Tilkunviilaaja

Ompelin helmikuussa pari kivan oloista tilkkupintaa sinisistä, turkooseista, vihreistä ja keltaisista jäännöspaloista. Kerroin tässä blogikirjoituksessani, miten tilkkupinnat syntyivät improvisoimalla. Tilkkupinnat olivat sen verran isot, että ompelinkin niistä pitkästä aikaa pienen tilkkulaukun. Jaoin keskeneräisen laukun kuvan Instagramissä ja sain hyvän nimiehdotuksen Tilkuista totta -Irmalta. Saanko esitellä: Kissanhäntä kainalossa –tilkkulaukku valmiina: Kas, kun en itse tullut ajatelleeksi tuota hauskaa nimeä! Totta kai se on sopiva nimi, koskapa yhdestä kissasta näkyy vain peräpää ja häntä. Olipa hyvä, että olen kirjoittanut tilkkulaukulle teko-ohjeen blogiini. Katsoin mitat sieltä! Muuten olisin ollut taas ihan öönä, että minkä pituinen ja levyinen sangan pitäisi olla, ja minkä levyisen reunakaitaleen leikkaisinkaan. Noudatin omia ohjeitani ja niinpä tästä tulikin hyvin tutun oloinen. Kuvakin piti tietysti ottaa perinteisellä paikalla eli kulahtaneilla ulkorappusil

Olen x-ynnä-blokkien lisäksi rakennellut toisenlaisiakin tilkkublokkeja, nimittäin rujoja tähtiä: Ompelin ensin minipieniä jäännöspalatilkkuja yhteen, tasoittelin pinnan suorakaiteeksi ja leikkasin tummansinisestä batiikista sopivat suorakaiteet sen ympärille. Neljään niistä tein niin ikään jäännöspaloista epämääräisiä sakaroita. Koska minulla oli käsissäni suorakaiteita, ei neliöitä, minulle tietenkin kävi näin: Eli ompelin yhdet sakarat väärään reunaan suorakaidetta. Paransin suoritustani kuin sika juoksua, ja seuraavat viisi tähteä ompelin kokoon kommelluksitta: Sitten ajattelin tehdä pari pienempää tähtiblokkia. Niihin valitsinkin neliön muotoiset osaset: Sinisten jälkeen ompelin myös pari keltaista ja pinkin tähden: Tähtiä syntyi helposti ja nopeasti, mutta tämän vaiheen jälkeen - - minun rupesi tekemään mieli ommella kerrankin jotain pitkistä kankaistani, joten siirryin ompelemaan x-ynnä-blokkeja. Minulta nimittäin kysyttiin, miten ihmeessä pyst