Tilkunviilaaja

Jos olet seurannut blogiani pidempään, saatat muistaa, että vuoden 2010 tienoilla tehtailin jatkuvalla syötöllä tilkkulaukkuja. Ompelin niitä melkein järjettömän määrän (mutta en ihan järjetöntä määrää, koskapa kolmea tai neljää lukuunottamatta kaikki löysivät ainakin jokseenkin vapaaehtoisen omistajan). Kirjoitin tilkkulaukusta ohjeenkin, jonka ensimmäistä osaa on käyty lukemassa yli 6000 kertaa. Osia 2 ja 3 on katsottu vain parituhatta kertaa. Ehkä sangat ja laukun viimeistely ovat niin helppoja juttuja, ettei niihin tarvitse ohjetta. Palasin menneisyyteen vain ajatuksen tasolla. Pidin ohjeessa valmistuvan tilkkulaukun itse, ja laukku elelee ihan nykyisyydessä. Kuva on vain muutaman päivän takaa ja siitä näkee, että tilkkulaukkuni on kestänyt noin seitsenvuotisen elämänsä hyvässä kuosissa: Laukkutehtailuni loppui aika pian tämän jälkeen. Johonkin se tilkkulaukkuinnostus vain hävisi. Onneksi tilkkutyöharrastukseni jatkuu. (Tosin perhe saattaa olla tästä hiukan eri mieltä – e...

Saavutin (ja ylitin) rusettipeittoprojektissani jo sadan tilkkublokin rajapyykin. Leikkaan ja ompelen blokkeja aina muutama kerrallaan ja kun erä on valmis, asettelen blokit lattialle ja näppään kuvan. Tähän erään sattui melko hyvin toisiinsa sopivia värejä: Kuvassa yksi kangas näyttää mintunvihreältä (lievä yök, ja työssähän ei pitänyt olla vihreää). Todellisuudessa kankaassa on valkoisella pohjalla turkoosia, minipientä kukonaskelkuviota. Seuraavatkin blokit asettuivat keskenään melko somasti: Sen sijaan seuraava blokkierä oli niin kirjavan kirjavaa, että silmiin sattuu: Kankaat ja blokit ovat yksittäin ihan nättejä, mutta keskenään sekavia. Ainakin tuo alareunan osasto. Tältä näyttää noin sadan rusettiblokin pino: Olen ommellut nämä rusettiblokin ohjeella/kaavalla, mutta asettelen blokit tilkkupinnaksi niin, ettei rusettimaisuus tule ensimmäisenä mieleen. Juuri nyt minulla on valmiina 112 tilkkublokkia. Olen suunnitellut ompelevani tilkkupinnan 143 blokis...

Varoitus! Kuvamateriaali saattaa järkyttää herkempiä lukijoita. Seuraavasta ompelustudiosta ei kannata ottaa esimerkkiä – sitä kannattaa pitää vain varoittavana esimerkkinä. Ompeluergonomia on kyllä muuten hyvä, mutta miksi koneen oikealla puolella on röykkiöittäin kaikenlaista epämääräistä? Eikö studion asukki ikinä siivoa pöytäänsä? No, ehkä hän ei joudu siivoamaan pöytäänsä, koska hän ei osallistu tosi-tv:n ompelukilpailuohjelmiin. Ompelijan takana olevan nurkkakaapin välitilakin on häpeällisen täynnä. Värikynäpurkki?! Todellako?! Miten se muka liittyy ompelemiseen eli onko sen pakko asua studiossa? Eikä tässä vielä kaikki! Studion liepeillä on enemmänkin sekasotkua: Tuoli säilytystilana (satun tietämään, että kuvan ulkopuolella on vielä toinenkin tuoli, jolla on vielä enemmän tavaraa) ja mitä lie laatikoita ja rasioita lattialla! Tällä tilkkutyöharrastajalla täytyy olla maailman pitkämielisin puoliso, jos hän suostuu katselemaan tuollaista päivästä, viikosta ja...

Toisinaan tilkkupussukka valmistuu suunnilleen saman tien kuin aloitan sille tilkkupinnan. Olen onnistunut joskus ompelemaan koko pussukan valmiiksi, tikkaukset ja kaikki, yhdessä illassa. Useimmiten projektini kestävät kyllä kauan. Tässä yksi esimerkki: Ompelin kolmio-neliöistä kuviopinnan muutama kuukausi sitten ja tähtikoristeisella pinnallakin on ikää pari kuukautta. Tämä pari lepäilee nyt ompelupöydälläni syrjässä ja odottaa kärsivällisesti, että projekti taas liikahtaisi. Hohhoijaa!

Tavoitteenani on ommella 143 rusettiblokkia ja ommella niistä isohko tilkkupeittopinta. Ohitin äsken ompelu-urakkani puolivälin ja minulla on nyt koossa 74 tilkkublokkia. Koska ompelen blokkeja suuresta määrästä hyvin erilaisia kankaita ja aivan satunnaisessa järjestyksessä, ompelueräni blokit eivät aina soinnu toisiinsa täydellisesti. Silti kuvista näkyy, että tilkkupinnasta on (todennäköisesti) tulossa hauska ja vaihteleva. Ja monivärinen! Olen jättänyt tästä työstä pois ainoastaan vihreän ja harmaan. Yhdistin viimeisimmistä blokkieristä ottamani kuvat kollaasiksi: Aikamoiselta näyttää! Näissä blokeissa on vielä sekavamman oloinen kuviovalikoima! Luotan kuitenkin siihen, että saan suuren määrän tilkkublokkeja sommitelluksi johdonmukaiseen järjestykseen.

Olen päättänyt, että ompelen rusettiblokeista tavallista tilkkupeittoani isomman peitteen. Tarvitsen 143 blokkia ja minulla on niitä ommeltuna noin 50 – siis selvästi yli kolmasosa! Tämähän on kohta valmis! Tyypillisesti tällaisen lausahduksen jälkeen työ jää minulla vaiheeseen noin vuodeksi. Toivottavasti nyt ei käy niin. Ompelen blokkeja muutaman erissä. Leikkuupaikkanihan on makuuhuoneen lattialla, joten en pysty leikkuroimaan pitkiä aikoja kerrallaan. Leikkaan isompia ja pienempiä tilkkuja ja teen niistä parit. Sitten siirryn ompelupöydän ääreen ja ompelen tilkuista blokkeja. Kuvan tilkkupinon ompeleminen blokeiksi kestää ehkä 40 minuuttia. Valmiina blokit näyttivät tältä: Vaikka neljästä tai kahdeksasta rusettiblokista sommittelemani ”valmiit blokit” ovat hauskaa katseltavaa, minun on välillä pakko latoa kaikki blokit esille, jotta tilkkupinnan kuvio tulee esiin: Tänään latelin paahteiselle pihaterassille yhteensä 48 rusettiblokkia. Jos olisin suunnittelema...

Viime viikolla rupesi tuntumaan, että olin tehnyt vähään aikaan viimeisen kaitaleprojektin. Ompelinkin niitä neljä miltei peräkkäin. Tyylikkäiden sini-vihreä-violettien batiikkien ja yksiväristen jälkeen aloin myös kaivata hillitöntä värikkyyttä. En ole luonnostani mieltynyt niin sanottuun rusettiblokkiin, mutta sitten näin sitä käyttäviä, viehättävän värikkäitä toteutuksia. Etsin netistä ompeluohjeen, tekaisin yhden koeblokin ja jatkoin siitä. Ensin sommittelin sinertäviä kangaspareja. Tein koeblokilleni kavereiksi kolme blokkia lisää. Ylin blokki vasemmalla oli koeblokkini. Valitsin seuraaviin blokkeihin räväkämmät värit ja lisäsin kontrastia. Näitä ei kyllä voi sanoa tyylikkäiksi! Jatkoin blokkikankaiden leikkaamista ja blokkien ompelua, kunnes minulla oli koossa kuusitoista tosi värikästä rusettiblokkia: Monivärinen kattaukseni on vasta alussa, mutta se näyttää lupaavalta! Aion suosia kirkkaita värejä ja ottaa leikkuupöydälle (tai paremminkin –lattialle) myös u...

Polvet ja selkä olivat pienellä koetuksella muutama päivä sitten, kun konttasin ensin sommittelemassa kaitaleblokkejani tilkkupinnaksi ja sen jälkeen tasoitin blokit. Luotin sokeasti siihen, että valmiiksi leikatut kaitaleet olivat tasalevyisiä ja että olin osannut ommella tasalevyiset saumat. Niinpä tasoitin blokit vain pituussuunnassa. Siisteiltä näyttivät: Pihistelen koko tilkkupinnan näyttämistä ja näytän siitä vain osan ja senkin vain taiteltuna: Saatte odottaa paljastusta, kunnes mestaritikkaaja Soile Kivinen on ehtinyt loihtia pintaan taas elegantit tikkaukset! Ompelin tilkkublokit ja koko tilkkupinnan siis seuraavasti: Yhdistin kaksi kaitaletta täysvinolla saumalla. (Puolet yhden- ja puolet toisensuuntaisella saumalla.) Asetin sitten sauman satunnaiseen kohtaan leikkuualustalle nollan ja kymmenen tuuman välille ja lyhensin kaitaleen reilun kymmenen tuuman pituiseksi. Silitin sauman tummemman kaitaleen puolelle. Kun minulla oli tarpeeksi monta kahden pal...

Esittelin kuukausi sitten batiikki- ja yksiväriskaitaleista ompelemiani tilkkublokkeja. Kissan järjesteltyä blokit uusiksi keräsin ne odottamaan seuraavaa innostuspuuskaa. Ompelin sitten pari tilkkupintaa, taloblokin, saatoin valmiiksi neljä tilkkupeittoa ja ehdin myös ommella yhteen tilkkupeittokokoiseen pintaan taustakappaleen. Vasta tuon kaiken jälkeen alkoi kaitaleblokkien tekeminen taas maittaa. Niin kauan kun kaikkia värejä kaitaleita oli jäljellä, oli helppo valita yksivärinen ja batiikki, jotka sopivat toisiinsa hyvin. Kyllä tuli blokeista sointuisan näköisiä! Sitten laskeskelin, montako blokkia tarvitsen tilkkupeittoa varten. Kaitaleet alkoivat käydä vähiin, mutta edelleen värejä oli helppo soinnuttaa. Mutta sitten! Ei puhettakaan, että loppuvaiheessa olisin pystynyt tekemään vain sini-, vihreä- tai violettisävyisiä blokkeja. Käyttelin kaitaleita, joita minulla vielä oli. Huhhuh! Kuvien ulkopuolella tilanne on nyt se, että olen ommellut tarvittavan määr...

Keskeneräisten tilkkupeittojen pinossa oli neljä kanttausta vailla valmista peittoa noin viikko sitten, mutta ei ole enää! Tasoitin, nimesin, laputin ja kanttasin kaikki neljä. Huh! Viimeiseksi valmistui puna-kelta-oranssi-vihreästä jelly-rollista ja harmaa-mustista kankaista ompelemani ”vino-oo”-tilkkupeitto, joka sai viralliseksi nimekseen ”Kun saapuu syys”. Keskeneräistä tilkkupeittoa esittävään Instagram-päivitykseen sain kommentin, jossa kirjoittaja kertoi kuvioinnin tuovan mieleen syksyn lehdet. Soilen mielestä kuvioissa oli valon ja varjojen leikkiä. Niiden mielikuvien pohjalta päädyin ”Syksyn lehdet” –kappaleeseen, jonka unohtumaton esittäjä on Georg Ots. Kappaleen suomenkielinen sanoitus alkaa ”Kun saapuu syys”. Tällä kertaa nimi ei siis heijastele valmistumisen ajankohtaa, koska nyt on saapumassa kesä (ehkä jossain vaiheessa). Kerron myös typerästä ja yllättävästä kömmähdyksestäni. Kokosin taustakappaleen tietenkin useammasta palasta laskelmoimani suunnitelman mukai...

Olen kahden vaiheilla, olisinko ylpeä itsestäni vai kauhistunut siitä, että teen niin paljon tilkkupeittoja yli oman tarpeen. Mietintää. No ei minua hävetä. Olen hyvilläni ja esittelen nyt kolmannen tänä vuonna valmiiksi saattamani tilkkupeiton, jolle annoin nimen ”Pöydät täyteen”. Myönnän – merkillinen nimi. Katsoin tilkkupintaa, joka tuntui huutavan, että ”bileet”!! Olin jo nimeämässä peittoni niin, kun muistin Antti Tuiskun hillittömän biisin ”Peto on irti” ja erityisesti sen musiikkivideon. Biisin kertsissä lauletaan ”Wah - Ja pöydät täyteen”. Olen ohittanut varsinaisen biletysiän, mutta pystyn yhä eläytymään fiilikseen. Niin, ja tilkkublokeista tulee pöytäliinat mieleen. Ennen reunakantin asennusta… …ja sama kulma kantattuna: Maailman helpointa oli valita kanttauskangas! Viimeksi tikkauttamani puna-kelta-musta-harmaan tilkkupeiton taustakappaleesta jäi tähteeksi kaitale, jossa oli vähän yksivärisiä paloja ja enimmäkseen Tula Pinkin vaaleapohjaista kangasta. Tu...