Tilkunviilaaja

Toivuin mainiosti epäonnistuneen koejakun aiheuttamasta pettymyksestä ja edistyin lilahtavan torkkupeiton kanssa hyvin lupaavasti. Sain eilen illalla tasatuksi 40 tilkkupalaa ja ommelluksi ne viideksi riviksi. Yksi rivihän minulla olikin jo ennestään. Aika lailla lilavoittoinen tämä näyttäisi olevan. Ei pelkästään lilahtava! Olen näköjään käyttänyt monta kangasta, jotka muistan eri yhteyksistä. Yllä näkyvän kuvan tilkkublokeista tunnistan ainakin - Miehen boksereissa käyttämäni kankaan 80-luvulta - päiväpeitekankaan myös 80-luvulta - lyhythihaisen paitajakkuyläosan 90-luvun puolesta välistä - amerikkalaiselta ystävättäreltäni saamani hauskan kalakankaan, josta ompelin itselleni hihattoman kesämekon ehkä kymmenisen vuotta sitten (mekko on edelleen käytössä).

Ompelin koejakkuni Sew Serendipity –kirjan kaavalla. Kaava oli oikein hyvä ja ohjeet selkeät. Valitsin koon M ja totesin kaikkien kaavakappaleiden sopivan toisiinsa moitteettomasti. Jakku valmistui nopeasti eikä siinä ole mitään vikaa teknisesti. Esimerkiksi olkapäistä ja hartioista se istuu oikein hyvin. Kun jakkua katselee mallinuken päällä, voisi luulla, että se sopii minulle. Olin tosi toiveikas tässä vaiheessa! VÄÄRIN! Sovitin jakkua ja totesin: - jakku on paitsi kankaaltaan onneton (no se nyt onkin koejakku, sen ei ollut tarkoituskaan olla kaunista kangasta) - myös tavattoman epäpukeva minulle - kaula-aukko saa kaulani ja pääni näyttämään surkealta - lisäksi jakun muodossa ja mittasuhteissa on jotain, mikä vain ei sovi minulle. Tästä mallista ei tule minulle jakkua – en pysty korjaamaan kaavaa sellaiseksi, että kokisin valmiin jakun houkuttelevaksi. Olen kyllä varma, että jonkun toisen mittasuhteille jakku sopisi! Lohtutyötä Ompelun ja tilkkuilun saralla epäonnistumiset rasitta

Joulupukki toi monta pakettia, joista osa kuvassa: Jokunen lahja viittasi harrastukseeni. Sain Tyttäreltä kirjan Tilkkuja – Upeimmat tilkkutyöt, rasiallisen ompelulankoja sekä hienon, hänen itse tekemänsä nappirannekorun: (Kyllä on laaduton, mutta toisaalta aidosta tilanteesta otettu kuva.) Koru on oikeassa elämässä tosi sievä, juuri sopiva käteeni ja aiheeltaan, ah, niin sovelias! Sain myös kirjontatöihin sopivaa kangasta sekä merkkauskynän, jonka jälki siirtyy paperilta kankaalle silittämällä ja häviää pesussa, sekä heijastavaa ompelulankaa. Ompelemisesta kiinnostunutta kiehtoi lisäksi televisiosarja "Muotitalo," jonka ensimmäisen tuotantokauden jaksot sain DVD:llä. Kirjallisuuden innoittamaa Postailin aikaisemmin tilanneeni ja saaneeni kirjan ”Sew Serendipity,” kirjoittanut Kay Whitt. Olen tutkinut kirjaa useaan eri otteeseen, ja sen mallit kyllä puhuttelevat minua. Suunnittelen aivan ensiksi tekeväni kirjan kaavoilla jakun kiiltävähköstä jacquard-kankaasta. Ensiksi tä

Ompelin keskeneräiseen joogamattokassiin eilen sisätaskun, johon voi sulkea esimerkiksi kellon siksi aikaa kun joogaa. Tasku ei ole yksiulotteinen, vaan siinä on pari laskosta, jotta käsi mahtuu sinne paremmin. Tasku tulee vuorin ja päällisen väliin kiinni. Kassiin tulee yksi kantosanka, jonka toteutan helpoimmalla tavalla à la Martta. Muunnan ohjetta vähän niin että leveämpään sankakappaleeseen tulee vanua täytteeksi. Sankakappaleet odottavat tässä, että ompelen ne yhteen. Sanka on noin 110cm pitkä. Sen pitäisi riittää, että kassin saa olalle silloin, kun joogamatto on sisällä laukussa. Kassin päätykappaleet ovat tähtikuvioista kangasta. Tikkasin ne vapaamuotoisesti suorin ompelein, vihreällä tikkauslangalla. Tänään yritän päästä ompelupöydän ääreen ja kokoamaan kassin valmiiksi!

Kiire kiire kiire! Ei ehdi rauhassa istahtaa ompelukoneen ääreen rentoutumaan ja saamaan aikaan, vaan on tehtävä aivan muita asioita! Toisille ihmisille! Kivaa ja välttämätöntä ja ennen kaikkea vapaaehtoista tekemistä, mutta tilkkuilu- ja ompeluharrastuksen kustannuksella. No, olen kaikenlaisten tehtävieni välissä sentään onnistunut valmistamaan yhden jutun. Toinen joululiina valmis Kuten jo viikko sitten blogiviestissäni selitin, tein jouluisesta kuponkikankaasta toisenkin joululiinan, jonka nimeksi valitsin ”Usko Toivo”. (Siis vähän niin kuin etunimi ja sukunimi.) Se meni saman tien postitukseen, joten siitä ei ole valmista potrettia. Silitin kuitenkin liinan aivan ensiksi ja laitoin sen sängylle jäähtymään. Jouduin hetken päästä siirtämään liinan muiden juttujen tieltä sängyltä ja nostin sen väliaikaisesti makuuhuoneen nojatuoliin kasojen päällimmäiseksi. Vips! Eläimemme löysi upouuden, vasta silitetyn ja kissankarvattoman liinan ja totesi sen hyväksi makuualustaksi. Kevyt kesäuni

Aina välillä minulle esitetään toiveita, ja niitä toteuttelen itselleni sopivimpaan aikaan, jos toteutan. Parin kuukauden takainen joogamattokassipyyntö on onnistuneen prototyypin kautta siirtynyt toteutukseen. Leikkasin ensin sinisiä, vihreitä ja sinivihreitä kangaskaitaleita prototyypin osien mukaan. Sain lopulta kangaspalat ja –kaitaleet ommelluiksi yhteen suunnilleen kassikappaleen kokoon. Olin erikseen ommellut vetoketjupalan, jonka kiinnitin kassikappaleen toiseen reunaan. Tässä vaiheessa pysähdyin miettimään, pitäisikö minun sittenkin tikata pintaan vanu. Kysyin asiaa toiveen esittäjältä ja päätös on, että vanutikkaus tehdään. Sen voi mainiosti tehdä tässä vaiheessa! Vetoketjukappaleesta tuli hyvin siisti. Kyllä on helppoa tikata vetoketju kiinni suoriin kaitaleisiin! Käytin vielä Lisa Lamin Bag Making Bible –kirjasta oppimaani kikkaa hyväkseni. Ompelin vetoketjun vedinpäästä kangaslipareet toisiinsa kiinni muutamalla käsinpistolla ennen kuin aloin kiinnittää kaitaleita. Ti

Järjestin taas eilen pienimuotoisen näyttelyn työpaikallani ja innostuin viime tingassa tekemään joulukankaista eko-lahjapusseja näytiksi. Lahjapusseja syntyi illan aikana yhteensä neljä. Näin ompelen kankaisen lahjapussin Leikkaan ilmaisjakelumainoksen (23cm x 30cm) avulla palat kahdesta kankaasta, kankaat kaksinkerroin ja kaavan pitkä sivu kankaan taitteella. Ompelen kankaat erikseen pusseiksi: taitan kahtia (elleivät ole jääneet kaksinkerroin), ompelen lyhyen ja pitkän sivun (koska toinen pitkä sivu on taitteella). Vuorikappaleeseen jätän alareunaan kääntöaukon. Merkkaan vuorikappaleen yläreunaan pussin todellisen keskikohdan. Ompelen 2,5-senttisestä vinokaitaleesta kapean nappilenksun. Otan vuoripussin ja käännän sen oikea puoli päällepäin. Työnnän sen päällikankaisen lahjapussin sisään (siis kankaiden oikeat puolet ovat vastakkain). Sovitan saumat kohdakkain. Tyrkkään nappilenksun näiden väliin, vuorikappaleen keskikohtamerkin kohdalle. Ompelen pussien yläreunat kiinni toisiinsa.

Tummanpuhuvat, piparkakku-ukko- ja –akkakuvioiset tilkkulasinaluset ovat olleet valmiit jo jonkin aikaa, mutta olen unohtanut ottaa heistä kuvan. Melkein unohtui ottaa kuva kokonaan, sillä muistin kaivaa kännykkäkameran esiin vasta kun he olivat jo pinossa: Ajattelin ensin, että tikkaisin nämä vapaalla konetikkauksella, mutta käsialan hallitseminen näin pienellä alustalla tuntui vaikealta. Ehdin vähän kokeilla ohjaustuntumaa kun jo totesin, että sormet olivat koko ajan liian lähellä neulaa. Eli vaihdoin tilalle tavallisen tikkauspaininjalkasysteemin ja käyttelin suoraa ommelta kuten tavallisesti. Vähän erikoisuutta tuovat nuo käsivaraiset kaaret joka sivulla. Tyttären mielestä nämä olivat aika synkät, mutta itse ajattelen, että epäsovinnaisempaan joulukotiin nämä saattavat olla juuri sopivat!

Tikkasin puuttuvan 25% liinasta eilen illalla. Sain myös reunakaitaleet siihen kuntoon, että tänään aamupäivällä saatoin kiinnittää ne (kun ensin olin leikannut liinan tasaiseksi suorakulmioksi). Nyt on siis uusi joululiina valmis! Kuvatessani ulkona ei vielä satanut kovin paljon lunta, mutta nyt on alkanut pyryttää. Liinalla näkyvät valkoiset, lumelta näyttävät pilkut ovat kuvioita, eivät oikeaa lunta. Liinan nimeksi tuli itsestään selvästi Lovejoy, koska sanat ”love” ja ”joy” ovat erittäin näkyvästi esillä, ja tykkäsin myös Lovejoy-televisiosarjasta kun sitä esitettiin. Sisällä on tosi haastavaa kuvata. Värit tulevat aivan mitä sattuu, vaikka niitä yrittää jälkikäteen korjatakin. Tältä liina kuitenkin näyttää pöydällä, jolle sen alkujaan ajattelinkin laittaa. Liinahan ei ole neliön vaan suorakulmion muotoinen, mutta ei se haittaa!

Epäilyistäni huolimatta sain aikaiseksi vaihtaa koneeseeni tikkauspaininjalan, siis myös jalan. Pieni ruuvi oli juuri niin ärsyttävä kuin eilen kirjoitin ja putosi sormistani ennen kuin ehdin saada sen säilytyspussiin talteen, kadoten tuokioksi kokonaan. Onneksi se oli vain hävinnyt alla olleen joululiina-aihion laskoksiin eikä vierinyt esimerkiksi työpöydän kasojen sekaan tai vielä pahempaa – lattialle! Pitkien mietintöjen jälkeen päädyin tuttuun ja turvalliseen muurahaisenpolkukuvioon. Ajattelin, että mikä tahansa monimutkaisempi tai oudompi olisi minulle riski, enkä halunnut missään tapauksessa pilata liinaa. Enkä toisaalta halunnut, että tikkaus veisi huomiota kankaan kuvioilta. Sain eilen tikatuksi jo noin 75% pinnasta. Tämä on vääräoppinen tilkkutyö, koska - päällikappale on yhdestä palasta - välivanu puuttuu. Toistaiseksi tämä näyttää kaikesta vääräoppisuudestaan huolimatta oikein lupaavalta. Tikkaus saa aikaan tilkkutyön tuntua, mutta liina on silti (toivottavasti) taipuisampi

Tein PinkPanther-laukulle kaveriksi pienen vetoketjupussukan käyttäen 10-senttistä vetoketjua. Taas taisi tulla pussukasta vähän epäkäytännöllisen syvä, mutta vielä ihan ookoo mitoiltaan. Tunnustus ja valitus Olen niin vätys, etten jaksa vaihtaa konekirjontajalkaa tavallisen tilalle, joten enimmäkseen valitsen tikkauskuvioiksi suoran ompeleen eri variaatiot. Tässäkin on taas näitä loivan mutkittelevia suoria viivoja, jotka sinänsä ovat kyllä ihan kivat. Ompelukoneen kirjontajalan vaihtamisessa pullonkaulana on mitättömän lyhyt ruuvi, jolla normaalipaininjalan varsi on kiinni koneessa. Sen saa vielä kohtuuvaivalla auki, mutta kun sitä lähtee ruuvaamaan takaisin kiinni, niin voi taivas. Eihän ruuvi pysy paikallaan sen vertaa, että sen saisi asettumaan kierteisiin. Eikä asiaa auta, että ruuvi on kiinni hankalalla vasemmalla puolella. Ei voi kuin kahdehtien katsoa esimerkiksi Marlen hienoja ja monipuolisia konetikkauksia! Ehkä oppisinkin tikkaamaan ja ehkä keksisinkin tikkauskuvioita, mu

Käden taidot –messuilla käydessäni sorruin japanilaiseen Patchwork tsushin –lehteen. Minunhan ei messuilta pitänyt ostaa mitään ylimääräistä, tarpeellista vain. Mutta niin oli houkutteleva kansi, että lehti tarttui mukaani. Kansikuvan alreunassa näkyy mielenkiintoisen kotoisia Marianne-karamelleja. Sitä vain en oikein käsitä, miksi laukkuun pitäisi applikoida teksti ”Cross”. Lehteä oli ihana selata. Katsoin jokaisen kuvan ja tutustuin huolellisesti melkein jokaiseen ohjeeseen. Yritin painaa mieleeni, mitä minkäkin ohjeen osaa voisin missäkin yhteydessä ehkä soveltaa, mutta muistiinpainamiset ovat kyllä jo haihtuneet tuuleen. Ehkä tämä penaali yhdistelee eniten juuri tällä hetkellä minua kiinnostavia vinkkejä. - Kynää varten mitoitettu lenksu – hyvä idea. - Penaalissakin voi tosiaan olla laskos- ja/tai nauhakoristelua. - Ja voihan kanto- tai jonkin kiinnityslenkki olla tuossa keskelläkin noin. Eiliset kirjaihanuudet Postiluukku kolahti (kuvaannollisesti) eilenkin ja sain vähän kuin etuk