kukallista kesäkassia ompelemassa ja tärviöllä.

Ensin sarjassa kurinalaista toimintaa: tikkasin kukallisen kesäkassin tilkkupinnat valmiiksi. Tikkasin koneella kaiken kaikkiaan kolmea erilaista: muurahaisenpolkua, pikkukiviä ja kukkamedaljonkien viereen varjomaiset viivat.

Kesäkassin osat ovat nyt melkein valmiit kokoamista varten. Vain vuorikappaleet ovat leikkaamatta. Yhdistän kappaleet kahdesta eri kankaasta (kuvassa raidallinen ja pikkupilkullinen kangas).

Vuorikappaleiden kanssa pitää olla tarkkana. Viime pussukasta (Oliver Twist –vetoketjupussukka) unohtui Tilkunviilaaja-kangasmerkki pois! En halua toistaa unohdusta tässä.

Ruusukuusikulmiot

Edellisessä postauksessani mainitsin siitä, että ruusukuusikulmiot on aika haastavaa kääntää oikein päin pussiin ompelun jälkeen. Tällaiselta pala näyttää, kun oikein päin kääntäminen on jo voiton puolella. Ei välttämättä herätä luottamusta siihen, että lopullinen tulos olisi nätti.

Mutta pienen suorimisen jälkeen paloista saa melko siistit ja ruusumaiset. Valmiina tällä hetkellä kuusi palaa eli melkein puolet pikkulaukkuun tarvittavista paloista!

Vaihdoin kuusikulmioiden taustakankaaksi paksumman puuvillakankaan. Yhdessä on käsityöpuuvillasta tausta, mutta se ei varmaan lopullisessa laukussa haittaa yhtään.

Juoponpolkumalline

Tilkkuystäväni Lea oli lukenut postaukseni, jossa kerroin haluavani tehdä tällaista tilkkupintaa. Ja miten ystävällistä: hän kysyi, halusinko lainata kesäksi hänen muovimallinettaan – hän toisi sen postilaatikkooni jos haluaisin.

Halusinko? Nyt en tarvitse muuta kuin leikkuutuokion, ja pääsen kokeilemaan, syntyykö pöydällä juoponpolkua vai millaista!

Lealle superkiitokset!

Tärviöosuus

Olen tärviöllä. Kävin Futura Finlandin varaston loppuunmyynnissä ja palasin mukanani kassillinen tavaraa, vaikka kaikki lukijanikin tietävät, etten oikeasti tarvitsisi mitään!

Mutta ostin silti pienemmän leikkurin juoponpolkukokeilujani varten. Eipä jää siitä kiinni tekeminen. Tämän ostoksen miellän aika vakavamieliseksi ja jopa puolitarpeelliseksi. Tikkauslangat olivat samanlainen, ehkä jopa kolme neljäsosaa tarpeellinen hankinta.

No, ehkä olisin ensi hätään pärjännyt hieman vähemmällä kuin yhdeksällä rullalla.

Entä ne tarpeettomammat hankinnat? Nolottaa edes näyttää! Mutta toisaalta olin aivan täpinöissä kun hypistelin kangasnippuja, ensin myymälässä ja sitten kotona pariin otteeseen.

Erilaisia kuviollisia tuli tietenkin mukaan. Ravut vaikka lasinalusiin. Musta-harmaata batiikkia ajattelin ajatuksen tasolla oleilevaan, suunnittelemaani musta-valkoiseen johonkin juttuun (ehkä laukkuun) ja myös vuorikankaaksi. Ylin kuvio on samaa sarjaa kuin kaksi muuta kangasta, jotka minulla jo on. Ehkä niistä saa jonkin yhdistelmän joskus.

Sitten piti olla myös vähän hillitympää ja/tai erikoista:

Kankaista alimmassa on hiukan hopeankiiltävää lankaa seassa. Kolmanneksi alimmasta ajattelin, että ehkä voisi tehdä farkkuun yhdistettynä vaikka miehellekin sopivan vetoketjupussukan. (Mutta kuka mies sellaista käyttäisi? En ehkä tunne yhtään.)

Vielä hillitympää ja tyylikkäämpää ja herkkää:

Kankaat ovat siirtymä mukavuusalueeni ulkopuolelle. Sellainen on välillä terveellistä. (Mutta kuviot ovat mielestäni kauniita, ei siinä mitään!)

Sokerina pohjalla, mukavuusalueelleni täydellisesti sopivat, ihanan räväkät Kaffe Fassett –kankaat:

Oih mikä setti!

Vetoketjulaukku matkustaa

Kesätuuli lähettää terveiset Turkista, missä se kävi uuden omistajansa kanssa: