Sunday, 19 August 2018

eläköön teknologia!

Onneksi olen ruvennut harrastamaan tilkkutöitä nyt, kun tueksi löytyy kunnon teknologiaa! En pysty kuvittelemaan, että olisin pärjäillyt esimerkiksi ilman kännykkäkameraa.

Huomasin kameran käteväksi jo monta vuotta sitten ja kirjoitin havainnostani jutunkin Tilkkulehteen. Silmä ei näe todellisessa maailmassa läheskään yhtä tarkasti kuin katsellessaan valokuvaa.

Minäkin latelin modernit hirsimökkiblokkini ulos terassilaudoille ja otin onnessani useamman kuvan muotoutuvasta pinnasta. Tässä yksi niistä:


Onneksi katsoin ottamiani kuvia kännykässä ennen kuin palautin kaikki 36 blokkia takaisin pinoihinsa. Siellähän oli yksi blokki aivan väärin päin! Yhtään en ollut sitä huomannut! Korjattuna pinta näytti tällaiselta:


Käyttelen teknologiaa tietenkin myös muilla tavoin. Minulla on tapana suunnitella tilkkupeittojeni taustakappaleet PowerPoint-työkalulla, koska ompelen pinnat monesta, vaihtelevan kokoisesta palasta. Tilkkutöitteni nimet olen nyttemmin koonnut Excel-taulukkoon, jotta minun on helppo tarkistaa, etten vahingossa anna töilleni kahta kertaa samaa nimeä.

Internet on tietenkin teknologia sinänsä! Mistä mahtaisin saada ideoita ja innoitusta, ellen pääsisi katsomaan tilkkuilijoiden nettiin latailemia kuvia ja muita materiaalia?!

Monday, 13 August 2018

suunnitelma B.

Koska tilkkutyöni ovat aina scrappy-tyyppisiä, en juuri vaivaudu laskemaan kankaiden menekkiä etukäteen. Uusimman työni alussa olisi kannattanut. Minulla oli kyllä paljon valkoista, mutta valitsemaani harmaata oli pienempi pätkä. Optimistisesti ajattelin sen riittävän, mutta olin väärässä.

Harmaani vajui ja vajui, enkä ollut saanut valmiiksi kuin vaivaiset neljäkymmentä blokkia. Tähtään seitsemäänkymmeneen, joten minun oli pakko kehittää suunnitelma B.

Kuinka sattuikaan, sain x-plus-blokeista ompelemani tilkkupeiton juuri takaisin Soilen tikkauspalvelusta, ja taustakappaleen ylijäämäpalat olivat tietenkin mukana. Siinä oli aika samanlaista harmaata, joten ompelin kaksi blokkia kokeeksi.  Tässä kuvassa ne ovat yhdessä alkuperäisten kaitaleiden kanssa:


Hyvin samaa tummuusastetta kuin alkuperäinen harmaa, vaikkakin hieman eri sävyä.

Mutta eipä tätä toistakaan harmaata ollut tarpeeksi. Piti löytää kolmatta ja ehkä vielä neljättäkin harmaata, ihan vain varmuuden vuoksi. Kävin läpi harmaat varastoni ja löysin kolme mahdollista kuosia.

Selvitin käden käänteessä niiden sopivuuden tummuusmielessä! Otin kuvan mahdollisista harmaista yhdessä alkuperäisen kankaan kanssa ja tein kuvasta musta-valkoisen:


Pilkullinen kangas näytti liian erilaiselta, mutta kaksi muuta oli sopivaa. NYT laskeskelin sentään, riittäisivätkö ne ja tulin toiveikkaaseen lopputulokseen, että kyllä. Minulla on siis leikattuna sekä harmaat että valkoiset kaitaleet loppuihin tarvittaviin tilkkublokkeihin.

Leikkasin samalla lisää värikkäitä kaitaleita. Aloittaessani käytin kaitaleita suunnilleen sitä mukaa kuin ne sattuivat käteen, mutta nyt olen ruvennut suunnittelemaan blokkien väritystä. Haluaisin päästä siitä irti ja ommella aivan satunnaisia värityksiä, mutta toisaalta on kiva ommella oikein kauniita blokkeja, ei vain pelkkiä monivärisiä. Vaikka se onkin lempivärini.

Kokeilin heti toteuttaa blokkeja kahdella vaihtoehtoharmaallani:


Olen luottavainen, että vaihtoehtoharmaata sisältävät blokit uppoavat lopulliseen tilkkupintaan siinä kuin alkuperäisellä valinnallani ompelemani blokit.

Sunday, 12 August 2018

pitäs ja pitäs.

Tilkkublokkien ompeleminen on sitten kivaa! Jostain aina löydän mallin, jota haluan kokeilla ja useimmiten innostun tekemään niin monta blokkia, että niistä syntyy tilkkupeiton kokoinen pinta.

Kun tilkkupinta on valmis, PITÄÄ sille ommella taustakappale. Yleensä onnistun innostumaan siitäkin puuhasta, vaikka tärkeintä siinä on vain, että kappaleesta tulee riittävän iso.

Seuraa toinen ihana vaihe: vien tilkkupinnan Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun Soilelle ja yhdessä valitsemme sopivan tikkauskuvion ja langan. Vielä ihanampaa on saada kauniisti tikattu tilkkutyö takaisin!

Sitten seuraa kyllä taas PITÄÄ-vaihe. Nyt sellainen on päällä, sillä hauska x plus –blokeista kokoamani tilkkupinta on minulla tikattuna, mutta viimeistelemättömänä. Ei auta, vaikka työ näyttää ihan melkein valmiilta kuvassa:


Vaatiihan se vielä useamman jutun. Pitäs keksiä tälle luovalta kuulostava nimi. Pitäs tasoittaa peitto. Pitäs leikata ja kirjoittaa ja kiinnittää nimilappu, jossa on se luovalta kuulostava nimi. Pitäs valita sopiva kanttauskangas ja pitäs ommellakin se kantti.

Pitäs ja pitäs.

Sen sijaan olen keskittynyt katselemaan kivoja silmukkamaisia tikkauksia peiton pinnassa:


Katselen myös tilkkupintaa, josta silmä löytää lukemattomia kivoja kankaita. Silittelen kädellä peiton pintaa – se tuntuu myös kivalta! Välillä mielessä häivähtää joku nimen tapainen, mutta ei usein.

Olen sen sijaan kiitellyt itseäni siitä, että tajusin käyttää ruskea-oranssi-pinkit tilkkublokit juuri tämän työn taustakappaleessa.


Blokit viruivat vinttivaraston laatikossa ties kuinka kauan! Ellen olisi tarttunut niihin nyt, en tiedä, milloin olisi ollut seuraava tilaisuus käyttää ne.

Niin että eihän tässä muuta kuin että pitäs viimeistellä tämä tilkkupeitto! Taidan kuitenkin ommella pari modernia hirsimökkiblokkia vielä sitä ennen.

Thursday, 9 August 2018

raidallinen hirsimökkityö etenee.

Kuten aiemmassa blogikirjoituksessani mainitsin, minun pitää ommella kahdenlaisia raidallisia hirsimökkiblokkeja viimeisimpään projektiini. Aloitin ensin ompelemalla monta samanlaista blokkia, mutta nyt se toinen blokkiversio on ottanut etumatkan kiinni. Kumpaakin blokkityyppiä on yhtä monta:


Valkoista ja harmahtavaa kangasta kuluu ja kuluu! Harmahtavaa minulla ei ollut valtavaa määrää, ja näyttääkin siltä, että joudun käyttämään tähän myös jotain toista harmaata kangasta – tai sitten tästä tuleekin paljon aikomaani pienempi tilkkupeitto!

Sen sijaan jäännöspalakankaani eivät näyttäisi hupenevan lainkaan! Suurin osa jäännöspaloista on nimensä veroisia – paloja – eikä niistä riitä kaitaleiksi asti. Ei ainakaan blokin pisimpiin osuuksiin. Niinpä olen jo joutunut leikkaamaan kaitaleita isommista paloistani. Sellaisista, joita ei oikein voi kutsua tilkuiksi, mutta jotka ovat kuitenkin fättäriä paljon pienempiä.

Sunday, 5 August 2018

onnistuneesti järkeiltyä.

Olipa muuten äsken vaikea saada ”järkeiltyä” kirjoitetuksi oikein! Oikeinkirjoitusvaikeuteni johtuvat varmaan siitä, että olen niin usein tunnustanut kaikenlaisia järjettömyyksiä. Järkeileminen on paljon harvinaisempaa!

Uskomatonta, mutta totta: järkeilin ihan itse yhden tärkeän asian modernin hirsimökkipinnan toteuttamisessa. Aloitin projektin ompelemalla kahdeksan blokkia. Joka toisen kierroksen puolikas oli valkoinen, joka toisen puolikas oli harmaa. Valkoinen puolikas kierros oli ensimmäinen. Värikkäät puolikkaat olivat satunnaisesti valikoituneita kaitaleita.

Jos olisin jatkanut tällä linjalla, valko-harmaa-raidallisesta osuudesta olisi tullut tämän näköinen:


Huomaatteko?! Valkoiset puolikkaat valkoisia vasten!

Tajusin, että minun olisi tehtävä puolet blokeista sellaisia, joissa ensimmäinen puolikas kierros olisi harmaa. Silloin valko-harmaat osuudet tulisivat tasaisen raidalliset, kuten tässä:


Ai hitsit, asettelin oikean yläkulman blokin väärään asentoon. No, onneksi tämä oli pelkkä tekovaiheen havainnekuva.

Jos minulla olisi ollut Modern Designs for Classic Quilts –kirja, siinä oleva ohje olisi varmasti kehottanutkin minua tekemään osan blokeista eri tavalla raidallisia. Nyt jouduin itse keksimään sen, mutta toisaalta tuntuu hyvältä, että kerrankin tajusin jotain olennaista ajoissa ja itse.

Olisipa ollut hankalaa ruveta ompelemaan vaikka 35 blokkia lisää siinä vaiheessa, kun olisin luullut saaneeni kaikki 70 blokkia valmiiksi! Tosin siinä tapauksessa olisin saattanut miettiä muita vaihtoehtoja. Tai sitten olisin ommellut toiset 70 blokkia, jolloin olisin saanut niistä kaksi peittoa tai yhden tosi ison.

Saturday, 4 August 2018

pienen (?) mökin laittaja.

Totesin äskettäin, etten ole pitkään aikaan tehnyt hirsimökkiblokkeja. Tai no, olen ommellut kierroksen kaitaleita keskineliön tai –suorakaiteen ympäri ja tasoittanut neliöksi, mutta mittavampaa hirsimökkiä ei ole syntynyt aikoihin.

Samaan aikaan minua alkoi kiinnostaa Modern Designs for Classic Quilts –kirjan kannessa näkynyt hirsimökkiversio. Kun vielä löysin Eurokankaan palalaarista pitkän pätkän white-on-white-kangasta ja toisen pitkän pätkän tummaa harmaata, tunsin ajan koittaneen tälle projektille.

Palalaarin tumma harmaa kangas osoittautui sittenkin liian tummaksi, mutta varastoistani löytyi sopivaa, vähemmän tummaa harmaata. Ja ajatelkaa: jäännöspalalaatikoista ja –kasseista löytyi paljon kivoja kankaita blokin värikkääseen osuuteen!


Leikkasin pienimmistä jäännöspaloista 1,5” x 1,5” keskineliöt. Mitättömille paloillekin löytyi käyttöä, mikä oli hyvä!

Saatatte ihmetellä, miksi taas päädyin käyttämään tuumamittoja. Jäännöspalat ovat luonteeltaan pieniä, ja minulla sattuu olemaan kivan keskikokoinen tuumaviivain. Sillä on kätevämpi leikata pienistä paloista kuin isolla senttiviivaimellani. Siksi!

Tämä oli kuumaa puuhaa! Ompelen tosi kuumaksi lämpenevässä huoneessa ja kaksi viimeisintä päivää on ollut tukalan helteistä. Kaitaleita leikatessa tuli hiki, ja blokkeja ommellessa hiki valui norona selkää pitkin. Aina välillä oli pakko käydä viileämmissä huoneissa tai ulkona varjossa jäähdyttelemässä!


Minulla on kahdeksan melkein valmista hirsimökkiblokkia, joiden toinen puoli on värikäs ja toinen puoli valko-harmaa. Nyt mietin, pitäisikö minun jättää osa blokeista pieniksi, jolloin voisin sommitteluvaiheessa lisätä kiinnostavia osuuksia perusblokkien joukkoon.

Isoista blokeista tuli noin 25 cm x 25 cm kokoisia. Koska blokit ovat niinkin isoja, mahtaako tämä tilkkupeitto valmistua nopeasti?

Thursday, 2 August 2018

terveiset Vaasasta!

Pääsin eilen tutustumaan Tilkkuyhdistyksen valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn, joka oli esillä Vaasa-opistossa. Jokainen yhdistyksen jäsen sai halutessaan lähettää näyttelyyn yhden työn, ja tänä vuonna 160 jäsentä oli tarttunut mahdollisuuteen.

Nähtävää riitti! Minä halusin tietenkin nähdä, miltä oma työni ”Enemmän on enemmän” näytti seinälle ripustettuna, muiden töiden joukossa, mutta totta kai toisten tekemät olivat kiinnostavampia.


Otin vain muutaman kuvan, joista tein pienen gallerian yhdistyksen verkkosivustolle. Moni bloggaava kävijä oli jo julkaissut omia kuvakoosteitaan, joten linkitin samalta sivulta niihin.

Olin liikkeellä Miehen kanssa, ja ensimmäisessä näyttelykerroksessa kysyin, mikä työ jäi parhaiten hänen mieleensä. Veikkaan, että häntä vaivaa autokuume, sillä hän mainitsi empimättä työn ”Marraskuu on renkaanvaihdon aikaa,” tekijä on Ritva Soukka.


Ilahduin nähdessäni, että yksi jäsen – Birgitta Andtbacka – oli halunnut lähettää näyttelyyn tilkkupeiton, jonka malli on minun keksimäni. Kirjoitin blokkiohjeen Tilkkulehteen, mistä Birgitta oli sen nähnyt.


Olen itse toteuttanut blokkimallilla kaksi peittoa: "Iloinen yllätys" ja "Vanhat ystävät".

Harvinaista herkkua! Näyttelyssä oli myös esillä kokonaista seitsemän tilkkupeittoa, jotka oli ommeltu samalla Bonnie K Hunterin mysteeriohjeella. Niitä katsoessa tuli selväksi, miten paljon väri- ja kangasvalinnat vaikuttavat. Tässä kolmen työn yksityiskohtia:

Päivikki Piiroinen: On Ringo Lake (työn on tikannut Soile Kivinen)


Soile Kivinen: Karkkipäivä


Lilian Torkko: Den som ger sig in i leken


LinkWithin

Related Posts with Thumbnails