Tuesday, 30 June 2015

toiveiden tynnyrin tilanne.

Viime vuoden lopuksi esitin uudenvuodenlupausten sijaan kolme toivetta ja yhden bonustoiveen. Miten toiveeni ovat toteutuneet? Vuodesta on puolet jäljellä, joten nyt on hyvä hetki tarkistaa tilanne ja mahdollisesti korjata kurssia.

”Toivon pääseväni käymään isossa tilkkutapahtumassa ulkomailla”.


Haaveilin lähteväni ehkä Soilen kanssa Birminghamin tilkkutapahtumaan, mutta tämä suunnitelma ei näyttäisi toteutuvan. Mieskin ehdotteli itseään matkaseuraksi Birminghamiin ( !!! ). Olen vielä kahden vaiheilla. Todennäköistä on, että jätän toiveeni toteutumaan myöhemmin ja lasken isoksi tilkkutapahtumaksi Syyringin huhtikuisen kevätretken Tallinnaan. Sielläkin sai menestyksekkäästi tutustua kangastarjontaan (Karnaluksissa) JA koko joukkoon hienoja tilkkutöitä (Marja Matiisenin taiteilijakodissa).

”Haluaisin osallistua samanlaisiin hauskoihin ryhmämyyjäisiin kuin Töölön Tilkkupajan joulu oli”.


Soile ja minä pidimme toukokuun Siivouspäivänä Pop-up-storea Tilkkupajassa. Meillä oli toki hauskaa, mutta kahdessa hengessä on vähän niukkaa ryhmäksi eikä myyjäisten myy-osuus ollut mittava. Jäi-osuus oli mittavampi.

Ehkä järjestämme vielä joulumyyjäiset ja isommassa ryhmässä kuin kahden hengen. En vielä merkkaa tätä toivottomaksi.

”Aion pitää ”en osta mitään kangasta” –kuukauden, koska tänäkin vuonna onnistuin siinä”.


No jipii! Pidin sen heti tammikuussa! Loppukuusta oli vähän vaikea pidättäytyä ostoksista, kuten tästä blogipostauksesta voi aistia. Yksi vuoden keskeisistä toiveista toteutui saman tien. Tammikuun jälkeen en olekaan pitänyt lukua kangasostoksistani. Pitäisikö?

”Bonustoiveena on saada ainakin yksi nyt keskeneräinen työ valmiiksi”.

Haluan käsitellä bonustoivettani hieman tarkemmin, joten palaan tähän seuraavassa blogipostauksessani.

Sunday, 28 June 2015

lopulta uusistakin kankaista.

Leikkasin vihdoin palasiksi pitkää kangasta: tämän violetin tilkkublokin hanhien kulmat on leikattu ihkauudesta pituudesta, joka ei ollut kuullutkaan jäännöspala-sanaa:


Toki sitten kaikki muut tilkkublokin kankaat olivat jäännöspalojen kasoista.

Uusissa punaisissa tilkkublokeissani on niissäkin melkein pelkkiä jäännöspaloja. Tummimmat hanhien kulmapalat kyllä leikkasin pitkästä kankaasta:


Seuraavaksi oli pakko mallata muutamaa blokkia samanlaiseen kulmittain-sommitelmaan kuin Geese Migration Quilt –mallissa:


Ihan pari blokkia enää puuttuu. (Laskin, että voisin tehdä 32 blokkia ja minulla on siis kymmenen valmista. Tuossa tuokiossa ne värkkään.)

Huomaatteko, miten hieno sommittelusuunnitelma minulla tähän tilkkutyöhön on? Ei mitään suunnitelmaa! Teen blokin kerrallaan vähän mistä väristä sattuu kunnes niitä on tarpeeksi ja sommittelen lopuksi. Eikä puhettakaan, että viimeisissä vaiheissa tekisin vielä kokonaisuuteen sopivampia tilkkublokkeja. Ehei, menen aina juuri sillä mitä on.

Friday, 26 June 2015

keltainenkin tilkkublokki!

Arvuuttelin muutama päivä sitten, minkä värisen tilkkublokin mahtaisin tehdä kaveriksi siniselle, vihreälle ja punaiselle blokille. Pari teistä arvaili, että olisin tehnyt seuraavaksi keltaisen, mutta olinpa tylsä ja tein vain erilaisen sinisen.

Toki minun sitten piti keltainenkin tilkkublokki valmistaa:


Keltaisen tilkkublokin hanhiblokkien nurkat ovat sinapinkeltaiset ja neliöissäkin tulkitsin keltaisuutta melko luovasti. Oranssia kissaa löytyy ja melkein mustaa, ja yhdessä on tosi paljon sinistäkin. Eipä ole tässäkään tilkkublokissa vielä uutta kangasta, vaan jäännöspaloista nämäkin leikkasin.

Värejä näissä kaikissa joka tapauksessa on! Tykkään tosi paljon tehdä näitä, koska saan käsitellä useita värikkäitä kankaita ja koska lopputuloksena on vielä värikkäämpiä tilkkublokkeja!

Wednesday, 24 June 2015

edelleen jäännöspalatilkuista.

Vannoin pari päivää sitten, että lopettaisin kaappikankaitteni säästelemisen ja rupeaisin leikkaamaan niistä paloja uusiin tilkkublokkeihini. Miten kävi?

Jo esille ottamistani kankaista löytyi kuitenkin vielä tosi kiinnostavia paloja, joten valmistin vielä pari tilkkublokkia jäännöspaloistani. Esimerkiksi kivan vaaleamman sinisen:


Vaaleansininen sopii täydentämään punaista, vihreää ja keskisinistä tilkkublokkia:


Tein myös kolmannen sinisen tilkkublokin:


Yhteiskuvaan pääsivät nyt kaikki siniset blokit ja yksi vihreä:


Vielä löytyi muutamia vihreitä kankaita, erityisesti riittävä määrä yksivärisen oloista vihreää, jotta sain valmistetuksi lentävät hanhet:


Viimeisimmässä vihreässä tilkkublokissa ON jo kangaskaapin kankaista leikattuja paloja – luukuvioinen neliö sekä pallokuosinen neliö. Ihan kahdesta kaappikankaasta viistin muutaman 6 cm leveän kaitaleen.

Kaksi vihreää, vaalea sininen ja pinkihtävä punainen tilkkublokki:


Keltainen jäännöspalakankaista eroteltu pino odottaa nyt, että leikkaisin neliöitä/suorakaiteita. Jos en helposti löydä tarpeeksi monta erilaista keltaista, suunnistan kangaskaapille. Siellä niitä on! Ja kaapin päällä.

Monday, 22 June 2015

älytöntäkö?

Käyn ties monennettako kertaa läpi jäännöspalalaatikkoani ja etsin projektiini tilkkuja, joista voin leikata 6cm x 6cm neliöitä ja/tai 6cm x 11cm suorakaiteita.

Perkasin melkein koko (yhden) laatikon ja tein keltaisen, punaisen, vihreän ja violetin pinon. Nostin erikseen isommat mustat, harmaat ja ruskeat palat sekä tein erillisen kasan tosi pienistä kaikenvärisistä tilkuista:


Nostin pikkutilkkukasasta pienen pinon ompelupöydälle ja ompelin aina pari tilkkua yhteen siinä vaiheessa, kun piti saada tilkkublokin osia irti koneesta lankaa katkaisematta. Tuota pikaa minulla oli taas tilkkupaloja, joista voi ommella vaikka pussukan tai tilkkulaukun tai melkein mitä vain.


Periaatteessa tämä on ihan järkevää, totta kai! Jäännöspalat on hyvä käyttää hyödyksi!

Mutta onko järkevää tehdä aina vain samasta ja kerta kerralta (kumma kyllä vain vähän) köyhtyvästä jäännöspalakasasta ja pyöritellä ties monennettako kertaa samoja kankaita, kun yksi (ei ainoa) kangaskaappi näyttää tällaiselta?


Onko vähän älytöntä hillota kauniit kankaat kaappiin ja käyttää vain ylijäämäpaloja? Pitäisikö malttaa ottaa näitä välillä esiin ja valmistaa vaihteeksi uusia jäännöspaloja?

Kyllä, sanon minä. On älytöntä. Pitää malttaa.

Saturday, 20 June 2015

tilkkutyöprojekti jatkuu.

Edellisessä eli tuhannennessa blogipostauksessani näytin punasävyisen tilkkublokin osat, ja tässä näette, millainen siitä tuli:


Punainen ja vihreä sopivat hyvin keskenään. Niiden kanssa sopii seuraavaksi sininen.

Etsin jäännöspalalaatikosta keskisävyisiä ja tummia sinisiä ja yksivärisyydeksi valitsin kankaan, jota minulla on ollut tilkkuaikojeni alusta ja jota riittää ja riittää aina vain. Siinä on farkkusinisellä, miedosti leveäruudullisella pohjalla kelta-punaisia omenoita ja se on minusta todella rumaa kangasta. (Ostin sitä todella halvalla enkä kuvitellut sen olevan näin riittoisaa.)


Mutta kuten olen kuullut sanottavan: jos kangas näyttää edelleen rumalta, sitä ei ole leikattu kyllin pieneksi. Leikkasin neliöihini eli hanhien kulmia varten pelkkkää farkkusinistä. Keltaiset omenat saivat rauhassa jäädä jäljelle ja osa joutui ylijäämän mukana roskiin.

Ja kas, valmiissa blokissa ruma kangas esiintyy todellakin kyllin pienenä palana:


Sininen, punainen, vihreä – millainen mahtaa seuraava tilkkublokkini olla?

Thursday, 18 June 2015

seuraava tilkkutyöprojekti.

Nyt seuraa tuhannes blogipostaukseni!


Saatuani Mummola-tilkkupeiton kunnialla valmiiksi kanttauksia myöten pohdin pari päivää, minkä tilkkutyöprojektin sitten aloittaisin. Melessäni olin päättänyt, että siinä työssä käyttäisin myös neutraalin värisiä kankaitani, joita minulle on kertynyt. Siis harmaita ja/tai vaaleita.

Pinterestiä selatessani osui silmiin uusi malli Geese Migration Quilt, johon oli ilmainen teko-ohjekin. Katsoin ohjeesta lentävien hanhien osien mitat ja päättelin loput.

Mallissa tuntui olevan paljon hyvää:

  • Pääsisin taas hyödyntämään jäännöspalatilkkuja (vaikka niitä taas tarvitaankin aika vähän)
  • Malliin käytetään myös neutraalia kangasta
  • Vaikka blokki toistuu, sen väritys ei toistu. En siis joudu tekemään monen samanlaisen tilkkublokin sarjaa.
  • Malli on minulle uusi. En ole tehnyt lentäviä hanhia tällä menetelmällä, kolmio-neliöistä yhdistämällä kyllä.

Onnistuin ensi yrittämällä valmistamaan aidon oloisen tilkkublokin:


Vihreäsävyisestä tilkkublokista tuli kiva, joten rupesin leikkaamaan muunkin värisiä paloja. Paloja on leikattuna koko joukko, mutta vain punaisia/pinkkejä oli tarpeeksi monta blokin kokoamista varten.


Yhteen blokkiin leikataan viisi suorakaidetta hanhikappaleiksi, kymmenen yksivärisehköä neliötä hanhien nurkkia varten sekä 15 erilaista, kirjavaa neliötä hanhien sivulle tulevaa osuutta varten.

Olin hyvässä leikkuuvauhdissa, mutta jouduin keräämään tilkut pois ompeluhuoneen makkarin lattialta, joten työ jäi vaiheeseen. (Ja epäilemättä työ pysyy aika pitkään vaiheessa, sen verran mittava tämä projekti varmasti on.)

Tuesday, 16 June 2015

kolme harvinaisempaa tilkkutyökalua.

Leikkuri, viivain ja leikkuualusta ovat tilkkuilijalle jokapäiväiset työkalut. Näiden lisäksi käytän hyvin usein kolmea vähän harvinaisempaa tilkkutyökalua.

Puinen syömäpuikko. Kiinalaisravintolasta ilmaiseksi mukaan saatu syömäpuikkopari on edelleen paperikuoressaan. Se seisoo kynäpurkissa ompelupöydällä ja aika ajoin tartun jompaankumpaan syömäpuikkoon. Puikko on maailman kätevin kun käännän esimerkiksi matkalaukun nimilappuja. Nurkat saa turvallisesti suoristetuiksi puisella, kapealla mutta tylpällä välineellä.


Tässä syömäpuikko on apuna kulmia terävöittämässä, kun käännän Hamina-nesessäärin sisätaskua:


Olipa mahdotonta saada terävää kuvaa toisesta kädestään.

Lasersuorakulma. Mies osti minulle maailman parhaan välineen, jonka avulla saan suoristetuksi tilkkupeiton reunat ja kulmat. En edes keksi, mitä muuta lasersuorakulmalla muka voisi tehdä.


Valkoinen, haihtuva merkkaustussi. Ellei tällaista olisi, se pitäisi keksiä! Tummassa kankaassa näkyy vain valkoinen väri ja pidän tussia paljon kätevämpänä kuin merkkausliitua.

Käytellessäni ensimmäisen kerran valkoista merkkaustussiani epäilin tulleeni jymäytetyksi. Piirsin sillä viivan, eikä mitään näkynyt. Kävin hakemassa toisenlaista merkkausvälinettä (ehkä liitua) ja palatessani näin, että valkoinen väri oli muuttunut näkyväksi! Oi, mikä taianomainen tuote: ensin näkymätön, sitten näkyvä ja lopuksi sen saa häviämään taas.

Sunday, 14 June 2015

mustanpuhuva tilkkupussukka.

Ompelin valmiiksi vetoketjupussukan, joka on aika tavalla eri värinen kuin lempivärini. Se on melkein musta, vaikka se näyttää kuvassa lähinnä harmaalta – sen siitä saa, kun kuvaa erinomaisessa auringonpaisteessa! (Lempivärini eli värikäs ei ole lähelläkään mustaa.)

Tämän tilkkupussukan nimi on Väsky.


Väsky-nimen tämä sai muotonsa takia. Kääntäessäni pussukkaa lopulliseen muotoon mieleeni tuli entisaikojen käsveska, sellainen jossa oli metallikehys ja joka avattiin ja suljettiin klipsauttamalla. Ehkä Täti Monikalla oli sellainen heiluva laukku käsivarrella lastenlaulussa?

Väriltäänkin pussukka sopii hyvin Väsky-nimiseksi.


Vielä on sireenejä ja ne ovat aivan parhaimmillaan! Kiitos heille kauneudesta ja tuoksusta!


Street-malliston Väsky-vetoketjupussukka on melko pieni:

  • Leveys ylhäältä noin 19 cm
  • Korkeus noin 16 cm
  • Pohjan leveys noin 5 cm
  • Kantolenksusta tein tavallista lyhyemmän, koska pussukka on niin pieni. Ompelin sen 6 cm x 38 cm kaitaleesta.
  • Vetoketju on taas valikoimasta ”lyhyet ja sekalaiset”. Ehkä noin 15 cm mittainen.

Ensin ajattelin, etten ompele vuoriin sisätaskua, mutta sitten mietin, että esimerkiksi bilelaukkuna tämä on sisätaskuineen kätevämpi. En sentään jaksanut toteuttaa vetoketjullista sisätaskua, ihan tavallisen vain.


Väsky-tilkkupussukan pohjassa ei ole mitään erikoista.


Valmistusvaiheen kuva:


Olen ommellut tilkkupinnat mustista tai miltei mustista tilkuista. Topakoitin tilkkupinnat kerroksella collegejerseytä (kulahtaneet olohousuni tulivat hyötykäyttöön) ja mustaa tikkausvanua. Väsky-pussukka seisoo siis melko tukevasti omillaankin.


Tikkasin ompelukoneen suoralla ompeleella minulle tyypilliseen tapaan. Käytin mustaa konetikkauslankaa, jossa on kaunis kiilto. Ryyditin tikkauksia muutamalla metallinhohtolangalla toteuttamallani ompeleella. Valitettavasti niiden kimallus ei oikein erotu kuvissa!

Vuorikappaleet yhdistin useammasta tilkusta. Valitsin vuoriin vaaleat kankaat, että pussukasta on helpompi löytää tavarat – vaikka hämärämmässäkin.


Minun ei kannattaisi harrastaa mustanpuhuvia tilkkutöitä, sillä ne ovat valmistuessaan täynnä langanpätkiä, nöyhtää ja kissankarvoja. Tai siis kaikki tilkkutyönihän ovat niitä täynnä, mutta mustanpuhuvissa pinnoissa ne erottuvat epäedukseen!


Väsky on jo 14. valmiiksi saamani tilkkupussukka tänä vuonna! Anteeksi, Väsky olikin 15. valmistunut tilkkupussukka. Eikä juuri millään niistä ole vielä kotia. Toivon, että joulumyyjäisissä saan varastosaldoani hupenemaan, tai muuten joudun säilytysongelmiin kaikkien näiden pussukoiden kanssa!

Friday, 12 June 2015

vähemmän hempeää.

Löysin itseltäni sentään neutraalimman värisiä ja kuvioisia tilkkuja ja kokosin niistä mielestäni myös miehelle sopivan vetoketjullisen nesessäärin. (Pussukka ei ole nyt tähän yhteyteen sopiva sana.) Tämän nesessäärin nimi on Hamina.


Keksin nimen HiVe-menetelmällä eli hihasta vetämällä. Jossain se Hamina-nimi leijaili, kunnes pälkähti päähäni valmista tilkkunesessääriä katsoessani.


Hamina-nesessääri on riittävän kokoinen, jotta tänne mahtuu muhkeampikin parranajovälineistö sampoopullon ja mittavan deostickin lisäksi.

  • Leveys noin 27 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm
  • Kantohihnan ompelin 6 cm x 43 cm kaitaleesta ja vetoketju oli ennen lipareiden lisäämistä luokiteltu 25-senttiseksi.

Hamina-nesessääri on siis Street-mallistoa sekin.

Nesessäärin vuori on melkein yksivärinen ja kokonaan samaa kangasta! (Aivan outo tilanne minulle.) Sisätaskukin on sitä samaa kangasta, kuten valmistumisvaiheen kuvasta näkyy:


Hamina-niminen vetoketjullinen tilkkunesessääri avautuu juuri sopivan verran: tällä kertaa osasin ommella ja sovitella vetoketjun päissä olevat lipareet juuri niin kuin aina pitäisi.


Pohjassa on tummempaa kangasta. Jos nesessäärin laskee vaikka ei-niin-puhtaille pinnoille, se ei heti näytä likaantuneelta pohjastaan. Paitsi jos ei-niin-puhtaus onkin vaaleaa pölyä.


Tikkaukset eivät ole kaikki samalla etäisyydellä toisistaan, mutta se ei haittaa lainkaan! On paljon parempi tikata pystysaumojen läheltä ja eri puolelta kuin saumanvara – silloinkin kun sauma ei ehkä ole aivan kohtisuoraan pystyssä. Lopputulos on silti rauhallinen eikä näytä vinoutuneelta.


Kuvastakin varmaan näkee, että Hamina-nesessääri on topakka. (Ja täytyyhän sen ollakin, jos se täytetään painavilla nesessääritavaroilla.) Tikkasin tilkkupinnan kiinni collegejerseypalaan ja tikkausvanuun. Collegejersey taisi tässäkin olla edesmenneistä olohousuistani leikattua.

Tilkkunesessääri ei ollut kuvaushetkellä tyhjä, jotta se näyttäisi pulleammalta. Asettelin pohjalle parin (huom puhtaita) froteesukkia. Oli vähän tuulista ja lisäpaino oli vain hyödyksi kuvaustilanteessa.


Kas tässä vielä yksi kuva Hamina-nesessääristä, jonka mielestäni voi ottaa käyttöön kuka vain – myös sellainen mies, joka vierastaisi kukkakuvioita tai söpöjä kuoseja.


En silti pystynyt pitäytymään aivan ilman kukkia, vaan kuvaan tuli yksi mukaan.

Esimakua tulevasta:


Harvinaislaatuisesti sain samana päivänä valmiiksi kaksi tilkkupussukkaa (tai siis nesessäärin ja pussukan). Tässä heistä yhteiskuva, mutta en paljasta tummemmasta pussukasta vielä yksityiskohtia. Ne näette seuraavasta postauksestani parin päivän kuluttua!

Wednesday, 10 June 2015

valmis tilkkupeitto!

Ompelin vihdoin viimeistelevät osuudet Töölön Tilkkupajan jo ajat sitten tikkaamaan tilkkupeittoon, joka sai nyt nimen Mummola.


Pidän peiton väritystä ja sommitelmaakin modernina, en mummolamaisena, mutta jostain syystä tilkkupeiton tikkauskuvio toi yhtäkkiä mieleeni pilvet. Sitten saman tien tuli mieleen vanhan laulun säe ”Mummolaan kun pyöräilemme, pilvenhattaraa ei näy”. Tilkkupeiton neliökuvio ei tuntunut sopivan nimeen ”Pilvenhattara,” joten nimeksi tuli sitten Mummola.


Osasin kirjoittaa nimen sopivan mummolamaisesti tilkkupeiton nimilapulle.

Nurmikko on nyt niin jäpäkkänä, että Mummola-tilkkupeitto näyttää melkein leijailevan nurmen pinnan yläpuolella.


Jos olisin nähnyt tämän kuvan ennen peiton nimeämistä, olisin ehkä lähtenyt kehittelemään jotain akselilta ”Lentävä matto”!

Reunakanttikankaan valinta on yleensä vaikeaa, mutta tällä kertaa tein päätöksen nopeasti. Halusin, että reuna on keskiosan kanssa samaa sarjaa eli että siinä on useampaa eri kangasta. Sitten vain otin kolme sopivalta vaikuttanutta punaista ja leikkasin niistä.


Valtaosa reunakantista on raitakangasta, jota ostin Helsingin tilkkukilta Syyringin kevätretkellä Karnaluksista. Vinoon leikatussa kaitaleessa raidatkin menevät vinossa ja se näyttää minusta aina hauskalta. Sopii tosi hyvin reunakaitaleeseen!

Tässä Mummola-tilkkupeitto valuu alas ulkoportaitamme. Jouduin laatimaan peittoon taitoksen, että se sopisi portaille hyvin.


Tämä tilkkupeitto on 147 cm x 205 cm kokoinen. Olen ommellut sen jäännöspaloista, paitsi uloimman kierroksen ja keskiosan väliset kaitaleet on leikattu kankaasta, jota jäi jäljelle Massey-Ferguson-tilkkupeitosta.

Pakollinen kuva peiton taustakappaleesta:


Sininen, valkokuvioinen kangas on Tyttären vauvalakanaa. Punainen plussa on harjoittelukappale, jonka toteutin ennen kuin lähdin toden teolla tekemään plus-kuvioisia blokkeja Pelkkää hyvää –tilkkupeittoa varten. Unikkokankaan sain työkaverilta – se oli jäänyt yli hänen jostain ompeluksestaan.

Ajatus tämän peiton tekemiseen lähti Syyringin ”Tilkut piknikillä” –näyttelyssä näkemästäni ja tilkkuystäväni Maijan valmistamasta tilkkupeitosta ”Kutulampi”. Hän oli varmaan toteuttanut omat blokkinsa tuumamitoilla, mutta minä käytin senttiviivaintani. Jouduinkin ommellessani sovittelemaan hieman.


Viskasin peiton taiteellisesti myös puutarhapenkille. Taiteellinen vaikutelma jäi vähäiseksi, mutta taustan vihreys kertoo sentään vuodenajasta jotain.


Vielä toinen porraskuva. Mummola-peitto olisi tässä tosi hienona, ellen olisi joutunut tekemään siihen laskosta.


Tämä malli oli hyvä jäännöspalasyöppö. Blokkeihin saa upotettua uskomattoman määrän erilaisia kankaita! Leikkasin palani 5 cm x 9 cm –kokoisiksi, joten sain käytetyksi pienetkin jäännöstilkut. Erityisesti siniset jäännöspalatilkut hupenivat aika olemattomiin blokkiompelurupeamani ansiosta! Violetteja kankaita en taas tahtonut löytää tarpeeksi monta erilaista, ja punaisia jäännöspaloja minulla on niin valtava määrä, ettei muutama blokki tehnyt varantoon suurtakaan lovea.

Voisin hyvin tehdä toisenkin peiton samalla idealla, eri väreissä vain. Tilkkuilon postauksessa on esimerkki tilkkupeitosta, joka on koottu samanlaisista blokeista, mutta se näyttää eri väreineen hyvin erilaiselta.

Monday, 8 June 2015

tasoitusta.

Ilahduin nähtyäni Tilkkuilon blogissa tilkkupeiton, johon hän kertoi saaneensa idean minun jäännöspalapeitostani. Olen aidosti iloinen sekä hänen että itseni puolesta, mutta samalla minua korpesi, etten ole itse saanut viimeistellyksi omaa tilkkupeittoani. Tyrkkäydyin siis tasoitus- ja kanttaustyöhön.


Ompeluhuoneen Makkarin ikkunoista tulvi sopivasti valoa, enkä malttanut olla kuvaamatta tikattua tilkkupeitoin aihiotani. Tikkaukset näkyivät niin hersyvästi valossa!

Kyllä on rytmikäs tikkauspinta! Ihan mahtavalta näyttää!

Tikkautin peiton siis Töölön Tilkkupajan Soilella ja siksi olen voinut huoletta säilyttää peittoani kanttaamattomana. Tilkkupajasta palattuaan tilkkupeitto on nimittäin siististi reunoista kiinni harsittu – muun tikkauksen lisäksi siis. Ja koska tikatun tilkkupeiton ulkoreuna on näin litistetty, peittopinnan suoristaminen on paljon helpompaa.


Käytin tietysti apunani lasersuorakulmaa:


Tasoitettuna kulma näyttää tältä:


Taiteilin tilkkupeiton kanssa kiinnittääkseni siihen nimilapun ja otin kuvan myös peiton taustapuolesta.


Aika merkillisiä kuviointeja. Tällä taustakappaleella ei voita estetiikkakisoja, mutta ainakin pinta on mielenkiintoinen! Lisäksi kankaiden värit ovat linjassa paraatipuolen värityksen kanssa – sinistä ja punaista.

Tykkään sitä paitsi tosi paljon siitä, miltä tikkaus näyttää erityisesti tällä puolella peittoa!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails