Tekstit

tehty: käsitöitä myyntitapahtumaan.

Kuva
Tilkkuystäväni Soile oli jokunen viikko sitten keksinyt Lohjalta tapahtuman, johon me voisimme mennä myymään käsitöitämme. Osallistuminen varmistui melkein viime tingassa, ja ahkeroin pari viikkoa saadakseni vielä vähän lisää valmiita mukaani. Ompelin hyväksi havaitsemiani matkalaukun nimilappuja. Niitä valmistui lopulta 36 kappaletta. Myin niistä neljä, joten minulla on hyvä varasto valmiina seuraavaan myyntitapahtumaan (jollaisesta ei ole vielä tietoakaan). En harmittele, sillä niiden ompeleminen on hauskaa ja niitä syntyy melkein kuin liukuhihnalta, kun vain pääsee vähän alkuun. Ompelin mukaan myös neljä uutta tilkkupussukkaa. Tässä ne ovat melkein valmiit – heiltä on vain vain vetoketjun päähän tuleva päättökappale tikkaamatta paikoilleen. Panostin taas ja toteutin jokaiselle juuri sopivan kuusikulmion. Esittelen tänään heistä ensimmäisen, joka sai nimekseen Bahama. Olin päättänyt käyttää harvinaisempaa alkukirjainta ja keksin sitten beellä alkavan, kun pussukan tämä puoli al

valmis harmaankirjava tilkkupeitto.

Kuva
Ehkä mietitte, mahtaako sellaista ollakaan kuin harmaankirjava? Jos on, niin se näyttää varmaan saman tapaiselta kuin tämä Pimeyden ja valon välissä -tilkkupeittoni: Peittoprojekti oli vähän erikoinen. Päätin blokkimallin sillä perusteella, että pääsisin käyttämään varastossani olevaa, harmaapohjaista ja kukallista kangasta – ja paljon. Muutaman kokeilun jälkeen (voit katsoa kuvat tästä nopeasti valmistunut tilkkupinta -kirjoituksestani ) päädyin heivaamaan kuviolliset neliöt syrjään. En siis käyttänyt tuota kangasta yhtään! Olin myös suunnitellut käyttäväni pinnan keskiosaan vaaleampia neliöitä. Löysin aivan onnenkantamoisena vihoviimeisen palan Tula Pinkin tuplaleveää kangasta, joka jäi tähteeksi Niittykukkaset-tilkkupeiton taustakappaleesta. En ollut muistanut minulla enää sitä olleen, enkä totisesti ollut aikonut käyttää keskiosaan mitään vastaavaa. Mutta kun olin kankaan löytänyt, se tuntui ainoalta mahdolliselta valinnalta. Sain palasta leikattua juuri 16 neliötä, joissa näky

valmis sinisävyinen tilkkupeitto.

Kuva
Kiirettä on pitänyt, ja silti minulla on muutama valmis työ odottamassa esittelyä täällä blogissa. Aloitan ensiksi valmistuneesta, eli saanko esitellä: Scilla-tilkkupeitto! Scilla on toinen versio aiemmin toteuttamastani Ohituskaista-tilkkupeitosta. Halusin tehdä tästä mallista kaavan, ja siksi muokkasin blokin kokoa ja peiton väritysideaa aiemmasta. Peitto ommellaan paloista, joissa suunnilleen yksivärisen taustakankaan poikki kulkee värikäs tilkkuraita. Raidat kallistelevat oikeaan ja vasempaan, ja valmiissa peitossa suunnat vuorottelevat. Huomasin, että minun oli yllättävän vaikea lajitella blokit luotettavasti oikeaan/vasempaan kallisteleviksi. Jos keskittymiseni herpaantui yhtään, panin helposti blokin väärään pinoon. Tilkkuraitoja oli hauska ommella! Pyrin pitämään raidat suunnilleen yksivärisinä, paitsi sellaisissa, joissa oli vähän kaikkia värejä. Suunnilleen yksiväristen sovittaminen taustapaloihin oli helpompaa kuin tosi moniväristen. Aioin ensin toteuttaa peiton melko

nopeasti valmistunut tilkkupinta.

Kuva
Keksin kesemmällä aloittaa projektin, jossa yhdistäisin neljän neliön blokkeja tavallisiin neliöihin. Idean alku löytyi netistä, mutta motivaattorina olivat Helsingin tilkkukilta Syyringiltä minulle päätyneet kangaspalat. Niitä oli tarkoitus käyttää Järvenpään tilkkupäivillä killan furoshiki-pajassa ja lahjoittaa menetelmään kokeilleille, mutta tapahtuma peruuntui. No, tekaisin muutaman neliöblokin ja kokeilin, miltä ne näyttäisivät tuon kankaan kanssa. Tämä ei oikein miellyttänyt minua, sillä kuviokangas näytti liian levottomalta. Kokeilin sen sijaan yksivärisempiä harmaita neliöitä: Hmmm, jospa sittenkin kuviolliset sopisivat, kun mukana on yksivärisempiä neliöitä? No, näitte toki esimakua todellisista harmaista kirjoituksessani Kosiskelu-tilkkupussukasta. Kirjoituksessa väläytin peittoaihion keskikohdaksi ajattelemaani kokonaisuutta. Valitsin välineliöihin sittenkin pallokuvioisen kankaan. Minulla oli sitä rajoitettu määrä, ja se saneli keskiosan koon. Arvelin vaaleamman harm

orpoblokeista valmis tilkkupinta.

Kuva
Kerroin aiemmassa kirjoituksessa elokuisesta ompeluviikonlopusta Vääksyssä ja siellä aloittamastani orpoblokkityöstä. Sommitteluideani ei todennäköisesti avautunut niistä kuvista eikä ehkä tästäkään vielä: Sen sijaan kuvista näkee, että olen vuosien mittaan tehnyt jos jonkinlaisia tilkkublokkeja. Vain muutama blokki on muiden kuin minun tekemäni. Ylemmässä kuvassa sovittelen, käykö ompelemani blokkirivi tuon aiemman viereen. Seuraavassa kuvassa olen sentään ompelemassa niiden väliin tulevaa batiikkikaitaletta ohuine reunaviivoineen. Siis en päätynyt ompelemaan kahta blokkiriviä noin vain vierekkäin. Tuon tilanteen jälkeen otin vielä muutaman kuvan pinnasta sommittelulattialla, mutta niistä ei saa käsitystä pinnan todellisesta luonnosta. Onneksi valo riitti vielä töistä palattuani jonkinlaisiin kuviin ulkona, joten voin esitellä, miltä orpoblokkipeitto suunnilleen tulee näyttämään. Oli yllättävää löytää nurmikolta voikukka (ainakin luulin sitä voikukaksi)! Ei sillä etteikö voikukka

kosiskelua.

Kuva
Kosiskelen suosiotanne jälleen uudella vetoketjupussukalla, jonka nimikin on sopivasti Kosiskelu. Tosin nyt kun katson kuvaa, huomaan, että olisihan tälle voinut antaa myös nimen Kukkoilu. Kääntöpuolella on hedelmäisempiä värejä: Kosiskelu-vetoketjupussukan vuoriin päätyi hylätty tilkkublokki, jonka nappasin mukaan eräästä kiltaillasta. Meillä oli teemana kontrasti, ja tekijä oli tuonut blokin mukanaan esimerkkinä liian vähäisestä kontrastista. Blokin kankaat olivat viehättävät, mutta toden totta – palojen välille ei muodostunut tarpeeksi värieroa, ja blokkikuvio jäi näkymättömiin. Vuorikappaleessa se ei kuitenkaan haittaa yhtään! Kosiskelu-pussukan pinta sai tuplaspiraalitikkauksen. Jos haluat itse kokeilla tätä tikkauskuviota, katso vinkit tekemästäni pienestä ohjeesta: näin tikkaan useamman spiraalin. Vetoketjun päähän löysin vallan mainion kankaan! Olen tainnut ostaa kankaan 1990-luvulla, silloin kun vielä ompelin innokkaasti vaatteita itselleni. Vaalealla kankaalla on siel

uutta ja käytännöllistä.

Kuva
Esittelenkin tänään kaksi pussukkaa! Tikkailin pinnat Vääksyn ompelulaneissa ja ompelin pussukat valmiiksi melkein kuukausi sitten, joten on jo aikakin. Ensiksi esittelyssä on Uutukainen. Sen pinnassa on esimerkiksi tilkkuystävältäni Marjalta saamastani aarrelaatikosta löytyneitä tilkkuja. Tikkauksena kulmikas spiraali. Kulmikas spiraali on muuten yksi 21:stä helposta tikkauskuviosta, jotka olen esitellyt blogissani.  Toiselta puolelta löytyy tilkkuystäväni Soilen hylkäämiä pikkukolmioita, joita minulla on tämänkin jälkeen vielä iso pino jäljellä. Edelleen mukana on aarrelaatikon tilkkuja ja yksi kuittiompeluna toteuttamani kaitale – tuo turkoosi, joka näyttää minusta hiukan tylsältä. Vuoriin valitsin palan Amy Butlerin kangasta ja vetoketjulipareessa on 1990-luvun loppupuolella ostamaani kangasta, josta ajattelin silloin ommella jotain taaperollemme. (En muistaakseni ommellut.) Uutukainen on mitoiltaan seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 19 cm  Korkeus noin 11,5 cm Pohjan le