Tilkunviilaaja

Kesäkuu on viimeisessä päivässään – uskomatonta! Odotan kovasti, että lomani alkaisi, jotta pääsen täysin siemauksin nauttimaan kesästä. Todellisuudessa nautin kesästä melko samalla tavalla kuin keväästä, syksystä tai talvesta. Istun mieluusti ompelupöytäni ääressä, satoi tai paistoi. Mutta kesällä on kiva, kun tietää, että voisi mennä ulos nauttimaan kauniista ja vehreästä luonnosta, jos haluaisi. Jotta voin häpeilemättä käyttää sandaaleita, laitatan itselleni aina kesäjalat. Tässä ne esittäytyvät Johan nyt on markkinat -tilkkupeiton kanssa: Käpylä-tilkkublokkeja on jälleen muutama lisää. Olin tietenkin taas unohtanut laatimani mitat ja leikkasin kaitaleet vähän minkä sattuu mittaiset, mutta onneksi kankaita riitti, että pystyin paikkaamaan leikkuuerheeni. Uusimmat kolme blokkia esittäytyvät tässä – vasemman alakulman blokki on aiempaa erää: Anteeksi - kuva on jostain syystä osittain epäterävä. Olen kirjoittanut vihkooni (onkin hyvä, että teen muistiinpanoja, sillä e

Kaapissa on taiteltuna pari tilkkupintaa, joista ajattelin vielä valmistaa tilkkupeitot. Niiltä vain puuttuu taustakappaleet! Yksi taitoksilla olevista on tämä Scrap Crazy -mallineella tekemistäni blokeista ompelemani tilkkupinta, josta taisin näyttää jo talvella otettuja kuvia. Kuvissa blokkien syvät värit eivät tulleet näkyviin, mutta kevätaurinko herätti tilkkupintani eloon! Ompelin tilkkublokit kauniista, syvän värisistä ja YKSIvärisistä kankaista, joita ostin kokonaisen pinon jo Imatran tilkkupäiviltä. Niiden lisäksi käytin Valori Wellsin suunittelemia kuviokuoseja, joita ostin pinon vasta viime syyskuussa. Yhtä pinoa siis hillosin, toisen sain avatuksi melkein saman tien. Käytin blokkeihin myös joitain jäännöstilkkujani (scraps), mutta en kovin monta. Minun tilkkuni ovat nimittäin aika pieniä, kuten tästä blogikirjoituksestanikin voi todeta. Takaisin taustakappaleaiheeseen. Olen ostanut muutamaakin kangasta varastoon sen verran, että saisin niistä taustakappaleet l

Sain juuri äsken valmiiksi karkkivärisistä Boys’ Nonsense -blokeista ompelemani tilkkupeiton, joka sai nimekseen Johan nyt on markkinat. Olen ommellut tilkkublokit paperiompeluna. Käytin taittelutekniikkaa, jossa kaavapaperin voi käyttää monta kertaa. Opin tekniikan, kun tein tilkkuystäväni Arjan kanssa Tilkkuyhdistyksen ohjekokoelmaan videota. Blokit valmistuivat hitaasti, mutta silti tein niitä vahingossa liikaa. Tai sitten laskin jotenkin väärin, montako blokkia aioinkaan tilkkupeittoon käyttää. Sijoitin ylimääräiset blokit tilkkupeiton taustakappaleeseen: Kivat, tikatut kiehkurat näkyvät taustapuolella hyvin. Töölön Tilkkupajan Soile auttoi minua valitsemaan peittoon sellaisen kuvion, joka ei häiritsisi tilkkupinnan kirjavuutta ja tikkasi sen jälkeen peittoni kauniiksi. Tykkään! Ompelin näköjään ensimmäiset näistä tilkkublokeista melkein päivälleen vuosi sitten, kesäkuussa 2018. Nimilappu ei perinteisessä mielessä soinnu taustakappaleen kukkakankaaseen, mutta j

Vaikka sain tänään valmiiksi blogihistoriani 200. tilkkupussukan, annoin sille nimeksi – en Kahdessadas, vaan – Vesimeloniviboja. Nimi olikin helppo keksiä, sillä sain Instagram-päivitykseeni kommentin, jossa kirjoittaja kertoi saavansa tilkkupinnastani vesimeloniviboja (watermelon vibes). Tein päivityksiä tikattavana olevista tilkkupinnoista. Valitsin melko huolellisesti pinkkejä ja vaaleanvihreitä kankaita tulevaan työhöni ja olin lopulta melko pettynyt siihen, millaisen pinnan sain aikaiseksi. Olisin halunnut neliöpalasiin enemmän kontrastia. Onneksi tilkkupinnassa on kontrastia neliörivien välillä, vaikka neliöt itse ovat aika tasaväriset. Suunnitelmallisuus ja tietynlaisen lopputuloksen tavoitteleminen ei taida olla minun juttuni, vaan minun pitää tyytyä improvisoimaan. Tikkaamisen jälkeen pinta ei näyttänyt enää niin suurelta pettymykseltä. Ja kun olin ommellut tilkkupinnat pussukaksi, pettymys on vaihtunut tyytyväisyydeksi. Lähinnä sen takia, että sain pu

Karkkivärisistä blokeista ompelemani ja Soilen jo tikkaamakin tilkkupeitto on tasoitettu ja vain nimi, nimilappu ja kanttaus puuttuvat. Projekti seisoo. Käpylä-tilkkublokkeja en ole ommellut viikkoon. Scrap Crazy -mallineella toteuttamani tilkkupinta on edelleen ilman taustakappaletta, eivätkä kukkakuviotkaan ole edenneet. Puhumattakaan vanhemmista keskeneräisistä. Mitäkö olen tehnyt sen sijaan? Olen käynyt töissä, työmatkalla ja sitten olen taas ommellut yhteen minipieniä jäännöspaloja. Ne inspiroivat minua! Sain ommelluksi sen verran isot palat, että pystyin valmistamaan yhden erittäin kirjavan vetoketjupussukan. Annoin tälle nimen Kirjavuus. Tilkkupinnoissa on enimmäkseen paloja, jotka ovat jääneet yli Käpylä-blokeista. Olen tietenkin käyttänyt vain niitä aivan pienimpiä jäännöspaloja. Minulla on toki isompiakin tilkkuja, mutta säästelen niitä mielessäni johonkin tärkeämpään. Mitä se mahtaa olla? Palataan hiukan ajassa taaksepäin. Tällaisista paloista lähdin liikkeel

* * Käpylä-tilkkublokin ja -tilkkupeiton ohje on kaupallisesti saatavana, joten olen muokannut tätä vuonna 2019 julkaisemaani blogikirjoitusta heinäkuussa 2024. **  Käpylä-tilkkublokin värikkäät osat voi ommella jäännöspaloista. Keskineliöihin voi halutessaan sovittaa tarkasti jonkun kankaassa näkyvän kivan kuvion. Blokkien lisäksi tilkkupinnassa voi olla myös yhdestä kankaasta leikattuja isoja neliöitä. Voit käyttää isokuvioista kangasta, jota et raaski pilkkoa pieneksi! Kuvassa on kokeilublokkini, jossa yksi keskineliöistä oli liian pieni. Ompelin blokit niin, että kahdessa neliössä on vaalea keskusta ja tummat hirret, kahdessa tumma keskusta ja vaaleat hirret.  Tasoittaminen viimeistelee Käpylä-blokin ilmeen. Ja pyörivä leikkuualusta olisi siinä hommassa tosi kätevä!  Siisti ja tasainen blokki näyttää paljon uskottavammalta. Kehittämäni Käpylä-blokki sai nimen Milja Samilalta. Hän keksi omien sanojensa mukaan nimen äärimmäisen helposti. Hän näki blokissa pieniä tontteja, jo