Tilkunviilaaja

Kissatauluaiheiset lasinaluset olivat mielestäni olleet riittävän kauan aikaa täyden keskeneräisyyden vaiheessa, joten otin ne esiin ja valmistin eilen illalla tikkausta vailla valmiiksi: Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa silitettävää vanua. Arvelin, että silittämällä kiinnitetty vanu pysyisi itsekseen paikallaan kappaleen kääntämisen ajan, jolloin nuppineulojen pistelyn voisi unohtaa. Hiukan kyllä epäilytti, mutta tartuin päättäväisesti toimeen. Kun olin ommellut lasinaluset oikeat puolet vastakkain yhteen (kääntöaukon muistaen), mittasin sisämitan, leikkasin silitettävästä vanusta sopivat neliöt ja silitin vanut kiinni lasinalusten taustakankaaseen. Käytin aika kuumaa rautaa ja välissä silityskangasta. Vanu näytti jäävän kankaaseen kiinni ihan hyvin. Edelleen hieman epäillen ryhdyin kääntämään kappaleita oikeat puolet ulospäin. Kyllä hälvenivät epäilykset! Vanu pysyi moitteettomasti paikallaan ja lisäksi reunat oli paljon helpompi saada suoriksi ja teräviksi. Kääntöaukonkin

Muotopuolista muffinssilasinalusista tuli eilen illalla symmetriset, ja löysin niihin kohtuullisen sopivan taustakankaankin. Kohta pääsen käsityövaiheeseen, eli kääntämään aluset takaisin oikein päin niin, että etu- ja takakappaleen väliin tulee tikkausvanu. Jipii! Näiden lasinalusten värityksestä ja kuvioinnista minulle kommentoitiin, että näiden päältä pitää tietysti nauttia lasillinen vadelmamehua. Vihreä-kultasävyiset tilkkulasinaluset tosiaan vaivaavat laskupäätäni. Ei mitään vakavaa, mutta leikkasin puuttuvia kimaltavia palasia (muita vihreitä neliöitä minulla kyllä oli), joita piti leikata kahteen lisäneliöblokkiin. Blokkiin tarvitaan näitä kaksi, joten leikkasin tietysti ensin vain kaksi neliötä. Eihän niistä olisi tullut keskineliö kuin yhteen aluseen lisää. Onneksi tajusin tämän ennen kuin olin taas siivonnut kankaan kaappiin. Reunakaitaleeksi olisi ehkä sopinut oikein tumma sammaleenvihreä parhaiten, mutta kaapissani ei ollut sellaista kangasta. Tyydyin raidalliseen,

Taisin mainita jo, että minulla oli tekeillä paitsi vihreä-kultasävyiset, myös muffinssikuvioiset tilkkulasinaluset? Näitä ommellessani törmäsin ärsyttävään puutteeseen: olin kuin olinkin leikannut hieman liian vähän reunakaitaletta. Joudun etsimään kaitalekankaan ja leikkaamaan vielä yhden suikaleen, ennen kuin voin valmistaa näiden etupuolet. Noin ne odottavat, toistaiseksi muotopuolina. Sillä Tilkunviilaaja toimi tyypillisellä, lyhytjännitteisellä tyylillään ja jatkoi toisen projektin parissa sen sijaan, että olisi sinnikkäästi viimeistellyt edellisen. Vihreä-kultasävyiset lasinaluset olivat ensin neliöitä, sitten neliöpareja: Ja päivän päätteeksi nelikenttiä: Projektissani on vain yksi puute: minun piti tehdä näitä kahdeksan kappaletta. (Tällä laskutaidolla voisi luulla, etten ole vielä läpäissyt edes kansakoulun laskentokoetta.) Ajatus karkaa kesään –tilkkupeitto ahkerassa käytössä Kissa ahkeroi eilen oikein toden teolla ja leikki pitkän aikaa tilkkupeiton pä

Pyydetyt vihreä-kultasävyiset tilkkulasinaluset ovat melkein valmiit: olen jo aloittanut palojen leikkaamisen. :-) Teen kahdeksan alusta, joissa on neljän tilkun neliö keskellä ja kaitaleet ympärillä. Keskineliössä on kaksi samaa kangasta kaikissa alusissa, muut kankaat vaihtelevat. Tässä se kangas, jota on jokaisessa alusessa: No on tässä muutakin väriä kuin vihreää, mutta täytyyhän näistä löytyä vähän kontrastia. Kulta on kankaassa omasta takaa! Siivoilin ompelupöydälle (mystisesti) ilmestynyttä kangaskasaa ja kas, siellä oli kissakuponkikangasta, josta en vielä ole tehnytkään lasinalusia. Kupongit ovat erittäin eri sävyisiä, joten yhteisen reunakankaan löytäminen oli haaste. Lopulta päädyin sellaisiin ruskeisiin kankaisiin, jotka eivät ole tylsiä eivätkä arkisia. Viidakon jalokivi –tilkkulaukkua viimeistellessäni ajattelin tietysti seuraavia toisintoja samasta perusideasta. Ilmeisin vaihtoehtoinen väritys on mielestäni musta-valko-harmaan sävyinen. Kaivoin toiveikkaasti e

No niin, koristetikkausten langanpäät on päätelty ja Söpöset-lasinaluset ovat valmiit. Niissä on siis kahta eri kaitalekangasta kissakuponkien ympärillä. Toinen kaitalekangas on samaa kuosia, jota esiintyy yhdessä kissakupongeista. Takana on vaaleaa ”mitä mahdoin ajatella ostaessani tätä” –kangasta. Tikkaukset kultalangalla ihan reunassa ja kupongin ympärillä. Söpöset-nimi on Tyttären tarjoama. Sanoin, että halusin –set-päätteisen nimen (koska näitä on aina kuuden kappaleen setti) ja että olin ajatellut ehkä Kissamaiset-nimeä. Hän päätyi kuitenkin Söpöset-nimeen, joka on kyllä kuvaavampi. Olen jo työkaverilta kuullut toiveen, että tekisin lisää lasinalusia. Glögikausi on alkamaisillaan! Vihreä-kulta olisi kuuleman mukaan toiveen värisävy ja sellaisia voisin tehdä kaksikin settiä. Näitä on niin kiva tehdä, että tällainen toive on tosi kiva kuulla!

Uudet kankaat inspiroivat jostain syystä tuttuja, jo moneen kertaan nähtyjä kankaita paremmin. Niin nytkin. Katse osui sinisten pinossa uusimpaan, talviseen/jouluiseen kankaaseen ja syntyi idea tehdä kankaasta lisää tikattuja lasinalusia. Kaapista löytyi uudelle kankaalle kaveriksi jälleen yksi lahjoituksena saatu kangas, ehkäpä Milja on ystävällisesti antanut tämän minulle (en ole varma). Kiitos lahjoittajalle joka tapauksessa! Mielestäni näistä tulee hyvät, talvisemmat lasinaluset. Keskineliölle kaavailen 10cm x 10cm kokoa ja ympäröiville kaitaleille 4cm leveyttä. Tämän pidemmälle työ ei valitettavasti ole edennyt millään saralla. Koirakankainen PC-laukku on edelleen viimeisteleviä osuuksia vailla valmis ja seisoo olohuoneen tuolin vieressä. Näyttääköhän se syyttävältä? No ehkä ei sentään. Liskokankainen PC-laukkukaan ei ole sen pidemmällä kuin aiemmin, ellei ota lukuun sitä, että kiinnitin Tilkunviilaaja-merkkinauhan nuppineuloilla sisätaskukappaleeseen. Suuri saavutus!