Friday, 22 July 2016

ompelin tilkkupeiton.

Ajatella, että ehdin harmitella tilkkupeiton esittelijän poissaoloa, kun jouduin taas kerran kuvaamaan valmiin työn vaaka-asentoon aseteltuna!

Jaoin kuvani Instagramissa ja Facebookissa ja sain valtavan määrän myönteisiä kommentteja! Paljon useampia kuin yleensä. Yksikin kehotti tulostamaan tästä taulun ja ripustamaan seinälle! Eipä harmita enää yhtään, että otin tällaisen kuvan.


Kiitos kaikille, jotka SoMessa ovat jo ehtineet tykätä työstäni ja kommentoida! Sellaisesta saa valtavan määrän motivaatiota tulevaan!

Lentävät hanhet –tilkkublokeista ja niitä ommellessa syntyneistä bonus-kolmio-neliöistä ompelemani tilkkutyö on ollut tikattuna ja vieläpä nimilaputettuna ja tasoitettunakin vaikka kuinka pitkään, mutta kanttaus oli jäänyt uupumaan. Onneksi ehdin ommella sen koneella kiinni ja tajusin ottaa mökille mukaan käsin käännettäväksi.


Muutamassa päivässä olin pistellyt tarvittavat pistot ja pääsin ottamaan Matkalla pohjoiseen –nimisestä tilkkupeitostani valmistujaiskuvat.

Bonus-kolmio-neliöitä syntyi käsittämätön määrä – kaksi aina jokaisesta lentävä hanhi –blokista. Niitä riitti peiton oikealle puolelle ja myös taustakappaleeseen. Sinne maltoin järjestellä ne värisävyittäin ja erittäin geometrisesti.


Taustakappale on jälleen useasta palasta ommeltu, mutta ei kovin useasta enkä joutunut turvautumaan kummallisen kokoisiin palasiin kummallisissa paikoissa. Ehkä juuri siksi yksi ystäväni kiinnostui tästä tilkkupeitosta nimenomaan taustakappaleen takia!

Tilkkupinta on kovin kirjava ja taustakappale vastaavasti harmoninen, mutta kyllä minä tämän hanhipuoli edellä silti ompelin! Olisi harmi, jos varsinainen tilkkupinta jäisi nurjalle.

Tässä Matkalla pohjoiseen –peitto vielä hieman lähempää. Siinä on värikäs tilkku poikineen!


Olen ommellut Matkalla pohjoiseen –tilkkupeiton enimmäkseen uusista kankaista, mutta mukana on muutamia merkityksellisiä eli perinteisiä tilkkukankaita. Esimerkiksi Tyttären vauvahattukangasta on mukana (ei hatusta leikattua, vaan hatun ompelemisesta jäljelle jäänyttä) ja samoin tässä on yhtä Miehen kesäpaitakangasta. Vaalea keltainen kangas on samaa, jota käytin Tyttärelle ompelemassani tilkkupeitossa. Hän ei koskaan mieltynyt peittoon! Täytyisi varmaan koettaa löytää sille vapaaehtoisempi omistaja.

Mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta täydensi peittoni kauniilla aaltomaisilla tikkauksilla, jotka sointuvat erinomaisesti hanhien muodostamaan siksak-kuvioon.


Reunakantin ostin Tallinnan Karnaluksista viime tai toissa vuonna. Se on vähän joustavan tuntuista ja taisin pitää sitä ommellessa aavistuksen verran liian kireällä, koskapa peiton nurkista tuli myös kireät.


Haa! Tämä ei siis ole täydellinen tilkkutyö! Kireät kulmat ovat mielestäni kuitenkin pienempi paha kuin löpertävät reunat, ja nämä reunat eivät nyt ainakaan löperrä.

Paljastan vielä myös sen, että tilkkupeitto tuli heti valmistuttuaan käyttöön. Mökillä voi nukkumapeitoksi valita joko lämpimän täkin tai pelkän lakanan. Mies on sinnitellyt pelkällä lakanalla ja parina aamuyönä havahtunut lievään paleluun. Viime yönä hänellä oli lakanan päällä tämä tilkkupeitto, ja uni maittoi paleluun keskeytymättä illasta aamuun.

Tuesday, 19 July 2016

sininen taustakappale.

Vaikka yksi tilkkupeitto odotti reunan kanttaamista, ryhdyin ihan muuhun tilkkutyöhön. Minulla oli kaikenlaista tekosyytä – oli niin kuuma; ompelupöytä olisi ensin pitänyt raivata; kyllä sen vielä ehtisi. Niinpä hanhiblokeista ompelemani tilkkupeitto vietti tuolin reunalla kolmisen viikkoa kanttausta vailla valmiina.

Mitä tein sen sijaan? Tietenkin - koska tilkkupeittojen viimeistely on minulle tällaista - tein kaikkeni, että taas uusi tilkkupeitto olisi nimilappua, tasoittelua ja kanttausta vailla valmiina. Tällä kertaa tartuin siniseen tilkkutyöhön. Ompelin sille sinisen taustakappaleen.

Olin kaukonäköisesti ostanut killan toivioretkeltä Tallinnan Karnaluksista sinistä taustakappalekangasta, mutta tapani mukaan lyhytnäköisesti juuri vähän liian vähän. Grrr. Niinpä jouduin ompelemaan kankaaseen lisäpaloja.

Minulla on vapaata lattia-alaa tosi vähän, joten isojen kangaspalojen mittaaminen on vähän sitä sun tätä. Sininen kangas sattui vielä olemaan jotenkin vinoa, ja ehkä tein pari mitta- tai arviointivirhettä. Jouduin jatkamaan pariakin palaa kummallisen pienellä pätkällä, joten taustakappaleesta tuli todellinen tilkkutäkki. (Ai mutta sehän onkin hyvä asia!)


Kun taustakappale oli jotenkin ommeltu kokoon, jouduin suoristamaan sen nurmikolla. Se oli ainoa paikka, mihin sain kappaleen levitetyksi suorana. Onneksi ei ollut talvi.

Sitten olivat sekä tilkkupinta että sen taustakappale valmiina vietäviksi Töölön Tilkkupajaan mestaritikkaaja Soile Kivisen hoteisiin.



Löysin tähän uuden tikkauskuvionkin, Forget-me-not-nimisen. Lemmikki on Tyttären lempikukka, joten tikkauskuvio sopii tähän nimeä myöten!


Tuskin maltan odottaa, että saan tikatun työn takaisin ja pääsen taas tasoittelemaan sen ja kanttaamaan. (Hahaha!) Työllä on kyllä nimi jo valmiina, niin että nimilapun voisin kirjoittaa vaikka saman tien!

Ei, taidan sentään tehdä jotain hyödyttömämpää ensin.

Monday, 11 July 2016

neliöblokkeja.

Olen ommellut tilkkublokkeja, joissa on neliö toisen neliön sisällä. Olen käyttänyt paljon jäännöspalatilkkujani, mutta kohta minun on leikattava lisäpaloja pitkistäkin kankaista, koska jäännöspalani ovat niin pieniä.


Niitä pienimpiä jäännöstilkkuja pitäisi puolestaan upottaa muihin tilkkutöihin, kun vain ehtisi.


Ja kun tarpeeksi monta kertaa pyörittää samat jäännöspalat blokeiksi, alkaa tietysti vähän kyllästyttää, varsinkin kun kankaita on sitä ennenkin katsellut aika moneen otteeseen.

Ei silti, tuhanteen kertaan nähdyt kankaat saavat uuden ilmeen, kun ne muotoilee tilkkublokeiksi. Olen tehnyt näitä nyt vähän toista sataa kappaletta.


Pari sataa vielä, niin on tilkkupeiton kokoinen pinta valmiina.

Osaan blokeista olen pystynyt leikkaamaan kankaat niin, että niiden kuviot asettuvat kivasti/tasaisesti. Esimerkiksi tässä kuvassa oikean yläkulman kissannaamat ovat yhtä lukuun ottamatta samoin päin, ja näkyvät suunnilleen kokonaan. Ja alarivin punaisella kehystetty maalitaulumainen kukan keskusta osui myös hyvin.


Hiukan kummallisen värisiä osa näistä tilkkublokeista kyllä on. Veikkaan silti, että isossa pinnassa oudonkin väriset blokit toimivat hyvin. Yksi tilkkutyön ihmeellisyyksistä!

Menovinkki kesäksi

Käy ihmeessä tutustumassa tilkkutyön ihmeellisyyksiin 9.-31.7.2016 Tampereella Haiharan taidekeskuksessa! Siellä on tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n tilkkutyöbiennale, Mansetilkku. Yli 170 tilkkutyötä on esillä taidekeskuksen päärakennuksessa - minunkin yksi työni.

Katso kaikki tarvittavat tiedot tästä pdf-muotoisesta Mansetilkku-tietopaketista.

Menovinkki syksyksi

Hei, ja merkkaa jo nyt kalenteriisi Helsingin tilkkukilta Syyringin tilkkutyönäyttely ”Kesän jatkot,” joka pidetään Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa 6.-30. syyskuuta 2016 osoitteessa Lääkärinkatu 8, talo 4, P-ovi.

Sunday, 19 June 2016

tilkkublokkeja ja crazy-pintaa.

Moni tilkkuystävistäni haluaa viedä edellisen projektin päätökseen ennen uuden aloittamista. Minä olen päinvastainen tapaus. Aloitan kaikenlaista erityisesti silloin kun minun pitäisi tehdä viimeisiä silauksia valmiisiin töihini tai kun minun pitäisi viimeistellä jokin tietty vaihe.

Juuri nyt odottaa yksi tilkkupeitto tasoittelua ja reunan kanttaamista. Ei mikään valtava työ, enkä inhoa mitään näistä osuuksista. En vain saa aikaiseksi. Toinen tilkkupeitto taas odottaa vielä pintana, että ompelisin sille taustakappaleen.

Sen sijaan olen tehnyt kaikkea muuta. Esimerkiksi pohdiskelin, millaisen projektin aloittaisin seuraavaksi. Tein kaksi koeblokkiakin:


Ennen vanhaan en olisi ikimaailmassa ruvennut tekemään yhtään ensimmäistä koe-mitään. Suoraan asiaan vain! Ehkä en tekisi näitä edelleenkään, ellen tietäisi, että näille irtoblokeille löytyy joka tapauksessa jossain vaiheessa käyttökohde, vaikkeivät ne tulisi osaksi suunnittelemaani tilkkupintaa.

Esimerkiksi kokeilin muutama vuosi sitten, minkä kokoisia paloja minun olisi leikattava vinoraitablokkiin. Käytin varmaan kaikki koeblokkini (ja pari väärin mittaamaani ja ompelemaani varsinaista blokkia) valmiin tilkkupeiton (Tuulen viemää) taustakappaleessa, ja se onnistui mielestäni yli odotusten.

Äskeisistä koeblokeista isompi on jo aika iso ja vaatii siis kookkaita kangaspaloja. Säästelen mielelläni kankaita ja käyttelen jäännöspaloja. ( !!! ) Siksi iso blokki ei oikein napannut. Lisäksi siitä ei tullut ihan neliö. Jätin koeblokit hautumaan ja aloitin Syyringin matkalaukkunäyttelyyn tilkkutyötä.

Ompelin vihreitä, lähistöltä löytämiäni jäännöspaloja pieniksi crazy-tilkkupinnoiksi.


Pitkähkön ja sinnikkään puurtamisen ja mittailun jälkeen minulla oli suunnilleen sopivan kokoinen ja melko tasainen suorakaidepala, jolle seuraavaksi applikoin kuvion.


Nyt muuten huomaan, että ehkä asettelen tilkkupintani lopulliseen työhön toisin päin. Tässä oikea alanurkka on vaalein, ja minä pidän enemmän siitä, että vaaleimmat osat ovat ylänurkissa.

Applikointi hirvittää minua – se ei ole omin juttuni. Vielä kun joudun itse kehittämään applikaatiokuvion, niin voi kauhistus. Täytyisiköhän minun ensin koeapplikoida jotain?

Kauhistuttavuuksia vältellessäni pengoin tilkkulaatikkoni uudelleen läpi ja löysin sieltä runsaasti tarpeeksi isoja paloja neliö neliössä –tilkkublokkeihin. Koska olen viime aikoina harrastanut sinistä ja vihreää tilkkupalaa, otin esiin vaihteeksi myös punaisia ja myös muun värisiä tilkkuja. Olin melko nopeasti ommellut muutaman tilkkublokin:


Ja ennen kuin eilinen päivä painui mailleen, minulla oli vielä lisää neliö neliössä -tilkkublokkeja valmiina:


Tässä puuhassa on merkillepantavaa, että leikkaan palani tuumamitoilla. Muunsin löytämääni blokkiohjetta senteiksi, ja mitoista tuli aivan epäkäytännölliset. Olisin voinut laskea sopivammat senttimitat, mutta helpommalta tuntui sittenkin leikellä tuumamitoilla.

Löysin leikkuualustani kääntöpuolelta tuumaruudukon, käyttelin yhtä omistamaani tuumaviivainta ja suoristin tarvittaessa pidempiä reunoja senttiviivaintani käyttäen. Yllättävän hyvin tuo leikkuuhomma sujui tuumamitoillakin.

Juuri nyt ompelupöydällä on kymmenen seuraavaa blokkia vielä puolitekoisina. Ja lattia on täynnä kangaspaloja, jotka olen asetellut useaan pinoon. ”Isoja neliöitä varten”. ”Pieniä neliöitä varten”. ”Isoja paloja, jotka täytyy siirtää isojen jäännöspalojen laatikkoon”. ”Pieniä paloja siirrettäväksi tilkkusilppukassiin”. Puhun siis sommittelulattiastani, joten nyt en ainakaan voi tasoittaa yhtä tilkkupeittoa enkä ommella toiselle taustakappaletta. Harmi!

Friday, 17 June 2016

uusi tilkkupussukka. ei kun kolme.

Saanko esitellä tilkkupussukkaserkukset: Iloinen serkku oikealla, Onnellinen serkku keskellä ja Toivo-serkku vasemmalla.


Inspiroiduin Tilkkulehden jutusta, missä Pirjo teki quilt-as-you-go-tilkkupussukoita. Hän mainitsi ommelleensa tilkkuja pitkiksi pötköiksi ja niistä koonneensa pintaa. Minäkin ajattelin ensin, että tekisin tosi pitkän pötkön, mutta tilkkuni olivat mikä minkäkin levyisiä ja muotoisia, joten ompelin vain sen verran pitkää pätkää, että sain sen riittämään pussukkavanun laidasta toiseen.

Käsillä oli luonnollisesti vihreitä ja sinisiä tilkkuja – Matka maailman ympäri -tilkkupeiton ompelemisen jäljiltä. Vihreistä paloista ompelin vetoketjupussukan, jolle annoin nimeksi Iloinen serkku / Cousin Joy:


Serkkuja nämä ovat, koska nämä muistuttavat toisiaan. Sukulaisiahan heidän on pakko olla.

Leikkasin Iloinen serkku –pussukan vuorikappaleen silkkipainajan suttukangaspalasta. Ei uskoisi, että tämä on suttukangasta:


Toinenkin vuorikappale on nätti, mutta ompelin siihen sisätaskun:


Iloinen serkku –vetoketjupussukka on

  • noin 21 cm leveä yläreunastaan
  • noin 14,5 cm korkea pohjastaan
  • noin 6 cm leveä
  • ommeltu noin 25 cm pitkään vetoketjuun.

Tähän väliin materiaalitietoja. Vetoketjut ovat nipuista, joita tilkkuystäväni Eija toi minulle Koreasta. Pussukkavanut ovat jäännöspaloista kokoon ompelemiani. Tein nämä ”open wide zipper pouch” –ohjeella, joten nämä ovat Avoin-mallistoa kaikki.


Seuraava serkku esittelyssä on Onnellinen serkku / Cousin Happy:


Ompelin Onnellinen serkku -pussukan kummallekin puolelle kaitaleen uudenuutukaista batiikkikaitaletta – tilkkupala, jonka sain tilkkuystävältäni Soilelta. Muut tilkut ovat ihan jäännöspaloja.

Tämän pussukan toinen vuorikappale on myös silkkipainajan suttukangasta. Nyt näyttää vähän sutummalta, mutta yhä nätiltä:


Kyllä avautuu isolle auki tämä Avoin-malliston pussukka.

Toinen vuorikappale on iloista ysärikangasta (siis 1990-luvulla ostamaani kangasta). Ostin tätä tehdäkseni Tyttärelle jonkun kivan koltun, mutta en ehtinyt. Tyttö ehti jo täyttää 20 vuotta. Onneksi kangasta voi käyttää muihinkin tarkoituksiin.


Onnellinen serkku –vetoketjupussukan strategiset mitat ovat:

  • leveys ylhäältä noin 19 cm
  • korkeus noin 15 cm
  • pohjan leveys noin 6,5 cm
  • ja pussukka on ommeltu noin 25 cm pitkään vetoketjuun.

Kolmantena esittelen Toivo-serkun / Cousin Hope:


Toivo-serkku-pussukkakin on sinisävyinen..sehkö. Samaa ysärikangasta vuorissa:


Toivo-serkku on

  • noin 20 cm leveä ylhäältä
  • noin 16 cm korkea
  • pohjan leveys noin 6,5 cm
  • ommeltu noin 25-senttiseen vetoketjuun.

Serkukset vielä yhteiskuvassa:


Olipa erikoista tehdä pienimuotoista sarjatuotantoa. Yleensä teen yhden pussukan valmiiksi alusta loppuun, mutta tässä etenin leveämmällä rintamalla.

Tuesday, 14 June 2016

sininen tilkkupinta.

Ompelin kolme toukokuun viikkoa valtavan innostuksen vallassa erilaisia sinisiä tiimalasiblokkeja. Tosi vaaleita, keskivärisiä, erittäin tummia. Taisin käyttää melkein 70 erilaista sinistä kangasta blokkeihini. Osa kankaista kului tähän kokonaan tai lähes kokonaan, mutta jäännöspalojen kasassa on tietenkin silti vaikka kuinka paljon sinisiä tilkkuja.

Sommittelulattia tuli taas aivan täyteen blokkeja. Hyvin vaikea oli sommitella, kun ei pystynyt siirtämään paloja paikasta toiseen tallomatta blokkien päälle.

Lopulta sain sommitelmani valmiiksi ja pääsin ompelemaan blokkeja riveiksi. Tulevan tilkkupeiton "yläreunassa" on turkoosimpia sinisiä blokkeja, keskiosa on vaalea ja alareunassa on violettiin vivahtavia sinisiä.


Tämä kuva on otettu eri suunnasta ja selvästi eri valossa. Osa turkoosista on melkein jo vihreää.


Sommittelin ensin ja tasoitin blokit sen jälkeen. Käytin poikkeuksellisesti tuumaviivainta – yleensähän leikkaan senttimitoilla kaiken. Blokkini olivat hyvin lähellä 7” x 7” ja minulla sattuu olemaan neliömäinen tuumaviivain. Helpotin vaivojani.


Oli siinä palojen trimmailussa silti ihan tarpeeksi työtä! Mutta tuloksena oli paitsi tasaisia blokkeja, myös erittäin kaunis roskakasa!

Muutama rivi on jo kiinni toisissaan.


Kaikki rivit valmiina. Ensin vähän lähikuvaa:


Sitten koko tilkkupinta niin hyvin kuin sain sen kuvaan sopimaan. En helposti pääse160cm kauemmas sommittelulattiasta ottamaan kuvaa! Tämän kuvan otin kyllä ompelupöydällä seisten. (Onneksi pöytäni on tukeva.)


Taittelin valmiin tilkkupinnan ja laskin sen hetkeksi sängylle. Kyllä kissa tietää, milloin hollilla on jotain upouutta, karvattomuudesta kärsivää kangasta:


Hän huolehtii kaikkeen soman karvakuorrutuksen. Tilkkutyöni näyttäisivät alastomilta muuten!

Kuten mainitsin, ompelin tilkkupinnan valmiiksi niin nopeasti, että melkein hengästyin. Ja nyt kun pitäisi ommella tälle taustakappale, olen aivan haluton. Minulla ei myöskään ole selvää ajatusta seuraavasta projektista, joten olen kauhistuttavasti tyhjän päällä!

No, enköhän sentään jotain keksi. Pysykää kanavalla!

Sunday, 12 June 2016

uusi tilkkupeitto.

Oli aivan pakko saada rinkulapeitto valmiiksi, vaikka lentävistä hanhista ompelemani tosi kirjava peitto saapui Töölön Tilkkupajasta Soilen tikkauksesta ensin.

Kävin läpi kaikki, siis kaikki kankaani etsiessäni sopivaa reunakanttauskangasta. Lopulta päädyin lähes näkymättömään, pellavanväriseen ja yksiväriseen kankaaseen. Omistan ehkä kolme eri yksiväristä kangasta. Oli ihmeellistä, että minulla oli tällainen. Hyvin se peittooni sopii.


Olin taitellut peiton illalla ja nostanut sen sängylle päiväksi. Vein sen iltapäivällä ulos kuvaussessiota varten. Ensin otin taitellusta peitosta kuvan sellaisenaan – tikkauskuviot näkyivät niin mukavasti.


Seuraavaksi leväytin peiton auki ja jouduin pitämään pesutauon. Kissa oli nimittäin päivän aikana käynyt kakomassa peitolle karvapallon. Olin lähinnä huvittunut, en harmissani, sillä olen ajatellut pitää peiton itse. Tykkään tästä niin paljon. Yksi karvapallon jälki sinne tai tänne ei haittaa minua.

Oli kyllä työlästä saada kaikki karvapallojäljet pois työstä, varsinkin sen taustapuolelta, missä on erittäin vaaleita kankaita.

Jos haluat nähdä, millaisen taustakappaleen tein tällä kertaa, katso aikaisempi postaukseni täältä.

Kirjoitin tilkkupeiton tekovaiheista myös postauksessani "tammikuu huhtikuussa".

Tässä parista paikasta vielä kostea peitto, jonka nimi on Matka maailman ympäri.


Maapallo on aika sini-vihreä ja pyöreä, joten tällainen nimi tuli mieleeni. Muistin vasta parin päivän päästä, että yhden tietynlaisella tekniikalla tehdyn tilkkupintatyypin nimi on englanniksi ”Trip Around the World” eli matka maailman ympäri.

Sain apurin pitelemään peittoa, joten sain siitä suoraan edestä –kuvan:


Tässäkin näkyy hieno tekstuuri, jonka tikkauskuvio saa aikaan.

Tilkkupeiton blokkimalli on Lady Harvatinen ”January Quilt Block”. Tilkkutyö on kooltaan noin 150 cm x 181 cm. Olen ajatellut tarjota sitä Helsingin tilkkukilta Syyringin syysnäyttelyyn ”Kesän jatkot”. Tosin olen mukana jo yhdellä tilkkutyöllä, joka oli näyttelymainoksessamme. Ehkä saan mukaan toisenkin työn!

Tästä sainkin aasinsillan mainostaa näyttelyämme. Merkkaa jo nyt kalenteriisi tilkkutyönäyttely ”Kesän jatkot,” joka pidetään Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa 6.-30. syyskuuta 2016 osoitteessa Lääkärinkatu 8, talo 4, P-ovi.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails