Tekstit

pitkä projekti päätöksessä.

Kuva
Seuraava valmis tilkkupeittoni on nimeltään Tähtiainesta. Ompelin siihen blokit Meerkat Sweshwen tarjoamalla, ilmaisella mallilla nimeltä Blue North Strong and Free. Blokki on kaunis ja kiva, ja näyttävä. Tähtiainesta-nimi on paikallaan. Katso vaikka: Siis miten pitkä tämä projekti mahtoi olla? Onneksi kirjoitan välillä blogiini juttuja, sillä voin tarkistaa sieltä asioita, jotka ovat haihtuneet mielestä täysin. En olisi osannut arvioida, milloin aloitin Blue North Strong and Free -blokkien ompelemisen, mutta blogistani näin, että marraskuussa vuonna 2020. Tuolloin tein ilmeisesti yhden koeblokin, jonka kontrasti epäonnistui. Seuraavissa blokeissa pidin varani, mutta tein kyllä kaikenlaisia muita virheitä tämän tästä. Ihmettelen ihan, että ompelin monta blokkia heti alkuun, vaikka työ oli mielestäni haastavaa ja hidasta. Ehkä olin niin lopen kyllästynyt Economy-blokkien kolmioihin, että tämä projekti houkutteli! Vuoden 2021 lopussa minulla oli koossa 12 blokkia, ja jo maaliskuuss...

jälkiviisautta.

Kuva
Tänään ensiesittelyssä on tilkkupeittoni nimeltään Jälkiviisautta. Nappasin nimen alkujaan Daniel Kahnemanin teorioista: merkitsen muistiin sopivalta kuulostavia nimiä tulevia projekteja varten, ja tämä oli yksi niistä. Nimi tuntui sopivalta tälle työlle! Jälkiviisaana toteaisin nimittäin, ettei minun olisi kannattanut leikata applikaatioympyröiden takaa harmaata kangasta pois. Kehitin siten vain lisämateriaalia tuleviin projekteihin. Minäkin näen nyt, että tietysti haluaisin käyttää ylimääräiset, hyvät kangaspalat, vaikka luulin leikkaamista aloittaessani, että raaskisin heittää palat roskikseen. (Kahneman on varoittanut meitä jälkiviisaudesta, sillä se tekee meistä sokeita niille epävarmuuksille, joiden kanssa elämme. Koska kaikki tapahtumakulut on helppo/mahdollista selittää jälkikäteen, alamme herkästi luulla, että pystymme ennustamaan tulevia tapahtumia.) Koko projektin hauskin osuus oli tilkkupyörylöiden ompeleminen. Pyörylöiden kiinnittäminen taustaneliöille ei ollut aivan y...

onko minulla kiire vai mitä?

Kuva
On, minulla on juuri nyt vaikka mitä kiireitä, mutta sentään jotain oikein mukaviakin kiireitä. Onneksi pari viikkoa sitten oli aikaa viimeistellä uusimmat tilkkupeittoni. Ensimmäisenä valmistui Busy, joka seuraavassa kuvassa poseeraa vastatikattuna, mutta tasoittamattomana ja viimeistelemättömänä. (Ja otsikon kysymys viittaa tietysti tämän peiton nimeen.) Kävin hakemassa Busy-tilkkupeittoni Töölön Tilkkupajasta heti tikkauksen valmistuttua, ja kun paluumatkalla näin auringon paistavan baanan viereisille kallioille, minun oli pakko pysähtyä ottamaan ensimmäiset kuvat. Auringonpaistetta kannattaa aina hyödyntää, jos voi. Tilkkupeitot näyttävät parhailta keväisessä ja kesäisessä luonnonvalossa. Tilkkupajan Soile valitsi tähän yhdessä kanssani täydellisen tikkauskuvion! Kuvio erottuu kirjavammalla puolella, kun sitä katsoo tarkasti, mutta taustapuolen rauhallisemmalta puolelta sen näkee selvästi. Eikö olekin ihana?! Ehdin tehdä esivalmisteluja odottaessani Töölön Tilkkupajan paluut...

charmikasta.

Kuva
Huomasin jokin aika sitten, että olin antanut k-kirjaimella alkavia nimiä melkein kaksi kertaa sen määrän mitä seuraavaksi suosituimmalla kirjaimella alkavia. K-kirjaimella alkaa 97 teoksen nimi, ja seuraavaksi suosituimmalla eli p-kirjaimella alkaa 58 nimeä. (Olisitteko arvanneet, että p-kirjain olisi niin suosittu nimien alkukirjain? Minä en olisi.) Huomioni jälkeen olen keskittynyt harvinaisempiin alkukirjaimiin, ja niin nytkin. Pussukkani sai nimen Charmi. Nyt luetteloissani on kolme c-kirjaimella alkavaa nimeä: Charmi, Cecilia ja Cocktail.   Löysin jäännöspalasäilyttimistä pienehkön tilkkupinnan, joka oli selvästi jäänyt minulta kesken. Päätin käyttää sen pussukan sisäpuolella, vuorikappaleena. Charmi-pussukan vuori onkin nyt varsin viehko! Seuraavassa kuvassa vetoketjun päättävä kuusikulmiokappale näkyy erityisen hyvin, sillä käänsin sen tuolla tavalla esille. Violetti väri sopii paremmin toisen puolen kangasvalikoimaan. Otin kuvat silloin kun puutarhan ruoho oli vielä ...

pitkästä aikaa.

Kuva
Tein tänä vuonna kenties sellaisen ennätyksen, että sain vuoden ensimmäisen tilkkupussukkani valmiiksi vasta toukokuun alussa! Sisupussi-niminen teos ei oikeastaan ole pussukka, sillä se on iso! Ehkä sitä voi kutsua tilkkupussiksi, tai sitten se on kantokonsepti. Tämän puna-liilan puolen kappaleista osa on kuittiommeltuja pötköjä, ja olen niitä sitten levittänyt erilaisilla suunnilleen summittain käteen osuvilla tilkuilla. Sommitelmani perustuvat hämmästyttävän usein tilkkuihin, joita on kertynyt ompelupöydälle! Sisupussin valmistumisvaiheessa olin niin innostunut, että otin siitä keskeneräiskuvankin! Ja mittailin saman tien sen leveyksiä sun muita. Olen kyllä aina melko innoissani tässä vaiheessa, kun ensimmäistä kertaa hahmotan tekeillä olevan kappaleen mittasuhteet. En osaa kuvitella etukäteen, miltä pussukat tulevat näyttämään, vaikka olen tehnyt niitä satoja. Kuten seuraavasta kuvastakin näkee, olen mitannut ja mitannut Sisupussia, ja sen tosi viralliset mitat ovat:  Lev...

seinätekstiili monikulmioista.

Kuva
Kerroin edellisessä blogikirjoituksessani aloittaneeni erikoisen applikaatiotyön eli Jennifer Sampoun ”Polygon Play Quilt” -ohjeen mukaisen työn. Kun olin saanut asetelluksi monikulmiot sarakkeiksi, ompelin ne ensin keskeltä kiinni ja tikkasin sitten viereen lisää. Tikkausviivojen etäisyydet vaihtelivat, välillä oli tiuhempaa ja välillä harvempaa. Seuraavasta kuvasta näkee hyvin, että tikkaaminen kuristaa kangasta aika tavalla. En mitenkään olisi voinut jättää ulompia reunoja tikkaamatta, vaikka olisin halunnut. En ehkä varsinaisesti halunnut, mutta olisin saattanut haluta, sillä ensimmäisten tikkausviivojen jälkeen tikkaaminen oli puuduttavaa. Huoh! Lopultakin koko pinta oli tikattuna. Ei yhtään liian aikaisin! Seuraavasta kuvasta näkee myös, että jouduin vähän jatkamaan taustan kangasta. Ompelin sen oikeaan ylänurkkaan lisäkolmion. Minun varastoissani on hyvin vähän isoja kangaspaloja, ja niistäkin vähistä suurin osa on kirjavia. Olisin ehkä mieluiten valinnut vähän vaaleanpunais...

valmis tilkkupinta ylijäämäblokeista.

Kuva
Huh, vihdoinkin näen, että Pimeyden ja valon välissä -tilkkupeittoprojektin seurauksena syntyneiden ylijäämäneliöiden, -blokkien ja -palojen loppu häämöttää. Sain nimittäin valmiiksi tilkkupinnan ylijäämäblokeista, joita täydensin varta vasten Tilkkunen-myymälästä hankkimillani Grunge-kankailla. En tervehdi tätä tilkkupintaa riemusta hihkuen, mutta ainakin se on valmis nyt. Olen keksinyt sille melko sopivalta tuntuvan nimen Todistaja. Nimi lähti kehittymään siitä, että kuviot ja värit toivat minulle ensin mieleen amerikkalaiset alkuperäiskansat ja sen jälkeen amerikkalaiset Amishit. Näinä aikoina ei noin vain voi käyttää ihmisryhmien nimiä, joten etenin mielijohteissa elokuvaan, jossa Amishit olivat isossa roolissa. Näin Harrison Fordin tähdittämän Todistaja-elokuvan melko äskettäin. Edellisestä katselukerrasta oli piiiitkä aika, ja olin unohtanut, miten äkkipikaisen väkivaltainen päähenkilö oli. Monta muuta asiaa kyllä muistin hyvin. Elokuva pärjää edelleen vaikka kuinka monelle...