Sunday, 17 December 2017

q niin kuin quarter, fat quarter.

Siltä varalta, ettette hoksanneet, niin kirjoitukseni otsikossa tavoittelin kepeyttä tyyliin ”Nimeni on Bond, James Bond”.

Mutta mikä ihme on fat quarter eli lihava neljännes? Ja miten niin se on lihava (tai paksu)?

No, monesta fat quarter -palasta syntyy tietenkin paksu pino!


Eipä vainkaan: fat quarter on yksinäänkin paksu. Tutkin asiaa lyhyesti ja löysinkin erinomaisen kaaviokuvan "The Sprucen" verkkosivulta sekä tulkkasin sen blogiani varten suomeksi (ja senteiksi):


Kuvasta näkee, että fat quarterissa tai fättärissä on kangasta pinta-alaltaan saman verran kuin palassa, joka on koko kankaan levyinen ja neljäsosajaardin pituinen. Quarter-sana viittaa siis neljäsosajaardiin, ja onhan se kankaan levyiseen luiruun palaan verrattuna paksumman (fat) muotoinen.

Fat quarter eli tuttavallisemmin fättäri on tilkkuilijan käytössä neljäsosajaardia kätevämpi. Siitä voi taloudellisesti leikata tuumamittaisia paloja vaikka kuinka monella eri tavalla. Koska pala on ”lihavampi,” siitä saa leikatuksi vaikka 12 tuuman neliön ja useampia pienempiä, mutta yhdeksän tuumaa korkeasta soirosta tuollaista isoa neliötä ei voi leikata.

Fättäristä on myös teknisesti helpompi leikata kuin koko kankaan levyisestä palasta.

Ostohetkellä fättärit ovat lisäksi söpöjä ja houkuttelevia!

Saturday, 16 December 2017

p niin kuin parhaat.

Tänään saatte terveisiä toiselta kanavalta. Jaan kuvia tilkkutöistäni myös Instagramissä, @tilkunviilaaja

Vuoden loppupuolella on tapana selvittää, mitkä yhdeksän kuvapäivitystä ovat saaneet eniten tykkäyksiä. Minun parhaat päivitykseni tänä vuonna ovat olleet seuraavanlaiset:


Ylärivissä kolme kuvaa ”Kaikki pallot ilmassa” –tilkkupeiton eri valmiusvaiheista. Onneksi sentään valmiin tilkkupeiton kuva oli suosituin!

Loput suosikit ovat lähinnä loppuvuoden päivityksiä, ja se on loogista, sillä olen saanut paljon uusia seuraajia nyt loppuvuonna. Mitä useampi seuraa, sitä enemmän yleensä ansaitsee tykkäyksiäkin.

Faktat huomioiden voin silti päätellä, että ”Kaikki pallot ilmassa” –tilkkupeitto oli monen mielestä paras työni tänä vuonna. Taidan olla itsekin sitä mieltä! Se sentään on lempiväriäni eli moniväristä.

Friday, 15 December 2017

o niin kuin ohje.

Blogissani oleilee ohje sun toinenkin – oletteko huomanneet?


Yksi suosikeistani on ohje kätevien kassinsankojen ompelemiseksi. Meillä oli tilkkukillassa silloin Martta, jolla oli kivoja kikkoja jaettavaksi asti. Hän neuvoi tekemään tällaiset sangat.


Viime aikoina olen kyllä laitellut sankoihin pyykkinarua sisään. Senkin kikan opin tilkkukillassa.

Uusimman Kulmittain-tilkkulaukkuni sangoissa on nimenomaan pyykkinaruvahvike. Taitava ihminen saattaisi ommella sen sangan keskelle, mutta minä ompelen sen toiseen reunaan. Toimii erinomaisesti niinkin!


Narun täytyy olla tietynlaista; esimerkiksi ohut lankamainen ei tietenkään käy, eikä luonnonkuidusta tehty köysimäinenkään. Narun täytyy olla muovista punottua ja sopivan paksua.

Tässä vähän toisenlainen ohje –

Kannattaisikohan teidänkin liittyä ensin Tilkkuyhdistykseen ja sitten ruveta käymään kiltailloissa – tietenkin jos paikkakunnallanne on sellainen, johon mahtuu uusia jäseniä? Minä ainakin olen oppinut jutun jos toisenkin kiltakavereiltani!

Tilkkuyhdistykseen voi liittyä kätevästi tämän verkkosivun kautta:

www.finnquilt.fi/liity

(Lupaan, että tämä oli joulukalenterini viimeinen mainos!)

Thursday, 14 December 2017

n niin kuin neulakirje.

Tämä on avoin kirje neulojen valmistajille ja pakkaajille. Siis neulakirje – ei neulakirja kuten kuvassa.


(Olen aiemminkin kirjoittanut neulojen mahdottomuudesta. En nyt viittaa siihen, että nuppineula pistää aina, tai ainakin aina välillä, vaan siihen, että ompeluneulat ovat mahdottomia.)

Montakohan neulapakettia olen toiveikkaana ostanut vain pettyäkseni jälleen?

Jos neula on mukavan ohut ja tuntuisi sujahtavan kolminkertaisenkin kankaan läpi vaivatta, siinä on kuitenkin mitättömän pieni silmä. Sellainen, johon saisi pujotetuksi vain hiuksen, jos nimittäin näkisi pujottaa.

Ja jos neulassa on kivan tilava silmä, johon pystyisi pujottamaan jopa KAKSINkertaisen ompelulangan, se on paksu kuin heinäseiväs. Sellaisella neulalla pystyy ompelemaan korkeintaan sideharsoa. (En ompele koskaan mitään sideharsosta.)

Neula-asioista perillä olevat tahot ovat valistaneet minua, että kunnollisia neuloja on. En vain tiedä, millä nimellä sellaisia myydään, tai millaisessa pakkauksessa ne piileskelevät!

Sain kerran kaksi täydellistä neulaa tilkkuystävältäni ja kiltakaveriltani Eijalta. Toinen on ties missä, mutta toinen on yhä tallessa ja varjelenkin sitä kuin silmäterää.


Ihana, käytännöllinen neulani on kuvassa se, jonka silmässä on lanka. Sen vieressä (kuvassa alempana) on neula mallia seiväs. Kuvastakin näkee, miten paksu tuo verrokkineula on alapäästään. Kärjen kyllä juuri ja juuri saa kankaasta läpi, mutta heti sen jälkeen alkaakin tökkiä. Katsokaa myös sen silmää! Hiuksellako pitäisi ommella?! Tuollainen neulansilmä on vitsi!

Nyt tuli mieleen, että miksi ihmeessä edes säilytän tuollaista surkeaa neulaa, ja vielä neulakirjassani..?

Kuvan ylin neula on muuten niin sanottu sokeain neula. Tai näin minulle kerrottiin sitä kutsuttavan. Siihen ei pujoteta lankaa, vaan se tyrkätään yläreunasta läpi. Käytän sitä lankojen päättelyssä ja siihen saa tyrkättyä kolme tai neljäkin lankaa yhtä aikaa. Kätevä! En kuitenkaan osaa varsinaisesti ommella sillä.

Neulalahjoitus on hyvä esimerkki siitä, että tilkkukiltakavereista oli apua. Ellei teillä ole kiltakavereista, kannattaisiko teidänkin liittyä Tilkkuyhdistykseen ja sen jälkeen lyöttäytyä tilkkukiltaan, jos paikkakunnallanne sellainen toimii ja ottaa uusia jäseniä (kaikki eivät esimerkiksi kokoustilanahtauden takia voi ottaa)?

Tilkkuyhdistykseen on helppo liittyä tämän verkkosivun kautta:

www.finnquilt.fi/liity

Vielä neuloihin liittyen, kyselin kiltaillassa tilkkuystäviltäni, miten usein he vaihtavat neulan ompelukoneeseensa. Mehän emme ole sitä lajia ihmisiä, jotka luulevat ompelukoneen neulan kestävän ikuisesti. No, tilkkuystäväni Vappu totesi vaihtavansa neulan aina kun on taas ommellut siksakkia suoraommelpaininjalan kanssa.

Wednesday, 13 December 2017

m niin kuin muu.

Kolmannentoista joulukalenteriluukun aiheena on ilman muuta muu. Pitää nimittäin keksiä muu nimi tälle uusimmalle tilkkutyölleni.


(Ajattelin, että työni näyttäisi luontevammalta luonnonvalossa, mutta kummallinenhan tästä asetelmasta tuli. No, värit ovat oikeammat kuin missään sisällä ottamassani kuvassa, joten olkoon.)

Olin jo varma, että nimeäisin puna-valkoisen kaariblokkityöni Piparmintuksi! Olin jopa sitä mieltä, että nimi olisi melko omaperäinen! Tai ainakin vähän.

Pah.

Olen itseäni kekseliäämpi, sillä ompelin jo vuonna 2012 tilkkupussukan, jolle annoin nimen Piparminttupennut.


En voi antaa työlle myöskään nimeä Punainen paroni, sillä sellainenkin on jo olemassa.


Ihan vain P.S.

Olen myös ommellut Muu-nimisen pussukan.


Tuesday, 12 December 2017

l niin kuin lasagne.

Kirjoittelin aiemmin jäännöspaloista ja siitä, miten sain hävitetyksi jäännöspaloja, kun ensin ompelin hauskoja tilkkublokkeja ja sen jälkeen leikkasin loput palat 2,5 sentin kaitaleiksi, joista tein tilkkulasagnen.

Mieleen putkahti siitä ajatus leikata yhdestä jäännöspalapinosta kaitaleita ja katsoa, millaisia lasagneja syntyisi. Ihan kivan punasävyisen tilkkulasagnen sain leikatuksi ja ommelluksi yhdessä illassa.


Pätkistä kokoamani pitkä kaitale oli todella pitkä! Ensimmäisen sauman ompeleminen kesti tovin, mutta seuraavat olivat tietenkin nopeampia surrutella.

Lopetin yhdistelemisen, kun lasagne alkoi olla keskikokoisen pussukkapinnan levyinen. Leikkasin palasestani ensin kaksi pussukkapinnan kokoista palaa (äskeisessä kuvassa) ja sen jälkeen muutaman matalamman palan, jotka yhdistän katseenvangitsijapalaan.


Ompelin katseenvangitsijapalan tilkuista, joita myös oli käden ulottuvilla. Täysin improvisoitua juttua tein!

Mikäli tilkkulasagne ei ole tuttu termi, niin esimerkiksi Missouri Star Quilt Company kutsuu menetelmää ”Jelly Roll Race”. Jelly roll -kangaskaitalepakkauksesta onkin helppo ommella tilkkupinta tällä menetelmällä. Väritkin tulevat automaattisesti kauniit ja toisiinsa sopivat, kunhan valitsee omaa silmää miellyttävän kaitalepakkauksen!

Monday, 11 December 2017

k niin kuin kaikkein yleisin.

Pääsinpä takaisin tilkkutyötaulukkoni pariin (olen kirjannut Excel-taulukkoon kaikki ompelukseni, jotka olen esitellyt blogissani). Kun muilla kirjaimilla alkavia tilkkutöiden nimiä on parhaimmillaan reilut 20 kappaletta, niin k-kirjaimella alkavia nimiä on tuplasti sen verran! Ihme juttu! Olen antanut k-kirjaimella alkavan nimen 56 työlleni!

Joukossa tosin on kaksi Kevätaurinkoa – tilkkupussukka tältä vuodelta ja tilkkulaukku vuodelta 2011. (Tässä tuli selväksi myös, miten pitkälle muistini kantaa, eli noin kuuden vuoden päähän.)

Tavallaan siellä on kaksi kätevääkin. Kätevä blokkialusta (jolla ei oikeastaan ole kunnon nimeä, vain tämä kutsumanimi ja Kätevä-tilkkupussukka viime vuodelta.


Piti oikein katsoa omasta blogikirjoituksestani, miksi ihmeessä tuo tilkkupussukka olisi muka niin kätevä. Eikä se kuulemma ollutkaan erityisen kätevä, se vain oli käteen mukavasti sopiva.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails