Thursday, 30 July 2015

ensimmäiset rivit.

Ompelen hiki hatussa välikaitaleita ja nurkkapaloja lentävät hanhet –tilkkublokkeihini. Aloitin satunnaisesta nurkasta eli ”vasemmasta alakulmasta”. Onpa vaikea sovittaa kärjellään olevia blokkeja tilkkupinnaksi, kun en ole sellaiseen tottunut!


Seuraava blokkirivi tasoitettuna:


Tilkkublokit on pakko tasoittaa ennen niiden yhdistämistä. Olen valmistanut melko epätasaisen kokoisia ja muotoisia blokkeja! Koska tasoittaminen on mielestäni tylsää, käsittelen vain yhden rivin kerrallaan. Paha vain, että rivit ovat tässä pidenneet koko ajan.

En yhtään ihmettele, että jotkut säästävät tällaisetkin kangassilput:


Onhan tällainen kasa tosi nätti! Minä kyllä heitin sen roskiin.

No niin, ja tätä kirjoittaessani huomaan, että minun olisi jo pitänyt ommella reunimmaisen vihreän (alemmassa kuvassa oikeanpuolimmaisin blokki) perään nurkkapala, ei samanlaista sivukolmiota kuin musta-harmaissa blokeissa. Tilkkupinnan alimmassa rivissä on neljä blokkia, ei enempää.

Hyvä, että huomasin tässä vaiheessa! Ei tarvitse purkaa kuin yksi sauma, joka ei edes ole pitkään ollut ommeltuna.


En ole vielä ommellut rivejä kiinni toisiinsa, vaan kokoan ensin kaikki rivit ja yhdistelen ne sitten.

Tämä on toisaalta kiva vaihe, sillä valmiin näköistä pintaa syntyy aika nopeasti. Hyvänen aika, tämä tilkkupeittohan on kohta valmis! Sitten saan taas keksiä seuraavan projektin.

Wednesday, 29 July 2015

taustan kangas selvillä.

Muistin virkistykseksi valmis tilkkupintasommitelmani Geese Migration –tilkkutyömallin mukaan tekemistäni blokeista.


Pohdiskelin aiemmin, minkä neutraalin värin valitsisin blokkieni taustalle. Ehdin valita keskiharmaan ja leikkasin siitä palojakin valmiiksi, mutta huomasin kontrastin jäävän vaatimattomaksi. Siksi vaihdoin lennossa taustan kankaan paljon vaaleammaksi.

Olisin tykännyt harmaasta taustasta ja vaalea tuntuu vähän kesyltä, mutta tiedän vaalean toimivan tässä paremmin. Blokit eivät erottuisi haluamallani tavalla harmaalta taustalta.

Tilkkutyöohjeen tekijä on antanut sekä tuuma- että senttimitat ja ne olivat riittävän tarkat kalkkiviivoille asti. Viimeisillä metreillä tuntui kuitenkin siltä, että mittaan oli tullut jonkunlainen ajatusvirhe. Tilkkupinnan kulmiin tulevat palat olivat selvästi liian pienet, vaikka leikkasin ne mielestäni täsmälleen mittojen mukaan:


Katsokaa vaikka:


Ei tuo nökö millään riitä täydentämään kulmaa sopivaksi! Jos jätän tilkkupinnan näin, niin kulmien tilkkublokeista viistyy väistämättä kaksi nurkkaa vajaiksi. Sitä en voi sallia, vaan minun täytyy leikata tilalle uudet palat.

No, tutkittuani ohjetta tarkemmin olenkin leikannut neliön kaksi kertaa kahtia, vaikka se olisi pitänyt leikata vain kertaalleen kahtia. Mittavirhe oli siinä.

Epäonnekseni ehdin leikata kulmapalat jo valmiiksi ja itse asiassa leikkasin niitä epähuomiossa kaksinkertaisen määrän. Minulle jäi nyt kolmiopaloja yli oman tarpeen. Harmi! Näitä kahta vaaleaa kangasta taitaa nimittäin yhteensäkin olla vähän naftisti ja pahimassa tapauksessa joudun leikkaamaan lisäpaloja vielä kolmannesta eri kankaasta.

Tuesday, 28 July 2015

sommittelin tilkkupinnan.

Ompelin vaikka minkä värisiä tilkkublokkeja Geese Migration –tilkkutyöohjeen mukaisesti. Nyt kun sain niitä valmiiksi 32 kappaletta, pääsin sommittelemaan tilkkupinnan.

Asettelin tilkkublokit ohjeen mukaisesti kärjelleen seisomaan. Laittelin värit vaihtumaan liukuen, tai niin liukuen kuin kykenin:


Ensimmäinen sommitelma, jota muokkasin enää vähän. Musta-harmaat blokitkin löysivät heti paikkansa tilkkupeiton ”alareunasta”.

Lentävien hanhien suunnat oli mallissa aseteltu vuorotellen ylhäältä alas ja alhaalta ylös, mutta itse halusin, että hanhirivit kohtaisivat siellä täällä. Järjestin tilkkublokkini siis esimerkiksi näin:


Ja ”alareunassa” näin:


Lopulliseksi lukemani järjestys vähän toisesta suunnasta:


Kirjavat tilkkublokkini näyttävät sopivan keskenään ihmeellisen hyvin. Blokeissa on vaikka mitä kuvioita ja tsiljoona eri väriä, mutta ne asettuivat silti tilkkupinnaksi hyvin sopuisasti. Ainakin minusta.

Vielä en ole valinnut taustalle tulevaa kangasta.

Monday, 27 July 2015

sä oot viimeinen.

Otsikossa ei esiinny englannista suomeen tarttunut omituisuus eli sä-passiivi, enkä tarkoita, että Sinä, lukijani olisit viimeinen, vaan että tässä on viimeinen värikäs lentävät hanhet –blokki. Sä, kellanvihreä blokki oot viimeinen:


Toiseksi viimeinen oli iloisen keltainen.


Vielä yhteiskuva viimeisistä tilkkublokeista tähän tilkkupintaan:


Aivan projektin alkuvaiheessa katsastin kangaskaappejani ja näin kyllä keltaisen kankaan, mutta välttelin sitä viimeiseen (no, toiseksi viimeiseen) asti. Ajattelin, että se olisi liian kirkas. Ehkä se onkin! En ole vielä päässyt sommittelemaan tilkkupintaa, sillä ensin valitsen taustavärin tilkkublokeilleni.

Asettelin neutraalit kankaani lattialle ja kokeilin, miltä tilkkublokit näyttäisivät kutakin taustaa vasten.


Ehdolla on kaksi tummaa harmaata, yksi liilahtava vaaleanharmaa, toinen keskiharmaa sekä vaalea ja kellanvaalea kangas.

Olen vielä kahden vaiheilla, tai ehkä kolmen. Arvaatteko, minkä kahden/kolmen?

Sunday, 26 July 2015

hurraa kangasvaihto!

Liityin viime syksynä Tiinatein ystävällisesti järjestämään nimipäiväsankareiden kangasvaihtorinkiin, ja pari päivää sitten oli minun vuoroni nauttia kangaspaketeista! Viis siitä, vaikka Mies ja Tytär päivittelivät ja totesivat jotain tyyliin ”bensaa liekkeihin” ja ”kuin viinalahja alkoholistille”. Kangaspaketit olivat IHANA lisä nimipäivänviettoon!

Mieluistani eli värikästä:


(Korttikin vannoo värikkyyden nimiin.)

Tyylikäs fat quarter –pala, jonka väriä oranssi kaveri korosti.


Tätä nyyttiä en raaskinut purkaa, vaan ihailen toistaiseksi vain päältä. Niin, ja koirankuva!


Kaunis fat quarter ja varmaan itse tehty hieno kortti:


Hieno kamerakangas!


Tämän paketin kortissa aprikoitiin, olisiko jo liikaa kissoja.


No ei ollut liikaa! Miten voisi olla?!

Voi miten ihana nimipäivä! Kiitos kaikille kangasvaihtolaisille!

Friday, 24 July 2015

viimeisiä viedään.

Viimeisimmät valmiit lentävä hanhi –tilkkublokit näyttävät tältä:


“Yksiväriset” ovat siis ylhäältä vasemmalta myötäpäivään lukien sinapinkeltainen, punainen, pinkki-punapallollinen sekä tumma violetti.

Näiden jälkeen minulta puuttui aikomastani blokkimäärästä kaksi, enkä keksinyt heti, minkä värisiä niistä tekisin. Niinpä laskin värikkäät blokkini:


Sinisiä oli eniten. Vihreitä, punaisia ja violettejakin oli useita. Ruskea-oransseja oli kolme, musta-valko-harmaita kaksi ja keltaisia niin ikään kaksi.

Päädyin tekemään tilkkublokin kellertävän vihreän yksivärisen kankaan tiimoilta:


Ja toisen tilkkublokin tein keltaisista:


Nyt olen ommellut näitä hauskoja tilkkublokkeja 32 kappaletta ja niistä pitäisi pystyä kokoamaan säädyllisen kokoinen tilkkupeitto – kunhan käytän myös välikaitaleita ja lisään reunoille kolmioita.

Seuraavaksi pääsen valitsemaan blokeilleni taustakankaan, siis sen jota ompelen näiden blokkien väliin ja reunoille. Mustaa en aio valita, mutta kokeilen kyllä, miltä mudanharmaa näyttäisi. Sen lisäksi kokeilen tietysti neutraalia vaaleaa.

(Oikeastaan lähden seuraavaksi ystävien mökille enkä ompele pariin päivään, mutta sitä seuraavaksi valitsen taustakangasta.)

On ollut kiva huomata, että te lukijat olette olleet kiinnostuneita värikkäistä tilkkublokeistani! Kiitos mielenkiinnosta ja monista kommenteista!

Thursday, 23 July 2015

ennen ja jälkeen.

Sini-turkoosisävyinen tilkkublokkini ennen:


Omituisen ruskehtavasävyinen tilkkublokkini ennen:


Turkoosi-sininen tilkkublokki koki seuraavaksi kovia:


(Tytär löysi kelmin itse teosta eikä ollut tälle lainkaan vihainen.) Onneksi kaltoinkohtelija siirtyi pian seuraavalle tasolle:


Saatuani vihdoin sekä tilkut että silityslaudan taas haltuuni:


Kaksi valmista tilkkublokkia. Jouduin kyllä odottelemaan tovin, että Kissa suvaitsisi siirtyä silityslaudalta.

Turkoosi “yksivärinen” on mielestäni normaali väri, mutta tuo ruosteenpunertava on erikoinen. Näiden lisäksi olen löytänyt tumman violetin sekä sinapinruskean kankaan. Yksi pallokangas saattaa myös sopia, se olisi pinkki-punainen.

Saa nähdä, miten saan sommitelluksi omituisen väriset tilkkublokkini normaalin iloisen värikkäiden blokkieni kanssa!

Wednesday, 22 July 2015

vielä muutama blokki.

Sain jälleen kokoon uusia hanhi-neliötilkkublokkeja Geese Migration –ohjeeseen perustuvaan tilkkupeittoon. Värit alkavat käydä vähiin, varsinkin yksiväriset värit!


Löysin yksivärisiltä vaikuttavat harmaan ja sammalenvihreän, ja liilahtava ja sinertävä kangas ovat selvästi kuviollisia, mutta hillittyjä. Vielä pitäisi nimetä jokusia kankaita yksivärisiksi ja tehdä niihin sopivat neliösommitelmat. Minun yksivärisistä käyvät kankaani alkavat olla todella vähissä! Olen NIIN monivärisen ystävä.

Hämmästyin oikein itseäni, kun pystyin tekemään selvästi musta-harmaa-valkoisen tilkkublokin. Siinä ei ole juuri mitään väriä (paitsi aivan vähän vihertävää harmaata).

Monday, 20 July 2015

oranssi ja musta. ja sininen.

Sain taas valmiiksi pari uutta lentävät hanhet -blokkia. Oranssisävyisestä tuli todella tymäkän värinen. Halusin selvittää, onko oranssi todellakin uusi musta ("Orange Is the New Black"):


Mielestäni näissä on melkoinen väriero, haha!

Seuraavaksi valmistin sinisävyisen tilkkublokin:


Kiinnittäkää huomiota luovaan sinisen tulkintaan! Toisessa pikkuneliörivissä alhaalta lukien keskimmäinen neliö on paljon ruskeampi kuin sininen. Tulkitsen neliön kuitenkin siniseksi! Samaten hanhista toinen ylhäältä on enemmän ruskea kuin minkään muun värinen. Palassa kyllä oli sinistä, mutta se jäi nurkkakolmioiden alle. Muutenkaan en onnistunut asemoimaan tilkun kuviota parhaalla mahdollisella tavalla. Tilkun kissankuvasta jäi näkyviin vain maha!

Laskujeni mukaan minulta puuttuisi enää viisi lentävä hanhi - neliöblokkia, jotta saisin kootuksi alkuperäisen Geese Migration -ohjeen mukaisen neliömäisen tilkkupinnan. Tosin teen mieluummin suorakaiteen mallisen tilkkupinnan. Saan siis vielä viettää aikaa tämän hauskan tilkkublokin kanssa!

Sunday, 19 July 2015

terveiset etelästä!

Palasin vastikään kesälomamatkalta Baijerista. Meitä hellinyt helle sai kaupunkipainotteisen matkamme tuntumaan etelänlomalta.

Seurueestamme vain minä olin kiinnostunut kankaista, joten en ollut ajatellut pääseväni kangasostoksille. Satuin kuitenkin sellaiseen kaupunkiin, missä myytiin kangasnyyttejä ja pitkiäkin puuvillakankaita jopa kahdessa eri kaupassa. Toinen näistä oli erikoistunut tilkkutyökankaisiin ja -tarvikkeisiin! Heidän sävymaailmansa poikkesi omastani, mutta ostin silti kolme valmista fat quarter -nyyttiä:


Oikeanpuoleistem kankaiden kuviointi perustuu saksalaisiin satuihin.

Koko Rothenburgin kaupunki - missä Patchwork-Engelin myymälä oli - on kuin sadusta. Minulla on kaupungista vain tornista ottamani kuva.


Tein Rothenburgissa toisenkin kangaslöydön:


Silmälasikuvioisen nyyttösen löysin edelleen sattumalta Munchenistä.

Onneksi osasin ajastaa blogiviestejä ilmestymään poissaollessani, ettette joutuneet ihmettelemään, missä olen!

Saturday, 18 July 2015

nämä tekisin uudelleenkin.

Tilitin edellisessä blogipostauksessani tilkkutöistä, joista olen saanut kystä kyllä. Tänään puolestani kerron, mitkä kolme jo toteuttamaani tilkkutyötä tekisin mielelläni uudelleenkin, eri väreistä vain.

Aivan ensimmäiseksi: Ruoho on vihreämpää –tilkkupeitto. Harkitsinkin, että olisin tehnyt siitä toisinnon juuri ennen kuin rupesin tekemään uutta hanhi-neliöblokkia. En vain vielä ollut keksinyt, mitä värejä käyttäisin. Vaaleanpunaista ja harmaata? Keltaista ja oranssia? Vaalealla pohjalla kuten aiemmin, vai valitsisinko tummanpuhuvan aitauksen?



Tykkäisin ehkä tehdä myös uuden Täplikästä menoa –peiton. Minulle teki hyvää sommitella ihan vain neliöitä ja niille ympyröitä. Peitosta voisi tehdä vaikka muotikuviopainotteisen, tai ympyröillä voisi seikkailla pelkkiä kissoja.

Keisarinna Ramandu –tilkkupeitto.


Olen tehnytkin saman mallin uudelleen: Pehmeää ja possunpunaa –lapsenpeitto on samanlaisista tilkkublokeista koottu. Punaisen ja vaihtelevanväristen sekä pinkin ja vihreän yhdistelmän lisäksi olisi kiinnostava kokeilla vaikka oranssia keskineliötä sinisillä kaitaleilla ympäröityinä.

Thursday, 16 July 2015

ei enää ikinä.

Tuherran palapelipeittoni valmistumisen kalkkiviivoilla ja olen vakaasti päättänyt, etten tee toista vastaavanlaista tilkkupintaa. Tilkkupinnan palaosuus syntyi joutuisasti ja helposti. Palapelin nirkkoja oli kiva puuhastella. Tekemisessä on ollut jonkun verran kivaa haastetta.

Mutta palapelin nirkkoja on tylsä ja työläs applikoida kiinni tilkkupintaan! Niitä on ehkä sata liian monta. Tai tuhat. Tuntuu ihan tuhannelta. Ei enää ikinä tätä!


On toinenkin malli, jota en aio tehdä toiste. Tai en ainakaan ihan heti.

Tykkäsin ommella juopon polku –tilkkublokkeja, joista kokosin Arvoitus-tilkkupeiton, mutta tein niistä omien neuvojeni vastaisesti turhan kontrastittomat. Jotenkin valahdin ansaan, että eri väri riittäisi kontrastiksi. Ei riitä, vaan myös tummuusaste-ero kannattaa toteuttaa jokaiseen palaan, näemmä.


Menen aivan rikki joka kerta katsahtaessani työlääseen tilkkupintaan. Mitä oikein ajattelin? Miksi tein osasta blokkeja ihan pliisut ja vain muutamaan (oikeassa alakulmassa) osasin valita kunnon värit? Ei enää ikinä tätäkään!

Tuesday, 14 July 2015

surkeimmat neuvot.

Olen ilokseni lukenut kommenteista, että monet teistä tykkäävät tavastani käyttää ja yhdistellä värejä. Tuntuu mahdottomalta antaa vinkkejä siihen, miten joku toinen voisi toisintaa värivalintani, joten lähden negatiivisen kautta. Tässä viisi surkeinta neuvoa, jotka liittyvät tilkkutöiden värien valitsemiseen – jos siis haluaa toteuttaa Tilkunviilaaja-tyyppisiä tilkkupintoja.

”Pitäydy saman tummuusasteen tilkuissa”. 
Värikkäiden, scrap-tyyppisten tilkkutöiden perusmauste on juuri se, että työssä on vaaleita, keskivärisiä ja tummia kankaita. Tilkkutyö kaipaa kontrasteja, jotta katseella on kiintopisteitä. Saman tummuusasteen tilkuista syntyy ehkä tyylikäs työ, mutta katse lipuu pysähtymättä tilkkupinnan poikki.

”Älä käytä pelkkiä kuviollisia tilkkuja”. 
Olen kuullut tällaisenkin neuvon. On totta, että yksivärinen kangas voi tuoda kuviollisten tilkkujen lomaan sitä tärkeää kontrastia, mutta yksivärisiä kankaita ei todellakaan ole pakko käyttää jokaisessa tilkkutyössä.


Pelkkää hyvää –tilkkupeitossanikaan ei taida olla yhtään yksiväristä kangasta, eikä se silti kauempaa katsoen näytä liian kirjavalta. (Eihän?)

”Valkoinen tai musta toimii aina hyvänä kontrastina”. 
Valkoinen tai musta välikaitale saattaa tuoda kaivatun särmän tai tarpeellisen ryhdin lattealta tuntuvaan tilkkupintaan, mutta ei aina. Joskus puhdas kalkinvalkoinen on liian kova ja musta liian tumma, ja luonnonvaalea/beige tai tumma harmaa toimisivat paljon valkoista tai mustaa paremmin.

”Isokuviolliset kankaat eivät toimi tilkkutöissä”. 
On totta, etteivät isot kuviot mahdu pieneen tilkkuun, mutta isoista kuvioista leikatut palat voivat silti toimia erinomaisen hyvin. Jos haluaa isojen kuvioiden näkyvän kokonaisina, voi valita mallin, jossa osa paloista on suuria. Jos taas isokuvioinen kangas on alkanut kyllästyttää tai näyttää vanhahtavalta, se kannattaakin leikata pieniin paloihin!

”Suunnittele tilkkutyön värit ensin ja toteuta työ suunnitelmasi mukaisesti”. 
Tämä voi olla oikeinkin hyvä neuvo, mutta sellainen, jota en pysty noudattamaan tai en haluakaan noudattaa. Minulle parempi vaihtoehto on sopia keskenäni värit, joita aion suosia – vaikkapa vihreä, violetti ja musta, kuten Kuusten kuiske –tilkkupeitossa. Samalla annan itselleni luvan nimetä kankaan violetiksi/vihreäksi, jos siinä esiintyy violettia/vihreää.

Nämä neuvot saattavat olla hyödyllisiä joillekin muille, mutta minulle ne olisivat surkeita. En pysty noudattamaan!

Monday, 13 July 2015

väritöntä?

Ompelin värikkäiden lentävähanhineliöblokkien sekaan kokeeksi värittömän tilkkublokin – tai ainakin melkein. Lentävissä hanhissa on mustat nurkat ja tilkkuneliöt ovat pelkkää valkoista, harmaata ja mustaa.


Tai siis melkein pelkkää valkoista, harmaata ja mustaa – tavoilleni uskollisena päästin kuitenkin joukkoon yhden neliön, jossa on myös väriä. Tässä vaiheessa emmin vielä:


Minulla oli tuohon kohtaan toinenkin neliö ehdolla, mutta päädyin tähän.

Värittömyyden vastapainoksi jotain todella värikästä! Aikaisemmin päivällä levitin taas jokaisen valmiin tilkkublokin sommittelulattialleni:


”Tää näyttää kyllä tosi kivalta,” sanoi Tytärkin, kuulostaen yllättyneeltä. Nyt vain rupeavat yksiväriset tai yksivärisen oloiset kankaat olemaan vähissä. (Haluan käyttää jokaista yksiväristä vain kerran.) No, ehkä niitä vielä löytyy, kun oikein etsin. Ja viimeiseen pulaan auttaa, että nimeän jonkun kuviollisen yksiväriseksi!

Sunday, 12 July 2015

miksi leikkuri, ei sakset?

Tilkkutyöharrastusta aloittaessani mietin, miksi sijoittaisin silloin huomattavalta tuntuneen summan erikoistyökaluihin, jotka sopisivat vain tähän yhteen ompeluharrastukseen. En sijoittanutkaan, vaan tein ensimmäisen tilkkupeittoni ilman erikoistyökaluja. Ajattelinko, että työkalut olisivat paljon melua tyhjästä? Ehkä luulin, että kyseessä oli markkinointikikka, jolla myydään harrastajille turhaa tavaraa.

Avauduin harhaluuloistani ja ensimmäisen tilkkupeiton värkkäämisestä tässä postauksessani. Nyt tiedän paremmin. Leikkuualusta, pyöröleikkuri ja viivain ovat tilkkutyön tekijän parhaat ystävät.

Nopeaa. Mieti, kauanko menee mitata ja leikata esimerkiksi neljän sentin levyinen kaitale saksipelillä kankaan koko leveydeltä. Leikkurilla, vips vain!

Helppoa. Muutaman kaitaleen saksipelillä leikattuasi olet käsi kipeänä, tai ainakin melkein. Leikkurointi ei rasita ja se on maailman kätevintä.

Tarkkaa. Leikkurin terä kulkee viivaimen reunaa pitkin suoraan ja tarkasti. Saksilla leikatun kaitaleen reunassa voi olla pykää ja syvennystä.

Ainoa keino. En ryhtyisi tasoittamaan valmiiksi kokoamaani tilkkublokkia saksipelillä. Ehkä joku Saksikäsi-Edvard siihen pystyisi, mutta en minä. En myöskään osaa ommella niin auringontarkkoja blokkeja, ettei niitä pitäisi tasoitella ennen ompelemista isommaksi pinnaksi.


Tästä näkyy, etteivät tilkkublokkini reunat ole viivasuorat, vaan niitä on syytä tasoittaa. Voisiko reunan suoristaa saksimalla? Enpä usko.


Ruudutus paljastaa armotta blokkini vinot reunat. Jos lähtisin ompelemaan tällaisia suoristamattomia paloja toisiinsa, valmis tilkkupinta kupruilisi ikävästi.

Kivaa. Tämä on painavin syy! Koska leikkurointi on nopeaa, helppoa ja tarkkaa, se tekee koko harrastuksesta kivamman. Minun ei tarvitse käyttää aikaani turhaan tuhertamiseen, vaan voin keskittyä työhön, josta eniten pidän – sommitteluun, ompelemiseen ja väli- ja lopputulosten ihailemiseen!

Friday, 10 July 2015

seitsemän vinkkiä.

Tässä minun seitsemän vinkkiäni tilkkuilijalle. Nämä sopivat ihan mihin tahansa mestaruustasoon, epävarmasta aloittelijasta viisisataa tilkkupeittoa työstäneeseen taitajaan.

1. Älä väriä pelkää! Älä sen kauneutta kiellä.


2. Käytä kankaita, joista oikein pidät. Niitä on kaikkein kivoin katsella, leikata ja ommella. Jos hyvin käy, voit lopullisesta tilkkutyöstä osoittaa, että tuo kangas on tosi kaunis... ja tuo... ja tuo!

3. Ruma tai jotenkin vaikean oloinen kangas tuo toisaalta lisää kiinnostavuutta. Merkillinen, kummallinen, joukkoon kuulumaton kangas on usein juuri se särmä, joka tekee kivasta tilkkutyöstä mahtavan.

4. Tasoita blokkisi ennen kuin ompelet ne kiinni toisiinsa. Tasoitetut blokit näyttävät paremmilta. Keskenään saman kokoiset palat on helppo ommella yhteen niin, että niiden reunat menevät tasan. Jos joudut sovittelemaan erikokoisia paloja toisiinsa, lopullisessa tilkkupinnassasi on väistämättä kupruja tai sen toinen reuna on hämmästyttävän eri pituinen kuin toinen. Ja tilkkupintaa tikatessa kaduttaa, että laistoit tasoittamisesta.

5. Mittaa kahdesti, leikkaa kerran. En useinkaan muista tätä ohjetta. Huokaus.

6. Pitkästä on hyvä pätkästä. Muistuttelen tätä mieleeni erityisesti leikatessani tilkkua isommasta jäännöspalasta. Leikkaan mielelläni niin, että jäljelle jää mahdollisimman pitkä pala.

7. Älä osoita muille, missä teit virheen. Tämä on tärkein sääntö. Älä osoita muille, missä teit virheen. Tärkeää! Älä osoita muille, missä teit virheen. Löydät tämän vinkin myös englanninkielisenä tikkaajamestari Angela Waltersin videosta Three Things Machine Quilters Should Stop Doing.

Olenko unohtanut jonkun tärkeämmän vinkin?

Wednesday, 8 July 2015

värikästä!

Olen aivan täpinässä lentävät hanhet -blokeista ja neliöistä kokoamistani isoista tilkkublokeista varsinkin nyt, kun raaskin ottaa esiin muitakin kuin jäännöstilkkuja. Esimerkiksi puna-oranssi-keltaisen blokkikokoelman keskiosa kirkkaine oransseineen näyttää hehkuvan:


Melkein kaikki ylävasemmalla näkyvässä tilkkublokissa olevat neliöt ovat pitkistä kankaista ja kaksi kankaista oli vieläpä aivan uusia hankintoja! Eivät nuo tähtineliötkään näytä hassummilta, vaikka leikkasin kyllä ne jäännöstilkuista.

Sitten nämä lila-siniset blokit:


Etualan violetissa blokissa on jo kolmesta pitkästä kankaasta leikattuja paloja. Hyvä, minä!

Neljä vihreää tilkkublokkia:


Yläoikealla näkyvään tilkkublokkiin leikkasin myös 10 neliötä pitkistä kankaista ja kaksi kankaista oli aivan uusia. Jäännöspaloista kootut neliöosuudet ovat kyllä monipuolisempia, kun pakosti joudun käyttämään vaikka kuinka monta eri kangasta. Pitkistä kankaista tulee automaattisesti leikatuksi monta samanlaista neliötä.

Huomaan myös, että blokkien kohtaamispisteessä on mahdollista dramatiikkaa, sillä kissat tutkailevat ylösalaisin keikkuvaa kanarialintua jotenkin arvioivin katsein.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails