Monday, 26 September 2016

ihana sininen tilkkupeitto.

Ompelin tänään valmiiksi ihanan sinisen tilkkupeiton, jonka ihana tyttäreni pyysi minua tekemään. Voin sanoa tätä ihanaksi enkä silti kehu itseäni, sillä Tytär määritteli malliksi Saijan suunnattoman ihanan Väre-luomuksen ja halusi peitostaan myös sinisen. Tällainen tuli minun versiostani:


Tilkkupeitto sai nimekseen ”Ethän minua unhoita”. Löysin nimittäin Tytärtä miellyttäneen tikkausmallin, jonka nimi oli sopivasti Forget-me-not eli Lemmikki. Lemmikki on Tyttären lempikukka. Peitossa on myös lemmikinsinistä, ja vähän muunnellen nimi olikin sitten helppo keksiä.

Tässä mestaritikkaaja Soile Kivisen (Töölön Tilkkupaja) toteuttamat lemmikkitikkaukset näkyvät hieman lähempää.


Pohdin tovin, millaisen reunakanttikankaan tähän valitsisin. Olin jo päätymässä oikein tummaan siniseen, mutta sitten avasin peittoaihiokäärön kunnolla ja huomasin vaaleat osuudet. Jotenkin tuntui mukavammalta reunustaa tummaa peittoa vaalealla kuin kuristaa vaaleaa tumman ääriviivan sisään. Tytär oli samaa mieltä.

Ommellessa tuntui tummia osuuksia sittenkin olevan enemmän:


Ethän minua unhoita –tilkkupeitto on ollut valmiiksi tikattuna luvattoman kauan. Olen tehnyt kaikenlaista muuta, ja Tytärkin on ehtinyt pariin otteeseen tiedustella peittonsa perään. Onneksi sain reunakantin kiinnitetyksi tänään vielä, kun oli riittävän valoisaa kuvaamista varten.

Sininen varta vasten taustakankaaksi ostamani kangas ei aivan riittänyt yksinään tähän, joten jatkoin sitä muutamalla yli jääneellä tiimalasiblokilla ja Marimekon Unikko-kankaalla. Onneksi unikkoni sattuivat olemaan sopivan värisiä!


Haeskelin taiteellista asettelua tilkkupeitolle, mutta kotipihalla on haasteellista toteuttaa mitään kovin ihmeellistä.


Taittelinkin sitten Ethän minua unhoita –tilkkupeiton nyytiksi, josta reunakantti hyvin erottuisi. Kyllä on haastavaa taitella tilkkupeittoa nätisti. Varsinkin pihalla, kun pitää varoa astumasta peiton päälle ja muutenkin.


Minun nyyttini näyttävät aina siltä kuin olisin tehnyt kaikkea muuta kuin suoran ja tasaisen työn. Kissakin katsoo kriittisesti:


Todellisuudessa Kissa ihmettelee, mitä sen tähystyskasan päälle on ilmestynyt. Uskaltaisiko hypähtää katsomaan pelottavaa nyyttiä lähemmin? (Ei uskaltanut.)

Sittenkin lähimpänä taiteellista tilkkupeitto-otosta olikin ensimmäinen räiskäisyni. Silloin oli eniten valoa ja "sommitteluni" sattui olemaan sekin melko siisti.


Ethän minua unhoita –tilkkupeitto on kooltaan noin 165 cm x 230 cm ja se on kohta siis Tyttären oma. Toivottavasti siitä on hänelle paljon iloa! Minulla oli ainakin monta kivaa hetkeä tätä ommellessani!

Friday, 23 September 2016

riemunkirjavia tilkkublokkeja.

Olen sinnikkäästi ommellut riemunkirjavia neliö neliössä –tilkkublokkeja. Valtaosaan olen käyttänyt jäännöspaloja, mutta kyllästyin lopulta pyörittelemään samoja kankaita ympäri ja ympäri ja nyttemmin olen myös leikannut paloja pitkistä kankaista. Jee!

Valmiina blokki on kooltaan vajaat 11,5 cm x 11,5 cm eli aika pieni. Arvelin, että minulla menisi ikä ja terveys, jos rupeaisin sommittelemaan tilkkupintaa näin pienistä yksittäisistä blokeista. Päätin, että ompelisin pieniä blokkeja aina neljä yhteen.

Tasoitin blokkini ensin 11 cm x 11 cm –kokoisiksi. Siinä menivät sitten kulmittain olevien neliöiden terävät kärjet samalla, mutta pidän enemmän arvossa siistejä neliöitä ja tasakokoisia tilkkublokkeja.


Olin muuten ommellut pari jotenkin aivan väärän kokoista blokkia. Niitä ei näy näissä kuvissa. Tasoitin ne samaan kokoon kuin muutkin ja ompelin pokkana pintaan mukaan.

Tilkkupeitostani tulee jälleen aivan riemunkirjava! Minun lentävistä hanhista ompelemani ”Matkalla pohjoiseen” –tilkkupeittoni oli jo kirjava, mutta tästä tulee varmasti vielä kirjavampi. Mahtaako mennä jo aivan ylitse?

Värisuunnitelmassani oli yksi sääntö. En halunnut mukaan sinisiä kankaita, koska olin juuri ommellut tilkkupinnan pelkistä sinisistä kankaista. Siitä huolimatta mukaan putkahti pari erittäin sinistä palaa. En ymmärrä.


4-patch-blokkien sommitteleminen oli ensin tosi hauskaa, kun valinnanvaraa oli paljon.


Valinnanvara väheni blokkien lisääntyessä ja loppupuolella minun piti sommitella pelkällä ”ei ihan kamala yhdistelmä” –periaatteella. Mutta kyllä ne kummallisemmankin väriset tilkkublokit tänne värikkyyteen uppoavat.


Päätin tehdä tilkkupinnasta 7 x 10 4-patch-blokin kokoisen. Kun olin yhdistänyt kaikki neliö-neliössä-blokkini, niitä oli 66 kappaletta.


Eli vielä pitää leikata ja ommella 16 neliö-neliössä-blokkia. Ei paha! Nimittäin olen ommellut tätä tilkkublokkia suunnilleen sen verran kuin tällä erää haluankin ommella. Seuraavaksi rupean tekemään taas jotain ihan muuta!

Sunday, 11 September 2016

kasarmilla.

Tytär tarttui Nupullaan-vetoketjupussukkaan pian sen valmistumisen jälkeen ja vei sen lahjaksi ystävälleen. Pussukkaa ommellessani minulla ei ollut sille tiedossa kotia, ja tekeminen tuntui kivalta ja innostavalta, mutta vähän turhalta. Eipä tunnu enää turhalta! Nupullaan-pussukka pääsi töihin kasarmille:


Tyttären (naispuolinen) ystävä suorittaa asepalvelusta. Hän on niin kiva, että otti minulle blogiani varten muutaman kuvan pussukasta tositoimissa. Valitsin tähän kuvan, jossa näkyy ikoninen peittokuosi, sotilasreppu ja kaappi.

! ! ! Eksoottista !



Ompelemani Nupullaan-pussukka ei ole piripintaan täynnä tavaraa, koska tein siitä tavallista isomman.

On aina kyllä tosi hienoa nähdä, millaisiin toimiin pussukat ja muut ompelemani käyttöesineet ovat päätyneet. Joskus ihan kasarmille siis!

Wednesday, 7 September 2016

neliöitä ja muita muotoja.

Muista puuhistani huolimatta olen ehtinyt ommellakin, ihan vähän. Minulla on taas koossa melkein kaksikymmentä uutta neliö-neliössä-tilkkublokkia. Ensiksi valmistin kahdentoista blokin erän.


Sitten ompelin vielä 15 tilkkublokkia lisää. Tässä lähtee ensimmäinen kierros kulmaneliöitä:


Sitten kun joka kulmassa on neliö, blokit näyttävät tällaisilta:


Olen kannustanut itseäni käyttämään myös juuri ostamiani uusia kankaita ja huomasin noudattaneeni omaa ohjettani! Yleensä hilloan uudet kankaat kaappiin, mistä vain välillä nostan ne esiin, ihailen ja palautan sitten takaisin.

En tiedä, montako blokkia minulla on yhteensä ommeltuna, mutta aikamoinen pino. Pitäisi ehkä ruveta kokoamaan niistä neljän blokin kokonaisuuksia, joista iso pinta olisi puolestaan helpompi sommitella.

Tilkkutyönäyttelystämme vielä -

Eli Helsingin tilkkukilta Syyringin näyttelystä "Kesän jatkot".

Kun määräaika eli viime sunnuntain 5.9.2016 näyttelyn ripustaminen lähestyi, tekemistä tuntui olevan koko ajan enemmän. Ja silti esimerkiksi vieraskirjan hankkiminen oli unohtua. Onneksi Marja teki sen – hän sai sen valmiiksi tuntia ennen näyttelyn avajaisia maanantaina 6.9.2016!

Sunnuntain tuokiokuva: tilkkupeittoni ”On laaksoa, on kukkulaa” nousee seinälle. Ooh!


Suosittelen käyntiä tutustumassa Kesän jatkot –tilkkutyönäyttelyymme, joka on avoinna Helsingin Laakson sairaalan kahvilatilassa 30.9.2016 asti! Parikymmentä isoa tilkkutyötä on ripustettu seinille ja vitriineissä on metrikaupalla hyllyjä täynnä mielenkiintoisia pieniä tilkkujuttuja.

Nimensä puolesta tilkkutyöni sopi hyvin Taide-Laaksoon ja käytin sitä näyttelyn mainoksessakin kuvituksena. Se pääsi esille sisääntulon tuntumaan ja sen lähellä on useampi värikäs tilkkutyö.


Näyttelytila on avoinna joka päivä periaatteessa klo 7-22 eli silloin kun rakennuksen ovet ovat auki. (Kahvila menee kyllä iltaisin kuudelta kiinni ja seitsemältä illalla sairaaloissa yleensä hiljenee eli alkaa olla aika myöhäistä vierailla rakennuksessa.)

Sunday, 28 August 2016

huhhahhei ja paperipalastelua.

Juuri nyt liikun tilkkumaailmassa vauhdikkaasti muilla kuin käytännön tasoilla. Valmistelen kiltani eli Syyringin kanssa aivan lähipäivinä avautuvaa tilkkutyönäyttelyä. Viimeistelen omaa näyttelytyötäni (siis ompelen siihen ripustuskujaa, yök). Kerään ja kirjoitan sisältöä Tilkkuyhdistyksen uusia nettisivuja varten. Koostan kuva- ja tekstipaketteja ohjeineen nettisivujen tekijöille.

Laiska töitään luettelee, mutta nämä ovat syynä siihen, että olen saanut tehdyksi ikävän vähän mitään todellista tilkkutyötä. Mutta jotain sentään.

Etsiskelin pari viikkoa sitten sopivia paloja neliö-neliössä-blokkeihin ja kas kummaa, yhdestä laatikosta putkahti neljä valmiiksi tekemääni paper-piecing-taloa. Ajattelin, että jos suljen ne takaisin laatikkoon, ne unohtuvat uudelleen ties kuinka pitkäksi aikaa.

Ompelinkin neljä taloani yhdeksi isommaksi blokiksi. Tästä tulee joskus jotain.



Välikaitaleiden värit ovat aivan mitä sattuu – sen mukaan, mitä ompelupöydällä sattui olemaan käsillä juuri silloin.

Tein paper-piecing-talot ehkä kymmenen vuotta sitten ja paper-piecing (paperipalastelu?) on ollut ajankohtaista myös viime aikoina. Valmistan työtä Syyrinki-tilkkukiltamme tulevaan matkalaukkunäyttelyyn, jonka teemana on ”Suomi 100 vuotta”. Inspiroiduin suomalaisista sananparsista.

Sananparsi-inspiroitunutta tilkkutyötäni varten suunnittelin paper-piecinginä o-kirjaimen.


Onnistuin suunnittelemaan ihan itse ( !! ) myös muita kirjaimia ja toteutin kokonaisen sanan ”loppu”.


Tein vielä lisää kirjaimia, mutta en saanut sanaa valmiiksi kertaistumalta.


Seuraavan ompelurupeaman jälkeen minulla oli koossa kaksi sanaa:


Arvaattekohan, mihin sananparteen nämä sanat liittyvät?

Nyt ei tarvitse muuta kuin tehdä suurin osa työstä ja lisätä siihen nämä palat, niin matkalaukkuun sopiva tilkkutyö on valmis. En vain ehdi tilkkuilla! Iik sentään!

Olen kyllä ehtinyt käydä loisto-ostoksilla Eurokankaassa. Joskus siellä ei ole mitään ja toisinaan käsityöpuuvillalaarissa on vaikka ja mitä. Nyt oli jälkimmäistä.

Ensin neutraalimmat ostokseni.


Alimmainen kangas on Mary Fonsin suunnittelema ja toiseksi alimmainen on Downton Abbey –kangasta. Kaupassa tein valintani pelkästään kuosin perusteella ja huomasin suunnittelija-/bränditiedot vasta siksakatessani näitä.

Sitten jännittävämpiä kuoseja:


Alimmainen on Jane Sassamanin ja päällimmäinen Alison Glassin kuosi.

Eilisiä ostoksiani ennen olin edellisellä viikolla tehnyt pari fat quarter –hankintaa Töölön Tilkkupajasta:


Minulla olisi siis vaikka kuinka ihania kankaita leikeltäviksi ja ommeltaviksi, mutta voih, niin vähän on aikaa!

Edelliseen postaukseeni tarkennan vielä, että tilkkutyöni keltaisen kukan ei ole tarkoituskaan olla auringonkukka. Olisi pitänyt nimetä postaus sittenkin näin: ”näyttääkö tämä muka auringonkukalta”.

Monday, 8 August 2016

näyttääkö tämä auringonkukalta?

Onko kuvan keltainen muoto auringonkukka?


Huokaus! Esittävän tilkkukuvan tekeminen ei minulta suju. Mies arveli ensiksi tätä auringoksi, sitten auringonkukaksi. Päivänkakkara taisi olla seuraava suusta päässyt arvaus, kunnes hän sentään vastasi oikeinkin. Tämä on aivan ilmiselvä (??!!) voikukka.

Applikoin voikukan crazy-tekniikalla kokoamani vihreän tilkkupinnan päälle.


Olisin ommellut kukan kultaisen leikkauksen kohdalle, mutta siinä tausta näytti liian sekavalta. Tuossakin se on ihan ok. Nyt pitäisi tikata tilkkupinta viehkeästi / kiinnostavasti / taitavasti / jotenkin, sillä tämän täytyy valmistua ennen Syyrinki-killan Kesän jatkot –tilkkutyönäyttelyä, joka avautuu yleisölle Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa 6.9.2016. Tuleekohan minulle taas kiire?

Esittelin kesän alkupuolella sinistä tilkkupintaa ja nyt se on tikattu. (Enää nimilappu ja työn tasoitus sekä kanttaus puuttuvat, niin se on valmis.) Mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta ohjasti työn pintaan Forget-Me-Not-nimisen tikkauskuvion. Koska tilkkupeitto ei ole vielä valmis, näytän siitä tässä vaiheessa vain osia:

Tikkauskuvio on mielestäni kaunis ja se on tähän työhön myös erinomaisen sopiva! Forget-Me-Not on suomeksi lemmikki, siis se kukkanen. Tämä tilkkupeitto menee Tyttärelle ja hänen lempikukkansa on lemmikki.

Onneksi minun ei tarvinnut ruveta ompelemaan lemmikkejä tilkkupeittoon. Siitä ei olisi tullut mitään! Minun taidoillani ommeltuja lemmikkejä olisi kuitenkin luultu vaikka sadepisaroiksi tai pölyhiukkasiksi.

Thursday, 4 August 2016

tilkkupussukka.

Ompelin lopulta valmiiksi asti tilkkupussukan, jonka jouduin jättämään hitusta vailla keskeneräiseksi lähtiessäni mökkilomalle. Pussukka oli tilaustyö pienelle pojalle (tai hänen tavaroilleen) ja annoin sille nimeksi Reima.


Toisella kasvopuolella on hauska kissankuvatilkku, jonka sain viimevuotisessa kangasvaihdossa Tilkku ja Tilkku –blogin pitäjältä. Tilkun vihreät sopivat tämän puolen kankaisiin loistavasti.

Toisella puolella oleilee pari kettua. Niiden oranssi väri sointuu korkeintaan noihin punakellertäviin kaariin, jotka oikeasti ovat polkupyörän renkaita. Pyörät olisivat tilkussa ylösalaisin. Onneksi ne eivät tässä näy, koska ylösalaiset polkupyörät olisivat omituiset.


Tämä Reima-tilkkupussukka on aika iso – ompelin tähän 45-senttisen vetoketjun, josta toki lyhensin vähän. En nyt pysty kertomaan pussukan tarkkaa kokoa, sillä annoin sen jo pois! En muistanut, että olisi pitänyt tilastoida.


Pussukassa on melko vaaleat kankaat vuorissa ja Tilkunviilaaja-merkki, mutta ei sisätaskua.


Ompelin tämän pussukan Open Wide Zippered Pouch –ohjeen mukaisesti, mutta taisin kiinnittää vetoketjun avautumaan eri suunnasta kuin ohjeessa. En nimittäin tarkistanut ohjetta, vaan ompelin muistini mukaan. Minun ei ompeluasioissa eikä varsinkaan mitta-asioissa kannattaisi luottaa muistiini lainkaan – se on petollinen!


Ompelin pussukkakappaleiden alareunaan farkkupaloja. Ne ovat kestävät pohjapuolella.


Tietenkään en malttanut tehdä ihan yksinkertaisia farkkupaloja, vaan lisäsin niihin tilkut.

Reima-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa. Se on 16. valmiiksi ompelemani vetoketjupussukka tänä vuonna.

Mökkilomalla ikävöin ompelukonetta vähän ja Kissaa paljon.


Kissa vaikutti lievästi ilahtuneelta paluustani, mutta ensisijaisesti se halusi päästä ulos nauttimaan tuoreesta ruohosta ja auringonpaisteesta.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails