Monday, 20 February 2017

vihdoinkin!

Sain tilkkukavereilta kirjotun tilkun ja haasteen rakentaa tilkun ympärille tietyn kokoinen tilkkuseinävaate. Määräpäiväkin annettiin ja se tuntui tuolloin olevan kaukana tulevaisuudessa.

Sitten määräpäivä alkoi lähetä ja minua jo hieman ahdisti. Luulin myös hetken, että olin kadottanut koko tilkun (laadin mielessäni jo vuolaita anteeksipyyntöjä, kun haastetyö olisi tilkun kadottua jäänyt mahdottomaksi toteuttaa). Tilkku löytyi sitten kirjaimellisesti nenäni edestä. Olin kiinnittänyt sen nuppineulalla ilmoitustauluun, joka on seinällä ompelupöytäni edessä.

Kirjottu tilkku on tämän näköinen (ja kuva on myöhemmästä tilkkutyön vaiheesta):


Katselin tilkkuani ja mietin, miten se puhuttelee minua. Löysin siitä turkoosin värin ja kas, ompelupöydältä löytyi ihanasta kaitalerullastani jääneitä turkooseja paloja. Koska samaisesta rullasta oli jäänyt myös punaisia paloja, ompelin tilkun ympärille tällaista:


Tässä kohtaa lakkasin kuuntelemasta tilkkua ja askartelin ainoastaan kaitalerullan jäännöspaloja kiinnostaviin asemiin keskeisen kappaleen ympärille. Tein pari lentävää hanhea ja kolmio-neliötä ja ompelin myös aiemmista vaiheista jääneistä paloista jonkunlaisia suorakulmioita.


Huomaatteko, miten joukkoon hiipi jo yksi kuviollinen kangas? En vain voinut pitäytyä pelkissä yksivärisissä.

Kuviollisia tilkkuja tuli mukaan vielä lisää:


Keskityin lähinnä ompelemaan määrämitat täyttävän tilkkupinnan. Päädyin rakentamaan kirjavalle keskiosalle kehyksen ja valitsin siihen kuviollisen tumman kankaan. Tikkasin työn täyteen kaikenlaisia kuvioita: suoraa ja kaartuvaa tikkausta sekä vapaata konetikkausta.

Kyllä sain pinnistellä, että pysyin tämän työn syrjässä loppuun asti. En olisi millään viitsinyt ommella tähän ripustuskujaa, mutta pakko oli. Lopulta seinävaatteeni oli valmis ja annoin sille nimen ”Eksoottinen elämys”.


Työ on kooltaan noin 53cm x 70cm.

Kyseessä on monella tavoin todellakin eksoottinen elämys. Värit valikoituivat kaitalerullan perusteella – ja olin käyttänyt jo heleimmät värit loppuun. En harrasta ihan tällaisia värejä tai yhdistelmiä. En ole koskaan aikaisemmin ommellut tilkkutyötä, jossa olisi näin suuri enemmistö yksivärisiä kankaita. Tikkauksetkin olivat minulle aivan oudot valinnat.


Kun tavallisesti pärjäilen suoralla ompeleella, virittelin tähän aika vaativaakin vapaata konetikkausta – ja vieläpä selvästi erottuvalla langalla. Eksoottista, eksoottista!

Ai niin, ja vielä lisäsin tekemääni vinoruutuun käsinkirjontaa, jonka kuvion otin alkuperäisestä kirjotilkusta. No huhhuh. Katselen työtäni ja on kuin sen olisi tehnyt joku muu.

Onneksi tämä työ on valmis! Voin taas tehdä jotain itselleni luonteenomaisempaa.

Sunday, 29 January 2017

metsän eläimiä.

Valmistettuani erittäin työlään pöllöblokin ajattelin olevani valmis tarttumaan siilin vaativiin piikkeihin, ja niin olinkin! Olin nähnyt tilkkuystäväni Annelin mini-Fancy-Forest-tilkkupeitossa siilin, jolla oli upeat piikit. Otin siitä mallia ja etsin esiin tiikeriraidallisen kankaani.

Onko tämä leijona, tiikeri vai siili?


Vastaus: tämä on hurja villisiili. Sen naama on valitettavan ryppyinen. Löysin joltain saamaani/ostamaani itse värjättyä kangasta, ja kangas on ilmeisesti pesussa rypistynyt noin. Mutta eiköhän tilkkupeiton tikkaus sitten viimeistään korjaa hänen ryppyisyytensä.

(Siili saattaa tietysti olla vanhuuttaan ryppyinen.)

Olin toteuttanut kaksi aika vaativaa tilkkublokkia ja halusin hieman huoahtaa. Ohjeista päätellen kettublokki olisi helppo toteutettava. Niin se olikin! Löysin varastoistani juuri ketun värisen tilkunkin!


Olin jälleen valmis hieman vaativampaan tehtävään. Siilin piikit onnistuivat minulta ongelmitta, joten arvelin suoriutuvani ohdakeblokista kunnialla.

Ohdakkeen kukkaosa olikin helppo nakki, mutta ompelin sille lehdet aivan väärin!


Voi ei! Jouduin purkamaan kuusi saumaa, joista kaksi oli tosi pitkää. Voi minua! Olisin selvinnyt viiden sauman purkamisella, mutta tietenkin korjaustoimenpiteetkin epäonnistuivat ja purin yhden sauman, jota ei olisi tarvinnut.


Olin jättänyt tulikärpäsen viimeiseksi. Sen palojen leikkaamisessa kului ikuisuus, ja ompeleminen oli vaativaa. Lopulta blokki oli kuitenkin valmis. 


Tässä kuusi erilaista blokkia yhteiskuvassa:


Huomasin sitten, että ompelemalla vielä yhden ketun minulla olisi puolikas minipeittoa tehtynä. Kettublokki on nopein toteuttaa, joten päätin tekaista vielä sellaisen. Ja tässä siis puolikas minipeittoa:


Eipä ollenkaan hassumpi puolikas! Luulenpa, että ompelen tähän toisenkin puolen, vaikka osassa blokeista menee paljon aikaa, ikä ja terveys. En sentään ole aivan varma vielä, ompelenko isoa peittoa! Se tuntuu liian vaativalta.

Friday, 27 January 2017

aika pöllö.

Hahaa! En tarkoittanut otsikollani, että joku tai jokin olisi aika pöllö, siis hoopo tai pöhkö. Minulla on vain käsissäni Elizabeth Hartmanin Fancy Forest -tilkkutyöhön kuuluva pöllöblokki, joka on aika valmis. Aika pöllö siis.


Sillä on ilme kuitenkin jo kohdallaan. Tuima.

Tähän kaveriin sitä vasta tarvittiinkin erilaisia paloja! Leikkasin niitä melkoisen tovin, enkä silti onnistunut. Huomasin vasta ommellessani, ettei tarvittavia paloja ollutkaan (olin leikannut aivan vääränlaiset palat), ja jouduin leikkaamaan niitä lennossa lisää. Onneksi kaikki blokkiin valitsemani kankaat riittivät hyvin.

Pöllön kokoaminen oli silti mielenkiintoinen ja hauskakin puuha!

Näytän vielä, mitä tilkkuystäväni Virpi antoi minulle viime kiltakokouksessa. Mistä hyvästä mahdoin ansaita näin upean paketin?!


Ehkä joku paketin tilkuista pääsee vielä Fancy Forest -työhön mukaan!

Wednesday, 25 January 2017

pupublokki.

Ihastuin Elizabeth Hartmanin suunnittelemaan Fancy Forest -tilkkutyöhön heti sen nähdessäni. Suunnittelin pitkään, että tilaisin kaavan netistä, mutta minua onnesti. Töölön Tilkkupaja hankki kaavoja myyntiin. Ostin sellaisen viivana. Olin täynnä intoa!

Oltuani innostunut aika pitkään, sain lopulta tehdyksikin jotain. Leikkasin pupublokkiin tarvittavat palat ja ompelin korvapalat melkein valmiiksi.


Blokki näyttää ehkä melko yksinkertaiselta, mutta siihen leikataan vaihteleva lukumäärä palasia, joita on 17 erilaista. IIK! Sitten ne pitää ommella yhteen juuri oikein.

Olipa urakka koota pupun naama!


Näytin pupublokin Tyttärelle, ja hän löysi yhdennäköisyyden tämän ja oman Poone-nimisen pehmopupunsa välillä.


Poonen kasvot eivät ole aivan yhtä leveät, mutta ilme on saman tapainen.

Hei! Ei tarvitse ommella kuin vähän toistakymmentä blokkia, niin minulla on Fancy Forest -lapsenpeitto valmiina. Täyskokoiseen tilkkupeittoon tarvittaisiinkin sitten nelinkertainen määrä työläästi valmistuvia blokkeja.

Monday, 23 January 2017

loppu ja kiitos.

Antoisan ompelupäivän toinen valmistunut on myös lähdössä kiertämään maata näyttelymatkalaukussa. Helsingin tilkkukilta Syyrinki viimeistelee ”Suomi 100 vuotta” –matkalaukkunäyttelyä, ja sinne tulee siis mukaan tilkkutyöni ”Lopussa kiitos seisoo”.


Työni on kooltaan 42 cm x 46,5 cm. ”Lisänä rikka rokassa” -tilkkutyön jälkeen ajattelin tehdä vielä toisen sananlaskutyön, ja tämä taisi olla seuraava mieleeni juolahtanut sananlasku (tai saniainen, joiksi tilkkuystäväni Eija kuuluu niitä kutsuvan).

Keksin saman tien, että toteuttaisin tilkkukirjaimia paperityönä (paper-piecing). Halusin myös kokeilla, osaisinko tehdä kirjaimet itse. Ihmeekseni osasin.

Koska kirjaimista tuli hyvin värikkäitä, päätin tehdä taustasta hillityn. Sinne ei pitänyt tulla muuta kuin mustaa, harmaata ja vaaleaa, mutta ennen kuin huomasinkaan, mukana oli pari moniväristä tilkkuriviä.

Tikkauskuvioksi tuli tuttuja spiraaleja – ne ovat mielenkiintoisempia kuin suorat ommelrivit, mutta toisin kuin vapaa konetikkaus minun toteuttamanani, spiraalit onnistuvat helposti.

”Lopussa kiitos seisoo” -seinävaate oli valmiiksi tikattu ja tasoitettu noin kahden kuukauden ajan, kunnes otin sen mukaan ompelutapaamiseen, missä kanttasin sen ja ompelin siihen ripustuskujan. Seinävaate on vuoden 2017 toinen valmistunut tilkkutyöni.

Saturday, 21 January 2017

välillä vähemmän hehkeää.

Silläkin uhalla, että lukijani kaikkoavat: esittelen viimeisimmän projektini eli Mac-tietokoneelle tarvitsemani säilytystaskun. Aloitin projektin heti sen jälkeen, kun olin ommellut pari tilkkupeiton taustakappaletta. Kaipasin pienten palojen ompelemista ja improvisoiden kokoamista.

Löysin erittäin pitkän, sanaristikkokuvioisen kaitaleen. Ompelin kaitaleen koko matkalle satunnaisesti jäännöspalakassista poimimiani tilkkuja. Leikkasin palat irti ja ompelin sopivia pareja yhteen.

Sommittelin tilkkukappaleet lopulta kahdeksi sopivan kokoiseksi tilkkupinnaksi ja tikkasinkin toisen jo:


Huokaus. Toisen tilkkupinnan tikkauksetkin näyttävät aivan pöljiltä. (Toista puolta en ole vielä tikannut. Voin vielä välttyä pilaamasta pintaa aivan lopullisesti.) Tämä ei ole mieluisimpia töitäni, mutta kone tarvitsee kipeästi kotelon.

Wednesday, 18 January 2017

lisänä rikka rokassa.

Esittelin blogissani tätä tilkuista ompelemaani, Helsingin tilkkukilta Syyringin matkalaukkunäyttelyyn tulevaa seinävaatetta, vaikka se ei ollutkaan valmis. Silloin siitä puuttui vielä tikkauskin, ja aioskelin tehdä sen valmiiksi Syyringin tilkkutyönäyttelyyn. En onnistunut! Sain sen tikatuksi ja kantatuksi vasta lokakuun puolivälissä.

Sen jälkeenkin työni on virunut miltei valmiina kolme kuukautta! AARGH! Työstä puuttui vain ripustuskuja, mutta nyt työ on vihdoin täydellisen valmis:


Kuvassa Instagram-tilkkuilijaystäväni järjestämän ompelupäivän aikana lopultakin viimeistelemäni ”Lisänä rikka rokassa” -niminen tilkkutyö. Työn koko on 44 cm x 50 cm.

Tilkkutyön tarina


Työni tulee mukaan ”Suomi 100 vuotta” -matkalaukkunäyttelyyn. Näyttelyn nimi sai aivan aluksi pääni lyömään tyhjää. En keksinyt minkäänlaista aihetta.

Sitten Soile esitteli oman työnsä, jonka nimi perustui sananlaskuun. Samaan aikaan ajattelin, että työni olisi näyttelyyn lisänä rikka rokassa. Sananlaskut ovat osa suomalaisuutta. Miltä näyttäisi ”Lisänä rikka rokassa” -tilkkutyö?

Rokka on vihreää. Tein crazy-tekniikalla vihreän tilkkupinnan.

Entä rikka? Olin vähän aika ymmälläni – miten esittäisin roskan tai rikan niin, että katsoja sen ymmärtäisi. Onneksi tajusin, että rikkaruohoja ja rikkakasveja sanotaan myös rikoiksi. Yksinkertaisin toteutettava rikkakasvi oli voikukka ja sen tein.

Tikkauskuvioksi tein pyöreitä, hernemäisiä muotoja, jotta tausta näyttäisi enemmän rokalta.

Lisänä rikka rokassa -seinävaate tilkuista on minulle vuoden 2017 ensimmäinen valmistunut tilkkutyö.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails