Tilkunviilaaja

Aatonaaton luukusta hohtaa Sujata Masseyn kirjoittama Satapurin jalokivi. Olen tykännyt Sujata Masseyn Rei Shimura -sarjasta, mutta toisaalta harmitellut päähenkilön nössöyttä ihmissuhteissaan. Intialainen Perveen Mistry vaikuttaa vähemmän turhauttavalta hahmolta. Satapurin jalokiven lukija kokee seikkailun matkatessaan 1930-luvun Intiaan. Ainakin minusta kaikki tuntui niin todelliselta, että oli kuin olisin ratkonut mysteeriä yhdessä Perveen Mistryn kanssa. Ihana kirja! Tähän kirjaan liittyy selkeä muisto. Kävin korona-aikaan kirjastossa ja hämmästyin kovasti, kun en päässyt lainaustiskejä edemmäs! Virkailija halusi olla avuksi ja kysyi, voisiko noutaa minulle haluamani kirjan. Hän taisi hämmästyä, kun pyysin häntä tuomaan kymmenkunta englanninkielistä kirjaa, vaikka dekkareita ja jännitystä. Ei väliä, kuka on kirjoittanut. Virkailijan poissa ollessa vilkaisin sallitulla alueella ollutta ”tänään tarjolla” -hyllyä ja löysin ihmeekseni juuri tämän Satapurin jalokivi -kirjan, joka oli

Tänään on itsenäisyyspäivä ja monella meistä saattaa olla aikaa ajatella - nopeasti tai hitaasti. Esittelyssä on Daniel Kahnemanin kirjan Ajattelu, nopeasti ja hitaasti. Annoin kirjalle viiden tähden arvion ja kirjoitin siitä suunnilleen näin: Ajattelu, nopeasti ja hitaasti -kirja oli tavattoman kiinnostava ja avasi uusia näköaloja. Se oli kattava, syvällinen ja älykäs, mutta tavallisenkin ihmisen ymmärrettävissä – paitsi aivan loppuosuudet. Se paljasti uskomattomia asioita meidän ajattelutavoistamme. Ihminen voi toisaalta järjellä tietää ja ymmärtää yhden asian ja samanaikaisesti tehdä aivan päinvastaisen, mielestään loogisen päätelmän. Luonnollisesti ajatukseni karkasi tästä kirjasta tilkkupeittoon Ajatus karkaa kesään. Se on yksi ensimmäisistä teoksistani, ja koska tikkauspalvelua ei tuolloin vielä ollut olemassa, tikkasin sen itse kotikoneella. Vinkkasin jo kakkosluukussa tähän työhön liittyvästi, että kannattaisi tikata riittävän tiuhaan. Vinkki: Siksipä keksin tähän eri vink

Loppiainen ei taida olla sellainen pyhäpäivä, jolloin perinteisesti skoolailtaisiin, mutta esittelen silti teille muutaman kuplivan jutun. (Kaikki sopivia myös tipatonta tammikuuta viettäville.) Ensimmäisenä vuoden ensimmäinen valmistunut tilkkutyö: Kupliva-tilkkupussukka. Kupliva-pussukka on Kippo-mallistoa! Jos tutustuitte edelliseen ”suosittelen ja avaudun” -blogikirjoitukseen, muistatte ehkä Ääniä-tilkkupussukan, jonka kerroin olevan Kippo-malliston ainoa edustaja. Siitä viis, voiko mallistoa olla olemassa vain yhdellä edustajalla, koska nyt edustajia on kaksi. Kuplivaa ommellessani muistinkin, miksi kesti näin kauan saada mallistoon lisää väkeä. Sen alanurkkia on työlästä ommella! Mielessäni myös kuplii mukavasti, sillä tiedän pussukoita olevan valmistumassa lisää melko pian. Olen nimittäin koonnut ja tikannut useita pussukkapintoja valmiiksi! Tässä heistä yksi: Tältä näyttivät Kuplivan tilkkupinnat ennen kuin ompelin ne pussukaksi – mukana kutkuttavasti vielä kaksi pintaa l

Hyvää joulua! Frohliche Weihnachten! Aaton kunniaksi jaan tähtiä – nimittäin Metsätähtiä. Olen kuvannut Metsätähtiä-tilkkupussukkaani huolellisesti yltä ja päältä. Katso ihmeessä sen valmistujaiskirjoitus! Esittelen siinä myös pussukkaan toteuttamiani tikkauskuvioita. Tiedä, vaikka saisit siitä ideoita - vaikka minä en kyllä ole maailman kekseliäin tai viitseliäin tikkaaja. Olet ehkä puuhannut yhtä ja toista jo tänään, sillä onhan jouluaatto! Jos klikkaaminen tuntuu tässä vaiheessa liian uuvuttavalta, voit katsoa yhden kokokuvan tästä. Metsätähtiä-pussukka valikoitui mukaan siksi, että löysin yhteyden sen ja ihanan Du bist Alles -kappaleen väliltä. Kappaleen esittää yhtye Woods of Birnam eli Birnamin metsät. Muut tilkkutyöt olisivat liittyneet aiheeseen vielä hennommin. Ennen kuin tutustut videoon, kerron hieman taustaa. Katsoimme tänä vuonna suoratoistopalvelusta hienon saksalaissarjan ”Babylon Berlin”. Sarja esitettiin myös televisiossa, mutta siihen emme ehtineet mukaan. Sarja o

Biisien ja tilkkuteosteni yhteydet menevät aina vain mutkikkaammiksi! Mitä yhteistä voi olla Chuck Berryn kappaleella ”You Never Can Tell” ja BFF-tilkkupussukallani? BFF-vetoketjupussukka oli ensimmäinen vuonna 2018 valmiiksi saamani tilkkupussukka. Kirjoituksessani viittasin mystisesti ”seitsemän pussukan vuoreihin”. Mitä? Mitkä seitsemän pussukkaa? Oli pakko tehdä hieman salapoliisityötä. Hypätessäni vuoden 2018 pussukkatuotannon kaninkoloon löysin pian piiiitkän blogikirjoituksen, jossa kerroin huolellisesti peräti 14 pussukkapinnan tikkaamisesta. Salapoliisityötä vaatii ehkä myös keksiä, miten ihmeessä pääsen BFF-nimestä You Never Can Tell -kappaleeseen. Vastaus: vastakohdan kautta: BFF on lyhenne sanoista Best Friend Forever. Ei koskaan / Never – ainiaan / Forever. Halusin ehdottomasti jakaa juuri tämän kappaleen joulukalenterissani, sillä sitä kuvittaa ikoninen tanssikohtaus Quentin Tarantinon ohjaamasta elokuvasta Pulp Fiction. En koskaan väsy katselemaan tätä! Tanssilattialla

Melko erikoisen näköinen tilkkupussukka sai vuonna 2020 nimekseen Xanadu. Xanadu-tilkkupussukasta on aika vähän kerrottavaa. En muista edes, minne se on joutunut, vai eleleekö se edelleen jossain pussukkavarastojeni syövereissä. Kirjoitin kuitenkin sen tekovaiheista vähäsen eli käytin sitä yhtenä esimerkkinä kolmesta uudesta tavasta tikata tilkkupinta.   Kun nyt pääsin aiheeseen "tilkkupintojen tikkaus," niin annanpa pari vinkkiä. Vinkki 1: Katso tästä 21 helppoa tapaa tikata tilkkupinta! Kokosin kirjoitukseeni suunnilleen kaikki tikkauskuviot, joita olen itse kokeillut kotikoneella tikatessani. Vinkki 2: Ajatuksiani tikkaamisesta. Tarjoilin erilaisia kehotuksia vuoden 2019 joulukalenterissa.  Xanadu-tilkkupussukka sai nimensä, kun tulin ajatelleeksi, että nimi voisi alkaa x-kirjaimella. Satun tuntemaan bändin ”Dave, Dee, Dozy, Beaky, Mick and Tich” tuotantoa, ja he laulavat Xanadusta hittibiisillään ”The Legend of Xanadu”. Kas tässä he esittävät hittinsä - nostalgisest

Voisiko Takataan roos -laukun kanssa juosta Tornioon? Takataan roos -aukkuni valmistui vuonna 2013, jolloin Tytär asui vielä kanssamme ja auttoi usein minua keksimään teoksilleni nimiä. Nytkin hän oli havainnoinut laukun vienot viitteet 1970-lukuun, ja niin nimi löytyi! Kuvia katsoessani täytyy todeta, että tilkkupinta on huomattavasti vähemmän kirjava kuin nykyiset työni. Olin kuitenkin rakentanut pinnan samanlaisista resurssipalaneliöistä, joita toisinaan edelleen valmistan. Tilkkupinnan tikkauksiin panostin – juoksutin pintaan ainakin suoria ompeleita, kaaria ja spiraaleita. Tästä tuli mieleen markkinoida vetoketjulaukkuohjettani! Klikkaa itsesi kirjoitukseeni, jossa kerron, miten sinäkin voit ommella tuollaisen laukun – omanlaisestasi tilkkupinnasta.  Huomasin kirjoituksestani, että tuolloin käytin vielä yksinomaan nuppineuloja kiinnittäessäni laukun osia ompelua varten. Nyttemmin olen löytänyt wonder-clipsit. (Tästä vuorostaan tulee mieleen joulukalenterini luukku 4 vuodelta

En ainakaan hätäillyt viimeisimmän projektini valmistamisessa, sillä kokosin Viisi kesää sitten -tilkkupussukan koristeellisimman osuuden yli viisi vuotta sitten. Tässä on valmis pussukka: Palataan vuoden 2017 heinäkuuhun. Olin mökkilomalla ja askartelin paperiommeltuja kukkakuvioita, kuusikulmioita ja jännittävämpiä muotoja. Pystyin mukaan ottamistani tilkuista leikkaamaan aika kivat kuviot, jotka asettuivat EPP-palojen päälle sopivasti. Mikähän oikosulku oli päässäni, kun päädyin ottamaan kuvan melko tummankirjavaa taustaa vasten? Pihasta olisi löytynyt myös toisenlaisia taustoja, jos olisin yhtään etsinyt. Ei uskoisi, että minä saarnaan kontrastin tärkeydestä!!! Kuvio erottuu taustasta hivenen paremmin, mutta ei nytkään loistavasti: Siihen tilaan palaseni jäi – odottamaan, että valmistaisin siitä jonkinlaisen tilkkuteoksen. Se olisi varmaan saanut odottaa maailman loppuun asti, ellen olisi osallistunut Helsingin tilkkukilta Syyringin aktiviteettiin Kässäfestareilla. Syyringill

Yksi tämänvuotisen tilkkutyöbingoni peliruuduista kehottaa tekemään vähintään kolme pussukkaa valmiista resurssipalapinnoista. Viime viikonlopun ompelulaneihin valmistautuessani muistin, että valmiista resurssipalapinnoista pitäisi tehdä jotain, ja nappasin mukaan pari sellaista. Ensimmäinen pinta oli tavallaan testiblokki. Olin ommellut 16 neliön ruudukon ja yhdistänyt siihen dramaattisen mustavalkokuvion. Blokki ei lopulta napannut, ja pinta jäi odottamaan kohtaloaan. Viilsin blokin dramaattista osuutta pienemmäksi ja jatkoin pintoja kivoilla kuittipaperin päälle ommelluilla tilkkupötköillä. Viimeistelin pinnan risteävällä kaaritikkauksella: Testiblokki ei näyttänyt pöllömmältä enää! Jos haluat kokeilla samanlaista kaaritikkausta omaan tilkkupintaasi, löydät ohjeen tikkausidea-nimisestä kirjoituksestani. Valmistin pussukan vasta ompelulanien jälkeen, sillä olin unohtanut vetoketjut kotiin! Vetoketjupussukka ei synny ilman vetskaria. Yksi lempparivaiheista pussukkaprojektissa on se,