Tilkunviilaaja

** Kirjoitus päivitetty 16.2.2023  - näyttely sai jatkoaikaa pääsiäiseen asti! ** Tilkunviilaajan “Ah, mitkä värit!” -tilkkutyönäyttely on avattu virallisesti ja siihen voi käydä tutustumassa Kerava-opiston käsityötiloissa, osoitteessa Kauppakaari 11.   Näyttely on avoinna 6.4.2023 asti. Ei pääsymaksua! Tarkemmat aukioloajat ovat hivenen konstikkaat, mutta tässä on osviittaa. Käsityötilat ovat avoinna ainakin seuraavasti:  Maanantaisin klo 9-16  Tiistaisin klo 10-17 ja 18-20:15  Keskiviikkoisin klo 9-14 ja 14:30-17 ja 17:30-20  Torstaisin klo 14-19 (suljettu 23.2.) Perjantaisin klo 17-21 (suljettu 31.3.) Lauantaisin ja sunnuntaisin klo 10-15. Toivottavasti muistat kirjoittaa nimesi vieraskirjaan, joka löytyy tiloihin johtavien portaiden alapäästä! Älä siis lähtiessäsi kiiruhda suoraan rappusiin, vaan seisahda vieraskirjan kohdalla jättämässä sinne nimesi. Näyttelyssä on esillä uusin tilkkupeittoni ”Naapurisopu”. Vaikka on nähnyt tilkkutöitä kuvissa, ne näyttävät mukavammilta omin sil

Nyt sitä taas saa! Nimittäin luetteloa Tilkunviilaajan tekemisistä (ja tekemättä jättämisistä). Kannattaa ottaa mukava asento, sillä tässä vierähtää kyllä tovi. Kissamme "Sakke" on valmiina ja sanoo jaksavansa kuunnella vähän aikaa. Vierähtää tovi, kyllä vain, mutta pussukoiden luettelemisessa ei mene kauan. Ompelin VAIN 13 tilkkupussukkaa vuoden aikana! Kääk sentään! Olen viimeksi alittanut kahdenkymmenen valmistuneen pussukan määrän vuonna 2013, jolloin ompelin 12 ja sitä edellisen kerran vuonna 2012, jolloin ompelin myös 13 pussukkaa. No, laatu kenties korvaa määrän. Tero of Finland (pussukasta ei ole kuvaa) Paratiisilintu   Pöllökulta   Kuva-arvoitus / Rebus   Ääniä / Voices   Testikuva / Test image   Koivu / Birch Säästöpossu   Hippi liikkeellä   Kolibri   Kapteenin pöydässä   Pikkupussi   Viisi kesää sitten   Puolustuksen puheenvuorona mainitsen ommelleeni myös neljä yksinkertaista vetoketjupussukkaa, joita en koonnut tilkuista enkä vanutikannut. Jotain sentään.  En

Lupailin eilisessä joulukalenteriluukussa, että jakaisin neuvon. Mutta hyvänen aika! Minkä ihmeen neuvon voisin muka antaa otsikolla Reissumies ja kissa?!?! En mitään ihmeen neuvoa, vaan hyvän neuvon: Arvostele omia töitäsi kannustaen. Jaoin neuvon viimevuotisessa joulukalenterissani, ja sitä luettiin toiseksi vähiten. Kysymyksessä on kuitenkin tärkeä asia! Kun käyt linkin takana, selviää sekin, miksi juuri Reissumies ja kissa sopii tämän päivän teemaan! Seuraavaksi voit kuunnella Tapio Rautavaaran tulkinnan laulusta:   Miten hienon ja vivahteikkaan tarinan pystyykään kertomaan muutaman säkeistön mittaisessa laulussa! Noudatan ohjettani ja arvostelen uusinta, vielä keskeneräistä tilkkutyötäni kannustaen. Aloitin sen tekemistä innokkaana ja lopulta kyllästyin siihen perusteellisesti. Ajattelin, että teen sen suunnitteilla olevaan näyttelyyn, mutta nyt en ole varma, onko se riittävän edustava. Tässä siis kannustukset itselleni, kannustavalta minältäni: "Onhan se aika erikoinen …

Esittelen tänään paitsi laulun, myös tilkkuteoksen, joka on kiertänyt Eurooppaa ja ollut esillä myös Suomen sykähdyttävimmässä tilkkutapahtumassa eli TilkkuWaasan tilkkupäivillä. Onkohan tämä katsotuin tilkkutyöni ikinä? Otan tähän liittyen vähän ennakkoa jouluun ja jaan viimevuotisen joulukalenterini 24. luukun takaa löytyneen sisällön. Sanomani siinä oli ”Olet itsesi tärkein kohdeyleisö”.   Sanoman henkeen sopii erinomaisesti Veikko Lavin legendaarinen kappale ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen”. Voit kuunnella sen tästä:     Olin jostain syystä valinnut viimevuotisen joulukalenterikirjoitukseni taustalle yksityiskohdan ”Käytä sydäntäsi” -tilkkuseinävaatteesta. Ompelin sen ehdolle Suomen edustajaksi European Quilt Associationin 30-vuotisjuhlanäyttelyyn. Työni valittiin mukaan, ja se oli esillä näyttelyssä Liépvren kylässä Alsacessa. Minulla oli onnea, että se oli esillä juuri siinä tapahtumassa, johon pääsin osallistumaan. Näin siis työni omin silmin näyttelyssä. Ja todistukseksi

Vuonna 2013 osallistuin Tilkkuyhdistyksen tilkkutyökilpailuun teemalla ”Tilkkutanssit” ja sijoituin toiseksi. Sain viime hetkellä jonkinlaisen idean eli piirretyn tanssiaskelkuvion, jonka ympäröisin värikkäillä tilkuilla. Minähän en osaa tehdä tilkkutyönä esittäviä kuvia, joten en pystynyt loihtimaan kankaasta tanssivia hahmoja tai mitään. Tico-Tico! -nimisen työn sain kuitenkin aikaiseksi. Työtä tikatessani olisin useaan otteeseen mieluummin tanssinut, sillä valitsin siihen työläät kuviot. Vaikka hain tilkkutyöhöni salsahenkistä väritystä, niin John Travoltan tanssi elokuvasta Saturday Night Fever sopii tunnelmaan. Taustalla soi siis Bee Geesin kappale You Should Be Dancing.     Kävin katsomassa elokuvan melko tuoreeltaan vuonna 1978, ja mieleeni jäivät erityisesti sen tanssiosuudet. Näin sen televisiosta uudelleen muutamia vuosia sitten ja hämmästyin, miten karu elokuvan tarina oli. Muistin vain kimalluksen ja muuvsit. Jos tilkkutyön prosessi yhtään kiinnostaa, niin lue tämä kir

Terveiset Vaasasta! Suomen aurinkoisin kaupunki oli lauantain ajan maineensa veroinen ja sunnuntaina sateinen. Kumpikaan säätila ei haitannut, sillä tunnelma TilkkuWaasa-tapahtumassa oli lämmin ja iloinen. Minulla oli suuri ilo vihdoin pitää luentoni ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” yleisölle, joka oli kanssani samassa tilassa. Olin päivittänyt sanomaani verrattuna Facebook Live -esitykseen, jotta se sopi uudempiin tilkkutöihini. Valitsin työt sillä perusteella, että saatoin näyttää ne yleisölle oikeasti enkä vain kuvina. En saanut itsestäni kuvaa luennoimassa, mutta lopetettuani otin kuvan yleisöstä. Olen huomannut, että esiintyvät muusikotkin ottavat kuvaa ja videota yleisöstään ja usein myös selfien, jonka taustalla yleisö näkyy. En mennyt aivan niin pitkälle. Ilahduttavan moni kuulija kertoi minulle myöhemmin saaneensa ideoita ja inspiraatiota luennoltani. Värit ovatkin tilkkuilijalle ihana mahdollisuus! Otin tapahtumassa sentään yhden selfien, kun löysin yllätyksekseni oman Lank

Vertaileminen toisiin varastaa kaikesta ilon. Olen digitaalisen Make Modern -lehden tilaaja, ja lehdessä ilmestyi aiemmin Molli Sparkles -nimisen tilkkutyöammattilaisen palsta. Siinä hän vastasi lukijoiden lähettämiin kysymyksiin hyvin omaleimaisella tavallaan, ja yksi hänen lauseistaan jäi minulle mieleen: ”Comparison is the thief of joy” eli ”Vertailu varastaa ilon”. Hän oli oikeassa, sillä tutkimuksetkin ovat osoittaneet, että vertailu synnyttää kateuden, epävarmuuden ja masentuneisuuden tunteita. Ainoa hyödyllinen tapa vertailla itseään tai teoksiaan on jos vertailu saa aikaan myönteisen muutoksen. Kaikki muu vertailu on vahingollista. Koska vertaileminen tulee ihmiselle luonnostaan, sitä on vaikea lopettaa. Vertailun voi kuitenkin suunnata eri tavalla. Sen sijaan että vertailisi itseään toisiin tai omia tilkkutöitään toisten töihin, pitäisi pyrkiä vertailemaan nykyistä itseä ja nykyisiä töitään aiempiin. Tilkkutyönäyttelyissä saattaa tietenkin tulla mieleen ajatus: ”Ohhoh, siinä

Maalaismaisemaa en saata unohtaa! Aina se on mielessä, ja varmaan siksi annoin uudelle pussukallenikin nimen Maalaiselämää. Ei vaineskaan, olen kaupunkilainen ja olen sellainen ollut aina. Pussukan pinnassa vain oli kuvia, jotka sopivat maalaismaisemaan. Kissoja ja traktoreita sekä monenlaista kasvia niin kuin tässä: Sekä possuja, lisää kukkia ja ehkä jokusia maan antimiakin. Satoa! Vaikken tykkää isojen tilkkupintojen tikkaamisesta ja vaikka kuvioiden keksiminen saa useimmiten tuskanhien tai ainakin ryppyjä otsalle, tikkaamisen jälkeinen tilanne on yksi mieluisimmista katseltavistani: Löperöstä pinnasta on tullut töpäkämpi ja sellainen, jota tekee mieli silittää. Sitä voikin silittää kädellä eikä tarvitse huolehtia, että pinta rypistyisi. Ja vielä kun tikatut pinnat tasoittaa, aihio ei enää näytä melkein lainkaan keskeneräiseltä. Toinen lempivaihe on se, kun pussukalla on vihdoin muoto. Aina yllätyn siitä, millaiset mittasuhteet pussukka saa. Olen sillä tavoin mielikuvitukseton, et