Tilkunviilaaja

Olen ollut kohta kaksi viikkoa ihanalla mökkilomalla, jonne en ottanut mukaan ompelukonetta. Olisin varmaan sairastunut, ellen olisi varannut mukaan käsityötä – ja mieluiten tilkkutyötä. Aiempina vuosina olen tehnyt myös ristipistotöitä, mutta tänä vuonna valmistelin lähtöäni sen verran ajoissa, että sain mukaan lempipuuhaa. Ensimmäisen tilkkutyön olen tehnyt ja esitellyt jo, eli käänsin tilkkupeittoon valmiiksi kiinnittämäni reunakantin ja ompelin sen käsin nurjalle, ja niin syntyi Matkalla pohjoiseen –tilkkupeitto. Kiitos kaikista ihanista kommenteista, jotka kirjoititte minulle! Seuraavana työnä minulla oli mukana samaisesta työstä bonuksena syntyneitä kolmio-neliöitä aikamoinen pino. Tasoitin jokaisen ja sommittelin osasta niistä tilkkupinnan, josta teen todennäköisesti tyynynpäällisen. Ehdin välillä käydä myös jalkahoidossa. Tykkään saada kesävarpaat kuntoon kesäksi eli suunnilleen heinäkuun puolessa välissä. Jotta mökillä olisi tilkkumielikuvituksellekin töitä, pit

Ajatella, että ehdin harmitella tilkkupeiton esittelijän poissaoloa, kun jouduin taas kerran kuvaamaan valmiin työn vaaka-asentoon aseteltuna! Jaoin kuvani Instagramissa ja Facebookissa ja sain valtavan määrän myönteisiä kommentteja! Paljon useampia kuin yleensä. Yksikin kehotti tulostamaan tästä taulun ja ripustamaan seinälle! Eipä harmita enää yhtään, että otin tällaisen kuvan. Kiitos kaikille, jotka SoMessa ovat jo ehtineet tykätä työstäni ja kommentoida! Sellaisesta saa valtavan määrän motivaatiota tulevaan! Lentävät hanhet –tilkkublokeista ja niitä ommellessa syntyneistä bonus-kolmio-neliöistä ompelemani tilkkutyö on ollut tikattuna ja vieläpä nimilaputettuna ja tasoitettunakin vaikka kuinka pitkään, mutta kanttaus oli jäänyt uupumaan. Onneksi ehdin ommella sen koneella kiinni ja tajusin ottaa mökille mukaan käsin käännettäväksi. Muutamassa päivässä olin pistellyt tarvittavat pistot ja pääsin ottamaan Matkalla pohjoiseen –nimisestä tilkkupeitostani valmistujaiskuvat

Vaikka yksi tilkkupeitto odotti reunan kanttaamista, ryhdyin ihan muuhun tilkkutyöhön. Minulla oli kaikenlaista tekosyytä – oli niin kuuma; ompelupöytä olisi ensin pitänyt raivata; kyllä sen vielä ehtisi. Niinpä hanhiblokeista ompelemani tilkkupeitto vietti tuolin reunalla kolmisen viikkoa kanttausta vailla valmiina. Mitä tein sen sijaan? Tietenkin - koska tilkkupeittojen viimeistely on minulle tällaista - tein kaikkeni, että taas uusi tilkkupeitto olisi nimilappua, tasoittelua ja kanttausta vailla valmiina. Tällä kertaa tartuin siniseen tilkkutyöhön. Ompelin sille sinisen taustakappaleen. Olin kaukonäköisesti ostanut killan toivioretkeltä Tallinnan Karnaluksista sinistä taustakappalekangasta, mutta tapani mukaan lyhytnäköisesti juuri vähän liian vähän. Grrr. Niinpä jouduin ompelemaan kankaaseen lisäpaloja. Minulla on vapaata lattia-alaa tosi vähän, joten isojen kangaspalojen mittaaminen on vähän sitä sun tätä. Sininen kangas sattui vielä olemaan jotenkin vinoa, ja ehkä tein p

Olen ommellut tilkkublokkeja, joissa on neliö toisen neliön sisällä. Olen käyttänyt paljon jäännöspalatilkkujani, mutta kohta minun on leikattava lisäpaloja pitkistäkin kankaista, koska jäännöspalani ovat niin pieniä. Niitä pienimpiä jäännöstilkkuja pitäisi puolestaan upottaa muihin tilkkutöihin, kun vain ehtisi. Ja kun tarpeeksi monta kertaa pyörittää samat jäännöspalat blokeiksi, alkaa tietysti vähän kyllästyttää, varsinkin kun kankaita on sitä ennenkin katsellut aika moneen otteeseen. Ei silti, tuhanteen kertaan nähdyt kankaat saavat uuden ilmeen, kun ne muotoilee tilkkublokeiksi. Olen tehnyt näitä nyt vähän toista sataa kappaletta. Pari sataa vielä, niin on tilkkupeiton kokoinen pinta valmiina. Osaan blokeista olen pystynyt leikkaamaan kankaat niin, että niiden kuviot asettuvat kivasti/tasaisesti. Esimerkiksi tässä kuvassa oikean yläkulman kissannaamat ovat yhtä lukuun ottamatta samoin päin, ja näkyvät suunnilleen kokonaan. Ja alarivin punaisella kehystetty maali