Tilkunviilaaja

Sain hirsimökihtäväksi ristimäni seinävaatteen pinnan eilen valmiiksi – tai niin luulin. Tältä se näytti silloin: Sitten mittasin pinnan, ja se oli hädin tuskin 40cm x 40cm. Tikkaaminen vetää pinnan väistämättä hiukan kasaan, ja totesin, ettei pinnan koko millään riittäisi. Mietin koko eilisen illan ja aamullakin vielä, miten kiertäisin ongelman, mutta en keksinyt mitään, minkä olisin voinut hyväksyä. Töistä tultuani otin sitten ratkojan käteen, ja tässä tulos: Snyyf! Ehkä näitä voi käyttää jossain muussa työssä. Kassissa tai laukussa vaikka... Koska jouduin tekemään uudet reunapalakaitaleet, ajattelin kokeilla vähemmän vinksahtaneita paloja, jotta keskiosan vinot hirsimökkikuviot korostuisivat enemmän. Uusi pinta on siis tällainen: Ehkä sentään pidän tästä versiosta enemmän. Pinta on valmis tikattavaksi! Etsin taustakankaan valmiiksi ja kokosin vanun useammasta eri palasta sik-sakkaamalla ne yhteen. Olisin jo tänään voinut kiinnittää kerrokset yhteen hakaneuloin, mutta taustakangas

Orvokkikuvioisen "Näen violettia" -seinävaatteen tekeminen kesti ja kesti. Ihme, että se valmistui ikinä – sain siitä kyllä lopulta työvoiton. Mutta toinen seinävaate onkin valmistumassa huippunopeudella. Viikonloppuna vietin lukuisia tuottoisia tilkkuilurupeamia, ja seinävaatteen pinta alkaa olla jo valmis! Keräsin jäännöstilkkupusseista jokaisen vähänkään violetilta vaikuttavan kangaspalan ja päätin, että käytän vain kahta uutta kangasta jäännöspalojen lisäksi. Tällaisesta kangaskasasta suunnittelemani blokit sitten syntyivät: Blokit toteutin paper-piecing-tekniikalla. Kuvassa näkyy kehittämäni kikka merkitä saumaviiva kankaan asettelua varten. Pistän neulan läpi ommelviivan alusta ja lopusta. Kun käännän palan oikein päin, näen, mistä ommel alkaa ja mihin se päättyy, ja minun on helppo asetella ommeltava kangas kohdalleen. Kikkamerkinnöistä huolimatta palat jäivät pari kertaa vähän lyhyiksi, mutta korjasin tilanteen tylysti uudella palalla. Tämähän on kuitenkin scrap-t

Sain töiden puolesta kaukaisen vieraan maanantaina. Cindy Pekingin toimistolta kävi Suomessa asti perehdytyksessä. Kiinalaiseen tapaan hän toi mukanaan lahjoja. Hän sattui tietämään minun harrastavan käsitöitä, ja sain juuri siksi neulatyynyn. Tämä on mielestäni ihana. Askarruttamaan jäi enää – ja unohdin häneltä kysyä – mitä neulatyyny mahtaa esittää. Pieniä ihmisiä siinä tietysti on käsi kädessä punaisen puolipallon ympärillä, mutta symboloikohan pallo maapalloa vai mitä? Täytyy vielä sähköpostitse tiedustella, kunhan hän kotiutuu takaisin toimistolleen. Käsityöt eivät tällä viikolla juuri ole edistyneet, koska taas on ollut kaikenlaisia iltamenoja. Mukavia kyllä! Uusi 40cm x 40cm –seinävaateko? Ennätin sentään keksiä, että saatan ehtiä tekemään toisenkin liilasävyisen seinävaatteen ehdolle Birminghamin Colour Connections –näyttelyyn. Piirsin Kaffe Fassettin kirjasta löytämäni "vinoutuneen hirsimökin" kaavan innoittamana oman versioni vinoista hirsimökeistä. Paperille piirt

Jihuu! Liila seinävaate on kokonaan valmis eli voin lähettää sen ehdolle EQA-näyttelyyn Birminghamiin. Työ on kokonaan tikattu aaltokuvioin. Ja työ näyttää tältä: Työn nimi on "Näen violettia" ja englanniksi "I see purple". Toivottavasti siinä on säädetty määrä violettia. Säännöt sanovat, että muuta väriä saa olla korkeintaan 10% työstä. Käyttämäni tumma taustakangas on hyvin tumma ja saattaa vaikuttaa mustalta. Katsoin tarkasti, ja siinä kyllä pitäisi olla tarpeeksi hyvin tummaa, rusehtavan violettia näkyvissä. Keskeneräiset kassit Seinävaatteen lisäksi olen vihdoinkin pystynyt tekemään muitakin töitä. Kaksi uutta kassia on kesken. "Kassikassiksi" ristimäni on hauskasta laukkukuvioisesta kankaasta, jonka ostin jo lähes vuosi sitten. Vihdoinkin sain jotain alulle tästä. Turkoosi suikale toisaalta tasoittaa, toisaalta korostaa kankaan vaaleanpunaisuutta. Jo aikaisemmin esittelemääni pellavakassin etu- tai takakappaleeseen tikkasin mielikuvitukselliset kuvi

Tartuin eilen jälleen 40x40-seinävaatteeseen. Että se kehittyy minipienin askelin! Orvokki piti saada enemmän orvokin näköiseksi, joten tikkausta peliin. Koko ajan aprikoin, tuleeko väärän näköistä kuviota niin, että kukan orvokkius katoaa. Lopulta päätin, että tässä saa "less" olla "more" ja siirryin seuraavaan työvaiheeseen. Eli pinnan ja vanun tikkaaminen on ohi ja nyt työssä on oikeaoppisesti kolme kerrosta taas. Kuvasta ei juuri erota, mutta työssä on jo aaltoviivatikkausta pari riviä, alhaalta vasemmalta oikealle ylös. Piirsin/leikkasin vapaalla kädellä tikkausviivamallineen vanhasta muovikansiosta ja sen avulla merkitsin tikkausviivat. Merkintöjen tekeminen kirjavalle pinnalle on haastavaa. Työn taustakangas on paremminkin vihertävä, mutta kuviossa on jotain samaa (pyörylät) kuin työn oikealla puolella. Tästä näkyy tikattu aaltoviivakin vähän selkeämmin. Vaihtelua orvokkiseinävaatteeseen 40x40-seinävaate pitkästyttää jo itseänikin, mutta yritän saada sen va

Taisin jossan postauksessa mainitakin, että minua oli vähitellen alkanut ärsyttää 40cm x 40cm –seinävaatteen keskikuvion latteus. Onneksi työ eteni riittävän pitkälle, että orvokkiin voi tikata vähän yksityiskohtia. Tikkaukset näyttävät vielä aika heiveröisiltä. En sitä paitsi ole ehtinyt tikata kuin ihan alkuun ja vasta yhdellä värillä; aina on tullut jokin keskeytys tai muu, tärkeämpi tehtävä. Tässä vaiheessa tikkaan vain pinnan ja pinnan nurjalle puolelle spray-liimalla kevyesti kiinnittämäni ohuen vanun läpi. Minulla ei siis ole taustakangasta tässä vielä. Säännöissä tähdennetään, että työhön saa tehdä joko hyvin kapeat reunojenhuolittelukaitaleet tai se pitää ommella pussiin. Tämänhetkinen suunnitelmani on, että ompelisin työn pussiin ja tikkaisin vasta aivan viimeiset tikkaukset kolmen kerroksen läpi. Mutta voi myös olla, että toteutan työhön todella todella kapeat reunakaitaleet. Joka tapauksessa teen vasta viimeiset tikkaukset taustakankaaseen asti.

Eilisessä postauksessani kerroinkin jo, että Tampereen Tilkkupäivien myyntipöydät aivan notkuivat ihania houkutuksia. Kartutin kangaskokoelmiani herkullisilla makupaloilla – mitään kangasta en ostanut isoa määrää. Koska en itse värjää kankaita, arvostan innokkaiden käsinvärjääjien tuotoksia, ja yleensä ostan tilkkuja juuri tällaisista tapahtumista. Niin nytkin. Kolme palaa sai tukkuhintaan, joten ostin kolme palaa, vaikka halusin näistä nimenomaan keväänvihreän. Se on luonnossa upean silkkisen näköinen. En voinut myöskään vastustaa pilkullista valikoimaa. Kissakankaat ovat aina lähes vastustamattomia. Sini-ruskea-harmaasävyinen kangas kutsui minua erityisesti. Tykkään eniten kuviollisista ja oikein kirjavista kankaista. Hillitsin itseäni äärimmilleen, jolloin mukaan tarttui ainoastaan kaksi ihanaa Kaffe Fassettin kangasta alati karttuvan kokoelmani Fassett-osaan ja vain yksi oikein levoton paisley-kangas. Tai no, ostin vielä yhden keväisen kuviokankaan. Noinkohan tästä kukkakankaas

Päivät Tampereella olivat tosi kivat! Tilkkutöitä oli esillä vaikka kuinka paljon – isojakin töitä, joita yleensä näkee ehkä yhden kerrallaan (paitsi omassa näyttelyssämme). Myyntipöydät notkuivat ihania houkutuksia, joista osaa ei tietenkään voinut ohittaa. Iltajuhlassa oli kivaa, ja illallinen oli herkullinen. Ainoastaan kaksi asiaa olivat vähemmän myönteisiä. Lauantain lounas oli yhdentekevä (voin sanoa ruuasta vain sen hyvän asian, ettei se ollut sentään pahaa), ja ompelukoneen ja ison matkalaukun kanssa kulkeminen yhtaikaa oli hankalaa. Mainitsemastani kurssista lisää Peggy Danskan pitämä kurssi "Convergence Quilt Ricky Timsin menetelmällä" oli kiinnostava ja havainnollinen, ja ennätin jopa ommella konvergenssipalani kokoon kurssin puitteissa. Piti raportoimani kurssista hiukan tarkemmin, mutta uppouduin työhön monen vaiheen ajaksi, ennen kuin muistin ottaa yhtään kuvaa. Tässä olen leikannut 50cm x 50cm palat pienemmiksi, kokoon 40cm x 40cm (jotta niiden edelleen leikkel

Huomisaamuksi on junalippu tulostettuna laukussa ja kangaspino valmiina, joten olen siis täysin valmistautunut Tampereen tilkkupäiviä varten. Ompelukoneen ja leikkuualustan kuljettaminen junakyydillä kyllä edelleen askarruttavat. Kiitos kaikille, jotka kommentoivat postaustani tai muuta kautta tekivät tiettäväksi, kumpi pino olisi suositeltavampi kurssiani varten. Otin vinkeistä vaarin ja tein uuden pinon. Minulle kerrottiin, ettei kankaissani ollut riittävästi kontrastia, ja uskoin sen. En edelleenkään ole varma, riittääkö kontrasti ja onko "isokuvioinen" kangas riittävän isokuvioinen, mutta tällä pinolla aion nyt mennä. Kaikille blogiani lukeville myös kiitokset siitä, että luette tätä! Minulla on Tilkunviilaajassa ja erityisesti sen lukijoissa syy tehdä käsitöitä: enhän voi blogata, ellei minulla ole mitään näytettävää tai kerrottavaa. Aloitettuna taas uusi kassi Seinävaate sai jäädä eilen pöydälle, ja leikkasin yksinkertaista kassia varten parit pellavapalat, joihin lisä

Menen lauantaiksi ja sunnuntaiksi 13.-14.3. Tampereen tilkkupäiville ja osallistun siellä kurssille "Convergence Quilt Ricky Timsin menetelmällä". Kurssilaisia on ohjeistettu ottamaan mukaan neljä toisiinsa sopivaa, 50cm x 50cm kangasta, joista yksi voi olla todella isokuvioinen. Tavoistani poiketen valmistelin lähtöäni jo eilen ja etsiskelin neljää ehkä sopivaa kangasta. Leikkasin kaksi erilaista settiä. Kumpi pino miellyttää Sinua enemmän? Jätä kommentti! Kangaspino 1 Kangaspino 2 Kurssin jälkeen kerron, kumman pinon valitsin ja miksi, ja laitan kuvia tuloksista. Tältä sivulta löytyy esimerkkejä Ricky Timsin Convergence Quilt –tekniikalla toteuttamista tilkkutöistä.

Koristetikkasin 40x40-seinävaatteen pyörylät koristepistoin, vaikka välivanu ei olekaan vielä paikallaan. Tässä nykyinen yleisnäkymä… …ja tässä yksityiskohta. Kuvissani on aina paljon langanpäitä näkyvissä, kun kuvaan heti ommeltuani, en niinkään pääteltyäni. Ehkä tästä työstä tulee jonain päivänä kelvollinen. Orvokkikuvio alkaa kyllästyttää, kun siinä ei ole kuin laajat lehdykät. Toivottavasti tikkaus parantaa vaikutelman. Paluu pussukan pariin Tytär pyysi käsityötuntiensa tuunausprojekteja varten helppoja pussukan kaavoja, ja löysin eilen ainoastaan hopea-turkoosissa pussukassa käyttämäni kaavan. Tiedän kokemuksesta, ettei kaavasta ole maailman helpoin käsittää pussukan rakennetta ja muotoa. Sainkin tänään samansuuntaista palautetta ja pyynnön lisäohjeistukseen. No, ajattelin ommella kesken jääneen, osin eläinkuosisen, musta-valkoisehtavan pussukan johonkin sopivaan vaiheeseen, jolloin kaavakin hahmottuisi paremmin. Mutta hah! Tietyt työvaiheet olivat tällä välin pyyhkiytyneet mieles

40x40-seinävaate on nyt kuvioiltaan niin liila kuin se vain voi olla. Tässä käyttämäni liilat kankaat: Edellisessä postauksessani sanoin, etten ollut tyytyväinen vapaasti tikkaamaani kukkaan. Tässä siitä lähikuva, josta ehkä näkee, ettei tikkaus ole kovin tasaista. Kukkien lisäksi olen siksakannut seinävaatteeseen nyt myös kangasympyröitä. Seuraavaksi haen sopivan kokoisen tikkausvanun, mahdollisimman ohuen, ja taustakankaan. Enemmät koristetikkaukset saavat toimia tilkkutyötikkauksina myös. Vintage-messuilla Kävin tänään perheen kanssa Helsingin Vintage-messuilla. Olin toivonut vähän huonekalu- ja tavarapainotteisempaa valikoimaa, mutta paljon siellä oli silti nähtävää. Ostin itselleni korvakorut, joissa roikkuu minikokoiset sakset. Muuta ei edes tehnyt mieli ostaa. Käden taidot –messuilla Päätin myös katsastaa Käden taidot –messut. Sieltä tarttui mukaan kivoja kangastilkkuja. Valikoima söpöjä kankaita: Ja muutama ihana Kaffe Fassett –kangas. Onneksi minulla oli vain lyhyt aika viettä

No äsken, vihdoinkin, istuin ompelukoneen ääreen työskentelemään. Villat olivat vähäisiä: kiinnitin 40x40-työn kukat suoralla ompeleella taustakankaaseen. Se oli todella h i d a s t a, ja minua alkoi lopulta laiskottaa niin, että viimeisiä kukkia varten viritin koneeseen tikkauspaininjalan vapaata konetikkausta varten. Seuraava askel on siksakata kukat. Kokeilin siksakkausta vapaalla konetikkauksella, mutten ole tyytyväinen tikkauksen tasaisuuteen. En selvästikään ole kone. Kiltailtakin oli eilen Tilkkuharrastus on sentään ollut viime päivinä mielessä, kun ensin valmistauduin Syyringin kiltailtaa varten ja eilen vietin kaksi mukavaa tuntia kiltalaisten parissa. "Talvisia tarinoita" -tilkkutyönäyttely oli purettu, ja luimme vieraskirjaan kertyneitä kommentteja. Kustaankartanon henkilökuntakin oli pitänyt näyttelystämme ja ehdotti, että järjestäisimme tilassa uuden vielä tänä vuonna. Eiköhän se järjesty... Näyttelyyn voi edelleen tutustua virtuaalisesti, Syyringin sivuilla. Me

Juuri ennen hiihtoloman alkua sain kaikki lehvät siksakattua ja langanpäät pääteltyä (huh). Saavutukseni jälkeen ihailin kätteni työtä ja kokeilin, miten vaikutelma muuttuu seuraavan vaiheen jälkeen, eli kun kukatkin ovat kiinni. Tältä ne näyttivät: Ne näyttävät tänäänkin aivan samoilta – en tosiaan ole ennättänyt ompelukoneen ääreen yli viikkoon. Tämä on ollut bloggaamisen kannalta katastrofaalista aikaa! Joudun kuvassa nyt näkyvien kukkien lisäksi leikkaamaan yhden tai kaksi lisäkukkaa. Olen ajatellut lisätä työhön myös pienempiä ympyröitä, joita kiinnitän sinne ja tänne (lähinnä täyttääkseni työlle asetetut värivaatimukset). Sen jälkeen teen ehkä koristetikkauksia. En ole vielä päättänyt, missä vaiheessa otan taustavanun mukaan tikkauksiin. Hiihtolomaostokset Olin perheen kanssa hiihtolomamatkalla Tukholmassa. (Huom, emme hiihtäneet.) Ennen lähtöäni en tietenkään tutustunut mahdollisten tilkkukangas- ja tarvikepuotien sijainteihin, mutta keskustasta löytyi toki yksi kangaskauppa, S