Tilkunviilaaja

Valmis! Ompelin lapselle sopivan tilkkupeiton, johon sain idean Sarah Fielken tavasta tehdä applikoitavia kangasympyröitä. Annoin peitolle nimeksi ”Täplikästä menoa”. Nimeen sain vinkkiä AnjaK:n kommentista, missä hän sanoi peitossa olevan villiä menoa. Koska yksi tilkkupeitoistani on jo nimeltään ”Villit kuviot,” kehitin menolle toisen adjektiivin. Applikoidut ympyrät ovat vähän kuin täpliä ja ympyräkankaissa on useampi 101-dalmatialaiskoiraa-kuvio. Menon voi siis katsoa olevan hyvin täplikästä. Melkein ei valo riittänyt edes päiväsaikaan ulkona. Eilen näkyi aurinkokin pariin otteeseen, mutta silloin peitto ei ollut vielä valmis. Leikkasin ja silitin applikoitavat ympyrät pahvisen ympyrämallin avulla. Piirsin ympyrän pahvinpalalle, joka minulla sattui olemaan käsillä ja ympyrän koko määräytyi sillä. Käytin mallina jotain ympyrämäistä esinettä, olisikohan ollut purkki? (Miten en tällaista asiaa muista, vaikkei siitä ole kuin muutama viikko aikaa?!) Neliötilkkujen kok

Joskus sitä oppii virheistään, ainakin joksikin aikaa. Olen osannut nyt pitää varani ja asemoida sakaratilkut suorakaiteen muotoisiin tilkkublokkeihin oikein päin (en siis väärin päin kuten kuvaan tässä blogikirjoituksessani ), ja minulla onkin jo kuusi yhdistelmäblokkia valmiina: Ne sopivat toistensa viereen eli joka nurkkaan muodostuu tähtihyrrämäinen kuvio. Hyvä, minä!  Tilkkublokkien ohje löytyy Capitola Quilterin Tassels-tutoriaalista. Taaperon tilkkupeittokin on saanut nimen ja nimilapun ja olen hyvässä vauhdissa peiton kanttaamisessa. En saanut sitä aivan valmiiksi asti eilen, vaikka kovasti pinnistelin. Kanttinauha on kiinni peitossa ja olen aloittanut kantin kääntämisen. Ensimmäinen nurkka on valmis, mutta kolme nurkkaa puuttuu vielä. Löysin mieleisen kanttauskankaan päällimmäisistä kasoista. Ilahduttavaa, ettei etsimiseen ja valitsemiseen mennyt kauan! Kehuskelen vielä nappiin mennyttä summittaisarviotani. Leikkasin kanttauskankaasta kaitaleita ja arvioin

Sain Aivosolun ajatukset –blogista haasteen vastata 11 kysymykseen ja jatkaa haastetta. Säännöt ovat näköjään seuraavat: 1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen. 3. Haastetun pitää valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 4. Haastetun pitää esittää 11 uutta kysymystä haastetuille. 5. Sinun pitää kertoa ketkä 11 olet haastanut. 6. Ei takaisinhaastoa. Ensin siis 11 asiaa itsestäni: Olen kutonut elämäni aikana yhden parin sukkia. Koulun käsityötunnilla oli pakko. En ole koskaan jäänyt pakkasella kielestäni kiinni metalliin. Osaan näpytellä kymmensormijärjestelmällä eli en katso näppäimiä kun kirjoitan. Lempivärini on värikäs ja kuviollinen. Oranssi väri ei pue minua lainkaan. Jos joku tavara on hukassa, etsin sitä periaatteella ”90% todennäköisyydellä tavara löytyy kolmen metrin säteellä paikasta, missä se on viimeksi nähty”. (Joskus on vaikea muistaa, missä se ON viimeksi nähty.) Kannatan mielessä

Minulla on tekeillä epäsymmetrisiä tilkkublokkeja tilkkupintaan, jonka toteutan Capitola Quilterin tutoriaalin perusteella. Jos muistaisin lukea ohjeet tarkasti ja noudattaisin niitä, selviäisin ehkä helpommalla, mutta taas sorruin ajatusvirheisiin. Ensiksi näytän kuitenkin hyvän ajatukseni eli mallineen, jolla pystyn asettelemaan kolmiokappaleet sopivalle kohdalle suorakaidetilkkua. Vinkki: Asettelen mallineen tilkun kulman kanssa tasan ja sen jälkeen asetan kolmiotilkun reunan mallineen reunan myötäisesti: Kiitos mallineen, minulla oli tuotapikaa neljä kolmioin koristeltua suorakaidetta: (Ja tässä kohdassa alkoi tavallinen tarinani eli tilkkumoka.) Unohdin ottaa huomioon sauman kohdalla kankaan taitokseen kuluvan ylimäärän, joten kolmioni eivät menneet suorakaidetilkun reunojen kanssa täysin tasan. (Tämä ei ole tilkkumokani, vaan tavanomaista epätarkkuutta vain.) Nurjalla puolella näkyy, miten kapeiksi saumanvarat niistyivät parissa kohdassa. Seuraavissa

Teetin Töölön Tilkkupajassa taaperon tilkkupeittoon longarm-tikkauksen. Kyllä on hienot tikkaukset! Valitsin ympyrämäisen tikkauskuvion, joka näyttää vähän siltä kuin lapsi olisi piirrellyt joukon ei aivan samankokoisia tai –muotoisia sisäkkäisiä pyörylöitä. Voi että! Tikkaus tekee tilkkupinnasta NIIN ihanan! Taaperon tilkkupeitto odottaa, että tasoittelisin ja kanttaisin sen, ja helppoa se onkin nyt, kun sain sen esitasoiteltuna Soilen pajalta. Taustakappaleessa on kivaa traktorikuosia ja lisäksi monenlaisia peiton paraatipuolelta tuttuja kankaita. Esimerkiksi veikeää dalmatialaiskangasta löytyy tilkkupeiton taustapuoleltakin. Samaa kuosia on parissa kangasympyrässä, jotka applikoin neliötilkkuihin. Kiinnitän tilkkupeittoihini nimilapun mieluiten ennen kanttaamista, joten seuraavaksi minun täytyy keksiä taaperon peitolle nimi! Minulla ei vain ole vielä yhtään nimi-ideaa. Linkitin tämän blogikirjoituksen Bambisyr med sin Quiltglädje -blogin Visa och Berätt

Vannomatta paras – vaikka sadattelin vinosaumoja ja kolmiomaisia paloja, aloitin heti uusilla kolmioilla: Ruskeaa ja pinkkiä väriteemana siis. Malli on siitä vaativa, että tässä on kaksi erilaista blokkia ja ne täytyy ensin ommella täsmälleen oikein ja sen jälkeen asemoida keskenään juuri oikein. Muuten palojen nurkkiin ei muodostu oikeanlaista tähtikuviota. Ajattelin tehdä tällaisia neljän blokkeja eri kankaista, mutta aina melko samaa tummuusastetta. Järjestelen sitten joskus pitkän ajan kuluttua blokkini tummuus- ja vaaleusjärjestykseen. Aijai, tänään oli pakko kävellä kangaskaupan ohi. Tai en suoraan kävellyt ohi, vaan pysähdyin ottamaan kuvan todistaakseni, että olin kaupan ulkopuolella enkä sisäpuolella. (Näyn kuvan vasemman reunan ikkunaheijastuksessa.) Minulla on ollut tapana aina poiketa kangaskauppaan, missä vain sellaisen näen, mutta koska tammikuu on ”en osta mitään kangasta” –kuukauteni, kuljin tästä haikeana pois, käymättä kangaskaupan kautta. Olisiko täll

Viisi vuotta sitten tikkasin värikästä tilkkupeittoa, joka sai lopulta nimen ”Ajatus karkaa kesään,” jotta se sopisi teemaltaan Helsingin tilkkukilta Syyringin ”Talvisia tarinoita” –näyttelyyn. Oli se työlästä! Tässäkin kerron ensin tikanneeni kaksi tuntia ja sen jälkeen päätelleeni langanpäitä yli tunnin. Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelu on helpottanut elämääni huomattavasti! Valitettavasti tilkkupeittoni ei kovin hyvin kestänyt ajan hammasta ja kovaa käyttöä (päiväpeittona, jonka päällä ihmiset ja eläin välillä oleilevat). Olin valinnut siihen pari silkkikangasta, jotka ovat hipuneet halki, ja reunakaitaleen sinänsä hienot lehvätikkaukset toteutin liian harvaan. Tikkaamattomilta alueilta tunkee vanua läpi ja pinta näyttää koko ajan karvaiselta (niistäkin kohdista, joissa Kissa ei ole oleskellut). Neljä vuotta sitten olin juuri saanut ”Kukkea”-seinävaatteen keskiosan tilkkupinnan valmiiksi ja pohdiskelin, miten kehystäisin sen. Seinävaatteesta tuli lopulta ihan kiva,

Ei uskoisi, että joku tilkkutyöni olisi minusta liian kirjava, mutta nyt sekin ihme on tapahtunut: Kokeilin, miltä päinvastaisväriset tilkkublokit näyttäisivät hypervärikkään tilkkupintani reunoilla, mutta suunnitelmistani huolimatta tämä ei nyt nappaa. Toinen puoli näyttää vielä omituisemmalta ja vääremmän väriseltä ja ... no niin, liian kirjavalta! Mitä ihmettä olen miettinyt valitessani vaaleiksi ja tummiksikin kankaiksi tunkkaisia vihreäsävyisiä, kun peiton keskiosa on noin sinivoittoinen? (Oikeasti en ole miettinyt juuri muuta kuin ”on vaalea” ja ”on tumma”.) Hiki kihosi otsalle tätä miettiessäni, mutta illalla juuri ennen nukkumaanmenoa päätin, että heivaan blokit ties minne – vaikka taustakappaleeseen – ja rakentelen tähän välikehyksen. Ja sen jälkeen jotain muuta tilkkupintaa levittävää, mutta ei lisää näitä blokkeja, kun en jaksa. Käärin nyt kirjavan tilkkupinnan kokoon ja säilön sitä, kunnes saan kerätyksi puhtia projektin päättämiseen. Nyt oli pakko ruvet

Ei-tilkkuilevat ihmiset kysyvät minulta toisinaan, miten kärsivällisyyteni riittää tilkkutöiden tekemiseen. Minun on vaikea vastata kysymykseen, sillä en yleensä koe, että tilkkutyöt koettelisivat kärsivällisyyttä. Teen aika lyhyitä rupeamia kerrallaan ja yhteen työhön kyllästyttyäni teen välillä jotain muuta. Nyt alkaa kuitenkin kärsivällisyys olla lopussa, ja silti olisi hyvä tehdä tämä työ valmiiksi tilkkupinnaksi asti. Mutta kun siinä on tuhat saumaa! Olen jo tilkkublokkeja ommellessani kohdannut vinosaumaisia paloja ja sekä ompelemisen että silityksen aikana on saanut varoa, etteivät saumanvarat käänny väärinpäin. Viimeiset saumat ovat paikoitellen vaikka kuinka moninkertaiset, joten kuvassa näkyvä työkalu on ollut koko ajan käytössä. Voi jee sentään, vaikka olen varmasti ommellut tuhat saumaa, niin vielä on saumoja surrutettavina edes siihen asti, että tilkkupinnan keskiosa on valmis! Seuraavaa tilkkutyötä miettiessäni selasin Pinterestissä ideatauluani ja hylkäs

Mielenkiintoiset tilkkublokit ovat olleet minulla työn alla lähes vuoden ja välillä olen pitänyt pitkänkin tauon. Voi siis olla, että olen vain unohtanut tehneeni yhden virheellisen blokin valmiiksi asti. Se piileskeli muiden valmiiden tilkkublokkien joukossa ja sujahti huomaamatta sommitelmaani, enkä huomannut sitä ennen kuin olin jo ompelemassa sitä kiinni toisiin blokkeihin. Ompelin kuulkaa virheellisen blokin tähän pintaan pokkana mukaan vain. En kestänyt ajatusta, että tekisin vielä yhden tilkkublokin lisää varta vasten, ja senhän pitäisi sitten sopia sommitelmaankin. Teen nyt valmiiksi kun ryhdyin. Tässä kuvassa se ehkä erottuu vielä paremmin: Ellette huomaa virhettä, hyvä vain! Ompelin nämä blokit sekä sentti- että tuumamitoilla. Leikkasin ensin senttimitoilla neliöt. Tuumamittojahan en hallitse, mutta tässä osasin käyttää pientä tuumaviivoitintani merkitäkseni, mistä leikkaan pienet kolmio-neliöt. Lopuksi tasoitin blokkini (en pysty tekemään auringontarkasti sama

Toisinaan olen olevinani näppärä ja järkeilen, miten esimerkiksi yhdistellä tilkkuja tai blokin palasia nokkelammin toisiinsa. Taas sorruin tähän – ja vieläpä siinä vaiheessa, kun olin vihdoinkin ompelemassa vihoviimeisiä saumoja vihoviimeisiin mielenkiintoisiin tilkkublokkeihini! Ompelin MONTA palaa yhteen tällä tavalla: Teidän silmänne näkevät varmasti oitis, ettei tällainen toimi. Itse huomasin ongelman vasta silitysrautaa käyttäessäni. Ei auttanut kuin purkaa MONTA saumaa ja ommella uudestaan. Tilkkutöihin menee tovi jos toinenkin, ja aikaa saa kulumaan vielä enemmän, kun ompelee väärin. Ja vielä sitäkin enemmän, kun ompelee ensin väärin ja sitten toisella tavalla väärin: Olen niin tottunut typeryyksiini, etten edes sadatellut. Tyynesti vain purin ompeleet vielä kerran ja ompelin todellakin viimeisen tällaisen blokin kokoon oikein. Sitten pääsinkin sommittelemaan tilkkupinnan keskiosaa, jonka timanttikuviot ovat tummia. Nopeasti kyhäämäni esittelysommitel