Tilkunviilaaja

Esittelen ensin tilkkupussukan, jonka ompelin Kotilieden tilkkutyöohjekokonaisuutta varten tekemästäni koeblokista. Annoin pussukalle nimen Kevätkukka 2. Se poseeraa pihaan putkahtaneen orvokin kanssa. Orvokit saattavat olla vaikeita hengissä pidettäviä, kun on ostanut pari tupasta ulkoruukkuun, mutta itsekseen kasvaneet ovat sitkeitä! Niille ei tarvitse tehdä mitään. Kevätkukka 2 -vetoketjupussukan taustakappale on tikkaamaton, mutta kaunis kangas: Mukana kuvassa lisää omaehtoisia orvokkeja. Kevätkukka 2 -pussukka on litteä, taskumainen pussi, eli se on Hejsan-mallistoa. Unohdin mitata sen ennen kuin annoin sen kevään ylioppilaalle lahjaksi. Hei, esittelen toisenkin pussukan, jolle annoin nimeksi Rehti. Onpa hyvä, että tajusin perustaa Excel-luettelon tilkkutöistäni. Voin aina tarkistaa, etten käytä samaa nimeä kahta kertaa! Yksinkertaisemmat nimet saattaisivat muuten toistua – kuten vaikka tämä viimeisin. Tunnistatte tai arvaatte ehkä, että Rehti-pussukan toinen puoli on ko

Saanko esitellä uusimman tilkkupussukkani, joka sai nimekseen Syytön! Tässä se on: Tilkkupintojen idea syntyi toisaalta Raitahaasteesta (jossa inspiroiduimme raidoista, kaitaleista ja kaitalepinnoista), toisaalta katsoessani Lastu-tilkkulaukun kivaa pintaa. Keräsin lähelleni sinisiä tilkkuja ja lähdin leikkaamaan niistä kaitaleita, joista ompelin pötköjä. Kun pötköt olivat tarpeeksi pitkät, tasoitin niiden reunat ja ompelin aina kaksi pötköä pitkiltä sivuiltaan yhteen. Tuloksena kaksi pientä tilkkupussukkapintaa: Huomasin tietenkin jo tässä vaiheessa, ettei tilkkupintojen värimaailma suoranaisesti ihastuttanut minua, mutta tehty mikä tehty. Ompelin niistä pussukan. Tein vain sellaisen virheen, että päätin ommella sen Hejsan-mallistoon, mutta valitsin välikerroksiin vanun ja college-jerseyn. Pussukasta tuli kummallisen oloinen. Toisaalta se on litteä, kuten Hejsan-mallistossa kuuluu, mutta toisaalta se tuntuu liian paksulta, varsinkin nurkistaan. Kaikki Syytön-pussukan viat ovat

Ennen kuin syöksyn virheiden ihmeelliseen maailmaan, esittelen viisi nopeasti uutta vetoketjupussukkaa. Ne kuuluvat paitsi tähän aiheeseen, myös Hejsan-mallistoon, ja koska ne on ommeltu kankaista, ei tilkuista, annan erälle vain yhden yhteisen nimen ”Lahjakkaat”. Valitsin vetoketjuvarastosta lyhimmät ketjut ja kangasvarastosta paksummat kankaat ja ompelin yksinkertaisimman mahdollisen vuoritetun pussukan. Kokeilin juuri tällaista yli vuosikymmen sitten ja sovelsin menetelmää sittemmin tilkkupussukoihin. Silloin en aavistanut, millaisiin pussukkamassoihin kokeiluni vielä johtaisi! Pussukat tulevat lahjoiksi vähävaraisille nuorille, Joulupuu-keräykseen, jos sellaiseen pystyy lahjat toimittamaan. Näiden sisälle tulee lahjakortit. Valitsin pussukoiden kuviot niin, että ne ehkä sopisivat myös pojille. Ja nyt onkin sopiva aika kertoa seitsemännestätoista virheestä. Ensin vähän taustaa: Vuoden 2019 syyskuussa ihmettelin, kuinka monta virhettä sitä voikaan tehdä – siis pelkässä vetoketju

Olen suunnilleen kolmella tavalla hullu: kangas- ja tilkkuhullu, ja lisäksi teen ihan hulluja asioita. Kangashullu. En yleensä voi vastustaa kankaiden seireenikutsuja. Satun vielä asumaan Helsingissä, mistä ei löydy kunnollista puuvillakangaskauppaa, joten tartun taatusti kangaspakkaan ja –nyyttiin sellaisen nähdessäni. Tilkkuhullu. Tilkkutyöt ovat vieneet mukanaan! Kun yhden tilkkupeiton saan pinnaksi asti valmiiksi, seuraavan idea kuplii jo mielessä. Tai aikaisemminkin jo! Minulla taitaa olla tekeillä keskimäärin neljä tilkkupeittoa kerrallaan. Ja ne hullutukset: on esimerkiksi aivan hullua ommella minipieniä jäännöspaloja yhteen, kun kaapit ovat pullollaan pitkiä kankaita – toinen toistaan ihanampia! Jos tekisinkin minipienistä jäännöspaloista kunnolla isoja töitä, kuten vaikka ”Sisäinen villapaita” –tilkkupeitto on, mutta kun teen pienistä paloista yleensä pieniä juttuja ja joskus suorastaan minipienen työn, kuten tämä Cecilia -vetoketjupussukka! Ei mitään järkeä! Tilkuist

Kehuskelin pari päivää sitten postauksessani, että olin melkein viikon ollut kangaslaihiksella eikä tehnyt heikkoakaan. Miten siis voin esitellä uusia kankaita jo nyt? Haa, nämä eivät olekaan ostokankaita, vaan nämä putkahtivat amerikkalaisen ystäväni joulupaketista, joka saapui toissapäivänä! Lahjakankaita! Onko parempaa joululahjaa?! Kankaat ovat niin hyvä joululahja, että olen yleensä ostanut joulupukin puolesta itselleni jotain kangasjuttua. Ihan vain, että saisin avata kangaslahjapaketin! Ystäväni oli kirjoittanut mukaan lapun, jossa hän kertoi toivovansa, ettei hän ole ostanut minulle samoja kankaita aikaisemmin. Kaikki olivat minulle uusia! Miestä ihmetytti, kun selasin nyytit läpi ja sanoin ”ei oo tätä,” ”ei oo tätä,” ... ”Miten sä voit muka muistaa kaikki kankaat mitä sulla on,” hän kysyi. Muistatteko te, mitä kankaita teillä on ja mitä ei, vai oletteko joskus vahingossa ostaneet toistamiseen samaa kangasta? Uskon muistavani kaikki selkeän kuviolliset kankaani. L

Rivakka tahti vain jatkuu! Eilen sain valmiiksi toisenkin Hejsan-malliston pussukan, jonka nimeksi annoin Piilossa. I’m on a roll! I finished another zipper pouch of the Hejsan line and called it Hiding. Kuvasin pussukan tänään ulkona. Ihan vain käväisin toimiston edustalla näpsäisemässä muutaman kuvan ja olin jäätyä. Minulla oli lämpimät saapikkaat ja untuvatakki, mutta ei päähinettä eikä tietenkään käsineitä, koska jouduin lääppimään älypuhelimen näyttöä. Hrrrrr! Mutta kiva, kun on lunta edes vähän! Annoin pussukalle Piilossa-nimen, koska toisen puolen keskellä lymyää ujo lehmä. Olisin tietysti voinut nimetä pussukan sen mukaan, mutta silloin pieni tilkku olisi määrittänyt suurta osaa pussukasta. Piilossa-nimi sopii toiseenkin puoleen – siinä on puolestaan ujo kukka ja pari ujohkoa lautasta. I took its graduation picture outside today. I just popped out of the office to shoot a couple of quick pictures in front of the building and I almost froze. I was wearing a warm pai

Sain vuoden kolmannen käsityön valmiiksi tänään, vuoden kolmantena päivänä. Jipii! Sen sai nimeksi tämä lituska vetoketjupussukka, joka on Hejsaniksi kutsumaani mallistoa. (Muistanette, että kaikki pitkällä kantolenksulla varustamani pussukat ovat Street-mallistoa ja nyt kehitin uuden, litteän Hejsan-malliston.) This year’s third finished item is ready today, on the third day of the year. Yippee! That’s what I’ve called this flat zippered pouch which is of the Hejsan line. (I’ve another line of pouches called Street, where the pouches all have a long strap. These flat pouches will all belong to the Hejsan line.) Upotin tähän tilkkupintaan aiempien kangasleikkituokioitteni tuloksia. Tikkauskuvioon innoitti omenakankaaseen lähtemättömästi jäänyt ommelreikärivi. Peitin sen siis tikkauksilla. Omenakangas on Tyttären ehkä ala-asteen käsitöissä ompelemista sortseista, jotka hän heti niiden valmistuttua lahjoitti minulle tilkkutyömateriaaliksi. I’ve used earlier patchwork play