Thursday, 15 November 2018

pussukoita tuloillaan.

Voisin melkein sanoa, että ”pussukoita tulvillaan on pimeä marraskuinen sää,” mutta minulla on sentään vasta tilkkupintoja käsillä; ei valmiita pussukoita. Tuloillaan on joka tapauksessa useita! Ompelin esimerkiksi kaksi tämän tapaista tilkkupintaa ja panostin tikkaamiseen. Ensin tikkasin keskiosan, sitten laitoin silmukoita kehysmäiseen osaan ja loput täytin harvahkolla muurahaisenpolulla.


Pussukasta tulee hyvin hillitty. Ei yhtään minun väriseni.

Yksi tilkkupinnoista näyttää siltä, kuin olisin tärvännyt pienten palojen ompelemiseen suunnilleen ikuisuuden. Kokosin kuitenkin palat valmiiksi tilkkumaisista osista, joten pinta näyttää paljon monimutkaisemmalta kuin se oli ommella.


Tein monimutkaiselle pinnalle hieman kunniaa ompelemalla siihen sekä spiraalia että suoria. Jopa tulitikkutikkausta (matchstick quilting) laittelin!

”Meistä tulee isona tilkkupussukka”


No, he eivät tuosta enää kasva, mutta tilkkupussukaksi he ovat matkalla. Tässä vielä lähikuvaa:


Valmiit työt ovat omituisen värisiä ja kovin kirjavia, mutta miellyttävät minua paljon enemmän kuin hillitty Neutriino-pussukka! Minulla on omituinen maku.

Sunday, 4 November 2018

aika kultaa muistot…

…ja aika kultaa myös jostain projektista jääneet tilkut. Kaksi päivää sitten löysin jo unohtaneeni pinon kaikenlaisia paloja, jotka olivat peräisin Massey Ferguson -tilkkupeiton blokeista. Kuvassa vain murto-osa pinosta:


Muistin virkistykseksi pari kuvaa valmiista Massey Ferguson -peitosta. Ompelin sitä kesällä ja syksyllä 2014, mutta sain sen kantatuksi vasta tammikuussa 2015.



Kyllästyin peiton kuosiyhdistelmiin, sillä blokkeja ommellessa syntyi tosi paljon hankalan muotoista jäännöspalaa, jota koetin sittemmin jalostaa edelleen. Tilkkuja tosiaan syntyi mittava määrä! Totesin tässä ”tilkkutyötä” –nimisessä postauksessanikin, etten olisi tilkkuiluhistoriani alkuaikoina tehnyt traktorinjälkikuvioista tilkkublokkia kuin korkeintaan yhden kokeilukappaleen, sillä siitä jäi valtava määrä kangasta haaskuun.

No, nyt kun muistot olivat kultaisia, kehitin taas isoimmille paloille käyttöä. Jäännöspalapinossa oli jäljellä monta kolmiomaista tasoituspalaa. Ompelin nyt ne neliöiksi, silitin ja trimmasin ”kolmio-neliöiksi” käyttäen uutta Bloc Loc –neliöviivaintani. Kylläpä muuten oli mainio työväline! Luulin ostavani sen turhamaisuuttani – täytyyhän tilkkuharrastajalla olla välillä uusia välineitä – mutta olipa superkäytännöllinen tavara!

Osa tilkkupaloista oli niin isoja, että pystyin leikkaamaan niistä kolmen tuuman neliöitä:


Osa jäi pieniksi ja leikkasin niistä joko 23/4 tuuman neliöitä tai 2,5 tuuman neliöitä. (En näe kuvasta enkä muista, kumpia nämä olivat.)


Sain muutaman pussukkakokoisen pinnan valmiiksi, mutta vasta pimeään aikaan. Niistä ei ole vielä kuvia. Olen kyllä ommellut vastaavista tilkkupaloista ainakin yhden pussukan, nimittäin tämän Tyyneys-nimisen.

Näitä sen sijaan ajan ei tarvinnut erityisesti kullata, sillä en ollut ehtinyt kyllästyä Mikki Hiiri -kuosiin, jota myös löytyi varastoistani. Olen saanut palat lahjaksi! Nepä olivat raikkaan näköiset, ja mikä vielä parempaa, ne riittivät juuri sopivasti Scrap Crazy –blokin isoimmaksi palaksi. Mikki Hiiret pääsivät siis mukaan uusimpaan tilkkupintaani:


Täytyy varmaan välillä laskea, montako palaa näitä pitää vielä tehdä, että on peitto koossa.

Sunday, 28 October 2018

meneillään juuri nyt.

Työstän paraikaa kolmea erilaista projektia. Lupaavin ja sievin on ehkä paper-piecing-projekti, missä valmistan ”Boy’s Nonsense” –nimisiä blokkeja. Käytän tilkkuystäväni Arjan minulle opettamaa menetelmää, missä paperin voi käyttää monta kertaa, sillä sitä ei ommella blokkiin kiinni missään vaiheessa. Toimii tässä hyvin.

Arja ja minä teimme menetelmästä videon, jonka voit katsoa Finn Quiltin sivustolla.

Tässä vähän makua blokeista. Valitsin yhdeksän satunnaista blokkia ja tein asetelman.


Noin puolella blokeista on vaaleat nurkat ja noin puolella tummat/tummemmat. Blokkeja on aika monta, mutta ei vielä tarpeeksi peittoa varten, tai ihan pieneen peittoon kyllä olisi.


Toinen projektini on aivan eri värinen. Ompelen Scrap Crazy –mallineella leikkaamiani paloja tilkkublokeiksi, jotka ovat valmiina noin 16 cm x 16 cm. Kankaat ovat enimmäkseen kahdesta esivalikoidusta nyytistä. Yhdessä oli pelkkiä yksivärisiä Kona-puuvilloja ja toisessa oli Valori Wellsin suunnittelema kuviokangassarja.


Tietenkin olen täydentänyt valikoimaa oman varaston kankailla. Etsiskelin jopa jäännöspaloistani sopivia käytettäviksi tähän projektiin, mutta palani ovat kovin pieniä. Niistä ei moni riittänyt edes pienimpään blokin osaan.

Jäännöspaloista pystyy sen sijaan aika usein leikkaamaan 4 cm x 4 cm neliöitä, ja niin olen tehnytkin nyt monta päivää. Sitten ompelen niistä 4-patch-blokkeja, jotka ovat valmiina vajaat 6,5 cm x 6,5 cm. (Ne ovat siis 2,5-tuumaisia neliöitä.)

Valmiina on reilut 50 pientä 4-patch-blokkia.


Näistä minipienistä blokeista ompelen jossain vaiheessa peiton.

Pöydällä tai oikeastaan lattialla olevien projektien lisäksi minulla on vaiheessa vielä Glasgow’n näyttelyyn ehdolle tuleva tilkkutyö. Siitä puuttuu nimilappu, kanttaus ja ripustuskuja. Koska inhoan ripustuskujien ompelemista, ehkä jätän sen tekemättä siihen asti, että kuulen, tuliko työ valituksi näyttelyyn!

Tuesday, 23 October 2018

nyt ei säväytä.

Vaikka olen sitä mieltä, ettei tilkkutyöhön tekemiään virheitä kannata osoitella muille, niin nyt en voi olla osoittelematta. En edes osoittele virhettä, vaan tekisi mieleni sanoa, että koko tilkkutyö on ihan virhe – mutta en raaski sanoa, ettei Neutriino-pussukalle tule paha mieli.


Uusimmassa pussukassani ei ole suoranaista vikaa. Se vain ei miellytä minua muuta kuin mittasuhteiltaan. Sen mitat ovat seuraavanlaiset:

  • Leveys ylhäältä noin 22 cm
  • Korkeus noin 13 cm
  • Pohjan leveys noin 5 cm.

Neutriino-pussukassa on pitkä kantohihna, joten se on Street-mallistoa.

Kuvasin Neutriino-pussukan työpaikkani ulkopuolella olevien istutusten luona, mutta en väitä, etteikö omaltakin pihalta löytyisi yhtä elinvoimaisia nokkosia kuin kuvissa näkyvät.


Pussukka avautuu kunnolla, mutta ei täysin ammolleen:


Käytin Neutriino-pussukan tilkkupintoihin pieniä koeblokkejani. Ompelin 4 cm x 4 cm neliöitä 4-patch-blokeiksi ja halusin myös nähdä, miltä ne näyttäisivät yhdistettyinä vaaleisiin välineliöihin.

Koska käsissä oli siinä vaiheessa kaksi melkein pussukan kokoista tilkkupintaa, päätin jatkaa niitä vähän, tikata ja niin edelleen. Jotenkin tylsä tästä kuitenkin tuli. Aioin antaa tälle nimen ”Mitäänsanomaton,” mutta se olisi negatiivissävytteinen. ”Neutraali” tuli seuraavaksi mieleen, mutta se ei kuulostanut nimeltä. Seuraavaksi olin kahden vaiheilla, tulisiko tästä ”Neutroni” vai ”Neutriino,” ja koska neutriinoja on kuuleman mukaan vaikea havaita, nimi oli helppo valita.

Neutriino-pussukkaanikin on vaikea havaita, kun järjestelen sen pinon alimmaiseksi, ettei minun tarvitse katsella sitä. (Anteeksi, pussukka! Vika on minussa, ei sinussa.)

Friday, 19 October 2018

tosi pieniä blokkeja.

Pohdin eilisessä kirjoituksessani nopeasti, rupeaisinko rakentamaan minipieniä tilkkublokkeja minipienistä jäännöspaloistani. Ei pitäisi päästää ajatuksiin kaikenlaisia pohteita – löysin nimittäin yhtäkkiä itseni leikkaamasta ja ompelemasta pieniä paloja (4 cm x 4 cm) pieniksi tilkkublokeiksi. Tällaisiksi:


Valmiit 4-patch-blokit ovat 2,5” x 2,5” kooltaan.x

Inspiraatio ja ajatus lähtivät Crazy Mom Quilts –bloginpitäjän projektikuvista ”Lost in Crowd”. Hän puolestaan oli inspiroitunut näkemästään tilkkupeitosta.

En voinut itsekään olla innostumatta, joten yhdistelin 4-patch-blokkini sopivan kokoisiin, vaaleisiin neliöihin. Kuvan viivain on mukana mittasuhdetta antamassa.


Tulisihan tästäkin aika kivaa pintaa. Ehkä rakennan koeblokeistani pienen laukun tai kassin – tai pussukan.


Leikkasin silti jo eilen aikamoisen pinon pieniä neliöitä näiden lisäksi, vaaleita ja tummia. Ajattelin, että voisin tehdä niistä itselleni ”leaders and enders” –projektin Quiltville Bonnien tapaan. Ompelen aina pari yhteen joka välissä kun muuten joutuisin katkaisemaan langan.

Saa nähdä, riittääkö intoni! Pieniä tilkkuja joka tapauksessa riittää, niin että materiaalista ei heti tule pula. Jäännöspalani tahtovat olla pienenpuoleisia – niin pieniä, ettei niistä pysty kokoamaan edes Scrap Crazy –blokkeja.

Thursday, 18 October 2018

Vinksin vonksin –pussukka.

Tytär sai tänään heittää nimen uusimmalle pussukalleni ja tästä tuli sitten Vinksin vonksin. Mielleyhtymän ymmärtää katsellessaan tätä puolta pussukasta:


Toisella puolella sen sijaan palat ovat siististi järjestyksessä, ainakin minusta:


Vinksin vonksin –tilkkupussukka on edellisiä valmistuneita pienempi, joten olin itse sovitellut sille nimeä ”Mini”. Mitat ovat nimittäin seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 20 cm
  • Korkeus noin 13 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm.

Tällä kertaa ompelin pussukkaan kaksi pitkähköä kiinnipito- tai roikotuslenksua, joista kumpikaan ei kuitenkaan yletä käden ympäri. Niinpä kyseessä on Avoin-malliston edustaja, koska Vinksin vonksin avautuu tällä lailla ammolleen:


Ompelin vuorin aluslakanan jäännöspaloista. Se oli keskeltä hipunut melkein puhki, mutta reunoissa oli vielä topakkaa kangasta hyvin jäljellä. Ehkä erotatte kuvasta, että vuorikappaleen poikki kulkee sauma. Topakka reunaa ei nimittäin ollut kovin leveältä.

Kovasti koetin pitäytyä hillityissä ja hallituissa sävyissä, mutta toinen puoli Vinksin vonksin -pussukasta on kyllä aivan mahdoton. Siellä on pinkkiä palaa ja vaaleanpunaista ja kukkakuvioitakin vielä! Ei tainnut tästäkään tulla pussukkaa miehiseen ja/tai karuun makuun.


Vetoketjun päättölipare on asiallinen.


Tällä puolen pussukkaa palat voivat hyppelehtiä lievästi heikun keikun, mutta väritys on sentään sopivan hillitty ja pinkitön.


Mitähän seuraavaksi? Pienet tilkut eivät hupene nopeasti, kun ompelen niitä yhteen vain muutaman ja julistan tilkkupinnan valmiiksi! Pitäisikö aloittaa jättiläismäinen tilkkujenhävitysurakka ja ruveta ompelemaan pienenpieniä four-patch-blokkeja, joista sitten vuoden, parin jälkeen kokoan ison peiton?

Vetoketjupussukoita on toisaalta mukava ommella! Innostun joka kerralla kaksi eri kertaa. Ensimmäisen kerran innostun, kun olen tikannut tilkkupinnan ja tasoittanut sen siistiksi pussukkakappaleeksi. Joskus pidän tuollaisia paloja muutaman päivän tai viikon lattialla ja ihastelen välillä. (Koska vuorikappaleen löytäminen ja leikkaaminen on minusta niin paljon tylsempää.)

Toisen kerran innostun, kun olen ommellut pussukan pussiin ja rupean kääntämään sitä oikein päin. Ensin se on ihan myttynä – varsinkin jos kääntöaukko on vähän pieni. Sitten rupean aukomaan saumoja ja suoristamaan sitä ja yhtäkkiä minulla on käsissä kolmiulotteinen juttu! Koska en tee pussukoistani tietoisesti minkään erityisen mittaisia, niin vasta kääntövaiheen jälkeen pääsen toteamaan, onnistuivatko mittasuhteet.

Wednesday, 17 October 2018

uusinta uutta.

Pääsin aikamoisen tauon jälkeen taas leikkuualustan ja ompelukoneen ääreen ja teinkin heti muutaman uuden Boy’s Nonsense –blokin. Nyt taisin saada tummuusasteen jotenkin järjestykseen. Odotan, että valmiiseen tilkkupintaan muodostuu ainakin sinne tänne jotain rytmikästä kuviota.


Valmiiseen tilkkupintaan on kyllä vielä pitkä aika! Blokit eivät ole kuin 6,5 tuumaa kanttiinsa, ja totta kai tästä tulee kunnon kokoinen tilkkupeitto. Muutaman blokin saan vielä ommella ennen kuin täytyy taas keksiä uusi projekti.

Luonnollisesti käsi kävi välillä tilkkupinoissa, joista löytyi tosi pieniä paloja. Ompelin niitä yhteen esimerkiksi harmaiden kaitaleiden kanssa ja kohta minulla oli tällaisen näköisiä yhdistelmiä:


Lopulliset tilkkupinnat saivat sekaan vähän muitakin värejä, mutta aika hillityt näistä tilkkupinnoista tuli. Ehkä nämä sopisivat myös miehekkäämpään tai karumpaan makuun? Aina voi toivoa. Valitsin tikkaukseksikin melko eleettömän, mutta silti kiinnostavan spiraaliompeleen.


Muutakin uutta on pöydällä (tai lattialla). Toisen vanhat jäännöspalat ovat nyt minun uusimmat hankintani. Kävin Kumpulan kylätilassa Kässämarttojen käsityökirppiksellä ja ostin kaksi kivaa tilkkunyyttiä:


Olen leikannutkin näistä jo! Heti tulivat käyttöön! (Mutta kuvaa ei ole vielä.)

Viikonloppuna näin muutakin kuin käsityökirppiksen – näin tilkkukilta Lentävien hanhien näyttelyn Helsingin Bokvillanissa (lähellä Arabian tehtaita). He ovat tehneet nuppupeittoja, joissa tietenkin on lentävä hanhi –blokkeja. Suosikkini oli tällainen värikäs peitto:


Näyttelyssä oli myös kiva tilkkutäyteinen nurkkaus!


Yksityiskohta seinälle ripustetusta tilkkutyöstä, joka oli kauniin värinen, kauniisti toteutettu ja kauniisti tikattu:


En ollut näyttelyssä itsekseni, joten en ehtinyt jäädä tutkimaan mitään työtä kovin tarkasti. (Toisella meistä rupesi olemaan kiire lähteä.) Nyt jäin miettimään, miten nuo kuvioneliöt on toteutettu. Applikoiden?

Joka tapauksessa suuritöinen tilkkupeitto!

Pahoittelen, etten mainitse tekijöiden nimiä! Töiden vieressä oli numerolaput, mutta ei kattavia tekijätietoja, enkä löytänyt näyttelyluetteloa käyttööni.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails