Tilkunviilaaja

Kenties teillä lukijoilla on nyt aaton jälkeen tovi aikaa lukea lisää tilkkutarinoitani. Esittelen tänään kaksi hyvin erilaista tilkkutyötä. Ensiksi tämä epätavallisempi eli Sveitsin tilkkuyhdistyksen Bobbin Roll -haasteaktiviteettiin tuleva minityö. Helsingin tilkkukilta Syyrinki toteuttaa yhteisesti rullallisen pieniä tilkkutöitä, joista jokainen on saanut innoituksen tietystä sanasta. Minun sanani oli viini. Piirsin ensin paperille viinilasin, johon kaadetaan punaviiniä melkoisella vauhdilla. Leikkasin palat irti ja käytin niitä mallina, kun leikkasin kangaspalat kuvaa varten. Olisi ollut paljon helpompaa, jos minulla olisi ollut silitettävää liimapaperiharsoa, johon ensin olisin kiinnittänyt kankaat ja sen jälkeen silittänyt palat kiinni taustakappaleeseen. Ei ollut sellaista, joten jouduin soveltamaan. Tässä kuva siitä vaiheesta, kun olin liimannut kangaspalat taustakankaaseen (tavallisella liimapuikolla). Tikkasin palat kiinni taustaan ja lisäsin tikkauksia antaakseni kuvalle

Nyt esittelemäni pussukka on ollut valmis elokuusta asti, mutta se pääsi uuden omistajansa luo vasta pari päivää sitten enkä halunnut sille julkisuutta ennen sitä. Esittelenkin nyt ilolla pussukan nimeltä Kapteenin pöydässä. Toinen puoli Kapteenin pöydässä -vetoketjupussukasta on yllättävän erilainen: Toteutin pussukan kuittipapereiden avulla ompelemistani tilkkuriveistä. Löydät Tilkkuyhdistyksen tarjoaman ohjeen täältä - siinä on mukana kehystys, jonka itse olen jättänyt pois. Olen kuullut joidenkin kaihtavan paperista apuria, mutta minä en osaa ommella kaiken muotoisista tilkuistani suoria paloja noin vain. Siksi kuittipaperi on minulle hyvä kikka. Ompelen rivejä tai sarakkeita aina välillä, kun mikään muu tilkkutyö ei niin maistu, tai kun minulla on vain lyhyt hetki aikaa ommella. Paloista tulee milloin minkäkinlaisia. Löysin vetoketjulipareeseen söpöä Tilda-kangasta varastoistani. Pussukasta tuli jotenkin superhehkeä! No, Kapteenin pöydässä -tilkkupussukan sietääkin olla h

Maalaismaisemaa en saata unohtaa! Aina se on mielessä, ja varmaan siksi annoin uudelle pussukallenikin nimen Maalaiselämää. Ei vaineskaan, olen kaupunkilainen ja olen sellainen ollut aina. Pussukan pinnassa vain oli kuvia, jotka sopivat maalaismaisemaan. Kissoja ja traktoreita sekä monenlaista kasvia niin kuin tässä: Sekä possuja, lisää kukkia ja ehkä jokusia maan antimiakin. Satoa! Vaikken tykkää isojen tilkkupintojen tikkaamisesta ja vaikka kuvioiden keksiminen saa useimmiten tuskanhien tai ainakin ryppyjä otsalle, tikkaamisen jälkeinen tilanne on yksi mieluisimmista katseltavistani: Löperöstä pinnasta on tullut töpäkämpi ja sellainen, jota tekee mieli silittää. Sitä voikin silittää kädellä eikä tarvitse huolehtia, että pinta rypistyisi. Ja vielä kun tikatut pinnat tasoittaa, aihio ei enää näytä melkein lainkaan keskeneräiseltä. Toinen lempivaihe on se, kun pussukalla on vihdoin muoto. Aina yllätyn siitä, millaiset mittasuhteet pussukka saa. Olen sillä tavoin mielikuvitukseton, et

Hehe, ei täällä mitään outouksia ole tekeillä, annoinpahan vain uudelle pussukalle nimen Kummallista. Keksitkö kuvasta, miksi? On omituista, että pussukan paraatipuolella seikkailee hevosen takapää, ja vielä aivan väärässä asennossa. Siitä nimi. Toinen puoli pussukasta näyttää paljon tavallisemmalta – tosin siinä mielessä kummalliselta kuin kaikki Tilkunviilaaja-pussukat näyttävät. Kuten kaikki viime aikojen vetoketjupussukat, Kummallistakin on ommeltu orvoista paloista ja pinnoista, joita resurssilaatikoihini oli kertynyt. Olen ommellut orpouksille jatkoja ja tehnyt niistä pareja lähinnä kahta periaatetta noudattaen: Mahdollisimman saman kokoiset ja saman muotoiset pinnat  Jotka eivät näytä aivan hirveiltä vierekkäin.  Kukaanhan ei varsinaisesti näe pussukan kumpaakin puolta yhtä aikaa, mutta silti tuntuisi haljulta, jos palat riitelisivät. Niillä on kuitenkin yhteen osuvia reunoja. En haluaisi, että niille tulee rajariitoja. Hohhoijaa, taustalla näkyy taas upea krassimaani. Tykkää

Eräästä lahjaksi saamastani jäännöspala- ja tilkkukassista putkahti esiin kiva autotilkku. Kankaan autossa ei näy logoa, mutta se on tunnistettavissa Volkswagen Kleinbusiksi, ja vielä kun tajusin yhdistellä sen hehkeisiin kukka- ja perhoskuvioihin, tilkkupintaan tuli kunnon hippifiilis. Pussukka saikin nimekseen Kesä-68. Se on kooltaan keskiverto:  Leveys ylhäältä noin 20 cm Korkeus noin 14,5 cm Pohjan leveys noin 6 cm.  Kesä-68 ei taatusti tunne itseään yksinäiseksi, sillä ompelin sille saman tien kaverin. Kaverin kuvioinnista ei huou hippiyttä, mutta se sai silti nimekseen Rauhaa - Peace. (Muistan nuorena lukeneeni kirjan ”Rauhaa, peace, ja molemmilla käsillä”. Sellaisen nimen ainakin muistan, mutta nettihaku ei tuottanut tuloksia.) Rauhaa - Peace -vetoketjupussukan mitat ovat seuraavat:  Leveys ylhäältä noin 18 cm Korkeus noin 12 cm Pohjan leveys noin 5 cm.  Nyt kävi niin kivasti, että kumpikin pussukka on sekä Avoin- että Street-mallistoa.   Sen sijaan tekovaiheessa ei käynyt m

Sirius-pussukkaa varten noukkimiani, violettisävyisiä jäännöspaloja oli koko joukko pöydällä, kun vaaditut mitat tulivat täyteen. Vielä kun käteen osui kaksi kissakuvioista, violettiin sopivaa tilkkua, päätin koota saman tien toisetkin pussukkakappaleet. Violeteista tilkuista ja kissankuvista syntyi bonuspussukka nimeltä Siistit kohdilleen: Nimensä Siistit kohdilleen -tilkkupussukka sai kissankuvien aiheesta – toinen kissoista kun oleskelee jossain pesukoneen lähettyvillä, niin kuin kuvasta näkyy. Toinen kissa nukkuu normisti vasussa: Koetin ottaa kuvaa pilvisen päivän sivuvalossa, jotta saisin tikkaukset erottumaan. Päivänvalostudiossani (uudella kuistilla) vain ei oikein saa kohteita kuvauksellisesti esille. ”Ikkunalautakin” on tuolla tavoin kahdessa tasossa: Seuraavana päivänä aurinko tuli esiin. Onhan tällainen kuva paljon mielenkiintoisempi, ja pussukka näyttää valoisammalta: Siistit kohdilleen -pussukka on Siriusta pienempi eli seuraavanlainen: Leveys