Tilkunviilaaja

Kaikki muu tässä kirjoituksessa on kylmää realismia; vain tilkkupeiton nimi tuntuu toiveajattelulta. Esittelemäni uuden teoksen nimi on nimittäin Noususuhdanne. Tilkkupeitto on koottu enimmäkseen jäännöspaloista eli resursseista. Leikkasin vain muutamia kaitaleita pitkistä kankaistani. Inspiroiduin tähän @augusthimmel -nimisen tilin yhteisompeluhaasteesta nimeltä Scrap in a Box. Otetaan pieni tilkku, ommellaan sen ympärille kaitaleet, silitetään ja tasoitetaan 3,5 tuuman neliöksi. Ellei pala ole tarpeeksi iso, ommellaan vähän lisää ympärille – samaa kangasta tai saman väristä. Aloitin työn niin, että käytin yhdestä tilkkusäilyttimestä (pieni, virkattu vasu) mahdollisimman paljon valmiita kaitaleita. Neliöistä tuli silloin minkä sattuu värisiä, ja hyvä niin. Kaitaleet riittivät yllättävän useaan blokkiin, vaikka säilytin oli yksi pienimmistä varastossani. Huomaan, että projektia aloittaessani uhosin ompelevani 1080 blokkia, mutta en ommellut. Peitosta tuli vähän pienempi – vain 720

Helsingin tilkkukilta Syyrinki päätti lahjoittaa tilkkupeittoja ukrainalaisten, sotaa paenneiden lasten ja aikuistenkin lohduksi. Lastenpeitot olivat ensimmäisenä mielessä, ja päätin ommella kirjavista ja hauskasti kuvioiduista kankaistani neliöblokkeja, joihin lisäisin vielä kehykset. Ensimmäiset kehykset näyttivät törpöiltä, mutta sitten tajusin valita jokaiselle keskineliölle sen omiin väreihin sopivan kehyskankaan. Johan alkoi tilkkupeitto näyttää sellaiselta kuin piti! Tilkkupinta valmistui oivalluksen jälkeen nopeasti. Löysin myös oikein kivan taustakappaleen varastoistani. Olin 1990-luvulla ostanut kivan, hiirikuvioisen kankaan ommellakseni siitä Tyttärelle jotain. Olen niin hidas aloittaja, että Tytär ehti aikuiseksi ennen kuin ryhdyin toimeen, ja kangas on siis odotellut aika pitkään kaapissa. Totta kai kangaspala oli hiukan liian lyhyt ja hiukan liian kapea, mutta äkkiäkös sen pidensin! Sitten päädyin epämukavuusalueelle: jouduin tikkaamaan tilkkupinnan itse. Valmisteluun

Innostuin tammikuussa tekemään tummataustaisia karhuntassublokkeja. Tein ensin vain kokeilun, mutta blokkeja kertyi lisää ja lisää, kunnes tilkkupinta oli valmis. Varastossa oli sopiva taustakangaskin, ja kun Töölön Tilkkupajan Soile oli vielä pyöritellyt longarm-Armillaan peittoon ihanat tikkaukset, oli aika viimeistellä työ ja ottaa siitä valmistujaiskuvat. Tässä hän on: valmis  Otava-tilkkupeitto karhuntassublokeista. Käytin blokkeihin paljon resurssipaloja, mutta leikkasin mukaan myös uusia kankaita. Valitsin värit vapaasti: ainoa sääntöni oli, että jokaisessa blokissa olisi keltaista tai oranssia (tai sellaiseksi luokiteltavaa väriä). Kokosin neljän palan blokit niitä sen kummemmin sommittelematta, mutta tein parhaani saadakseni kaikki kuviokankaat näkymään oikein päin. (Osa tassuista oli onneksi sellaisia, joiden suunnalla ei ollut väliä.) Blokeista tulikin hyvin sattumanvaraisen värisiä. Lisää satunnaisuutta sain sommitellessani blokeista tilkkupintaa, sillä järjestys määräy

Muutama päivä sitten sain valmiiksi tämän vuoden viidennen valmistuneen tilkkupeiton, jolle keksin yhtäkkiä nimen Jupiterin kuut. Ihan tyhjästä putkahti mieleen tuollainen nimi. Innostuin tekemään blokkeja Blue Elephant Stitches -blogin Penny Patch (ish) Quilt -ohjeen mukaan. Ensin käytin pikkuneliöihin mitä vain keskitummia kankaita, mutta sitten huomasin pitäväni kirkkaan värisistä enemmän. Valitsin taustakankaiksi tummiakin kuoseja, koska tilkkupinnassa on paljon tummia osuuksia. Arvelin, etteivät taustan värit kuulla etupuolelle häiritsevästi. Löysin myös taustan sävyihin sopivan nimilapun. Se on ystävänpäivälahja naapurikillalta Espoosta. He järjestivät jokusia vuosia sitten kivan tapaamisen, ja kaikki me vieraat saimme lähtiäislahjaksi valmiiksi painettuja nimilappukuponkeja. Peitonpitelijää ei ollut käytettävissä, joten ripustin Jupiterin kuut hetkeksi päärynäpuun oksalle: Jupiterin kuut -tilkkupeittoni on tarkoituksella pienempi kuin pari edellistä valmistunutta. Se on n

Vihdoinkin maltoin ommella pitkään kesken olleelle tilkkupeitolleni reunakantin! Vihdoinkin Economy- eli säästöblokeista ompelemani tilkkupeitto on valmis. Tytär ehdotti sille nimeä Tupla vai kuitti, ja hyväksyin sen mieluusti. Olin nimittäin jokseenkin kuitti ommeltuani loputtomalta tuntuneen määrän pieniä kolmioita blokkeihini. Tupla vai kuitti -tilkkupeitto on kooltaan noin 210 cm x 240 cm eli niin iso, ettei edes Mies pystynyt pitämään sitä täysin suorana – ei leveys- eikä korkeussuunnassa. Ompelin peittoon 504 säästöblokkia. Kiinnitin siis yhteensä 4032 kolmiota blokkeihin, koska jokaisessa blokissa on neljä neutraalia ja neljä värikästä kolmiota. Onneksi en ruvennut laskemaan työn määrää etukäteen, sillä en varmaan olisi ryhtynyt toimeen ollenkaan! Ihmeellistä, että vähitellen tehden sitä pystyy ompelemaan tuhansia pieniä saumoja ilman että lopen uupuu. Elleivät huimat numerot saa puntteja tutisemaan, vaan haluat sinäkin valmistaa säästöblokkeja, niin voit ladata paperiompelu

Kuvailen Sisäinen villapaita -tilkkupeiton valmistujaiskirjoituksessani, että suurin osa siitä olisi koottu jäännöspaloista. Nyttemmin epäilen sanojani, sillä jäännöspalaneliöiden taustallakin tuntuu olevan aika tavalla kangasta. Ei silti, onhan jäännöspalaneliöihin uponnut taas irtotilkku poikineen! Sisäinen villapaita -tilkkupeitossa on kaunis tikkaus, jonka toteutti luotettava tekijä Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta. Suosittelen lämpimästi! Jäännöspalaneliöt syntyvät tilkuista nopsaan: kehun esimerkiksi tässä kirjoituksessani valmistaneeni parikymmentä neliötä yhden illan aikana. Sopiva määrä neliöitä oli siis pian koossa, ja jostain näkemästäni tilkkupeittokuvasta keksin ommella neliöilleni ”raidallisen” taustan. Minulla oli blokkien järjestys valmiina ja ompelin ensin blokeille kaksiväriset välipalat ja yhdistin ne ja blokit vaakariveiksi. Näille ei tarvinnut sitten kuin leikata välikaitaleet. Taustakappaletta kootessani löysin valmiita (ja kookkaita) jäännöspaloista ompelem

Nyt kun Supernova-blokeista koottu tilkkupinta on valmis ja turvallisesti tikattavana, minulla oli aikaa viimeistellä aiempi, valmiiksi jo tikattu tilkkupinta. Tässä tilkkupeitto on valmiina, ja sen nimi on Valpas mieli!   Muistin yksiäkin jakamiani tilkkutöiden kuvausvinkkejä, joissa kehotettiin esimerkiksi ottamaan kuvia hyvässä valossa, ulkona, noin puolilta päivin. Tein juuri niin! Aloitin itse asiassa taittelemalla peiton aistikkaasti kuvaukselliselle (eli kulahtaneelle) puutarhapenkillemme. Taittelusta ei oikeasti tullut kovin aistikas! Täytyi oikein blogista katsoa, milloin aloitin tämän peiton ompelemisen. Joulukuussa 2019, ihan kuukauden viimeisinä päivinä olin jo melko pitkällä projektissani. Ensimmäisen koeblokin ompelin näköjään pari päivää ennen joulua 2019. Vaikka sain koko tilkkupinnan valmiiksi jo helmikuun alussa, tilkkupeitto oli kaikkiaan tekeillä yli kahdeksan kuukautta. Tilkkupinta odotteli kaapissa pitkään, josko innostuisin ompelemaan sille itse taustakappalee