Tilkunviilaaja

Nojatuolista löytämäni ”tekeillä”-juttujen röykkiö (olen kutsunut sitä kasaksi, mutta se on kasaakin suurempi: niin suuri, ettei tuolissa voi kuvitellakaan istuvansa) luovutti syövereistään myös tyynyaihion. Löysin sieltä Tyttären ammoisina alakouluaikoina tekemän kissa-aiheisen kangasmosaiikin. Kuvio on onnistuneesti toteutettu tekniikalla, jota itse olen kokeillut siinä suuremmin menestymättä, eli kankaanpaloja on aseteltu taustakankaalle, päälle on laitettu tyllipala ja päältä on ommeltu niin, että kankaanpalat kiinnittyvät. Ehkä työ oli tarkoitettu tauluksi, mutta minähän en saa seinälle asti mitään, joten kysyin ja sain luvan tehdä työstä koristetyyny. Etsin (mielestäni) sopivan reunakaitalekankaan ja ompelin kuvan ympärille: Tästä tulee uusi päällinen 35cm x 35cm koristetyynylle, jonka päällinen nyppyyntyi kamalaksi noin viikon kuluttua käyttöönotosta ja joka on ollut harminani kohta neljä vuotta. On aikakin päästä siitä viheliäisestä tyynynpäällisestä eroon! Tein tyynyy

Ihminen voisi ommella järkeviäkin juttuja, mutta sen sijaan sitä voi hairahtua ompelemaan yhdentekeviä. Tai ei ainakaan mitään tavoitteellista. Otin nojatuolin selkänojalla olleet, vetämistä (viikon) odottaneet lakanat vedettäviksi ja tuolilla ollut ”tekeillä”–kasa putosi lattialle. Kasassa oli pino ajat sitten jäännöskankaista ompelemiani neliöitä, jotka otin käteeni (muistin ensin vetää lakanat, mutta vain siksi että vetokaveri oli silloin paikalla) ja järjestelin ensin yhdeksi 3x3-blokiksi: Pinossa oli sopivahkoja neliöitä toiseenkin blokkiin: Mitäkö näistä on tulossa? Ei aavistustakaan. Etupainotteisesti vauvanpeittoon Vauvanpeiton tilkkupinta on nyt tarpeeksi iso, ja voin ruveta kokoamaan tilkkupinta-vanu-taustakangaskerroksia. Tässä vaiheessa kannattaisi siis joko leikata sopivan kokoinen vanu tai leikata/koota sopiva taustakangas, mutta mitä teen? Viis järkevistä järjestyksistä, minä leikkaan nyt peiton reunakaitaleita! Ehkä tässä oli jokin järjenhiven. Minulla on va

Ompelupisteeni on heinäkuisen suursiivouksen jäljiltä toki paljon moitteettomammassa järjestyksessä, mutta se ei enää ole täydellisen siisti! Ompelen tässä ylä- ja alakaitaletta pinkki-vihreään vauvanpeitteeseen. Peite on nyt sen kokoinen, että minun pitää seuraavaksi etsiä siihen sopiva taustakangas, harsia se tikkausvanun ja taustakankaan kanssa kiinni ja sitten tikata! Voi ei! Tikkauskuvioista päättäminen on niiiiiin vaikeaa minulle. Varastot sen kuin kasvavat Löysin Futura Finlandin konkurssimyynnistä (kävin heidän myynnissään kerran jo kesäkuussa ja ostin itseni tärviölle ) järkevämpien hankintojen (vetoketjut ja tikkauslangat) lisäksi pari täysin tarpeetonta kangasta: Tarpeettomia nämä ovat siksi, että kaapeissa on kankaita vaikka muille jakaa – mutta ei juuri näitä kankaita. Tapojeni vastaisesti ostin kumpaakin kuosia 2 metriä. Tavoilleni tyypillisemmin ostin myös valmiiksi leikattuja houkutuspaloja: Siis ihanat kankaat! Kuva ei tee näille oikeutta! Tekisin

Tilkkutyönä tekemäni pinkki-vihreä vauvanpeitto suurenee hiljalleen ja lähestyy kooltaan Syyringin haasteessa määriteltyä eli 85cm x 120cm. Ompelin eilen 5cm x 5cm tilkkuruuduista pidemmät kaitaleet peiton ”pysty”reunoihin. Tilkkupinta on nyt noin 85cm leveä. Tässä piilee pieni ongelma. Kun tikkaan peiton, se pienenee hivenen, joten minun olisi pitänyt tehdä tilkkuruuduista tilkkusuorakaiteita eli sivukaitaleista hiukan leveämmät. Jos nyt lisään ruutujen viereen kaitaleen, peiton kanttaus tulee hyvin lähelle kaitalesaumaa. Hmmm… Tämä täytyy vielä jotenkin ratkaista. Ylä- ja alareunaan lisään joka tapauksessa kaitaleet, ja nyt olisi muistettava leikata hiukan liian leveät kaitaleet, jotta peitolla on edes siinä suunnassa kutistumisvaraa. Tekeillä olevia töitä Tällaisia meneillään olevia projekteja ei kannata kutsua keskeneräisiksi töiksi – ”tekeillä olevat” tai ”meneillään olevat” kuulostavat paljon paremmilta. Joka tapauksessa sellaisia näyttää olevan aika kasa tässä: Heti ku

Tilkkublokeista tehty osuus pinkki-vihreässä vauvanpeitossa on nyt valmiina, kaitaleet ommeltuina ja kaikki. Peite ei vain vielä ole haasteessa säädetyn kokoinen! Siis kehittämään jatkopaloja peittoon. Yläreunaan ompelin vaaleammista kankaista tilkkuruuturivin: Alareunassa on peiton tummemmista kankaista ommeltu tilkkuruuturivi: Tilkut ovat 5cm x 5cm kokoisia ja leikkasin ne valmiista 5cm leveistä kaitaleista, jotka jäivät peiton blokkeja ommellessani yli. Seuraavaksi leikkaan lisää paloja ja kokoan pidemmät rivit (tai jonot) peiton kumpaankin reunaan. Alareunassa on tummempia paloja ja palat vaalenevat yläreunaa kohti. Toistaiseksi peitto näyttää suunnilleen tältä: Nalle Puh –ristipistotyö En pysty koko ajan tilkkuilemaan, vaikka ehtisinkin. Välillä ompeleminen kyllästyttää tai jalat väsyvät kyykistellessäni lattialla leikkurin ääressä. Ja joskus on pakko vähän toisella korvalla seurata vaikka televisiouutisia. Silloin otan esiin Nalle Puh –ristipistotyöni, joka on koko a

Syyringin kesähaasteessa yksi kokovaihtoehto on 85 cm x 125 cm eli vauvanpeiton kokoinen tilkkutyö. Summittaisesti valmistamani blokit näyttäisivät riittävän sopivimmin juuri tämän kokoiseen peittoon, varsinkin kun lisään joka blokin väliin välikaitaleen. Ensin täytyi kokeilla, että suunnittelemani valkoiset kaitaleet tosiaan näyttävät parhailta. Kaitaleet on ommeltu blokkiriveihin (paitsi yläreunaan) rivejä ei ole vielä ommeltu toisiinsa. Nyt minun ei tarvitse muuta kuin ommella blokkirivit toisiinsa, niin käsissä on tilkkupinta, jonka voin minimaalisen häpeän tuntein viedä näytille torstain kiltailtaan. Siis että on jotain todellista näytettävää, vaikkei valmista peittoa olisikaan (no ei tämä tässä ajassa valmistu, ei). Mittailujeni perusteella näyttäisi siltä, että näiden blokkien ja reunakaitaleiden lisäksi voisin lisätä värikkään neliörivin peitteen ylä- ja alareunaan sekä ehkä vielä sivuillekin. Mistä sain idean peittoon? Nyt kun peitosta ei ole tulossa juuri olle

Viime aikoina valmistuneet pussukat ja pari laukkuakin poseerasivat puutarhan penkillä elokuun auringossa. Halusin ottaa blogiin uuden pääkuvan, koska valmiita tuotteita oli niin monta, ja oivalliset kuvausilmat alkavat väistämättä vähetä. Tämä kuva ei muodoltaan eikä muutenkaan sopinut pääkuvaksi, mutta tässä on ihanan vehreä tunnelma. Olen ahkerasti ommellut myös Syyringin haastetyötä eli vauvan- tai lapsenpeittoa. Helpoiten tässä näyttäisi syntyvän vauvanpeitto – tosin en tiedä yhtään vauvaa, jolle voisin valmiin peiton tyrkätä. Aloittaessani en miettinyt asiaa tarkasti, vaan leikkasin niin monta aloitusneliötä kuin satuin soveliaita kankaita löytämään. Kun olin saanut kaikki neliöt valmiiksi (keskusneliö ja kaksi reunakaitalekierrosta, joista ulompi samaa kangasta kuin keskusneliö), leikkasin ne neljään osaan. Sitten otin aina kaksi ja kaksi samanlaista neljäsosaa ja asettelin ne kulmittain: Tässä olen sovittelemassa neliökappalepareja. Vasemmassa yläkulmassa näkyy kan

Ompelin purppuranpunasävyisen vetoketjupussukan valmiiksi eilen illalla, vaikka oikeastaan olisi pitänyt ahertaa lapsekkaan tilkkupeiton parissa. Kas tässä - Ruusunpunaisten lasien läpi –vetoketjupussukka: Pussukka on tehty 25cm pitkän vetoketjun mukaisesti ja se on parikymmentä senttiä korkea. Siinä on kummallakin puolella isokuvioista Kaffe Fassett –kangasta, mutta erilaiset palat: Toinen puoli vuorista on kaunista, japanilaistyylistä (ja ehkä jopa japanilaista) kukkakangasta. Toinen puoli on vaatimattomampaa, pilkullista kangasta. Muistin myös sisätaskun: Taskuun muistin kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkin, mutta sivusaumoihin kiinnittyvät pito-, kanto- tai ripustuslenksut unohtuivat jälleen. Minulla on aina kova kiire päästä kokoamaan näitä töitä, ja jotkut osat jäävät silloin valmistamatta. Lapsettaa-haastetyö Ahkeroin väsymättä, jotta saan jotain näytettävää Helsingin tilkkukilta Syyringin kauden avajaisiltaan, joka on ensi torstaina. Meillähän on käynnissä haaste

Helsingin tilkkukilta Syyringillä on kesän ajan ollut meneillään haaste. ”Lapsettaa” –nimisen haasteen puitteissa meidän on määrä valmistaa lasten-, vauvan- tai nukenpeitto. Kohta on syyskauden avajaiskokous, enkä ennen viime viikonloppua ollut pannut tikkua ristiin haasteen eteen! Olin kyllä ajatellut asiaa, mutta ideat loistivat poissaolollaan. Nyt on idea ja olen jopa aloittanut työn. En ole enää siinä ”aloittamista vailla valmis” –vaiheessa projektia. Toteutan peiton ”nopeasti valmistuneen tilkkupeiton” tavalla, mutta blokkien asetteluun minulla on toisenlainen idea (kuin harsimassani tilkkupeittoaihiossa ), ja blokkien väliin sijoitan isompia, yhtä kangasta olevia ruutuja. Värimaailma on pinkki-puna-vihreä: Leikkasin neliöitä ja kaitaleita lauantai-iltana ja sen jälkeen silitin ne kohentamani silityslaudan päällä. Hyvin toimi! Ei ollut nahkea, ei rypistynyt, ei seurannut mukana. Jätin silitykset laudalle jäähtymään ja kävin television ääressä. Palasin jonkin ajan kulut

Silityslautani alkuperäinen päällinen oli siinä määrin kulunut, että mainitsin asiasta ääneen jo Miehellekin. Hän käyttää mielellään hyödyksi Lidlin yllättävää tarjontaa ja toi minulle kerran kauppareissulta tuliaisiksi uuden silityslaudanpäällisen. Koosta hän ei ollut varma, mutta ”ei se paljon maksanutkaan”. Päällinen oli hieno ja hyvän oloinen, mutta pakkauksen ”käy kaiken kokoisiin lautoihin” –lupauksesta huolimatta aivan liian iso. En millään saanut kuristetuksi sitä tiukalle laudan ympärille, joten se näytti aika kummalliselta ja seurasi mukana, kun nostelin vähänkään isompia silitettäviä reunalta laudalle. Innostuin hankkimaan lautaan paremmin sopivan uuden päällisen, ja löysin Lidl-päällistä kivamman kuosinkin. Olin ehkä kaksi viikkoa erittäin tyytyväinen uuteen päälliseeni, joka kiristyi laudan ympärille moitteettomasti. Sitten havaitsin ärtyneenä, että päällisen alla oli ryttyjä. Silityskerta toisensa jälkeen ryttyjä tuntui tulevan lisää. Tarkastelin päällisen rakennett

Satuin eilen käymään keskustassa, ja koska olin käyttänyt kaiken jäljellä olleen tikkausvanuni viimeisimpään peittoon, päätin poiketa kangaskaupassa. Mikä uhraus! Hyvässä muistissa olivat myös vaikeuteni löytää varastoistani riittävää määrää peittoon sopivaa taustakangasta, joten oli järkevää aivan ensimmäiseksi katsastaa puuvillakangaspalalaari. Löysinkin kolme taustakangasmaista palaa: Nämä ovat minusta tosi kivat – näyttävät olevan Moda Fabrics –kankaita – ja jokaista on sellainen parin metrin pala. Eurokangas on viekkaasti asemoinut ihanat Amy Butler –kankaat tosi näkyvästi ja suoraan oven ja palalaarin väliselle reitille. Näin siellä uutta kangasta, enkä tietenkään voinut sitä vastustaa. Olen heikko! Eikä sitä mitenkään voi vain yhtä palaa mittauttaa. Kun on vaivattava henkilökuntaa, niin samalla vaivalla on hyvä ostaa vähintään kaksi palaa. Myyjä oli sopivalla asenteella mukana: ihaili kangasta ja kyseli mukavasti vähän siitäkin, miten olen ajatellut kangasta käyttä

Olisin mieluusti tehnyt jotain joutavampaa, mutta sain itseni ruotuun ja valmistelemaan ”nopeasti” tekemäni tilkkupeittopinnan tikkaamista. Ensiksi piti lattian olla riittävän tyhjä. Se oli. Sitten piti etsiä peiton väreihin edes jotenkuten sopivaa taustakangasta. Pidin ehdottomana tavoitteenani, etten ostaisi uutta kangasta tätä varten! Horjuin päätöksessäni, kun kangas toisensa jälkeen osoittautui - liian ohueksi/kuluneeksi - liian pieneksi palaksi - liian nätiksi, että raaskisin käyttää kaiken tähän - täysin epäsointuisaksi muihin mahdollisiin, puhumattakaan tilkkupinnasta. Lopulta löysin kolme eri kangasta: vaaleanpunaisen lakanakankaan, tummemman vaaleanpunaisen, pilkullisen tilkkutyökankaan ja Tampellan retrokuvioisen, mustapohjaisen kankaan. Ne sopivat siedettävästi keskenään ja täyttivät tekniset vaatimukset. Hyvä! En sittenkään ”joutunut” kangasostoksille. Käytin kaikki kolme kangasta pesukoneen kautta, kuivattelin ja silitin. Koko tämän ajan minulla oli tietenkin s