Tilkunviilaaja

Tilkkublokkien ompeleminen on sitten kivaa! Jostain aina löydän mallin, jota haluan kokeilla ja useimmiten innostun tekemään niin monta blokkia, että niistä syntyy tilkkupeiton kokoinen pinta. Kun tilkkupinta on valmis, PITÄÄ sille ommella taustakappale. Yleensä onnistun innostumaan siitäkin puuhasta, vaikka tärkeintä siinä on vain, että kappaleesta tulee riittävän iso. Seuraa toinen ihana vaihe: vien tilkkupinnan Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun Soilelle ja yhdessä valitsemme sopivan tikkauskuvion ja langan. Vielä ihanampaa on saada kauniisti tikattu tilkkutyö takaisin! Sitten seuraa kyllä taas PITÄÄ-vaihe. Nyt sellainen on päällä, sillä hauska x plus –blokeista kokoamani tilkkupinta on minulla tikattuna, mutta viimeistelemättömänä. Ei auta, vaikka työ näyttää ihan melkein valmiilta kuvassa: Vaatiihan se vielä useamman jutun. Pitäs keksiä tälle luovalta kuulostava nimi. Pitäs tasoittaa peitto. Pitäs leikata ja kirjoittaa ja kiinnittää nimilappu, jossa on se luovalta kuu

Kuten aiemmassa blogikirjoituksessani mainitsin, minun pitää ommella kahdenlaisia raidallisia hirsimökkiblokkeja viimeisimpään projektiini. Aloitin ensin ompelemalla monta samanlaista blokkia, mutta nyt se toinen blokkiversio on ottanut etumatkan kiinni. Kumpaakin blokkityyppiä on yhtä monta: Valkoista ja harmahtavaa kangasta kuluu ja kuluu! Harmahtavaa minulla ei ollut valtavaa määrää, ja näyttääkin siltä, että joudun käyttämään tähän myös jotain toista harmaata kangasta – tai sitten tästä tuleekin paljon aikomaani pienempi tilkkupeitto! Sen sijaan jäännöspalakankaani eivät näyttäisi hupenevan lainkaan! Suurin osa jäännöspaloista on nimensä veroisia – paloja – eikä niistä riitä kaitaleiksi asti. Ei ainakaan blokin pisimpiin osuuksiin. Niinpä olen jo joutunut leikkaamaan kaitaleita isommista paloistani. Sellaisista, joita ei oikein voi kutsua tilkuiksi, mutta jotka ovat kuitenkin fättäriä paljon pienempiä.

Pääsin eilen tutustumaan Tilkkuyhdistyksen valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn, joka oli esillä Vaasa-opistossa. Jokainen yhdistyksen jäsen sai halutessaan lähettää näyttelyyn yhden työn, ja tänä vuonna 160 jäsentä oli tarttunut mahdollisuuteen. Nähtävää riitti! Minä halusin tietenkin nähdä, miltä oma työni ”Enemmän on enemmän” näytti seinälle ripustettuna, muiden töiden joukossa, mutta totta kai toisten tekemät olivat kiinnostavampia. Otin vain muutaman kuvan, joista tein pienen gallerian yhdistyksen verkkosivustolle. Moni bloggaava kävijä oli jo julkaissut omia kuvakoosteitaan, joten linkitin samalta sivulta niihin. Olin liikkeellä Miehen kanssa, ja ensimmäisessä näyttelykerroksessa kysyin, mikä työ jäi parhaiten hänen mieleensä. Veikkaan, että häntä vaivaa autokuume, sillä hän mainitsi empimättä työn ”Marraskuu on renkaanvaihdon aikaa,” tekijä on Ritva Soukka. Ilahduin nähdessäni, että yksi jäsen – Birgitta Andtbacka – oli halunnut lähettää näyttelyyn tilkkupeiton

Kurkkasin toissapäivänä vinttivaraston yhteen laatikkoon ja löysin sieltä 31 valmiiksi ompelemaani quilt-as-you-go-tilkkublokkia. Blokit olivat yli vuosikymmenen valmiina ja odottivat, että ompelisin niitä lisää. No en aio ommella näitä enää! Päässälaskutaito ei ole vielä niin ruosteessa, etten olisi heti tajunnut siinä olevan tarpeeksi 5 x 6 tilkkublokin pintaan. Sommittelin blokit lattialle ja kas, siinä oli vauvanpeitto – ei tarvinnut kuin yhdistää blokit toisiinsa. Olin ommellut blokit ehkä vuoden 2004 tienoilla kankaista, joita silloin sattui kaapista löytymään. Siinä on ensimmäisestä tilkkupeitostani jäänyttä vihreää kangasta; olohuoneen verhokangasta; äidille ompelemistani mekoista jääneitä tilkkuja; tyttären vauvalakanaa; paloja vuonna 1990 Ranskasta ostamastani paidasta. Blokkimalli löytyi Lise Bergenen kirjasta "Kauneimmat tilkkutyöt". Hän oli ommellut blokeistaan värikkään peiton – minun blokkini ovat tosiaan sen värisiä, millaisia kankaita kaapista sat

Varjostetuista kuvioneliöistä ompelemani tilkkupinta on nyt ollut valmiina kohta kaksi kuukautta. Ennen kuin tilkkupinnasta saa tilkkupeiton, tarvitaan taustakappale. Kissankin mielestä pinta taitaa tuntua liian ohuelta – ainakaan se ei heittäytynyt tähän pitkäkseen! Ehdin tällä välin MELKEIN unohtaa, että löysin muutama viikko sitten Eurokankaan palalaarista yllättävän sopivan taustakankaan! Rupesin eilen varovasti miettimään taustakappaleen kokoamista, helteestä huolimatta, ja selailin kangaskaappien sisältöä lähes epätoivoisena. Onneksi järjen valo välähti! Olisin pystynyt ompelemaan taustakankaan yhdestä kuosista, mutta päädyin kuitenkin käyttämään paria muuta kangasta ja muutamaa tilkkupalaa. Ylimääräinen varjostettu neliöblokki pääsi tietenkin mukaan, koska siinä on kivaa Marimekko-kangasta. Siihen tuntui sopivan yksi minitilkkulasagnepala. Kellertävä- ja violettisävyiset minitilkkulasagnet puolestaan sopivat kuviokankaan väreihin. Jotta sain palat sovitetuksi muka

Oletko suunnitellut tai haaveillut ompelevasi tilkkupeiton? Ompele ihmeessä, mutta älä tee niin kuin minä tein! Ompelin ensimmäisen oikean tilkkupeittoni noin vuonna 1995 ja tein kolme valtavaa virhettä. Ole viisas ja opi minun tekemisistäni! Virhe 1. Leikkasin saksilla. Minä lähdin soitellen sotaan eli leikkasin parisängyn peittooni kaitaleet ja myöhemmin blokit saksipelillä. Mittasin senttimitalla kankaan leveydeltä kaitaleet, piirsin lyijykynän ja viivoittimen avulla leikkuuviivat ja leikkasin. Oi elämän kevät! Tärväsin varmasti 20-kertaisen ajan yhden kaitaleen leikkaamiseen verrattuna leikkuroimiseen. Kerron tässä blogikirjoituksessani koko onnettoman tarinan. Älä sinä tyydy saksiin! Tietenkin jos leikkaat peittoosi vain 20-30 isoa neliötä, saksetkin toimivat. Jos kuitenkin olet aikeissa ommella tilkkublokkeja, hanki kunnon välineet, eli leikkuri, viivain ja alusta. Ellet halua ostaa sellaisia itse, sinulla on pari vaihtoehtoa lainata välineet. Tilkkutyökurssi. Ell

Jos olet yhtään seurannut blogiani, olet varmasti huomannut, että taustakappaleet tuottavat minulle päänvaivaa. Yleensä joudun kokoamaan taustakappaleet monen monituisesta palasta! Monesta taustakappaleesta on ehkä siksi tullut lähinnä mielenkiintoinen. Osa on kyhätyn näköisiä, mutta tosi moni on ollut toki kivakin! Paljastan tässä viisi suosikkiani. Siis viisi suosikkitaustakappaletta vanhimmasta uusimpaan! Ruoho on vihreämpää –tilkkupeitto vuodelta 2012. Valtaosa taustakappaleesta on 1990-lukulaista keittiön verhoa, mutta maltoin ommella koristeeksi rivin tilkkuneliöitä. Se on tämän takakappaleen juttu! Kirjoitin taustakappaleen ompelemisesta muutaman sanan tähän blogikirjoitukseeni. Ruoho on vihreämpää -tilkkupeiton paraatipuoli: Valmista tilkkupeittoani esittelen kirjoituksessa "valmis sinisävyinen tilkkupeitto," ja blokkeja ommellessani ihmettelin, mikä tekee rumasta väriyhdistelmästä yhtäkkiä kauniin. Tuulen viemää –tilkkupeitto vuodelta 2013. Kun k

Viimeistelin reilu viikko sitten kaksikin tilkkupeittoa - Tuulenpesät- ja Tasapeli-peiton - ja vähän sitä aikaisemmin olin saanut uuden tilkkupinnan valmiiksi. Sitten olikin aivan höntti olo: mitä seuraavaksi? Toivuin nopeasti hönttiydestäni ja aloitin sarjan välitöitä. Lähdin siis toteuttamaan ”mieletöntä” ompelua (mindless sewing). Joskus mielettömistä tuloksista syntyy jotain saman tien, mutta yleensä ei. Ei ole tarkoituskaan, sillä välitöillä ei ole väliä! Omiin välitöihini liittyvät melkein aina jäännöspalat. Nostin taas kerran jäännöspalakassin viereeni ja leikkasin paloista pieniä neliöitä. Sitten ompelin niistä kaksi yhdeksän neliön blokkia. Tästä välityöstä oli suoraan hyötyä, sillä sain siitä oivaa kuvamateriaalia Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:lle kokoamaani ”10 parasta silitysvinkkiä tilkkuilijalle” –ohjeeseen. Ompelupöydän laidalla oleskeli yhä kivoja tilkkuja ”neliö ja sen varjo” –blokkien ompelun jäljiltä. Muistin neliötilkuista kootun peiton, jossa neliön ke

Ehkä teistä tuntuu, että ompelen tilkkupeiton valmiiksi suunnilleen yhdessä illassa? Ei ol’ perää! Mutta kun tikkauttaa vaikkapa kolme tilkkupintaa kerralla, niiden viimeistely saattaa käydä nopeasti – tai sitten ei. Ompelin kuitenkin eilen viimeiset pistot Tasapeliksi nimeämääni tilkkupeittoon, jonka ompelin kivasta Island Batiksin kaitalepakkauksesta, ryyditettynä muutamalla eri tummuisella harmaalla kankaalla. Aloitin projektin näköjään lokakuussa 2017 , joten ei tämä mitenkään meganopeasti valmistunut! Jos haluat tehdä samanlaisia blokkeja, katso ohjeeni "ompele rastiblokki batiikkikaitaleista". Kaitalepakkaus on yllättävän riittoisa, kun valitsee sopivan mallin. Tasapeli-tilkkupeitosta tuli kooltaan noin 160 cm x 185 cm. Kaitaleita jäi jäljelle vain aivan pieniä paloja, mikä oli tarkoituksenikin. Näin sen verran vaivaa, että asettelin (nopeasti) Tasapeli-tilkkupeiton ryöppyämään alas kotiportaita. Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta toteutti peiton pinn

Ompelin Tuulenpesät-tilkkupeiton Capitola Quilterin blogista löytämäni Tassels-tutoriaalin perusteella. Ensimmäiset blokit valmistuivat jo tammikuun lopulla 2015! Olen iloinen, että lopultakin sain projektin päätökseen. Tuulenpesät-tilkkupeitto on kooltaan noin 152 cm x 190 cm. Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta tikkasi siihen hauskat, puun syitä tai lieskoja muistuttavat kuviot. Ne sopivat blokkikuvioon täydellisesti. Soilen tikkaama peitto palautuu aina siistinä. Sen reunat ovat litteät, koska longarm-kone harsii tilkkupeiton reunat yhteen. Kun vielä tikkasin kotikoneella, sain kanttausvaiheessa taistella pulleiden ulkoreunojen kanssa. Kuten kuvasta näkyy, muutakin taisteltavaa riittää. Olen iloinen, että minulla on nykyisin yksi vaikeus vähemmän, kun kantattava reuna on tasaisen paksuinen (ohuinen). Toki tasoitan peiton ennen sen kanttaamista. Tilkkupeitto saapuu siistinä ja litteäreunaisena, mutta se täytyy silti trimmata, jotta se on varmasti ylhäältä ja alhaalta

Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, tämänkertaisen tilkkupinnan blokit eivät mahtuneet yhtaikaa sommittelulattialleni! Aiemmin olen samassa tilanteessa ommellut blokkeja muutaman kokonaisuuksiksi, jolloin ne vievät vähemmän tilaa, ja lopulta olen pystynyt tekemään sommitelman. Tällä kertaa olin valinnut kärjellään seisovat blokit, jotka joutuu ompelemaan kulmasta kulmaan riveiksi. Lisäksi blokkien harmaan ”varjon” piti vaaleta alhaalta ylös. Niinpä jouduin käyttämään kaiken tarkkaavaisuuteni ja laskemaan rivejä moneen kertaan, että sain diagonaalirivit onnistumaan. Seuraavalla kerralla sommittelen jollain muulla tavalla! (Jos muistan.) Ompelun lomassa rupesin myös miettimään työn väkäreunoja. Alkuperäinen ajatukseni oli tasoittaa tilkkutyön reuna, mutta minua vähän harmitti kivojen kankaiden pois leikkaaminen. Sitten tulin ajatelleeksi, että täytän kolmiot samaan tapaan kuin ”Aamuvirkku”-tilkkupeiton mallissa neuvottiin. Jostain syystä ajattelin automaattisest