Tilkunviilaaja

Ei ei, ei kannata huolestua – viittaan tikeillä normaaliin tilkkutyön käsintikkaukseen, en haavojen tikkaukseen. Ensin kuitenkin blokkikatsaus. Tässä esittäytyvät muutamat ylijäämä-4-patcheistä jo valmistamani blokit sekä yksi jännittävän työläs, ylivärikäs blokkiaihio. Tietenkin kokosin ensimmäiseksi jonkun muun kuin edellisessä kuvassa esiintyneen aihion, eli tämän: Kuvassa näkyy myös uusi, ihastuttava parannus työpisteeseeni. Siivosin suunnilleen kaikki ompelukoneen oikealla puolella asuneet röykkiöt tiehensä. (En edes muista, mihin sain ne siirretyiksi, mutta ihme ja kumma, suurin osa kasasta on todellakin poissa.) Niin sain tilaa villaiselle silitysalustalle, jolla minikokoinen Oliso-silitysrautani odottaa. Sain silitysraudan ihanalta mieheltäni joululahjaksi. Hän oli sivukorvalla kuullut, että mainitsin sellaisesta myönteiseen sävyyn. Hän oli tutkinut, olisiko Tilkkunen-myymälässä sellaista (Tilkkunen-nimen hän tuntee mielestään liiankin hyvin) ja käynyt sitten ostoksilla. Hän...

Nelisen viikkoa sitten pääsin taas ompelemaan yhdessä! Ooh, miten hienoa se on joka kerta! Tällä kertaa tapasimme Espoossa, Backbyn kartanossa, jota on myös kutsuttu Kaisankodiksi. Otin mukaan hillityn määrän materiaalia ja valtavan pinon kassakuitteja. Järjestelin materiaalini värien mukaisiin pinoihin ja aloin ommella kaitaleita ja paloja kassakuiteille niin, että toinen pää olisi tummempi ja toinen vaaleampi. Ahkeroin koko päivän, ja sain ommelluksi tällaiset palat: Tässä oli työskentelytilamme. Kaikki eivät ommelleet koneella, mutta jokainen oli sinnikäs ja ahkera. Taukoja pidimme vain ruokailua varten! Taisin saada kartanolta väriruiskeen tai jotain, sillä olen rakennellut kirjavimmista ja värikylläisimmistä paloistani (ja jopa kankaistani) jos vaikka mitä. Jatkoin esimerkiksi kuittiompelua – tosin laajensin palavalikoimaa niin, että aloin jo kärsiä runsaudenpulasta. Alkoi myös tuntua siltä, että näitä pitäisi sentään yhdistellä vaikka tilkkupussukan tai miksei jopa vetoketjula...