Tilkunviilaaja

Ompelen tilkkulaukut mieluiten kahdesta erillisestä kappaleesta, en yhdestä pitkästä. Syy: laukulle muotoillaan pohja ompelemalla poikkisauma sen alakulmaan. Sivu- ja alasauma on paljon helpompi asetella kohdakkain kuin sivusauma ja kuvitteellinen pohjan keskikohta! Tästä kuvasta näkyy, miten laukkuaihion alakulma taitetaan ennen poikkisauman ompelemista: Sangat pyykkinaru-sangan-sisällä-menetelmällä Ota leikkaamasi sankakappaleet esille ja silitä niiden nurjalle puolelle tukikangas. Vinkki pihille: sankoihin tulee niin paljon taitetta ja ompeleita, että tukikangas voi olla paloista koottu, kuten kuvan esimerkissä: Kun tukikankaat ovat kiinni, jatka silittämistä: taita sanka ensin pitkittäin kahtia, tukikangas taitteen sisään ja silitä. Avaa taite ja silitä kumpikin pitkä reuna keskitaitteen kanssa tasan. Taita taas sanka pitkittäin kahtia niin että risareunat jäävät sangan sisään keskelle ja silitä. Ota esille kaksi noin 3cm sankakappaleita lyhyempää pyykkinarun pätkää. Aseta naru s

Unohdin eilen mainita saaneeni tilkkukukkakupongista kokoamani tyynynpäällisen valmiiksi. Ja vaikka aluksi ajattelin käyttää sen sisällä upouutta tyynyä, kokeilin ensin, mahtuisiko siihen yötyynystä tuunaamani sisustustyyny. Mahtui. Joten huraa, sängyllä ei enää seikkaile säälittävä vaaleanpunainen tyynyhkö mytty, vaan hieno kukkakuvioinen tyyny! Olen vielä kahden vaiheilla, ominko tyynyn itselleni. Hengeltään se sopii "Ajatus karkaa kesään" –päiväpeittoon, mutta kupongin tummansininen tausta riitelee mielestäni hiukan liikaa peitteen mustien reunojen kanssa. Suunnitelma: yritän valmistaa sängylle lisää tilkkumaisia tyynynpäällisiä. Sen jälkeen näkee paremmin, riiteleekö tämä peitteen värien kanssa liikaa vai ei. Karkkivärit hehkuvat Auringonpaiste sai karkkivärisen tilkkulaukun suorastaan loistamaan: Eilisen ompelusuorituksen mitta oli tasan tilkkulaukun yläreunan pituinen, sillä ompelin ainoastaan tuon tikin. Liikenevä vapaa-aika eilisiltana kului pitkään kävelymatkaan (

Ärtsyn karkkivärinen tilkkulaukku on melkein valmis. Yllätys, yllätys – vain yläreunan litistävä tikkaus puuttuu. Kuvassa laukku odottaa yläreunan huolittelukaitaleen kiinnittämistä ja napin ompelemista. Laukku saikin vihreät sangat. Vasta kun sangat olivat kiinni laukussa, näin jo leikkaamani ja silittämäni pinkit sangat ompelupöydällä. Tein ne pyykkinarua vailla valmiiksi samoihin aikoihin kun rupesin kiireellä kokoamaan musta-valko-beigeä tilkkulaukkua Mila, ja sitten ne unohtuivat. Hohhoijaa.

Tytär esitti perjantaina aika haasteen, kun pyysi seuraavaksi päiväksi esiliinaa opettajalle lahjaksi, mutta tartuin haasteeseen. Selvitin ensin, minkä mallisen esiliinan hän toivoi minun tekevän. Onneksi kotoa löytyi mallikappale, josta saatoin ottaa suoraan kaavan. Yksi ajatustehtävä vähemmän. Sitten keskusteltiin kankaasta. Kankaan täytyi tietysti löytyä varastoista. Ensimmäiseksi katse osui vaaleanpunaiseen muffinssikankaaseen, jonka Tytär kelpuutti, mutta jota hän ei pitänyt täydellisenä. Löysin onneksi myös sinisävyisen kankaan, josta piti aikanaan tulla tyyny(jä). Olin leikannut esiliinaosan, niskalenkin, solmiamisnauhat ja leikkelin juuri vinokaitaletta essun reunoihin, kun Tytär tuli paikalle ja pyysi tekemään esiliinasta kaksipuoleisen, mikäli suinkin mahdollista. Onneksi varastoista löytyi jokseenkin sopiva kangas, joka saavutti myös Tyttären hyväksynnän. Ahersin ja ahkeroin, mutta esiliina jäi vielä kesken, kun oli aika mennä perjantaisaunaan. Tähän tilaan se jäi. Sitten s

Siltä varalta, että joku luulisi Tilkunviilaajaa täydellisen sujuvaksi ompelijaksi, paljastan kaksi viimeisintä ompelumokaani, kumpikin tältä viikolta. Moka 1 Kun ompelin ärhäkän karkkiväriseen tilkkulaukkuun polvekenauhoja, otin vahingossa koneelle kummankin tilkkupintakappaleen. Ne olivat päällekkäin ompelupöydällä. Ompelin huolellisesti nauhan kiinni ja ihmettelin kyllä hiukan, kun ompeleminen tuntui vähän raskaalta. No, saumanvara tässä varmaan vähän kanittaa, ajattelin. Kun ommel oli valmis, etsin toista kappaletta vähän aikaa, ennen kuin huomasin, että sehän oli samassa nipussa. Ei auttanut muu kuin purkaa siisti ompeleeni ja ommella nauha uudelleen kiinni. (Toisella kerralla neula kulki kankaan läpi paljon sujuvammin.) Moka 2 Ompelin tilkkukukkakupongista tyynynpäällistä. Tein takakappaleen osille vuorin, jonka leikkasin vain summittain samaan kokoon kuin vuoritettavat palat. Vuorin kiinnitettyäni en tasoittanut kappaleita. Kun sitten ompelin etu- ja takakappaleet pussiksi yhtee

Ei tämä minusta ylettömän mummomaiselta näytä. Pikemminkin kesäiseltä ja aidon vintage-koristenauhan ansiosta ehkä hieman retrolta. Kokosin laukkuun myös vuorin. Kangas on (ellen aivan väärin muista) Syyringin kokouksessa Vapulta saatu. Hän teki poistoja kangasvarastoihinsa, ja minulle siunaantui ainakin kolme kangasta. Yhtä niistä olen käyttänyt jo farkkukassin vuorikankaana, ja nyt siis tästä toisestakin syntyy vuoria. Leikkasin illalla vaaleanturkoosista ruutukankaasta vinokaitaleen laukun yläreunan huolittelua varten (vinoon leikattu kaitale oli visuaalinen, ei niinkään käytännöllinen valinta). En pysähtynyt lainkaan kokeilemaan, sopiiko ruutukangas vuorikankaan väritykseen. No ei mielestäni oikein sovi, eli joudun etsimään toisen kaitalekankaan ja leikkaamaan uudet huolittelukaitaleet. Päätin kokeilla myös, saisinko ajoissa valmiiksi tilkkulaukun ylioppilaalle. Minulla on tiedossani yhden tutun ylioppilaan juhla-asun väritys ja etsin esiin kankaat, jotka ehkä sopisivat siihen. Le

Jouduin eilen aamulla viivästämään töihinlähtöä, sillä Mies oli tilannut paikalle nuohoojan, joka oli jonkun verran myöhässä. Hyödynsin viiveen ja leikkasin palat taas uuteen tilkkulaukkuun, tällä kertaa karkkiväriseen. Niinpä nostin töistä palattuani juuri leikkaamani palat ompelupöydälle ja hurautin pinnat valmiiksi. Ompelin vihreisiin kaitaleisiin vielä vaaleanpunaisen minipolvekenauhan. Sangat tulevat tuosta keskipalan viereisestä pinkistä kankaasta. Ne on leikattu, tukikankaalla kovitettu ja muotoon silitetty. Pyykkinarua odottavat sisälleen. Ehkä tästä laukusta tulee aika ärhäkän karkkivärinen. No eipä ainakaan ole mitäänsanomaton! Vaaleanturkoosiin ruutukankaaseen perustuva laukku oli eilen tikattavana, mutta tikkaus on vielä kesken. Sankakappaleet sain samaan malliin kuin karkkivärisen laukun sangatkin. Vastapainoksi jotain hieman hillitympää. Kuten eilisessä postauksessani jo mainitsin, olen etsinyt esiin pelargoniakuvioista kangasta hyödyntävän kangasyhdistelmän. Tässä se on

Laukku sai nimenkin. Kas tässä valmiina Doranne-tilkkulaukku: Löysin kuin löysinkin laukkuun sopivan napin varastoistani. Ellen aivan väärin muista, nappi on ollut 1990-luvulla kiinni aniliininpunaisessa, varmasti muodottoman laatikkomaisessa jakussa. Täytyy sanoa, että napin uusi elämä tässä laukussa on paljon viehkompi! Vaalean turkoosia hyödyntävä tilkkulaukku pääsi tuotantolinjalle seuraavaksi. Se odottaa nyt tikkaamista kiinni koltsarikankaaseen ja ohueen tikkausvanuun. Sangat teen tuosta sarjakuvamaisen kukallisesta kankaasta. Sankakaitaleet odottavat puolestaan tukikangasta nurjalle puolelleen. Bonuksena tässä laukussa on minulle se, että keksin näin pian oivan käyttötavan Tampereen tilkkupäiviltä ostamalleni käsinvärjätylle kankaalle. Eiköhän tästäkin laukusta tule oikein soma, vaikka tietysti hyvin erilainen kuin tuo Doranneksi nimeämäni tilkkulaukku. Tytär tosin sanoi, että "ihan hieno, mutta aika mummomainen". Olen myös jo leikannut laukkukappaleet söpöstä ja hemp

Mutta ei aiemmin mainitsemani kauhea, yötyynystä tuunattu tyyny, vaan edustuskelpoisen, suoraan pakasta vedetyn sisustyynyn päällinen. Urheasti ponnistellen sain silityslaudan ja –raudan otetuksi esiin ja silitin paitsi tyynynpäällisen kankaat ja saumat, myös kaksi paitaa (Miehen ja Tyttären). Hyvä, minä! Tyynynpäällisen takakappaleeseen muodostui nappilista, kuvassa myös mainitsemani nappipussi. Etukappale näyttää kivalta nyt, kun saumat on silitetty. Tyynynpäällisen kulutuskestävyyden parantamiseksi taidan tekaista sinne vuoripalat. Samalla saan päälliseen toisen kerroksen ja voin tehdä parit koristetikkaukset (tai no, ainakin tikkaukset). Luin eilen myös Tilkkulehden uusimman numeron, jossa oli muutama kirjoittamani juttu. En lukenut omia juttujani (tietenkään), vaan silmäilin ne läpi, mutta muun sisällön luin melko tarkasti. Ehkä yllättävin juttu oli kertomus neulatyynystä, joka oli nielaissut uskomattoman monta neulaa.

Ompelin eilen illalla vihdoinkin sen vihoviimeisen, yläreunan tikkausompeleen siniseen tilkkukukkakassiin, joka on täten virallisesti valmis. Käytin kahta eri väristä ylälankaa: pellavanväristä vaaleisiin ja tummansinistä sinisiin osuuksiin. Näin tarkka langan sävyttäminen oli ehkä turhaakin hienostelua. Tästä tuli mielestäni melko tyylikäs kassi. Sain etu- ja takakappaleen kuulumaan tyylillisesti samaan sarjaan samaa kangasta olevalla kaitaleella sekä käsintikkauskuviolla. Tästä suunnasta samaa kangasta oleva kaitale ei oikein erotu, mutta kyllä se tuolla vasemmassa reunassa on! Sitten tartuin kelta-pinkkiin tilkkukukkaan, josta ajattelin ensin tehdä kassin – taas. No, väreihin sopivaa paksuhkoa kangasta ei löytynyt (ainakaan helposti), joten siirryin suunnitelmaan B eli tekemään tyynynpäällistä. Etsin sopivia sävyjä kaitaleisiin, joilla täydentäisin kupongin noin 42cm x 42cm kokoon (ompelen tästä siis päällisen 40cm x 40cm –kokoiselle tyynylle. Löysin vielä riittävän ison palan, j

Pinkistä tilkkukukasta tuli mielestäni ihana kassi! Tytärkin tätä ihaili useaan otteeseen ja arveli, etten raaski tätäkään myydä, ainakaan ihan heti. Vuorikankaana on uudehkoa, Itiksen Eurokankaan tilkkukangasvalikoimista ostamaani ruusukukkakangasta. Todellisuudessa värit ovat vielä hempeämmät. En millään saa väritasapainoa kohdalleen, vaan kuvat jäävät kummallisen vihertäviksi, vaikka yrittäisin mitä! Kassista tuli riittävän jäpäkkä, että se pysyy itsekseen seisomassa (ainakin näin tyhjillään ollessaan). Sangat ovat taas pyykkinaru-sisällä-tyyppiset. Tässä tilkkukukkakuponki kassin etukappaleessa: Ompelin tähän kassiin eilen sen vihoviimeisen ompeleen, eli yläreunan tikkauksen. Siksi merkitsen pinkin tilkkukukkakassin täten valmistuneeksi, mutta sinistä tilkkukukkakassia en vielä!

Sinisestä tilkkukukasta ompelemani kassi on melkein valmis: siitä puuttuu enää yläreunan litistävä ja viimeistelevä tikkaus. Tässä lähikuva kassin sangoista ja yläreunasta, josta viimeistelytikkaus siis puuttuu: Tässä kassi viittä vailla valmiina, makkarin lattialla seisoskelemassa. Applikoitu pinkki Otin Rva Pionin innoittamana esiin pinkin tilkkukukkakupongin. Halusin takakappaleeseen vähän vahvempaa kangasta ja löysinkin sopivaa, pellavanvaaleaa, haalea- ja harvakukallista. Sitä vain oli aika pienet palat, eli jouduin koostamaan takakappaleen tilkuista. No, ihan kiva tästä tuli! Kappale on tukevoitettu vielä ohuella vanulla. Tikkasin vain haalean-vaaleat palat näkyvämmin, ja muissa kappaleissa on tikkausta vain saumakohdissa. Tytär ehdotteli jo edelliseen kassiin, että tekisin ulko- ja sisätaskuja. Muistin hänen ohjeensa nyt ajoissa ja teinkin (mielestäni) söpön, pilkullisen taskun kassin takakappaleeseen. Kas näin: Käytin taskussa kikkaa kuusi: leikkasin toisen reunan vinoksi, n

Sinisestä tilkkukukasta ompelemaani kassia voi jo vähän kokeilla. Ompelin sen sangat eilen valmiiksi: kaitaleet nelinkerroin, kaitaleiden sisälle noin 5cm lyhyemmät pätkät muovista pyykkinarua, tikkaus ensin mahdollisimman läheltä narua ja toinen tikkaus läheltä narutonta reunaa. Sangat kiinnittyivät samalla kun ompelin kassin yläreunaan huolittelukaitaleen. Etsin sopivinta kaitalekangasta tovin ja päädyin lopulta aika tummaan siniseen kankaaseen. Se erottuu vuori- ja kassikangasta vasten, mutta toistaa sankojen sävyjä. Muutama ommel vielä, ja kassi on valmis. Mitähän otan seuraavaksi työn alle? Ehkä olisi aika kaivaa lilahtava torkkupeitto laatikosta ja edistää sitä hieman…

Onneksi en tee käsitöitä elääkseni, vaan harrastuksena! Tällä työskentelyvauhdilla näkisin nälkää. Toisaalta, jos saisin elannon käsitöistä, työstäisin niitä varmasti ainakin kahdeksan tuntia päivässä, jolloin valmistumisvauhti olisi toisenlainen. Eilen ompelin ihan sisävuorin applikoidusta sinisestä tilkkukukasta sommittelemalleni kassille. Minulla oli vuoripalat valmiiksi leikattuina, hivenen reiluina, jotta voisin tasata ja suoristaa valmiiksi yhdistetyt kappaleet. Ja taas olin tehnyt mittavirheen, joten jouduin jatkamaan toista kukkakangasta parin sentin kaitaleella. Huomasin virheen luonnollisesti vasta sen jälkeen kun olin jo ommellut yksivärisen palan kukkakankaaseen kiinni, eli ensin piti purkaa jo ommeltu sauma. Niin tyypillistä! Kassin sangat teen jälleen vanhalla, pyykkinarun-pätkä-sisällä-tyylillä. Olen jo silittänyt ne muotoon, ja enää tarvitsee ommella sangat umpeen (pyykkinarun pätkä sisällä). En ole päättänyt lopullisesti, ompelenko kassin yläreunan pussiin, vai huolit