Tilkunviilaaja

Ompelin söpön tilkkupeiton, johon käytin lähes yksinomaan nättejä kankaita. Aloitin projektin kesäkuun puolivälissä, ja nyt olen ottanut valmistujaiskuvatkin tästä Chartres-tilkkupeitosta. Teitä ehkä kiinnostaa, miksi peittoni sai juuri nimen Chartres. Pohdin kyllä hetken, että olisin keksinyt nimen, joka olisi perustunut peiton innoittaneeseen teokseen. Soilen ompelema ihana esikuvapeitto on nimeltään Erica, ja olisihan siihen voinut viitata. En kuitenkaan keksinyt oikein mitään inspiroitunutta. Olin jo antamassa tälle nimen Entten tentten, joka sentään olisi alkanut samalla alkukirjaimella, kun huomasin yhdeksän neliön blokkien tuovan mieleen katedraalin ikkunat. Teimme perheen ja ystäväpariskunnan kanssa Ranskan-matkan kesällä 2023, ja sinä aikana näimme yhden jos toisenkin katedraalin. Chartresissa yövyimme peräti katedraalin naapurissa. Löysin kuvan, jossa lasimaalaukset hohtavat, ja Chartres-tilkkupeiton keskiosassa on sentään hieman samaa näköä, eikö vain? Satuimme olemaan...

Viimeisin tilkkupussukkani valmistui jo ajat sitten, ja nyt vasta ehdin kirjoittaa hänestä eli Metsänelävät-pussukasta tarinaa. Kuvassa hän poseeraa samalla kohdalla kuin taannoin esittelemäni Tarha-apila. Silloin niityllä oli vihreää, korkeaa heinää. Nyt se on talvea vasten niitetty. Tällaiselta Metsänelävät-pussukan päälliset näyttivät elokuisena viikonloppuna Lappeenrannan ompelulaneissa, joista mainitsin Riikinkukkokarppi-pussukan valmistujaisjutussa: Olen hädin tuskin ehtinyt kehittää niille välikankaat ja tikkausvanut alle, tikkaus ei ole alkanut. Toisinaan tilkkupinnasta tulee niin silmääni sopiva, että pohdin, keksinkö koskaan yhtä kivaa sommitelmaa. Metsänelävät-pussukan paraatipuoli eli tuo linnun kuvalla varustettu puoli on sellainen. Jonkin aikaa toivon itseltäni vastaavanlaista suoritusta, sitten unohdan asian, kunnes taas jonain päivänä huomaan kehittäneeni uuden, oikein kivan pinnan. En pysty käskystä (siis edes omasta käskystäni) luomaan sellaista; se vain synt...