Monday, 8 August 2016

näyttääkö tämä auringonkukalta?

Onko kuvan keltainen muoto auringonkukka?


Huokaus! Esittävän tilkkukuvan tekeminen ei minulta suju. Mies arveli ensiksi tätä auringoksi, sitten auringonkukaksi. Päivänkakkara taisi olla seuraava suusta päässyt arvaus, kunnes hän sentään vastasi oikeinkin. Tämä on aivan ilmiselvä (??!!) voikukka.

Applikoin voikukan crazy-tekniikalla kokoamani vihreän tilkkupinnan päälle.


Olisin ommellut kukan kultaisen leikkauksen kohdalle, mutta siinä tausta näytti liian sekavalta. Tuossakin se on ihan ok. Nyt pitäisi tikata tilkkupinta viehkeästi / kiinnostavasti / taitavasti / jotenkin, sillä tämän täytyy valmistua ennen Syyrinki-killan Kesän jatkot –tilkkutyönäyttelyä, joka avautuu yleisölle Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa 6.9.2016. Tuleekohan minulle taas kiire?

Esittelin kesän alkupuolella sinistä tilkkupintaa ja nyt se on tikattu. (Enää nimilappu ja työn tasoitus sekä kanttaus puuttuvat, niin se on valmis.) Mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta ohjasti työn pintaan Forget-Me-Not-nimisen tikkauskuvion. Koska tilkkupeitto ei ole vielä valmis, näytän siitä tässä vaiheessa vain osia:

Tikkauskuvio on mielestäni kaunis ja se on tähän työhön myös erinomaisen sopiva! Forget-Me-Not on suomeksi lemmikki, siis se kukkanen. Tämä tilkkupeitto menee Tyttärelle ja hänen lempikukkansa on lemmikki.

Onneksi minun ei tarvinnut ruveta ompelemaan lemmikkejä tilkkupeittoon. Siitä ei olisi tullut mitään! Minun taidoillani ommeltuja lemmikkejä olisi kuitenkin luultu vaikka sadepisaroiksi tai pölyhiukkasiksi.

Thursday, 4 August 2016

tilkkupussukka.

Ompelin lopulta valmiiksi asti tilkkupussukan, jonka jouduin jättämään hitusta vailla keskeneräiseksi lähtiessäni mökkilomalle. Pussukka oli tilaustyö pienelle pojalle (tai hänen tavaroilleen) ja annoin sille nimeksi Reima.


Toisella kasvopuolella on hauska kissankuvatilkku, jonka sain viimevuotisessa kangasvaihdossa Tilkku ja Tilkku –blogin pitäjältä. Tilkun vihreät sopivat tämän puolen kankaisiin loistavasti.

Toisella puolella oleilee pari kettua. Niiden oranssi väri sointuu korkeintaan noihin punakellertäviin kaariin, jotka oikeasti ovat polkupyörän renkaita. Pyörät olisivat tilkussa ylösalaisin. Onneksi ne eivät tässä näy, koska ylösalaiset polkupyörät olisivat omituiset.


Tämä Reima-tilkkupussukka on aika iso – ompelin tähän 45-senttisen vetoketjun, josta toki lyhensin vähän. En nyt pysty kertomaan pussukan tarkkaa kokoa, sillä annoin sen jo pois! En muistanut, että olisi pitänyt tilastoida.


Pussukassa on melko vaaleat kankaat vuorissa ja Tilkunviilaaja-merkki, mutta ei sisätaskua.


Ompelin tämän pussukan Open Wide Zippered Pouch –ohjeen mukaisesti, mutta taisin kiinnittää vetoketjun avautumaan eri suunnasta kuin ohjeessa. En nimittäin tarkistanut ohjetta, vaan ompelin muistini mukaan. Minun ei ompeluasioissa eikä varsinkaan mitta-asioissa kannattaisi luottaa muistiini lainkaan – se on petollinen!


Ompelin pussukkakappaleiden alareunaan farkkupaloja. Ne ovat kestävät pohjapuolella.


Tietenkään en malttanut tehdä ihan yksinkertaisia farkkupaloja, vaan lisäsin niihin tilkut.

Reima-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa. Se on 16. valmiiksi ompelemani vetoketjupussukka tänä vuonna.

Mökkilomalla ikävöin ompelukonetta vähän ja Kissaa paljon.


Kissa vaikutti lievästi ilahtuneelta paluustani, mutta ensisijaisesti se halusi päästä ulos nauttimaan tuoreesta ruohosta ja auringonpaisteesta.

Monday, 1 August 2016

mansetilkku.

Ehdin hyvin tutustua Mansetilkkuun eli Finn Quiltin tilkkutyöbiennaleen. Menin sinne eilen eli näyttelyn viimeisenä päivänä.


Oli vähällä, että tapahtuma olisi jäänyt minulta väliin, sillä suunnittelin kesälomahuumassani Tampereelle menoa vasta huomiseksi eli 2.8.2016. Mitä ajattelin? Silloin näyttely olisi ollut ohi ja pahimmassa tapauksessa Haiharassa olisi ollut näytteillä jotain aivan muuta. Onneksi huomasin ajatusvirheeni ajoissa ja ehdin näyttelyyn.

Jos Mansetilkku jäi väliin, merkitse kalenteriisi Helsingin tilkkukilta Syyringin tilkkutyönäyttely ”Kesän jatkot,” joka pidetään Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilatilassa 6.-30. syyskuuta 2016 osoitteessa Lääkärinkatu 8, talo 4, P-ovi.

Seuraa kuvakavalkadi suunnilleen siinä järjestyksessä kuin kiersin näyttelyssä. Valitsin kuvattavat työt sen perusteella, kiinnittikö jokin niissä huomioni. Toivon, ettei kukaan kuvissa esiintyneiden töiden tekijä pahastu ja yhtä lailla toivon, etteivät kuvaamattomien töiden tekijät pahastu. En pystynyt kuvaamaan kaikkia yli 170 työtä, mutta tässä kuitenkin muutama.

”Min fågel i trädgården” – Lise-Maj Nuikka


Työ on hillitysti värikäs ja siinä on paljon katsottavaa. Erilaisten blokkien yhdistäminen samaan työhön on minusta tuntunut aina vaikealta, mutta Lise-Maj on onnistunut. Työssä on myös kirjottuja paloja.

”Potretti” – yksityiskohta – Maija Uusitalo


Maijan työ on esiintynyt monta kertaa kokonaisena kuvissa ja minä yritin vangita tähän yksityiskohtien hienon kimalluksen, siinä täysin onnistumatta.

”Sävystä sävyyn” – Maritta Hindström


Tietenkin pidin Marittan työstä, koska se oli monivärinen! Läpikuultavat työt olivat hienosti esillä rakennuksen upeassa erkkerissä, jonka ottaisin itselleni koska vain! Mies oli mukana ja lumoutui erkkeristä todennäköisesti enemmän kuin yhdestäkään tilkkutyöstä (vaikka hän kertoi olleensa iloisesti yllättynyt siitä, miten mielenkiintoista Mansetilkussa oli käydä).


Valitan, etten ottanut muistiin näiden töiden tekijöitä. Kuvasin enemmänkin tätä kaunista erkkeriä, jota kauniit tilkkutyöt tietysti komistavat entisestään.

”Knapplek” – Siv Haga


Kiva tilkkutyö, johon napit ja muut on sommiteltu kauniisti. Minunkin valtavat nappivarantoni voisivat huveta, jos osaisin tehdä tällaisen tilkkutaideteoksen.

”Yhdessä – Together” – Tiina Heiskanen


Toinen mielenkiintoisesti ja taiteellisesti toteutettu tilkkutyö, ja tässäkin on nappeja. Ja kauniit värit!

”Paluu lähtöruutuun” – Marketta Pyhälammi-Eklund


Tämä työ hehkuu kuin rubiini! Voin kuvitella, että se lämmittäisi peittona vielä tehokkaammin kuin viileän värinen vastaava työ.

”And Life Goes on” – Mari Ohenoja-Miettinen


Pieni, taidokas työ, jota olisin mielelläni katsellut kauemminkin. Ottaisin vaikka seinälleni.

”Vanhat kellomestarit” – yksityiskohta – Tuula Mäkinen


Tuulan työ on myös esiintynyt useamman kerran kuvavalikoimissa. Se olikin todella kaunis! Minulla oli aikoinaan erittäin mieleinen paita, jonka etumukseen oli kullalla ja hopealla kirjailtu hyvin tämän tyylisiä kellotauluja. Minäkin näin Marlen huomaaman varjon työn takana olevalla seinällä. Hieno lisämauste!

”Kevättä metsässä” – Mari Moran


Kaunis esittävä työ! Ihailen tilkkumaisemia, sillä itseltäni ei esittävän tilkkutyön tekeminen tällaisella tekniikalla onnistu.

”Jalo” – Erna Hellgren


Ihania vihreitä värejä taustalla ja mystisen näköinen puu taitavasti applikoituna juuri oikeaan kohtaan. Tuota taustan väkkärämallia on minunkin tehnyt mieleni kokeilla.

Näimme kauheaa tuhoa siirtyessämme toiseen rakennukseen. Juuri edellisiltana oli ollut paikallinen rankkasade ja se oli uurtanut polun uuteen uskoon.


Ilmeisesti sadevesiviemärit olivat toimineet, sillä sisällä ei vesivahinkoja onneksi ollut havaittavissa. Heti ovelta oli selvää, että tilkkutyönäyttelyyn oltiin tulossa. Vastassa oli nimittäin seuraava tilkkupeitto:

”Kesäpeitto” – Marjatta Naasko

 

Marjatan tilkkupeitossa on ihanat, valoisat värit! Ihailen myös sitä, että hän on keksinyt asetella neliöt näin kärjelleen.

”Iloinen peitto” – Milja Samila (etualalla)


Monivärisimmät tilkkutyöt oli ripustettu kokonaisuudeksi. Kuvassa taustalla näkyy myös osa Lea Päivisen "Marin kesä" -työstä ja osa Anne Uusimäen "Tilkkupeitto 3" -työstä.

Ilahduin kovasti, että Mummola-tilkkupeittoni oli päässyt niin iloisen värikkääseen seuraan!


Tilkkutyöni taustakappale oli aivan yhtä hyvin näkyvissä kuin etupuolikin. Olen kyllä käyttänyt tähän ”niitä paloja ja kankaita, joita minulla oli,” joten tätä katsellessa on vähän nolo tunne.


Siirrynkin seuraavaan työhön, josta pidin erityisen paljon.

”Safiiri” – Marja-Liisa Ikamo



Hirsimökki on hieno tilkkublokki ja Marja-Liisa on tehnyt noin tsiljardista eri värisestä hirsimökistä upean, kauniin tilkkutyön!

Vielä yleiskuvaa värikkäiden töiden alueesta.


Ja toinen kuvassa näkyvistä laukuista lähempää.

”Kevät” – Alli Rinne


Ihania värejä näissä batiikeissa! Kelpaisi sitä mennä vaikka kirjastoon lainaamaan koko joukko kirjoja, kun olisi tällainen kassi kädessä.

”Karhun kämmen” – Vappu Alkunen


Vappu on kiltaystäväni ja hän tekee ihania tilkkutöitä, jollaisia en ikinä itse pystyisi tekemään! Tämäkin on niin, niin kaunis! Ja käsin tikattu! Ooh!

”Aurinkoinen” – Leena Tervonen


Leenan työ on todella aurinkoinen, eikä siitä pystynyt minun kännykälläni saamaan muuta kuin erityisen aurinkoisen kuvan! Tässä on toinen blokkimalli, jota hiukan tekisi mieleni kokeilla. En tosin tekisi oranssi-keltaista työtä, koska minulla ei ole varastossa yhtään, siis yhtään oranssia kangasta. Tarkistin asian toista tarkoitusta varten pari viikkoa sitten ja tämä on tilanne.

”Midnightsummer Flight” – osa työstä - Esther Takaluoma


Hieno, rytmikäs ja ihanan värinen tilkkutyö! Se oli niin iso, etten pystynyt saamaan sitä kokonaan kuvaan, mikä oli hieman harmi.

”Forneldarnas natt – Muinaistulien yö” – Golda Zewi


Goldan työ on vihreä-oranssi ja silti minulle tulee tästä jotenkin jouluinen olo! Pyydän sitä anteeksi, sillä Goldan tilkkutyölleen antama nimi on tämän kuvakavalkadin hienoin nimi! Tässäkin on paljon katsetta vangitsevaa kuviota. Hieno!

Kävimme tietenkin katsomassa myös latvialaiset tilkkutyöt. Niistä kuviini päätyi kaksi.

”Earth Mirage” – yksityiskohta – Bitena Dzintra


Kyllä oli hienosti yhdistetty pellavia ja pitsejä! Hirsimökkiä taas ja muutakin tilkkupintaa. Katseltavaa oli paljon, vaikka värejä ei ollut oikeastaan yhtään.

”Pigeon Yard” – Punkstina Quintile


Neliöitä voi keksiä sommitella myös harvakseltaan. Neliöissä oli hienot värit, joita hillitty harmaa korosti. Tällaistakin jaksaisin katsoa seinälläni.

Tässä olivat minun poimintani Finn Quiltin tilkkutyöbiennalesta. Pistoryhmäläisille lämpimät kiitokseni siitä, että he järjestivät meitä kaikkia varten tämän hienon näyttelyn! Kaikille näyttelyyn osallistuneille kiitos, että lähetitte työnne näyttelyyn meidän silmiemme iloksi! Pistoryhmäläisille toiset kiitokset hienosta ripustuksesta!

Wednesday, 27 July 2016

käsin ommellen.

Olen ollut kohta kaksi viikkoa ihanalla mökkilomalla, jonne en ottanut mukaan ompelukonetta. Olisin varmaan sairastunut, ellen olisi varannut mukaan käsityötä – ja mieluiten tilkkutyötä. Aiempina vuosina olen tehnyt myös ristipistotöitä, mutta tänä vuonna valmistelin lähtöäni sen verran ajoissa, että sain mukaan lempipuuhaa.

Ensimmäisen tilkkutyön olen tehnyt ja esitellyt jo, eli käänsin tilkkupeittoon valmiiksi kiinnittämäni reunakantin ja ompelin sen käsin nurjalle, ja niin syntyi Matkalla pohjoiseen –tilkkupeitto. Kiitos kaikista ihanista kommenteista, jotka kirjoititte minulle!

Seuraavana työnä minulla oli mukana samaisesta työstä bonuksena syntyneitä kolmio-neliöitä aikamoinen pino. Tasoitin jokaisen ja sommittelin osasta niistä tilkkupinnan, josta teen todennäköisesti tyynynpäällisen.


Ehdin välillä käydä myös jalkahoidossa. Tykkään saada kesävarpaat kuntoon kesäksi eli suunnilleen heinäkuun puolessa välissä.


Jotta mökillä olisi tilkkumielikuvituksellekin töitä, pitää ostaa tilkkutyölehti, jonka kaupanpäällisenä saa 50 blokkiohjetta.


Käsin ompelemani sauma lähempää. Otin tästä kuvan, koska ompeleet sattuivat olemaan yllättävän tasaisia. Suoran sauman olen varmistanut piirtämällä lyijykynällä viivan, jota pitkin ompelen. (Muuten saumani olisivat ihan muurahaisenpolkua.)


Kaikkea muuta olin muistanut ottaa mukaan paitsi runsaan määrän nuppineuloja. Niinpä jouduin pitämään todella kurinalaista järjestystä paloilleni ja ompelemaan niitä täsmälleen tietyssä järjestyksessä kiinni toisiinsa.


Olin voiton puolella, kun olin saanut kaksi tilkkuparisaraketta valmiiksi ja ommellut niitä vähän yhteen (jotta oikeaa järjestystä ei tarvitsisi enää muistaa).


Kuvassa näkyy uskollinen neulakirjani. Ostin sen Tampereen Tilkkupäiviltä muistaakseni neljällä eurolla, mikä oli lievästi sanottuna sopuhinta. Luulisi, että neulakirja olisi täynnä neuloja, mutta minulla on siellä vain muutama neula ja erityisesti säilytän siellä paria pientä kaavaa sekä tulitikkua. Tulitikku on nappeja ommellessa oiva väline - sen avulla on helpompaa ommella napille kaula. Viis siitä, että ompelen napin ehkä kerran vuodessa. Täytyyhän väline silti olla koko ajan käsillä!

Nyt on edessä viimeiset saumat. Olen ommellut kolmen tilkun palat valmiiksi ja sarake on kokoamatta, mutta sen jälkeen enää kaksi pitkähköä saumaa ja tilkkupinta on koossa.


Onneksi kotona odottaa ompelukone! Käsin ompelemalla tämä on uskomattoman hidasta! Mutta kivaa puuhaa toki tämäkin.

Kävin lähistön Eurokankaassa kartuttamassa kangas- ja tarvikekokoelmaani. Löysin hyvän punaisen blender-tyyppisen eli miltei yksivärisen kankaan sekä kaksi hyvää vaaleaa. Ostin tietenkin myös muutaman vetoketjun, että pystyn tekemään lisää tilkkupussukoita.


Minulla on vielä mukanani Helsingin tilkkukilta Syyringin syksyn tilkkutyönäyttelyyn tuleva työ eli vihreä crazy-tilkkupinta, johon minun pitää applikoida voikukka. Ajatuskin mukavuusalueen ulkopuolelle siirtymisestä eli esittävän työn tekemisestä kauhistuttaa ja saa keksimään vaikka mitä muuta tekemistä. Menenkin tästä tekemään niitä muita juttuja.

Friday, 22 July 2016

ompelin tilkkupeiton.

Ajatella, että ehdin harmitella tilkkupeiton esittelijän poissaoloa, kun jouduin taas kerran kuvaamaan valmiin työn vaaka-asentoon aseteltuna!

Jaoin kuvani Instagramissa ja Facebookissa ja sain valtavan määrän myönteisiä kommentteja! Paljon useampia kuin yleensä. Yksikin kehotti tulostamaan tästä taulun ja ripustamaan seinälle! Eipä harmita enää yhtään, että otin tällaisen kuvan.


Kiitos kaikille, jotka SoMessa ovat jo ehtineet tykätä työstäni ja kommentoida! Sellaisesta saa valtavan määrän motivaatiota tulevaan!

Lentävät hanhet –tilkkublokeista ja niitä ommellessa syntyneistä bonus-kolmio-neliöistä ompelemani tilkkutyö on ollut tikattuna ja vieläpä nimilaputettuna ja tasoitettunakin vaikka kuinka pitkään, mutta kanttaus oli jäänyt uupumaan. Onneksi ehdin ommella sen koneella kiinni ja tajusin ottaa mökille mukaan käsin käännettäväksi.


Muutamassa päivässä olin pistellyt tarvittavat pistot ja pääsin ottamaan Matkalla pohjoiseen –nimisestä tilkkupeitostani valmistujaiskuvat.

Bonus-kolmio-neliöitä syntyi käsittämätön määrä – kaksi aina jokaisesta lentävä hanhi –blokista. Niitä riitti peiton oikealle puolelle ja myös taustakappaleeseen. Sinne maltoin järjestellä ne värisävyittäin ja erittäin geometrisesti.


Taustakappale on jälleen useasta palasta ommeltu, mutta ei kovin useasta enkä joutunut turvautumaan kummallisen kokoisiin palasiin kummallisissa paikoissa. Ehkä juuri siksi yksi ystäväni kiinnostui tästä tilkkupeitosta nimenomaan taustakappaleen takia!

Tilkkupinta on kovin kirjava ja taustakappale vastaavasti harmoninen, mutta kyllä minä tämän hanhipuoli edellä silti ompelin! Olisi harmi, jos varsinainen tilkkupinta jäisi nurjalle.

Tässä Matkalla pohjoiseen –peitto vielä hieman lähempää. Siinä on värikäs tilkku poikineen!


Olen ommellut Matkalla pohjoiseen –tilkkupeiton enimmäkseen uusista kankaista, mutta mukana on muutamia merkityksellisiä eli perinteisiä tilkkukankaita. Esimerkiksi Tyttären vauvahattukangasta on mukana (ei hatusta leikattua, vaan hatun ompelemisesta jäljelle jäänyttä) ja samoin tässä on yhtä Miehen kesäpaitakangasta. Vaalea keltainen kangas on samaa, jota käytin Tyttärelle ompelemassani tilkkupeitossa. Hän ei koskaan mieltynyt peittoon! Täytyisi varmaan koettaa löytää sille vapaaehtoisempi omistaja.

Mestaritikkaaja Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta täydensi peittoni kauniilla aaltomaisilla tikkauksilla, jotka sointuvat erinomaisesti hanhien muodostamaan siksak-kuvioon.


Reunakantin ostin Tallinnan Karnaluksista viime tai toissa vuonna. Se on vähän joustavan tuntuista ja taisin pitää sitä ommellessa aavistuksen verran liian kireällä, koskapa peiton nurkista tuli myös kireät.


Haa! Tämä ei siis ole täydellinen tilkkutyö! Kireät kulmat ovat mielestäni kuitenkin pienempi paha kuin löpertävät reunat, ja nämä reunat eivät nyt ainakaan löperrä.

Paljastan vielä myös sen, että tilkkupeitto tuli heti valmistuttuaan käyttöön. Mökillä voi nukkumapeitoksi valita joko lämpimän täkin tai pelkän lakanan. Mies on sinnitellyt pelkällä lakanalla ja parina aamuyönä havahtunut lievään paleluun. Viime yönä hänellä oli lakanan päällä tämä tilkkupeitto, ja uni maittoi paleluun keskeytymättä illasta aamuun.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails