Tilkunviilaaja

Sumeat ja rakeiset kuvat Kukkea-seinävaatteesta jäivät harmittamaan sen verran, että noukin työn seinältä mukaani vielä kerran ja menin eiliseen auringonpaisteiseen iltaan kuvaamaan työtä. Ensimmäiseksi asettelin sen ikivanhalle puutarhakeinullemme: Kuvassa vasemmalla kuvaajan varjo, eli tekijä on mukana kuvassa! Otin kuvan Kukkeasta myös puutarhapenkillä, pyykkinarulle aseteltuna ja betoniportaille levitettynä. Kaikissa työ oli paljon enemmän edukseen kuin ”virallisessa potretissaan” tässä postauksessa. Mutta mitä niitä tähän julkaisemaan, koska tästäkin kuvasta näkee entistä paljon paremmin, millainen työ oikeasti on. iPad-laukku on melkein valmis Kova väite, mutta tässä on todiste: Ensimmäiseen blokkiin ommeltu ja leikattu osat. Mitoitin laukun, tai oikeastaan omastani ei ole niinkään tulossa laukku kuin kotelo. Sitten rupesin keräämään laukkuuni tilkkupintaa. Ensimmäinen idea pinnan kuviointiin olivat tällaiset tähdet, ja kelpuutin idean saman tien. Minulla tait

Tein eilen jotain harvinaista, eli lyhennystyön perheen ulkopuoliselle henkilölle. Työkaveri pyysi hellyttävän varovaisesti, voisinko lyhentää ja kaventaa hänen pöytäliinansa. Yllätyin vähän, että suostuin. Ehkä suhtauduin myönteisesti, koska liina oli mielestäni niin nätti. Suoraviivainen juttuhan tällainen on, ja minua helpotti entisestään se, että koneessa sattui valmiiksi olemaan sopivan väriset langat. Valmistaja oli käyttänyt vaaleaa liilaa lankaa, mutta pinkki sopi liinaan ihan yhtä hyvin. Päärmeet eivät juuri eroa toisistaan, onneksi: Nyt minulla on soirot Pentikin pöytäliinakangasta, sillä sain kavennetut osuudet osana työpalkkiota. Kukkea Hahaa, sain eilen ommelluksi Kukkea-seinävaatteen taustalle sekä nimilapun että ripustuskujan! Työ oli valmis juuri sopivasti eilisen Barcelona-Chelsea-matsin puoliajalla. Nostin ”Joulupalloilua”-työn seinältä, siirsin siinä olleen ripustuskepin tähän ja ripustin työn samaan naulaan: Jotenkin se näyttäisi olevan vähän liian

Julistan kukkaneliöihin perustuvan seinävaatteen valmiiksi, vaikka siitä puuttuu vielä ripustuskuja ja nimilappukin on ompelematta kiinni. Anteeksi sumea kuva, mutta tässä hän on: Kukkea-seinävaate: Ilmeisesti työn mustat osuudet on vaikea ikuistaa kännykkäkameralla, kun valaistusolosuhteet ovat hieman vajaat. Suunnittelen vielä, että otan työstä kuvan ulkona esimerkiksi puutarhapenkin päälle levitettynä. Toinen vaihtoehto on, että saan jonkun viattoman ohikulkijan (Tytär?) pitelemään työtä, kun otan kuvan. Lähikuvissa Kukkea on onneksi paremmin edukseen! Vasemmassa alakulmassa näkyy, että käytin kanttauksessa ainakin kahta erilaista kaitaletta: Ja oikeassa alakulmassa näkyy, että kaitaleita olikin yhteensä kolmea erilaista: vaaleansininen, tumma pinkki sekä sinipunainen, kaikki lisäksi jollain lailla kirjavia. Vielä yksi lähikuva tikkauksista. Huokaus! Eipä kuvassa näy, miten somasti tikkauslangan väri vaihtuu. Luulin ensin, että olin tasannut työn väärin; niin,

Ompelin yhteensä 27 tilkkublokkia oransseista ja pinkeistä kankaista. Osassa blokeista on pinkki tai oranssi toinen kerros, osassa ruskea tai tumman violetti. Tässä osa blokeista aseteltuna melkein satunnaiseen järjestykseen: En ole vielä edes päättänyt, kokoanko blokit yhtenäiseksi pinnaksi vai teenkö blokkiryhmiä, joiden väliin ompelen välikaitaleet. Ajattelin myös, että voisin leikata sinne tänne oranssin ja pinkin sävyisiä suorakaiteita, siis pelkkiä kangassuorakaiteita. Katsotaan. Hain melkein tällaista värimaailmaa eli siinä mielessä olen onnistunut ainakin toistaiseksi. Ajatus pinkin ja oranssin yhdistämisestä tuli American Idol -ohjelmasta. Odotin muutama viikko sitten television ääressä jonkun ohjelman alkamista ja vaihtelin kanavia. American Idol pyöri juuri silloin ja näin esiintymislavan ensin pinkin ja sitten oranssin värisenä. Tai ehkä värejä oli siinäkin käytetty yhtaikaa... No siitä joka tapauksessa idea on peräisin! Sininen tilkkupinta on nyt koossa, mutta ei

Kukkaneliöihin perustuva seinävaate ei ole vieläkään valmis, sillä vajaasakaraisten tähtikuvioiden sakarat puuttuvat edelleen. Lea P ehdotti kommentissaan, että applikoisin tähdille sakarat, mutta minusta ei ole siihen. En osaa tehdä riittävän (lue: täydellisen) siistejä kolmioita niin, että jokainen reuna olisi taitettu eikä risareuna.  En usko, että osaisin kiinnittää kolmioita tilkkupintaan riittävän (lue: täydellisen) siististi ja muuhun pintaan soveliaasti. Huokaus, mutta omapa on syyni! Mitä oikaisin reunoja ommellessani! Olisi pitänyt nähdä silloin hieman enemmän vaivaa, niin nyt ei tarvitsisi nähdä aivan älyttömästi sitä vaivaa. Seuraavalla kerralla muistan tämän. Kääntöpuolella  Ompeluhuoneessani Makkarissa oli taas auringonpaistetta sopivasti, jotta tikkaukset erottuivat hyvin, ja kuvasin seinävaatteen myös taustapuolelta. Tässä yleiskuvaa: Tässä neliömäisiä varjotikkauksia ja kaikenlaisia muitakin kuvioita. Tikkauspintakuvioista tulikin mieleen lyhyt kesk

Jäännöspaloista työstämäni tilkkulaukku on ompeluvaiheessa. Aloitin ahnaasti laukkupinnan kokoamisesta, jotta pääsisin mahdollisimman pian näkemään laukun kolmiulotteisena. Valoa oli eniten ikkunan ääressä, joten laukku seisoi silityslaudalla: Voi sentään, mitkä kontrastit! No taustalla oli sekamelskaa, joka ei onneksi erotu. Laukku väsyi seisoskeluun ja meni pitkälleen: Ompelin samalla kyllä vuorinkin laukkuun. Nyt laukku odottaa muita tarvittavia kappaleita, joiden osalta en ole edes päättänyt, mitä kankaita käyttäisin. Mitä kangasta sankoihin? Mitä vetoketjulipareeseen? Siistit kohdalleen?  Väsähdin pursuilevaan jäännöspalatilkkulaatikkooni. Se tuntui olevan täynnä kankaita, mutta yhtään sinistä palaa ei tuntunut löytyvän! Rupesin noukkimaan kankaita laatikosta ja pinoamaan niitä järkevästi. Muutama pino on tietyn värisille, mutta minulla on pino myös ei-puuvillaisille kankaille (siirrän ne pois tästä laatikosta tilannetta hämmentämästä), epämääräisen riemunkir

Mutkittelevat tikkaukset hedelmäpuukuvaisella tilkkulaukkupinnalla ovat valmiit: Laukkukappaleet on nyt leikattu muotoon ja ne odottavat vuorin ja muiden kanssakappaleiden leikkaamista sekä tietysti ompelemista: Jätin eilen jäännöspalatilkuista kokoamani tilkkupinnan tikkaamisen kesken siinä vaiheessa, kun alalanka oli loppunut jo toisen kerran ja olisi pitänyt puolata lisää. Tottahan sellaisen ponnistelun edellä pitää ensin nukkua hyvät yöunet. Reippaana tänään tartuin puolaustehtävään ja kohta tikkaaminen jatkui. Jäännöspalat tikkasin ”orgaanisesti” mutkittelevin suorin ompelein: Nämäkin laukkupalat ovat valmiit ja odottavat ompelemistaan. Hanhet Tein vielä yhden lisähanhen: aikomani oranssinsävyisen. Nyt näitä on neljä eri väristä ja se saa toistaiseksi riittää. Onnistuin järkeilemään, miten saan hanhestani vihreän yksilön peilikuvan. (Se ei ole kauhean vaikeaa, mutta osoittautui eilisellä kurssilla ylivoimaiseksi.) Tämä ei toimi  Kukkaneliöistä laa