työn alla tilkkulaukku.
”Oikukas kevät” –tilkkukassin nähtyään Tytär ehdotti vähän toisen mallisen laukun tekemistä seuraavaksi. Ompelin lakanakankaasta mallin, joka näytti hänestä melko oikeanlaiselta ja sen mukaan lähdin kokoamaan uusia tilkkukassipintoja.
Suunnitelma oli tämä:
Innostuin edellisen Kuutio-pussukan värityksestä niin, että päätin tähänkin yhdistää tosi neutraalia kangasta. Toteutunut pinta oli siksi tällainen:
Tälle tilkkupinnalle oli tietenkin ommeltava pari. Siihenkin tuli jäännöstilkkuneliö keskelle ja sen ympärille kolmio-neliökuvioita. En tavoitellut symmetristä tai tasaista lopputulosta, mikä on toisaalta hyvä, sillä lopputulos ei ollut kumpaakaan.
Jatkoin tilkkupintoja toisella neutraalilla kankaalla. Päätin toteuttaa jäpäkämmän laukun ja näin niin paljon vaivaa, että kävin vinttivarastosta hakemassa silitettävää tukihuopaa tätä varten!
Tilkkupintaa jatkamaan valitsemani valkopilkullinen harmaa kangas näytti tutulta. Kyllä! Olin juuri pari viikkoa sitten ostanut lisää melkein samanlaista kangasta. Onneksi vain melkein samanlaista, niin ei ollut niin nolo sattumus.
Heti kun tilkkupinta odottaa tikkaamista, minun luovuuteni lopahtaa. En keksi mitään. Tai mitään sellaista, mistä tietäisin, ettei tilkkupinta menisi pilalle. Menen melkein aina yli siitä missä aita on matalin ja valitsen joko
Silloin minun ei tarvitse ponnistella vapaan konetikkauksen parissa, vaan voin vain ommella. Tässä tapauksessa valitsin spiraalitikkauksen ja saatoin välttyä ongelmilta. Tikkaan nimittäin pinnan kiinni vain vanuun. Tämä vanu jää jonkun verran muita vanuja enemmän kiinni kangasta syöttäviin hammastuksiin. Voi olla, että vapaa konetikkaus ei siksi sujuisi yhtä hyvin kuin muulloin.
Tämän pidemmälle en ole edennyt, sillä olen joutunut keskittymään muihin töihin.
Ja nyt juuri polttelee, kun haluaisin ruveta ompelemaan monen värisiä rusettiblokkeja! Ei vain ehdi kaikkea! Pitäisi olla 24 tunnin vuorokausi ja sen lisäksi vaikka kuuden tunnin lisäaika tilkkutöitä varten joka päivä! Kuusi tuntia kerrallaan jaksaisin tehdä.
Suunnitelma oli tämä:
Innostuin edellisen Kuutio-pussukan värityksestä niin, että päätin tähänkin yhdistää tosi neutraalia kangasta. Toteutunut pinta oli siksi tällainen:
Tälle tilkkupinnalle oli tietenkin ommeltava pari. Siihenkin tuli jäännöstilkkuneliö keskelle ja sen ympärille kolmio-neliökuvioita. En tavoitellut symmetristä tai tasaista lopputulosta, mikä on toisaalta hyvä, sillä lopputulos ei ollut kumpaakaan.
Jatkoin tilkkupintoja toisella neutraalilla kankaalla. Päätin toteuttaa jäpäkämmän laukun ja näin niin paljon vaivaa, että kävin vinttivarastosta hakemassa silitettävää tukihuopaa tätä varten!
Tilkkupintaa jatkamaan valitsemani valkopilkullinen harmaa kangas näytti tutulta. Kyllä! Olin juuri pari viikkoa sitten ostanut lisää melkein samanlaista kangasta. Onneksi vain melkein samanlaista, niin ei ollut niin nolo sattumus.
Heti kun tilkkupinta odottaa tikkaamista, minun luovuuteni lopahtaa. En keksi mitään. Tai mitään sellaista, mistä tietäisin, ettei tilkkupinta menisi pilalle. Menen melkein aina yli siitä missä aita on matalin ja valitsen joko
- Suorat tikkaukset
- Loivasti mutkittelevat, yhdensuuntaiset tikkaukset
- Spiraalitikkauksen.
Silloin minun ei tarvitse ponnistella vapaan konetikkauksen parissa, vaan voin vain ommella. Tässä tapauksessa valitsin spiraalitikkauksen ja saatoin välttyä ongelmilta. Tikkaan nimittäin pinnan kiinni vain vanuun. Tämä vanu jää jonkun verran muita vanuja enemmän kiinni kangasta syöttäviin hammastuksiin. Voi olla, että vapaa konetikkaus ei siksi sujuisi yhtä hyvin kuin muulloin.
Tämän pidemmälle en ole edennyt, sillä olen joutunut keskittymään muihin töihin.
Ja nyt juuri polttelee, kun haluaisin ruveta ompelemaan monen värisiä rusettiblokkeja! Ei vain ehdi kaikkea! Pitäisi olla 24 tunnin vuorokausi ja sen lisäksi vaikka kuuden tunnin lisäaika tilkkutöitä varten joka päivä! Kuusi tuntia kerrallaan jaksaisin tehdä.
Kommentit