kangaspaloja, jotka olen asetellut useaan pinoon. ”Isoja neliöitä varten”. ”Pieniä neliöitä varten”. ”Isoja paloja, jotka täytyy siirtää isojen jäännöspalojen laatikkoon”. ”Pieniä paloja siirrettäväksi tilkkusilppukassiin”. Puhun siis sommittelulattiastani, joten nyt en ainakaan voi tasoittaa yhtä tilkkupeittoa enkä ommella toiselle taustakappaletta. Harmi!
Kommentit