Pehmeää ja possunpunaa.

Muutamat teistä ehkä muistavat ”nopeasti valmistuvan tilkkupeiton,” jollaista lähdin ompelemaan huhtikuussa vuonna 2011 ja jonka saatoin esitellä helmikuussa 2012 Keisarinna Ramandu -nimisenä. Olin oivaltanut, että nopean valmistumisen salaisuus on toteuttaa tilkkupinta isoista paloista. 

Vuonna 2011 olin myös mukana suunnittelemassa Helsingin tilkkukilta Syyringin näyttelyä ”Lapsettaa,” johon ompelimme lapsen- ja vauvanpeittoja. Meillä oli kesä aikaa valmistaa teoksemme, jotta syyskauden avajaiskokouksessa voisimme tarkastella, olisiko töitä tarpeeksi yhteen näyttelyyn. Juuri ennen avajaiskokousta keksin vihdoin, että samalla Keisarinna Ramandu -idealla saan nopeasti valmista (eli varmasti alle vuodessa). Kokouksessa saatoin sanoa, että olin jo aloittanut lapsenpeiton tekemisen. Hyvä minä! 

Pehmeää ja possunpunaa -nimen saanut lapsenpeitto valmistui sopivasti ennen näyttelyä, tammikuun puolivälissä vuonna 2012.

Tuntuuko teistäkin, että tämän peiton saajan kannattaisi olla värisokea, etteivät värit näyttäisi hänen silmiinsä aivan näin kirkuvilta?

Tämänkertainen vinkki liittyy nopeaan valmistamiseen.

Vinkki: Kun tilkkupeiton nopeaan valmistamiseen tarvitaan isoja paloja, niitä leikatessa saattaa jäädä yli pieniä paloja. Kapeatkin suikaleet kelpaavat tilkkupintaan.

Kapeiden palojen yhdistäminen raidalliseksi pinnaksi voisi muuten viedä iän ja terveyden, mutta lasagne-tekniikallapa raitapinta syntyy sukkelaan. Olen onnistuneesti käyttänyt lasagneissa 2,5 cm ja 3 cm leveitä kangastilkkuja (olen ommellut yhdistämissaumat kyllä tavallista kapeammalla saumanvaralla).

Katso esimerkki punasävyisestä lasagne-pinnasta. Vinkkaan kirjoituksessani myös videoon, josta voi opiskella lasagnetekniikan, ellei se ole entuudestaan tuttu.

Lasagne-pintaa voi vielä leikellä ja käyttää vaikka täydentämään kivaa erityistilkkua, niin kuin tein Siam-tilkkupussukassa vuodelta 2017: